Kaisa^

Sulhanen keksi yhdessä veljensä kanssa tosi kivan jutun: otetaan juhlapaikalle lautapelejä! Tarkoitus on, että kun ns. "virallinen" ohjelma on ohi ja aloitetaan saunominen ja "bilemusiikin" soittaminen voivat halukkaat pelata pienissä ryhmissä esim. Catania, Dominionia, Thurn und Taxista ja muita vastaavanlaisia pelejä. Meidän molempien sukulaisissa ja kavereissa on paljon innokaita lautapelien pelaajia, joten tämä sopii meidän muutenkin rentoihin ja epämuodollisiin juhliin mielestäni tosi kivasti. Kimpun ja sukkanauhan heittoon mietin vähän kaikenlaisia epäperinteisiä variaatioita. Suunnittelin esim. että heitetään vain joko kimppu tai sukkanauha ja sitä saavat tavoitella kaikki halukkaat sukupuoleen katsomatta. Toinen ajatus oli että morsian heittää sukkanauhan ja sulhanen kimpun. Loppujen lopuksi päädyin siihen että kukaan ei heittele yhtään mitään, vaan sen sijaan lahjoitan morsiuskimppuni sulhasen 92-vuotiaalle isoäidille. Ajattelin toteuttaa tämän niin, että sanon haluavani antaa kimppuni kunnianosoituksena sille läsnäolevalle pariskunnalle joka on ollut kaikkein pisimpään naimisissa, ja siten kimppu annetaan mummille sekä hänen jo valitettavasti edesmenneelle aviomiehelleen jotka ehtivät olla naimisissa 62 vuotta. Samalla tietysti esitän toiveeni, että minä ja mieheni saamme elää yhdessä vähintään yhtä kauan

Ehdotin että maksettais meidän vihkisormukset puoliksi, mutta mies halusi maksaa ne kokonaan itse (tosin sillä varauksella että jos haluan ihan superkalliin sormuksen joka menee reippaasti yli sen budjetista niin mä maksan sen ylimäärän - näin ei kuitenkaan käynyt, sillä mulla on suhteellisen vaatimaton maku ja unelmasormukseni hinta jäi reilusti alle miehen kipurajan). Kihlasormuksia me ei hankittukaan ollenkaan.

Kerroin vanhemmille asiasta puhelimitse, kun he olivat parhaillaan lomamatkalla isän siskon luona. Äidille soitin, ja kun asian tipautin hänelle niin oli kyllä selvästi tosi yllättynyt ja iloinen (se oli aina ajatellut, että me ollaan sellainen pariskunta joka ei välitä mennä naimisiin vaan elelee ihan muuten vaan avioliiton kaltaisessa suhteessa hamaan loppuun saakka). Seuraavaksi äiti antoi puhelimen isälle, sanoi että saan ihan itse kertoa uutisen isällekin. Isä kuulosti aika myhäileväiseltä, mielissään taisi olla sekin vaikka sillä ei ole tapana ilmaista mitään voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen. Vitsaili siinä kysymällä että "niin että sen [sulhasen nimi] kanssakos sinä menet naimisiin" Parasta oli kyllä kun isän kanssa puhuessani sieltä taustalta kuului kovaa riemunkiljuntaa, ilmeisesti siellä äiti ja isän sisko ilakoivat Myöhemmin samana iltana äiti sitten hehkutti hääuutista Facebookin statuspäivityksessään.

