Griselda

Me kävellään sulhon kanssa yhdessä. Juuri eilen lueskelin vanhaa päiväkirjaani ja huomasin haaveilleeni siitä, että isäni saattaa minut. Tämä ajatus on jossain vaiheessa muuttunut ja nyt en voisi edes kuvitella muuta, kuin että kävellään sulhon kanssa kaksin. Isän kanssa on hyvät välit ja ei minulla ole mitään sitä vastaan että hän saattaisi, mutta se ei vaan tunnu omalta. Lisäksi huomasin, että omat vanhempani kävelivät myös alttarille kaksin silloin aikoinaan, joten tuskin meidän ratkaisu aiheuttaa paheksuntaa edes suvun vanhimpien, isovanhempieni, keskuudessa

Minä näin ekan häihin liittyvän painajaisunen viime yönä, vajaa puolitoista vuotta ennen häitäni Unessani meidän hääjuhlapaikkana oli pelto, jonne oli kannettu valkoiset pöydät ja tuolit vieraita varten. Vieraille oli tarjolla ainoastaan suolaista piirasta. Meillä ei myöskään ollut mitään ohjelmaa joten vieraat vain keskustelivat keskenään suolaista piirasta syöden eikä kukaan huomioinut minua ja sulhoa jotka istuimme ihmetellen koko tilannetta ja miettien, miksemme olleet suunnitelleet mitään ohjelmaa! Kaiken lisäksi pukuni oli aivan karsea ja minua hävetti se, joten istuin vain koko ajan. Kun aurinko alkoi laskea ilmoitin vieraille että nyt olisi hyvä hetki ottaa meistä kuvia ennen kuin tulee liian pimeää. Eräs vieras mies alkoi nauraa ja sanoi, että "kuka nyt teistä haluaisi ottaa kuvia!" Samassa minä muistin että viralliset hääkuvatkin oli unohdettu mennä ottamaan. Kaikki oli siis mennyt pieleen! Tämä uni oli niin ahdistava, että heräsin omaan nyyhkytykseeni

En muista niinkään odottaneeni hääpäivää pikkutytöstä vaan minä unelmoin miehestä ja lapsista, siis perheestä. Aina olen tiennyt haluavani vielä jonakin päivänä mennä naimisiin, ja vasta miehen tavattuani olen alkanut unelmoida itse hääjuhlasta.

Ostin ensimmäisenä häälehden ajatuksella, että jostainhan tämä täytyy aloittaa. Saimme tädiltäni kihlajaislahjaksi hääkirjan Kirja kaikille, jotka sanovat tahdon, ja se oli ihan ensimmäinen häihin viittaava meidän kodissa, vaikka ei oma ostos ollutkaan.

Tämä on vielä hieman mietinnässä, sillä en osaa päättää haluanko yhden vai useamman kaason. Jos päädyn vain yhteen pyydän kaasoksi ystävääni, jonka kanssa olen nyt viimeisen vuoden ajan ollut eniten tekemisissä, sillä hän asuu kanssani samalla paikkakunnalla siinä missä muut ovat muuttaneet eri puolille Suomea ja yhteydenpito on hoitunut lähinnä facebookin avulla. Jos haluaisin kaksi kaasoa pyytäisin edellämainitun lisäksi luultavasti pitkäaikaisinta ystävääni. Olemme tunteneet ala-asteikäisistä asti ja kokeneet paljon yhdessä, ja vaikka emme nykyään näe usein ja soittelemmekin vain harvakseltaan se ei ole muuttanut meidän ystävyyttä mitenkään. Hän asuu kuitenkin aivan eri paikkakunnalla kuin minä joten en sen takia pyytäisi häntä kaasoksi jos minulle tulisi vain yksi kaaso, sillä tulen tarvitsemaan kaasolta paljon myös konkreettista apua häiden valmisteluvaiheessa, ja se ei onnistu puhelimen välityksellä. Mahdollisimman sekavasti selitetty

Kolme vuotta ja kaksi kuukautta kihlautumisen ja häiden välillä.

