carol

Jos esteettömyystutkinta on tehty, niin sitten vaan maistraatteihin soittelemaan jos jossain olisi vapaata (naimisiin voi mennä muuallakin kuin kotikaupungin maistraatissa), lisäksi tuomareilla on vihkioikeus, eli voit soittaa käräjäoikeuteen ja kysyä jos joku tuomari suostuisi teidät vihkimään.

Mikäli esteettömyystutkintaa ei ole vielä tehty, niin sitten ei naimisiin meneminen ensi perjantaina onnistu kyllä lainkaan.

Kirkossa voi mennä naimisiin ihan vaan kahdestaankin ja vaikka lounastauolla. Aloita soittamalla omaan kotiseurakuntaasi tai sitten siihen jonka kirkossa haluaisit(te) mennä naimisiin ja kysele miten siitä eteenpäin. Uskoisin, että samaan tapaan kuin maistraatissa voi seurakunnaltakin saada todistajat (vaikka kanttori ja suntio).

Edit. Eikä ole yhtään hassua varata isoa kirkkoa vaan teille kahdelle. Häät on kuitenkin vaan kerran elämässä ja mun mielestä jos haluat marssia kirkon käytävää häämarssin soidessa niin saat sen tehdä vaikkei paikalla olisi kuin pakolliset kaksi todistajaa.

En oikeastaan itsekään haluaisi pitää omaa sukunimeäni, siihen on monia eri syitä... En edes tiedä haluaisiko mies minun sukunimeäni, en ole kysynyt asiasta.

Olisko jomman kumman puolella suvussa jotain vanhempaa nimeä (kuten isoäitien tyttönimi) joka olis kiva ottaa käyttöön?

Me kerrottiin etukäteen vaan yhdelle mun ystävälle ja appivanhemmille noin kaksi tuntia ennen vihkimistä ( ne istui loppuillan lentokoneessa niin oli kivempi hoitaa noin). Kahdestaan käytiin maistraatissa ja sen jälkeen soitettiin lopuille perheen jäsenille, jotka tosin asuvat 150km päässä. Alkuillasta käytiin kahdestaan syömässä vähän hienommassa ravintolassa ja loppuillasta oltiin pyydetty läheisimmät ystävät viettämään "pikkujouluja" meidän mielestä kivaan yökerhoon. Siellä sitten kerrottiin mitä oltiin tehty. Illasta tuli todella onnistunut ja meidännäköinen. Vähän ehkä jälkeenpäin harmittaa ettei kauempana asuneita ystäviä saanut paikalle, mutta heidän kanssaan ollut kippistelty myöhemmin.

Laitoin jo kuvan toiseen keskusteluun, mutta laitetaan nyt tännekin:

Ensin ajattelin vastaavaa ainoastaan valkokultaisena, mutta nähtyäni tämän en muuta voinut enää kuvitellakaan.

Hintaa tällä ihanuudella vajaa 500€

Tässä mun ihanuus jonka saan pujottaa sormeeni pysyvästi 17.12.2010

Ja tässä meidän molempien sormukset yhdessä.

Uutta: mekko, sormus

Vanhaa: mummilta peritty kaulakoru, famulta saatu _ihana_ vanha käsilaukku

Lainattua: ystävältä lainattu helmirannekoru

Sinistä: todennäköisesti alusvaatteet, ehä myös hiuskoru.

Missä olette hankkineet häämeikit vai oletteko meikanneet itse? Kohtuuhintaista meikkaajaa tampereelta kaipailisin, onko kokemusta esim. Stockmannin meikkauksista, olis kiva jos meikki paikka sijaitsisi kävelymatkan päässä tammelasta.

Meilläkään ei tarkkaa kihlapäivää ole. Suurinpiirtein 6viikkoa on varmaan aika lähellä totuutta siitä kun päätettiin mennä naimisiin, siihen että sanotaan tahdon. Yhdessä olemme vihkipäivänä olleet noin viisi vuotta.

Oon onnellinen, koska lyötiin eilen lukkoon päivämäärä. Viidenviikon päästä olen rouva!! Ihanata, kohta lähdetään myös ostamaan sormuksia. Täydellinen päivä!

Tää on aihe mitä olen miettinyt paljon. Olen itse ollut aina suuri yhdistelmä-nimien ihailija, saattaa johtua siitä kun äidilläni on sellainen aina ollut. Nyt on kuitenkin niin, että tulevan puolisoni sukunimessä sattuu jo valmiiksi olemaan se väliviiva, joten en nyt luonnollisesti voi enää kolmatta nimeä ruveta lisäilemään. Ja kyllä harmittaa, vaikka oon tän toki tiennyt jo vuosia, mutta silti.

Omaa sukunimeään ei puoliso suostu vaihtamaan, sillä hänellä on mielestään jo ihan hyvä nimi. Itse olen miettinyt äitini tyttönimen käyttöönottoa tai jopa mummini tyttönimeä, mutta toisaalta haluaisin sen oman perheyksikön mistä täällä on aikaisemmin puhuttu. Missään vaiheessä ei mua kukaan ole painostanut ottamaan puolisoni sukunimeä, päinvastoin oikeestaan ukko itsekkin oli vähän hämillään kun ehdotin asiaa. Nyt kun olen kuunnellut ihmisten kokemuksia nimenvaihtamisesta asia kuitenkin mietityttää. Helpommalla pääsis jos molemmat vaan pitäis omat sukunimensä, nyt en siis enää osaa päättää mitä tehdä. Todennäköisesti vihkipäivänä maistraatissa vaan pimahdan ja päädyn johonkin erittäin jännään ratkaisuun.

Oon myöhään liikenteessä, mut onneks nopeat liikkeet on näyttäviä . Tampereelta kaipaisin nyt suosituksia ja vinkkejä joistakin vähän romanttisemmista ravintoloista (hintatason ei tarttis olla ihan näsinneulan luokkaa). Ollaan siis sulhasen kanssa menossa kaikessa hiljaisuudessa maistraattiin ja sen jälkeen jonnekin kivaan ja intiimiin paikkaan päivälliselle, ihan kahdestaan. Tai jos jollakulla on tietoa pitopalvelusta, joka erittäin nopella varoitusajalla tulis tänne meidän kotiin ruokiensa ja tarjoilijan kanssa valmistamaan ikimuistoisen illan, niin se sopis kanssa.

Me karataan naimisiin joulun alla. Tarkkaa päivää ei vielä olla valittu, mutta mua itseäni innostais 22.12 eli talvipäivän seisaus. Todistajat tulevat talonpuolesta ja juhliakaan ei järjestetä. Jouluksi ollaan menossa vanhempiemme kotipaikkakunnalle, joten aattona varmaan paljastamme että ollaan naimisiin asti päästy. Parhaimmille ystäville kerrotaan sitten joulun jälkeen ja loput saa sitten huomata kun naamakirjassa sukunimi vaihtuu.. Alunperin oli tarkoitus järjestää pienet juhlat, mutta koska elämämme on levällään niin monella paikkakunnalla on tämä selkeästi helpoin vaihtoehto.

Kenellekään ei siis kerrota etukäteen, paitsi työnantajille, että saadaan vihkipäivä vapaaksi ja mulle vuorotyötä tekevälle noi joulun pyhät vapaaksi.