Minä en ole meikannut yli kuuteen vuoteen yhtään ainutta kertaa, en edes mihinkään juhliin. Olen menossa hääpäivänä ammattilaiselle meikattavaksi, ja aion pyytää tosi kevyen ja luonnollisen meikin. En ole vielä varma oisko se pelkkä meikkivoide/puuteripohja ja ripsiväri, vai tulisiko vielä lisäksi rajaukset silmiin. Huuliin ei kyllä passaa laittaa mitään tai sulhanen ei ilkeä suudella mua Ehkä vähän vahvempi silmämeikki näyttäisi hyvältä valokuvissa - minulla kun on vieläpä voimakkaat miinuslasit jotka tulee olemaan päässä hääpäivänäkin - mutta kun normaalisti olen täysin meikitön niin en olis yhtään oma itseni voimakkaammassa meikissä. Ja haluan näyttää kauniilta ennen kaikkea sulhaseni silmissä, ja hän pitää nimenomaan "luonnollisesta kauneudesta"; oltiin yksissä lestadiolaishäissä ja jälkeenpäin mies kommentoi että kylläpä siellä naiset näytti harvinaisen hyvältä kun eivät olleet pakkeleissa

Onkohan kukaan tehnyt niin, että sulhanen on se joka tulee käytävää pitkin äitinsä (tai isänsä, siskonsa, veljensä) saattamana ja morsian ilmaantuu sakastista sulhasta vastaan? Ois hienoa jos joku uskaltais rikkoa tällä tavalla sukupuolirooleja.

Ollaan molemmat ateisteja. Eikä siis tietty edes kuuluta kirkkoon.

Näin itse kasvissyöjänä ehdottaisin kylmäsavutofua. Sen voi ihan vaikka paloitella ja ruskistaa rasvassa, tai paneroida ja valmistaa uunissa (resepti). On täyttävää, ja sopii mielestäni hyvin just vaikka kermaperunoiden tai uunijuuresten seuraksi. Ja tuota savutofuahan saa käytännössä kaikista vähän isommista ruokakaupoista, esim. Prismoista, K-Supermarketeista ja K-Citymarketeista. Jos taas jaksaa vääntää vähän isotöisempää kasvispöperöä niin yksi hyvä vaihtoehto olisi tofu-pähkinämureke. Ok, kiitos vastauksesta Perunamuusi valittiin koska mä en itse oikein tykkää keitetyistä perunoista, mutta perunamuusi maistuu paremmin. Oisko keitetyt perunat kuitenkin sun mielestä parempi vaihtoehto? Vielähän tässä on joitakin viikkoja aikaa tehdä menun hienosäätöä.

Meidät vihitään maistraatissa vain kahden todistajan läsnäollessa joten eipä ole isä tai vanhemmat ylipäänsä edes paikalla Jos meillä olisi maistraatissa vanhemmat ja muuta yleisöä jonka edessä vihkijän eteen asteltaisiin niin ehdottomasti mentäisiin yhdessä sulhasen kanssa. En sitten tippaakaan arvosta sitä patriarkaalista ja epätasa-arvoista symboliikkaa mitä morsiamen "luovuttaminen" isältä sulhaselle sisältää.

Kampauksen hinnaksi tulee kuulemma 40-60 euroa riippuen kampauksen työläydestä ja meikin hinnaksi 45 €. Paikkakunta on Siilinjärvi. Koekampausta tai -meikkiä ei ole aikomus teettää, mutta käyn etukäteen kyllä suunnittelemassa kampaajan ja meikkaajan kanssa mitä tehdään. Otetaan meikki ja kampaus myös kaasona toimivalle siskolleni ja mamma betalar...

2,5 kk Sitä ennen yhteiseloa takana reilu 5 vuotta.

Meille ois tulossa seuraavanlainen täysin vegaaninen menu syyshäihin. Muiden menuja lueskelleena tämä kuulostaa nyt jotenkin suppealta, joten kertokaahan muut onko tällainen mielestänne riittävä häätarjoilu: Perunamuusi Burgundinpata Marinoitu papusalaatti Pestoperunasalaatti Vihersalaatti marinoidulla punasipulilla ja kirsikkatomaateilla Pastasalaatti (sis mm. oliiveja, cashewpähkinöitä) Tuore leipä Yrttivoi Levite aurinkokuivatuista tomaateista Vesi, mehu, jotain viiniä Kahvi ja tee Suklaatäytekakku Kinuskitäytekakku Korvapuustit Suklaahippukeksit Iltapalaksi tofupinaattipiirakkaa ja päivälliseltä jääneitä salaatteja

