Asioista keskusteltiin moneenkin otteeseen periaatteella "onhan meillä tässä aikaa..." Pahimpien lumimyrskyjen aikaan mies ilmoittaakin halustansa lähteä kultakauppaan HETI PAIKALLA, mutta kun päivä sattui olemaan sunnuntai, niin meinasi usko mennä, kun soittelin pitkin kylää. Yksi kultaliike kuitenkin oli auki ja sieltä sitten tilasimme Kalevalan sormukset, jotka saapuivat noin puolentoista viikon kuluttua tilauksesta. Ei voi muuta sanoa, kun että sormus on IHANA ja mies on vieläkin IHANEMPI! Oli kyllä täysi yllätys, että mies valkkasi Kalevalat, en kyllä valita yhtään. Satun pitämään Kalevalan koruista todella paljon!!

Itselleni tulee mustaa, se on ihan varma asia. Vaatetuksen tyylistä tai ylipäänsä yhtään mistään muusta en vielä osaa sanoa. Pienenä ajatuksena tosin on ollut olkaimeton mekko, mutta enpä sitten tiedä. Jonkun verran olen eri mekkoja katsellut, mutta olen tottumaton käyttäjä, joten sen takia en osaa sanoa vielä paremmin, että laitanko kuitenkin ne tutut ja turvalliset mustat hiukan levenevät housut ja jonkun vähän paremman paidan päälleni. Miehellä on musta puku, johon itse olisin toivonut mustan paidan ja punaisen kravatin, mutta saattaa olla, että haaveeksi jää, ja paitana on se alkuperäinen valkoinen.

Tällä hetkellä allekirjoittanut on työtön, ja asia harmittaa aivan hirveästi, koska ei ole tuloja, joista voisi edes vähän laittaa säästöön. (+ työttömyys alkaa muutenkin ärsyttää...) Parempi puolisko opiskelee ja valmistuu 2011 keväällä, mutta tarkoituksena olisi sen jälkeen vielä jatkaa opiskelua, ellei tule työtarjousta, josta ei vaan yksinkertaisesti voi kieltäytyä.

Meillä ei kihlautumisesta pidetty sen kummempaa haloota... Ensimmäisenä itse ilmoitin parhaalle ystävälleni asiasta, josta hän oli aikaisemmin jo muutamiin otteisiin udellutkin. Tämän jälkeen ilmoittelin lähimmille ihmisille (toisin sanoen vanhemmille), ja samalla vaihtui facebookissa siviilisääty, jonka myötä se tieto levisikin sitten kuin kulovalkea. Paremman puoliskon vaari osti meille kukan jne. muuta tarpeellista ja siihen samaan keiteltiin sitten kihlajaiskahvit, mutta siihen se sitten pääasiallisesti jäikin. Häätkään näillä näkymin ei tule olemaan mikään suuri tapahtuma, pienimuotoinen on itsestäni kivempaa!

Mielestäni sopivaa kihlautumisikää ei ole, niinkuin ei sopivaa ikäeroakaan. Omasta puolestani voin sanoa, että fiilikset ovat mitä parhaimmat, meillä on ollut puolisen vuotta yhteiseloa saman katon alla ja kihlautuminen tapahtui hetki sitten. Yhteisesti päätimme, että loppuvuodesta 2011 olisi avioituminen edessä, jolloin minulla ikää 22 ja paremmalla puoliskolla 24. Takana on kokemus neljän vuoden parisuhteesta, jonka itse päätin pääasiallisesti henkisen terveyden pelastamiseksi ja ehkä minä sitten aikuistuin vuosien varrella, toinen osapuoli ei. (Tämän suhteen olisin voinut päättää aikaisemminkin, jos olisin ollut fiksu, mutta virheistään sitä oppii.) Yöjuoksut eivät ole itseäni koskaan kiinnostaneet, vaan vakaa parisuhde ja yhteiset realistiset tulevaisuuden suunnitelmat!