Luultavasti itken jo alttarille kävellessäni ainakin, jos saamme haluamamme musiikin taustalle. Tai voihan olla, että keskityn korkkareilla kävelemiseen ja jännitykseen niin kovasti ettei itketä yhtään. Kävi miten kävi, ei pienet itkut haittaa kun on osannut varautua vedenkestävillä meikeillä ja nenäliinalla. Etukäteen ajateltuna pahin tilanne olisi varmaankin sellainen huutoitku-tunteidenpurkaus alttarilla papin yrittäessä saada äänensä kuuluviin morsiamen parun alta. Pahin paikka minulle tulee kuitenkin olemaan kättely- ja onnittelutilanteet sekä puheet, minä kun itkin ylioppilasjuhlissanikin kun minulle pidettiin "olet nyt saavuttanut yhden etapin elämässäsi ja tästä alkaa uudet seikkailut" -tyyppisiä puheita, ei siis mitään kovin henkilökohtaisia edes niin johan alkoi huuli väpättää Varmaan ainoa keino estää itkut olisi olla kuuntelematta puheita, mutta eihän kukaan nyt omissa häissään voisi niin tehdä! Jos itkettää niin itkettää, tuskin kukaan pahastuu jos mä häissäni tirautan pari kyyneltä

Munkin mies on varmasti vaan tyytyväinen, kun mä saan täällä purettua hääintoiluani ja hän saa keskittyä muihin juttuihin

Me tullaan mitä todennäköisimmin viettämään hääyö hotellissa, sillä juhlimme häitämme meidän molempien kotipaikkakunnalla missä me ei siis enää asuta, eikä varmaankaan haluta majoittua sinä yönä kummankaan vanhempien nurkissa itse en kyllä ole mikään hotelli-fani, joten saatan ehdottaa miehelle vielä esim. mökkivaihtoehtoa.

Olen lapsesta asti haaveillut häistäni ja nähnyt vihkimisen tapahtuvan kirkossa, ja me molemmat kuulumme kirkkoon joten tämä tuntuu melko luonnolliselta vaihtoehdolta. Yllätyinkin melkoisesti, kun mieheni kysyi, että onko vihkimisen välttämättä tapahduttava kirkossa. Toinen mitä voisin harkita on ulkoilmavihkiminen, mutta se taas menettää hienoutensa jos sataa ja on kylmä Kirkko tuntuu siinäkin mielessä turvalliselta valinnalta ja se tuo mun mielestä tiettyä arvokkuutta ja juhlavuutta koko toimitukseen.

*Meidän häissä ei lauleta karaokea tai nolata ketään. Itse vihaan juhlissa tilanteita, joissa joudun puolipakolla osallistumaan johonkin leikkiin tms ja se on olevinaan tosi hauskaa hehheh, joten en halua että kukaan joutuu meidän häissä vastaavaan. *Myöskin alkoholintarjoilun suhteen aiotaan olla aika tarkkoja; ei mitä tahansa eikä varsinkaan järin suuria määriä. *Kakunleikkaus ja siihen liittyvä polkaisu jäävät meillä pois, sillä mä koen polkaisuperinteen todella tyhmäksi ja mies ei edes syö kakkua joten senkin takia tuntuisi oudolta leikata kakku kameravalojen loisteessa ja mennä syömään sitä pöytään ja kaikki ottavat kuvia kun me syömme kakkua minä syön kakkkua. *Perinteiset häämarssit Nämä tuli nyt ekana mieleen, lista tulee varmasti vielä jatkumaan

Täälläkin yksi uutta nimmariaan säännöllisestä harjoitteleva! Mä olen myös salaa suunnitellut meidän häitä luvattoman kauan, jo ennen kuin oltiin edes kihloissa tai puhuttu koko asiasta, ihan hääkakunkoristetta ja vessakorien sisältöä myöten tosin olen huomannut, että nämä suunnittelut menee uusiksi, miehellä kun tuntuu olevan kans kiinnostusta osallistua häidemme järjestelyyn. Tämä tuskin on kovinkaan harvinaista tai noloa, mutta olen käynyt ihailemassa ja sovittamassa todella upeita vihkisormuksia, jollaisiin meidän budjetti ei tule venymään... saahan sitä aina haaveilla Ah ja rakkausrunovessapaperimainos varasti munkin sydämen aivan täysin! Olispa niitä meidän lähikaupassa...