Minkähänlaisen asun sitä keksisi sulhaselle, joka INHOAA kravatteja? Missään ei suostu krakaa pitämään, paitsi mummilleen on joutunut lupaamaan että sitten aikanaan sen hautajaisiin laittaa kravatin... Luulisin, että plastron menee samaan sarjaa kravatin kanssa, rusetista en ole kysynyt mutta minä en ainakaan haluaisi rusettia kun se näyttää mielestäni pöljältä. Oisko siis antaa vinkkiä/kuvia jostain vähemmän tavanomaisesta mutta kuitenkin juhlavasta asukokonaisuudesta ilman kravattia/plastronia/rusettia? Meidän juhliin käy hyvin joku vähän rennompi asu, vieraille pukukoodi on "siisti asu omalla tyylillä, tumma puku sallittu mutta ei pakollinen", mutta sulhasella sais asu olla mielestäni kuitenkin sen verran juhlava että edes takki tulee. Tumma puku ilman kravattia ei kyllä vaan taida oikein toimia. Mulle itselleni tulee tällainen aika "peruspuku": http://www.theweddingdresscompany.com/product/forever-yours/37110, tuon kanssa siis pitäis sulhasen puvun sopia suunnilleen yhteen. Kai mä saisin sulhasen kravattiin pakotettua, mutta sitten se ois vaan huonolla tuulella koko hääpäivän...

Mulla tulee olemaan rillit päässä, enhän mä ilman niitä näyttäisi ollenkaan itseltäni Voi olla, että silmämeikki ei pääse oikeuksiinsa kun linssien vahvuus on -7...-8, mutta eiköhän ammattilaismeikkaaja pysty jollain tapaa asiaa korjaamaan. Kokeilin piilolinssejä n. 15 vuotta sitten, ja silloin ne eivät sopineet minulle sillä minulla on todella voimakas hajataitto ja ainakaan niillä 90-luvun piilareilla en nähnyt läheskään yhtä hyvin kuin laseilla vaikka miinuksia olikin oikea määrä (näkökenttä jäi sumeaksi ja vähän vääristyneeksi, tuli helposti pää kipeäksi). Käsittääkseni nykyaikaisilla piilareilla pystyy jo korjaamaan voimakastakin hajataittoa, mutta ainakin meikäläisen eriparisilmille räätälöidyt hajataittopiilarit vahvoilla miinuksilla tulisi ihan huiman kalliiksi.

Minä otin tuossa noin vuosi takaperin puheeksi miehen kanssa että mennäänkös me joskus naimisiin, ja silloin epämääräisesti sovittiin/todettiin, että kaipa me joskus mennään. Tämän jälkeenkin asia oli (muistaakseni) joskus ohimennen esillä minun aloitteestani. Nyt muutama viikko sitten päätin alkaa laittaa asioita eteenpäin ja töksäytin miehelle että mitäs sanot, mentäiskö naimisiin jo tänä syksynä. Mies sitten pyysi pari päivää miettimisaikaa että haluaako häät jo tänä syksynä vai vasta ensi kesänä, ja päätyi siihen että anti mennä heti syksyllä ja niin päätettiin sitten saman tien hääpäivä ja aloitettiin järjestelyt. Voisi siis sanoa että yhteisellä sopimuksella mennään, vaikka kaipa nuo mun aloitteet voisi mieltää myös jonkinlaiseksi epäromanttiseksi kosinnaksi. Sen olen tiennyt aina että mitään romanttista elokuvakosintaa ei tuolta mieheltä koskaan tule, ja että ylipäänsä sille on varmaan aika lailla sama mennäänkö naimisiin vai eletäänkö muuten vaan loppuelämä yhdessä avoparina eli jos naimisiin haluan niin parasta tehdä itse aloite. Melko epäromanttinen ihminen olen itsekin, joten tämä kihlautuminen oli kyllä just meidän tyylinen (tilannekin oli aivan arkipäiväinen, mies istui tietokoneen ääressä ja minä tulin samaan huoneeseen puhumaan ensin jostain muusta asiasta). Kaikenlaiset korulauseet ja sormuksen kanssa polvistumiset ois olleet meille molemmille tosi epäluontevaa, epämukavaa ja vaivaannuttavaa. We don't do the siirappi thing.

