Heppatyttö

Me vietimme hienon häämatkan Islannissa viime vuonna juuri siinä syksyn kynnyksellä. Pari viikkoa meni hujauksessa kiertäessä saarta autolla ympäri. Olimme varanneet hotellin Reykjavikista muutamaksi yöksi, mutta muuten etsimme yöpaikan sieltä, minne olime minäkin iltana päätyneet. Myös vuokra-auton hommasimme vasta paikanpäältä. Tuolla saarella riittää nähtävää, ennen kaikkea luontoa. Eli sadetta ja tuulta pitävät vaatteet mukaan, mutta myös aurinkolasit, aurinkorasvaa ja uikkarit. Upeita vesiputouksia, laavakenttiä, kuumia lähteitä, meren rantoja, korkeuseroja, jäätiköitä, kallioita ja niittyjä. Unohtaa ei tietenkään sovi valasretkiä eikä kesällä lunneja. Blue Lagoon on hauska luksuspaikka. (Ja kun ei tietoa ole muilta tullut, niin Blue Lagoonilla on oma hotelli ja lisäksi lähellä on myös toinen hotelli.) Autoilu on sujuvaa ja tiet hyvin merkittyjä. Teiden kunto vaihtelee hirmuisesti 1-tien hyvistä asfalttipätkistä Länsivuonojen aivan kamaliin hiekkateihin. Nelivedolle löytyi kyllä käyttöä. Hotelliyöpymiset ovat hintavia, mutta majatalot ja leirintäalueiden mökit siistejä ja edullisempia. Ruoka on ravintoloissa ja kaupoissa suunnilleen Suomen hinnoissa, osa kalliimpaa.

Dingon Levoton tuhkimo, Neon 2:sen Ei yksinäinen unta saa ja Guns'n Roses November Rain. Kaikki nämä soi meidän ekana yhteisenä pitkänä baari-iltana ja kaikkia tanssittiin. Kaikki biisit soivat myös meidän häissä. November Rain soi viimeisenä hitaana kesäillassa, jossa sadettakin saatiin. Juhlatilan ulko-ovet oli auki merelle päin, osa pareista tanssi sisällä ja osa ulkona lämpimässä ja pimenneessä elokuun lauantai-illassa. Ai että, ihanaa oli!

Meillä oli mennessä Kuula ja poistuessa Prinsessa Ruusunen. Häävalssina oli Yön Satukirjojen sankari Mulla on ollut jostain ripariajoista asti tuo Prinsessa Ruusunen ehdoton ja nimenomaan kirkosta pois lähtöön. Odottaa se alun mahtipontinen "kuulutus maailmalle", että täältä tulee hääpari. Ja kyllä se oli just niin kiva kuunnella siinä alttarin edessä kuin vain kuvitella osasin! Menomarssiksi olisin halunnut Pachelbellin Kaanonin, mutta sen soittaminen ei kappelin pianolla olisi kanttorin mielestä ollut hyvän kuuloista. Itse en tuota ihan ymmärrä, koska kyllä se pianolla mun mielestä tosi hyvältä kuulostaa. Ehkä kanttori ei osannut sitä soittaa tai ehtinyt opetella. Mutta Kuula oli kyllä kaunis. Häävalssiksi taas haluttiin suomeksi laulettu valssi. Molemmat tykätään Yön musiikista ja mun mielestä kyseisen kappaleen sanat on tosi hienot. Eihän tuo mikään helpoin valssi ole, mutta hienosti se meni.

Espoon käräjäoikeudesta voi saada myös vihkijän, kaikki tuomarit ja myös notaarit voivat vihkiä. (Tästä oli tietoa aikaisemmin tässä ketjussa.) Tänä vuonna käräjäoikeuden henkilökunta on vihkinyt sekä käräjäoikeudessa että muualla, virka-aikana ja sen ulkopuolella (mm. Helsingissä viikonloppuna). Eli kannattaa sieltäkin tiedustella!

