marrasmorsian

Edelleen: KAIKKI sukunimet on nykyään suojattuja = kukaan sukuun kuulumaton ei sitä voi itselleen ottaa.

Me odotettiin negatiivisia/ihmetteleviä kommentteja aiheesta, mutta yhden yhtä sellaista ei tullut, vain positiivisia.

Toistan itseäni, mutta pakkohan se näemmä on: kaikki sukunimet on suojattuja. Tarkoittaa siis sitä, ettei nimeä saa kukaan muu kuin sellainen, jonka suvussa nimi on jo aiemmin ollut vakiintuneessa käytössä. Suoja-aika on muistaakseni 100 vuotta viimeisimmän nimen käyttäjän kuolemasta, jonka jälkeen nimen voi saada muutkin kuin sukuun kuuluneet, mikäli sukuun kuuluvat vielä elossaolevat toisennimiset eivät asiaa vastusta (olipas lause!)

Juu, kumpikin soitti yhden puhelun (minä äidilleni, mies isälleen), muuten laitettiin vain tekstarit menemään: osalle heti vihkimisen jälkeen, osalle häämatkalta (lähtö oli vihkipäivän iltana) ja lopuille parin päivän sisällä siitä.

Tuo "perinne" ei ole kuin noin sata vuotta vanha...

Samaa mieltä kanssasi. Minä olin 31 ja mies 39 kun viime keväänä kihlauduttiin noin 2kk ennen seurustelun 3-vuotispäivää. Miehelle eka kerta, minulle toinen, jos 16-vuotiaana tapahtunutta teinikihlausta ei lasketa. (Tosin naimisiinmenosta silloinkin puhuttiin tosissamme, erottiin sitten kun oltiin 22 ja 23.)

^No allekirjoittaahan voi melkeen miten vaan, siitä ei tartte saada edes selvää. Lomakkeisiin taas olis laitettava ns. oikein eli viivan kanssa.

Eihän sitä pidäkään ottaa pois, mutta silti teen niin. Eli lotraan paljon ja rasvaan käsiäni, pitäis kuitenkin ottaa pois siksi aikaa kun rasva on imeytynyt, helpompi kun ei pidä ollenkaan kotona. Ja muutenkin noi vaan ahistaa välillä, leveys yhteensä 14mm ja sormet on nyt paksuuntuneet selvästi. Käytän sormuksia siis vain kun poistun kotoa töihin, kauppaan tms missä tapaa muita ihmisiä. Esim. lenkille en laita sormuksia.

^Juu, ei tartte vihkitodistusta mukaan tietenkään jos odottaa hetken ennen passin hakua. Mutta jos menee heti parin päivän sisällä, niin tieto tuskin on päivittynyt vielä.

Ehdit saada ihan hyvin. Henkkari ja vihkitodistus mukaan passia hakiessa, jos vihkitodistuksessa lukee uusi nimesi. Kaikilla ei näin kuulemma ole

Ihan heti voit hakea kaikki uusiksi kun olet vihkitodistuksen saanut. Siinä on henkilötunnus jonka perusteella voidaan tarkistaa että olet juuri sinä, vaikka uusi nimi ei näy kuin vain paperilla edessäsi. Edit: eikun siis sulla EI näy uutta nimeä siinä? Omituista kertakaikkiaan. Meillä luki uusi nimi vihkitodistuksessa. En sitten tiedä mikä juttu tuo on. Tieto nimenmuutoksesta päivittyy kyllä väestörekisteriin ja sitä kautta sit poliisille ja pankkeihin hyvin nopeasti, 2vk sisällä oli tieto mennyt jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Niin ja me kumpikin haettiin ajokortti ihan eri paikkakunnalta kuin missä asumme.

Emme kuulu kirkkoon.

^Kaikki sukunimet on suojattuja = ulkopuoliset ei voi niitä ottaa. Ulkopuolisia ovat siis kaikki ne, joiden suvussa nimeä ei ole ollut. Isovanhempien nimen saa vielä ottaa, isoisovanhemmista en ole enää varma. Sisarusten nimeä ei saa myöskään ottaa, eli pitää olla suoraan alenevassa polvessa halutun nimen kantajaan.

Harvinaisuudesta viis, vaikka onhan kiva ettei koko maailmassa ole muita samalla sukunimellä kuin me kaksi. ;D Haluttiin yhteinen nimi, muttei kummankaan "omaa" nimeä, joten mietittiin kummankin suvusta jotain, muttei mikään oikein iskenyt. Päädyttiin sitten keksimään ihan uusi.

Minäpä kuljetin mukana virkatodistusta. Se kelpaa missä tahansa todistukseksi nimen muutoksesta.

Kihlat on hopeiset, vihki samaten.

Me otettiin aivan uusi nimi, maailmassa on siis vain kaksi tämännimistä ihmistä. Otettiin nimi silti, vaikkei aiota lisääntyä koskaan, eli nimi ei meistä jatku.

Erikseen lasketaan yhdessäoloaika sekä naimisissaolo. Kihlauspäivää tuskin aletaan millään muistaa, päivä on merkityksetön.

Me kumpikin katsottiin vihkijää sanoessamme "tahdon". Mies tosin vilkaisi minua kun olin vastausvuorossa, mutta tuijotin silti vain eteenpäin.

Meillä kaikki sukulaiset, tuttavat ja kaverit tiesi, ettei kuuluta kirkkoon, joten kommenttia ei siksi tullut. Enemmän tuli siitä, kun tehtiin koko homma salaa, ilmoitettiin jälkikäteen tekstareilla ja puheluilla että "mentiin muuten naimisiin tänään" ;D ;D

Voi. Kuten olen jo täällä jossain kertonut, me keksittiin aivan uusi nimi, jota ei ole koskan ollut kellään. Nyt meitä on 2 sen nimistä koko maailmassa. Halvempaa tosiaan on ottaa nimi suvusta (91e), ihan uusi maksaa 166e. Lisätietoa http://maistraatti.fi/maistraatti/frame2.j...utos%2F17.3.htm

Yksi ihminen (todistaja) tiesi noin viikko etukäteen, hänen piti töiden takia tietää jotta saa vapaata. Toinen todistaja sai tietää maistraatin hississä, sanoi kyllä arvanneensa siinä pihalla. Lopuille kerrottiin sitten iltapäivän ja illan aikana, pari sai puhelun, lopuille lähetettiin tekstiviestit. ;D Kauheen hyvin kaikki suhtautui, pelkäsin kyllä ihan muuta.

Meillä mies otti nimeni. Tosin hain ihan uutta sukunimeä, jonka sain käyttööni noin viikko ennen vihkimistä. Syy uuden nimen keksimiseen oli nimenomaan se, että ei haluttu kummankaan nimeä yhteiseksi.

Meidän salahäät alkuviikolla meni oikein mainiosti. Laitettiin sit vaan maistraatista kakkukahville ajaessa tekstarit muutamalle tärkeimmälle ihmiselle. Voi sitä yllätyksen määrää. ;D

Vaihdoin nimeni vajaa viikko ennen häitä, ei tuntunut missään. Mies otti sitten uuden nimeni itselleen.