Me haluttais pienet häät, sellaiset, että kaikki läsnäolijat on oikeesti meille tärkeitä ja läheisiä. Minä en välttämättä halua häihini esimerkiksi setääni, jota en ole vuosiin nähnyt tai miehen setää, jota en ole koskaan edes tavannut, vaikka he ovatkin sukua. Onko siis pakko kutsua kaikki sedät, jos haluaa kutsua yhden? Entä serkut? Osan kanssa olen hyvinkin läheisissä väleissä, joitakin en suuren ikäeron takia edes tunne. Jos taas kutsuisin kaikki, ei meidän unelma pienistä häistä todellakaan toteutuisi. En toisaalta haluaisi, että meidän häiden takia tulisi suvun kesken riitoja juurikin ei-kutsuttujen ja kutsuttujen välillä. Yksi toinenkin pariskunta suvustani on ikuisesti kihloissa saman ongelman takia; he kokevat etteivät halua kutsua kaikkia "pakollisia kutsuttavia" häihinsä joten ovat päättäneet olla järjestämättä häitä lainkaan. Mun mielestä on typerää joutua miettimään tällaista, koska kyseessä on meidän häät joten kai me saadaan kutsua ketä me halutaan? Mun suvussa riidellään muutenkin ahkerasti, joten eripuraa en haluaisi aiheuttaa. Ainiin! Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että setäni, jota en haluaisi kutsua, sattuu olemaan kummini. Jos kutsun muut kummit, hän saattaa loukkaantua. Jos kutsun muut "samanarvoiset" sukulaiset (tädit ja enot) paitsi hänet, hän loukkaantuu kahta kauheammin. Nyt kun kirjoitin tämän tuli itselleni sellainen olo, että päästään itse kaikkein helpoimmalla jos vaan kutsutaan kaikki sedät, tädit ja enot,ihan sama missä väleissä itse niiden kanssa ollaan. Ei ainakaan tarvitse kenelläkään valitella jälkikäteen ettei tullut kutsua...

Itselleni on jo lapsesta asti ollut selvää miten tää juttu menee: kun on löytänyt kivan kumppanin jonka kanssa haluaa olla loppuelämän yhdessä mennään kihloihin, ja sitten aletaan suunnitella häitä. Esimerkkiä tästä sain vanhemmilta serkuiltani ja muilta sukulaisilta, ja kun äiti ilmoitti että pariskunta X on menny kihloihin, aloin jo mielessäni arvailla häiden ajankohtaa. Myös miehelle tämä toimintamalli on aina ollut itsestäänselvyys. Meidän häiden aikaan kihlautumisesta tulee kuluneeksi noin 3 vuotta (tarkkaa päivämäärää ei siis ole vielä päätetty). Osa varsinkin miehen suvun puolelta kyseli jo puoli vuotta meidän kihlojen jälkeen, että ensi kesänähän on sitten häät? Miehen suvussa monet pariskunnat on mennyt todella nuorina, alle parikymppisinä naimisiin, joten meidän kohdalla he ovat varmaan jo luopuneet toivosta kun kihloihin mentiin jo "ajat sitten" Meidän mielestä 3 vuotta näiden tapahtumien välillä on ihan sopiva aika, eikä meillä ois ollut edes aikaa järjestää häitä yhtään sen aikasemmin opiskelujen takia!

Häät loppukesällä 2014. Mies opiskelee ja mä käyn töissä sekä töiden ohella opiskelen kevään pääsykokeisiin, toiveena siis olla ensi syksynä töissäkäyvä opiskelija. Mä oon päättänyt, etten suunnittele häitä vielä liikaa vaan keskityn opiskeluun, mutta välillä ei vaan voi olla eksymättä hääaiheisille sivuille ihastelemaan kuvia ja lukemaan juttuja Asutaan kahdestaan ja ollaan onnellisia yhteiseloa takana reilut 3,5 vuotta ja puolitoista vuotta kihloissa.

Mä kävin tänään Kalevala-liikkeessä, ja siellä näytti kyseisellä sormuksella olevan hintaa 1040 euroa. Uskoisin että muualta voi saada halvemmalla. Tuo sormus valkokultaisena (mikä on itselläni) olikin jo parisataa kalliimpi.

Mies maksoi mun kihlasormuksen ja tietyn osan omasta sormuksestaan, koska mä en ehtinyt saada koko summaa kasaan olen sitten jälkeenpäin maksanut "velkaani" takaisin ja ollaan sittemmin sovittu, että velat on maksettu ja ollaan tasoissa. Joten: mies maksoi mun sormuksen ja mä maksoin miehen sormuksen. Uskoisin että tullaan maksamaan mun vihkisormus yhdessä.

Me ei koettu tarpeelliseksi ottaa kihlajaiskuvia, vaikka miehen äiti sellaista kaipailikin seinälleen... hän jopa ehdotti, että teettäisimme satunnaisesta ulkomailla otetusta kuvasta isonnuksen jotta hän saisi meistä kihlakuvan. Ei siinä muuten mitään, mutta siinä hänen ehdottamassaan kuvassa on minun ja miehen lisäksi myös joku vieras mies taustalla Veljeni juhlissa meistä on otettu sellaisia yhteiskuvia, joita voisi ehkä harkita annettavaksi anopeille jos asia tulee vielä puheeksi.