Minä hämmästelin itseäni jälkeenpäin, kun en lainkaan kyynelehtinyt. Asiaan varmaan vaikutti se, että olin niin iloinen ja onnellinen naimisiin pääsemisestä ja juhlista ja niin varma, että tämä on hyvä juttu. Muistan myös jopa useita kohtia papin puheesta kirkossa sekä isäni puheesta juhlassa! Kirkossa minulla oli nenäliina kimpun ympäri käteni sisällä, jonka sitten jätin käteni sisään. Enkä tarvinnut nenäliinaa. Maistraatissa edellisenä päivänä en myöskään tarvinnut. Olin niin älyttömän onnellinen, että virne naamalla vaan menin! Tähän ketjuun läheisesti voisi liittyä ehkä myös nauru ja hilpeys? Meillä kirkossa jos olisi kovasti alkanut itkettämään, olisi alttarin takana olevasti ikkunasta ulos katselu voinut auttaa. Kirkko on rannalla ja vettä näkyy. Meidän tilaisuuden aikana siellä harjoiteltiin vesihiihtoa! Itse en onneksi nähnyt, mutta kaverini jälkikäteen kertoi, että hän oli meinannut rukouksen aikana purskahtaa kunnolla nauramaan, kun vesihiihtäjä oli kaatunut oikein näyttävästi! Onneksi en tosiaan itse tuota nähnyt...

Meidän juhlassa myös morsiamen isä, eli minun isäni, toivotti vieraat tervetulleeksi, piti kauniin puheen ja nosti onnittelumaljan meille.

Aika pitkälti samoja asioita, mitä ketjussa on esille tullut: - miettikää yhdessä mitä haluatte ja muistakaa tehdä kompromisseja. Minkälainen paikka, kuinka paljon vieraita, minkälaisella budjetilla, mitä ohjelmaa, mitä ruokaa, mitä koristeita, ym. ym. ym. - askarteluun ja kaikkeen itse tekemiseen menee aikaa, usein tuplasti se mitä ajatteli. - ammattilaisia kannattaa käyttää, mutta muistaa myös läheisten taidot ja kysellä heitä apuun. Ainakin osa ihmisistä nauttii näin juhlista vielä enemmän, kun saa olla mukana järjestämässä. - niitä ehdotuksia kannattaa kuunnella. Vaikkei monista ideoista pitäisikään, voi joukosta löytyä myös helmiä. - suunnittele aikataulu riittävän väljäksi. Ennen juhlia aikataulun on hyvä olla väljä unohduksia ja viime hetken paniikkeja varten. Juhlissa taas on ihanaa ehtiä jutella ja viettää aikaa vieraiden kanssa, joita ei kovin usein näe. - miettikää istumajärjestystä yhdessä, koska todennäköisesti kumpikaan ei tunne kaikkia vieraita. Miettikää minkä tyyppisiä vieraanne ovat ja keskustelkaa siitä, kuka voisi viihtyä kenenkin seurassa. Meillä myös yksin saapuneet vieraat saatiin näin viihtymään erinomaisesti. - tarkistakaa kerran jos toisenkin, että kaikki tarvittavat tavarat ovat mukana. Siitä ei myöskään ole haittaa, että on kierrellyt juhlapaikan lähiseudun häihin ja juhliin liittyviä kauppoja. Eikä sekään haittaa, että puhelimessa riittää akkua ja autossa bensaa kun täytyy vajaa tunti ennen kirkkoa lähteä metsästämään puuttuvaa asiaa. Leveähelmaisen puvun kanssa vannehameen kotiin unohtaminen ei ole viisasta. Onneksi kaason kanssa emme lamaantuneet tästä, vaan muutama puhelinsoitto ja vauhdikas ajaminen lähiseudun pukuliikkeeseen, pikainen morsiamen pukeminen, kirkolta puhelimitse saatu parkkeerausohje ja olimme paikoillamme minuuttia ennen . - Muistakaa hymyillä ja nauttia päivästä!!!

Iski kyllä ja pahasti, mutta pääosin suuren surun takia. Hyvin menneestä juhlasta ja tuoreen avioliiton alusta nauttiminen loppuivat lyhyeen. Onneksi muistot eivät katoa minnekään, vaan odottavat parempaa aikaa. Viimeisinä päivinä ennen juhlaa minulle tuli jossain vaiheessa jo olo, etten jaksa enää päättää mistään häihin liittyvästä . Mutta jaksoin toki ja paljon teimme viimeisinä päivinä. Järjestely yhdessä läheisimpien kanssa oli mukavaa. Juhlapäivä meni todella upeasti! Olin erittäin onnellinen! Hääyöpaikasta suoraan häämatkalle kahdeksi viikoksi ja matkalta erittäin onnellisina kotiin. Vasta kotiin palattuamme availimme onnellisina häälahjat ja luimme saamamme kortit. Vieraskirjan lukemisen jätimme seuraavalle päivälle. Valitettavasti seuraava päivä toi yllättävän ja todella suuren surun, joka varjostaa häämuistojamme. Vieraskirjaa ei ole vieläkään luettu eikä hääkuvia katseltu. Häätavarat on siirretty syrjään odottamaan parempia aikoja. Häistä alle kuukausi ja jo on koettu yhdessä niin todella hyviä kuin erittäin pahojakin päiviä. Suunnittelemiamme kiitosbileitä järjestelyissä auttaneille emme pysty järjestämään, ehkä joskus myöhemmin. Ei tämän näin pitänyt mennä, mutta toivottavasti muutaman vuoden päästä häämuistoja voi jo käydä läpi iloiten. Häiden järjestely stressaamista ja kiirettä myöten oli mukavaa, hääjuhla aivan ihana ja häämatka mitä onnistunein. Suru on näissä muistoissa mukana varmasti pitkään, mutta ehkä se vuosien kuluessa pikku hiljaa päästää onnellisuuden ja ilon päällimmäisiksi muistoiksi.