Meillä jätetään pois kaikki sellaiset perinteet/tavanomaisuudet, jotka tuntuvat jommankumman tai molempien mielestä turhilta/ahdistavilta/teennäiseltä pelleilyltä. Meille tulee: ...morsian ja sulhanen ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet (kuten kengät, laukku, viitta yms.) ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. Sulhasen pukua ei ole valittu vielä, mutta tuskin tulee ainakaan mitään tavallista tummaa pukua "hienompaa". ...vihkiminen kirkossa maistraatissa lauantaina Vihkiminen lyhyellä peruskaavalla, ei mitään ylimääräisiä puheita tai performansseja eikä myöskään musiikkia. Paikalla todistajina vain kaaso ja bestman, eli vihkiminen on morsiamen ja sulhasen "kahdenkeskinen" seremonia eikä mikään yleisötapahtuma. ...hääjuhla sen jälkeen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit Meillä tarjotaan vain vegaaniruokaa ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu Kakun leikkaamisesta ei ole vielä keskusteltu sulhasen kanssa, mutta polkaisua ei ainakaan tule ...häävalssi/häätanssi ...bändi ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa Mahdollisesti joku diaesitys tms. ja jokunen laulu- tai soittoesitys. Ei toivottavasti kovin montaa ohjelmanumeroa, eikä missään nimessä leikkejä. ...hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta ...morsiamen huntu ...isän saattaminen Isä ei siis ole vihkimisessä edes paikalla ...kaaso ja bestman ...hääpäivä heinä- tai elokuussa lokakuussa ...ruusukimppu kimppu tulee, mutta luultavasti ei ruusuja ...hääauto Autolla mennään maistraattiin ja sieltä juhlapaikalle, mutta se ei ole mikään erityinen auto vaan joku perustoyota jota ei koristella. ...hääparia esittävä hääkakunkoriste ...kimpun ja sukkanauhan heitto Kimpun heitto saattaa tulla

Meillä ehdoton EI ainakin seuraaville: - Kirkko ja ylipäänsä kaikki uskontoon viittaava - Perinteiset hääleikit, morsiamen/sulhasen/vieraiden nolaaminen - Morsiamen tai kenenkään muunkaan ryöstö - Pönötys - Liharuoka, kermakakku - Turkisasusteet - Yhteislaulu - Häävalssi ja tanssi ylipäänsä - Hääkarkit - Runomuotoiset kutsut ym. - Polkeminen kakunleikkauksessa - Ylenmääräinen siirappi ja ihkusöpöily - Kännäys

Häät on lokakuussa 2010 ja silloin on oltu yhdessä noin viisi ja puoli vuotta joista neljä ja puoli asuttu saman katon alla. Minä olen 26 ja mies 30. Olen valmistunut diplomi-insinööriksi kaksi vuotta sitten ja olen töissä, siinä sivussa kasailen hissuksiin väitöskirjaa. Mies puolestaan on ikuisuusopiskelija. Velkoja ei ole ja asutaan vuokralla opiskelija-asuntosäätiön kaksiossa. Lapsia ei ole eikä myöskään tule, ei ikinä.

