Freckle*

Ihania kuvia ja ideoita täällä. Meidän elokuun lopussa pidettävissä hääjuhlissa tulee näkymään myös maalaisteema. Haluaisin avioliiton siunauksessa käyttämään kimppuni koristeeksi viljan tähkiä. Täytyy vielä miettiä saisiko koko kimpun tehtyä viljasta. Auringonkukkakimppu olisi toinen vaihtoehto. Kirkosta tullessa vieraat voisivat heitellä jyviä, jos tämä on kirkossamme luvallista. Lisäksi buffetpöytä koristellaan maalaisteeman mukaisesti viljoilla, omenoilla sekä mahdollisesti lehdillä tai oksilla. Kakut tulevat mitä todennäköisimmin eri korkuisten puukiekkojen päälle. Tilat valaistaan kynttilä- ja myrskylyhdyillä. Katsotaan mitä muuta keksitään.

Kiiunen, kiitos rohkaisun sanoista. Päädyimme miehen kanssa keskustelujen jälkeen menemään salaa naimisiin maistraatissa mutta avioliittomme siunataan n. kuukausi häiden jälkeen kirkossa. Mies kutsuu lähimmät sukulaisensa (n. 10 henkeä) siunaukseen ja järjestää sen jälkeen hääaterian. Itse mietin vielä omien lähimpien sukulaisteni kutsumista avioliiton siunaukseen. Lopullisen päätöksen teen tunnelmien pohjalta maistraatissa käynnin jälkeen. Kaikki kutsut lähetetään joka tapauksessa vasta sitten.

Olet aika pitkälti samaa mieltä kanssasi Kiiunen. Todellisuudessa isommat häät ilman vanhempiani, olivat he kuinka raivostuttavan pikkumaisia tahansa, tuntuisivat kuitenkin liian katkerilta. Tuntuisi pahalta kun omalta puolelta juhliin tulisi korkeintaan pari tätiä ja muutama kaveri miehen koko ison suvun saapuessa paikalle.

Me menemme mitä todennäköisimmin salaa naimisiin tämän kesän/alku syksyn aikana. Salaa sen takia, että edellisessä suhteessa hääni peruuntuivat miehen ilmoituksesta muutamaa päivää ennen h-hetkeä enkä halua enää ikinä kokea samaa. Tuntui enemmän kun nololta ilmoittaa sukulaisille, ettei juhlia olekaan tulossa. Lisäksi vanhempani järkyttyivät tilanteesta niin paljon, etteivät halua edes tietää seurustelustani, saati sitten tavata nykyistä miestäni. En pysty kuvittelemaan hääjuhlia, joissa vain toisen suku olisi paikalla, joten salahäät ovat ainoa vaihtoehto. Voihan hääjuhlat järjestää sitten jälkikäteenkin, jos vanhempani ja sukulaiseni ovat joskus valmiita tapaamaan mieheni. Kurja tilanne miehen kannalta, joka olisi alunperin halunnut juhlat. Kerroin kuitenkin tilanteestani heti tavattuamme ja siitä huolimatta mies päätti nyt kosia. Ilmeisesti yhteinen elämä avioliitossa kanssani oli juhlia tärkeämpää. Lisättäköön väärin käsitysten välttämiseksi vielä, että omasta mielestäni salahäät ovat ihana hääparin oma intiimihetki, jollaiseksi oma vihkimisenikin on helppo kuvitella. Lähinnä häiden salailu harmittaa miehen takia.

Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin naimisissa mutta omalla kohdallani naimisiin meno oli todella lähellä 4 vuotta sitten. Silloinen mies päätti, meidän molempien onneksi, perua häät 5 päivää ennen h-hetkeä. Nyt suunnittelemme häitä nykyisen mieheni kanssa ja naimisiin meno on ollut ensi tapaamisesta lähtien selvää. Häiden järjestäminen sen sijaan tuottaa pään vaivaa minulle. Olen jo kerran kutsunut kaikki lähimmät ihmiset häihin, järjestänyt, laittanut, varannut ja suunnitellut. En tuolloin halunnut isoja häitä enkä kaipaa niitä edelleenkään. Olisi kuitenkin kiva jakaa hääpäivänsä läheistensä kanssa, etenkin kun mies haluaisi edes jonkunlaiset häät. Läheisten reaktiot ja suhtautuminen kuitenkin pelottaa. Ottaisiko kukaan näitä häitä enää tosissaan? Kuinka noloa olisi astua kirkkoon, jonne esim. omat vanhemapani eivät olisi tulleet (he eivät halua edes tavata miestäni ennen kun olemme naimisissa kun edellisenkin kanssa tuli ero)? Voinko tehdä edellisiin häihini suunnittelemani hääpuvun valmiiksi ja käyttää sitä (olin siis tekemässä viimeksi hääpukuni itse. Puku olisi edelleen unelmieni puku. Edellisiin häihin en saanut sitä valmiiksi enkä sitä ole koskaan käyttänyt)? Jonkin verran mietityttää myös se, että uskallanko edes ottaa sitä riskiä, että kutsun, järjestän ja suunnittelen ja tämäkin mies peruu sitten koko homman juuri ennen h-hetkeä (en ikinä usko, että näin voisi käydä mutta enpä olisi sitä etukäteen edelliselläkään kerralla uskonut). Eli kynnystä mennä naimisiin elämäni miehen kanssa ei ole mutta kynnys järjestää edes pienet juhlat on valtavan korkea. Paljon pahaa mieltä ja pään vaivaa maailman ihanimmasta asiasta.