Hymyilin ja paljon! Niin maistraatissa, seuraavana päivänä kirkossa kuin juhlassakin! Niin onnellinen olin ja olen edelleen.

Noin kolmen viikon takaa kokemukset Pitopalvelu Huplista. Erittäin tyytyväiset kokemukset! Kyselimme pitopalveluja vasta kesä-heinäkuun vaihteessa, kun tiesimme vierasmäärämme. Eli olimme "myöhässä" liikkeellä. (Muutenkin järjestimme juhlamme aika vauhdilla, sillä aloitimme vasta maaliskuussa.) Sain kuitenkin useammasta isosta pitopalvelusta tarjouksia. Hupliin päädyimme paitsi hinnan, myös sen takia, että olivat olleet juhlatilassa useita kertoja aikaisemminkin, oman hääkakun sai viedä ja yhteydenpito oli sujuvaa. Kokosimme itse ruokalistan ja suunnittelupalaverissa saimme tähän vielä viime hetken vinkkejä, jotka osoittautuivat hyviksi. Arviot juoman kulutuksesta (mitä menee minkäkin verran) osuivat oikeaan. Saimme myös mm. alustavan aikataulun ruokailuun kuluvasta ajasta. Tämän aikataulun pohjalta oli helppo viimeistellä hääpäivän aikataulu. Ja aikataulu vielä piti aika hyvin! Pitopalvelulla oli selvät sävelet milloin kattaukset ja koristelut tehdään. Kattaus oli kaunis ja tyylikäs. Ruuat oli laitettu loogisessa järjestyksessä noutopöytään ja etenkin kakkupöydän koristelu oli todella kiva. Pieni yksityiskohta, joka lämmitty sydäntä, oli todella nätisti laitettu hääparin kuohuviinilasien pikkutarjotin. Kakkujen tarjolle laiton kanssa oli juuri ennen kakun leikkuuta pikainen säätö, koska morsiamen ruokavalion takia allergiakakku oli se pääkakku ja tätä ei oltu tarjoilijoille muistettu sanoa, mutta vaihto meni nopeasti ja pääsimme leikkaamaan oikeaa kakkua; tarkkasilmäisyydestä kiitos sulhasen äidille. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja juhlavia. Mikä parasta, he toimivat arvokkaasti ja tehokkaasti niin, etten oikeastaan edes huomannut heidän työtään! Huomasin vain sen, että homma toimi! Ruuat olivat maukkaita ja ruokaa oli reilusti. Tähän vaikutti kyllä sekin, että meillä valitettavasti tuli viime hetken poisjääntejä usean aikuisen verran. Iltapala-ainekset ovat meillä nyt pakastimessa. Tuorejuustotäytteiset savupororullat osoittautuivat todella suosituiksi ja appelsiinibroileri oli mehevää ja maukasta. Kalat olivat tuoreita ja salaatit raikkaita. Sekä me että monet vieraat olimme tyytyväisiä! Maksoimme ruuat etukäteen pitopalvelun toimistolla ja kuitti tuli automaattisesti. Pöytäliinojen ja tarjoiluastioiden poishaku oli myöhässä, eli sitä jouduimme jonkin aikaa yöllä odottelemaan, mutta eipä tuo nyt haitannut, siivoilimme samalla muutenkin juhlatilaa. Sellainen mielestäni tosi kiva käytäntö pitopalvelulla siis oli, että veivät ruokailuastiat pois silloin kun tarjoilijat lähtivät, mutta pöytäliinat ja tarjoiluastiat tultiin hakemaan pois vasta juhlien päätyttyä. Saimme siis tarjoiltua jäljelle jääneet ruuat vielä kauniisti iltapalalla. Lähes täydet pisteet siis Pitopalvelu Huplille tältä hääparilta!