Meillä kaikki suhtautuu asiaan tosi hyvin ja mutkattomasti. Mun vanhemmat ovat aikanaan menneet itsekin maistraatissa naimisiin. Äitini on eronnut kirkosta 18-vuotiaana ja en oikein ymmärrä miksi isä vieläkin maksaa kirkollisveroa kun ei se selvästikään mikään uskovainen ole. Kuulemma silloin 70-luvulla oli jotkut isän sukulaiset kyselleet että onkos se sen morsian joku kommunisti kun ei kirkkoon kuulu Sulhasen isä on ateisti (ja kovasti yrittänyt markkinoida nuorimmille, nyt yläasteikäisille lapsilleen protu-leiriä rippikoulun sijaan). Tuleva anoppi on jossain määrin hengellinen ihminen, mutta ei sille mikään ongelma tuntuisi olevan se ettei kirkkohäitä tule (eihän poikansa ole rippikouluakaan käynyt, joten ei ole ainakaan mikään yllätys). Sulhasen kaksi veljeä ovat uskovaisia, mutta heidän kanssaan ollaan näissä asioissa molemminpuolin hyvin suvaitsevaisia. Oltiin pari vuotta sitten toisen veljen lestadiolaishäissä ja tosi hyvin viihdyttiin, enkä mitenkään usko että heilläkään on mitään ongelmaa meidän "ateistihäiden" kanssa. Sulhasen isoäiti on kovin uskonnollinen, mutta luultavasti sekin on vain tosi onnellinen ja liikuttunut siitä että me "vihdoin" mennään naimisiin.

Oulun Korusta hankittiin sormukset. Palvelu oli siellä mielestäni erinomaista, meille ainakin sattui todella mukava ja asiallinen nuori naismyyjä. Opiskelija-alennusta saatiin 20% ja kaupanpäällislahjaksi tuli 80 € arvoinen hopeinen kakkulapio.

Mulle tulee vihkisormukseksi 14K keltakultainen rivisormus seitsemällä pienellä timantilla. Lähtöhinta 585 €, opiskelija-alennuksella saatiin 468 €:llä. Miehelle tulee 14K keltakultainen sileä sormus, opiskelijahinta 196 €. Kihlasormuksia ei hankittu lainkaan, vaan molemmille pelkät vihkisormukset. Molemmat ovat Kultakeskuksen Kohinoor-sormuksia.

Vaikka monet muut asiat meidän häissämme menevätkin vastoin perinteitä ja totuttuja kaavoja, on minun pukuni väriltään se tavanomainen valkoinen.

Me menemme naimisiin maistraatissa. Vihkiminen on samana päivänä kuin hääjuhla (lauantai), mutta vihkimisessä ovat lisäksemme paikalla vain kaaso ja bestman todistajina. Mun oli vain jotenkin pakko saada vihkiminen samalle päivälle kuin juhla (ja haluan olla siellä hääpuvussani, -kampauksessani ja -meikissäni), vaikka joutuukin virka-ajan ulkopuolella maksamaan sen 200 euroa ja vieraat ei edes tule vihkitoimitusta seuraamaan.

Me otatetaan ennen vihkimistä studiopotretit ammattilaisella, ja muutoin kuvaamisen päivän aikana hoitaa mun isä hyvällä järkkärillään. Isäni on kyllä ihan etevä kuvaaja, mutta kyllä sitä kerran eläessään kärsii ottaa ammattimaiset studiokuvat ja mikäs sen otollisempi ajankohta siihen kuin hääpäivä. Onhan se kuvaus suhteellisen tyyristä, tunnin kuvaus + suunnittelupalaveri ja yksi 20x25 cm kuva kustantaa lähes 300 euroa, mutta kuvaaja on kovasti kehuttu ja portfolio hieno. Kyllä mulla vähän on käynyt mielessä että onko tämä nyt ihan turhaa rahan törsäystä kun tokihan se isäkin ihan hyviä kuvia ottaa... Lähinnä tuli tällainen olo sen jälkeen kun sulhasen veli yritti kovasti vakuutella että on ihan älytöntä käyttää 300 e valokuvaukseen (sen omissa häissä otti potretit morsiamen veli ja ihan ok kuvia tuli, ja heillä olikin kaikin puolin tee-se-itse-häät jotka maksoi noin 1000 € yli 80 vieraalle). Sulhanen on samoilla linjoilla veljensä kanssa, mutta minä pidän pääni ja ammattilaisen kuvattavaksi mennään, vähemmän kai se rahanmeno harmittaa kuin mahdollisesti ei-niin-hyvät hääkuvat.