Täällä "väärällä nimellä" matkustanut. Lähdimme häämatkalle heti juhlien jälkeen, joten uutta passia, ajokorttia tai luottokorttia en ehtinyt hakemaan tai saamaan. Lennot ja hotellit oli varattu vanhalla nimellä. Häämatkan ajan olin siis vielä vanhalla nimellä. Matkan aikana oli tieto uudesta nimestä kulkeutunut mm. pankkiin, muttei todellakaan vielä joka paikkaan. Jos häämatkalle haluaa uudella nimellä, täytyy kaikki matkavaraukset tehdä uudella nimellä ja sitten olla myös passi uudella nimellä mukana. Niin ja tietenkin ajokortti jos meinaa autoa vuokrata. Ja luottokortissa ja passissa oltava myös sama nimi jos joutuu maksamisen yhteydessä henkilöllisyyttään todistamaan. Jos häämatka on heti häiden jälkeen, käytännössä joutuu matkustamaan vanhalla nimellä. Jos taas häämatka on vasta esim. kuukauden päästä nimen vaihdoksesta, voi sen tehdä uudella nimellä.

Tuodaanpas tähän ketjuun hieman eloa. Parin viikon takaa vihkikokemus Vantaan maistraatista. Varasin aikamme perjantai-iltapäivälle kesäkuussa ja vihkiminen siis oli elokuun loppupuolella. Tasatuntien aikoja ei kesäkuussa ollut enää jäljellä. Vihkivät tuolla vartin välein, eli kun itse odottelimme ulkona hetken aikaa, tuli yksi juuri vihitty pari ulos. Odotustila on siisti ja ihan tilava. Vihkisali on aika valoisa ja ihan kaunis. Vihkimisemme kesti sen ehkä 3 minuuttia. Mielestäni vihkiminen oli oikein kaunis ja rauhallinen tilaisuus ja minulle jäi siitä todella hyvä mieli.

Ihanat häät takana Laurinlahden venekerholla! Paikka oli mitä sopivin meidän noin 70 hengen hääjuhlaporukalle. Pitopalvelu tunsi tilan ennestään ja osasivat näin ollen antaa vinkkejä pöytien paikoista. Paikka on sisältä kaunis, joten koristelimme hyvin vähän. Kukkia meillä oli sekä sisällä että ulkona, muuten riitti pöytien juhlallinen kattaus yksinkertaisilla kukkakoristeilla höystettynä. Tila oli meidän vierasmäärälle ehkä hieman ahdas, mutta tunnelma oli kyllä sitäkin parempi. Lapsille sai leikkitilan ja muuten pari erillistä oleskelupaikkaa (parvi ja terassit). Yhden pöydän poissiirrolla sai tanssitilaa, tosin orkesteria meillä ei ollut. Oikein mukava paikka ja meille mitä parhain valinta!

Heh, hassulta tuntuu lukea tätä ketjua kun niin aikaisin paikkoja varataan. Mutta näinhän se menee! Tosin ei meillä... Tämän vuoden maaliskuussa soittelin varaustilanteita useista meitä miellytävistä juhlapaikoista. Ensin meillä piti olla syyshäät, mutta ajatuksella että kesähäät ois kiva. Useampi kiva juhlapaikka olisi ollut vapaana sekä syyskuussa että myös elokuussa. Valitusta juhlapaikasta varasin ensin syksyltä viikonlopun. Sitten joku juhlija perui varauksen ja saimme juhlapaikan elokuun lauantaille! Eli siis maaliskuussa varattiin elokuuksi juhlapaikka. Ja pääkaupunkiseudulta, itse pitopalvelu ja juomat hommaten.

Täältä ääni myös Klaukkalan kirkolle. Onneksi sitä ei vielä ollut silloin, kun pääsin ripille... Kesällä auringonpaisteessa kirkon kiiltely on jotain todella kummallista. Pimeällä taas kirkko on valaistu aika voimakkaasti. Kun se vielä sijaitsee hieman mäellä ja korkeutensa takia nousee kylän yläpuolelle, minusta näyttää kuin kylän yläpuolella leijailisi ufo! Ja mikä kauheinta, jos kuulemani urbaani legenda edes pieneltäkään osin pitää paikkaansa, niin arkkitehti olisi joutunut tyytymään pronssiseen ulkokuoreen, koska seurakunnalla ei ollut varaa kultaiseen. Oikeesti, mitä ihmettä??? Todellista suuruuden hulluutta ja loppujen lopuksi jopa hivenen säälittävää minun mielestäni. Kultainen ufokuutio kylän yläpuolelle, jep jep...