lilli*

Rouva
  • Viestit

    15968
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän lilli* kaikki viestit

  1. Kosinta ja kihlaus ovat eri tapahtumat, tai ainakin ennen vanhaan ne ovat olleet toisistaan erillään. Mies pyysi morsiammen isältä kättä, sai luvan kosia, kosi ja sai myöntävän vastauksen. Sen jälkeen perheet sopivat kihlajaisista (ja myötäjäisistä), joiden juhlimisen jälkeen kihlaus oli virallinen. Kihlajaiset olivat melkeinpä yhtä suuri juhla, kuin häät. Kosinnan ja kihlajaisten välissä pari ei ollut vielä kihlapari, vaan puhuttiin kihla-aikeesta. Tänä aikana perheet tutustuivat toisiinsa ja tulevat appivanhemmat tulevaan miniäänsä tai vävyynsä. Kihlaus oli vakava asia, joka sinetöitiin sopimuksella. Sopimuksen rikkomisesta tuli jokin rangaistus. Joten, teidän välillä on kihla-aie Epäilijöille sanotte, että noudatatte vanhan perinteen yhtä osaa, nykyään kun se niin surullisesti skipataan kokonaan yli. Haluatte tutustua toisiinne ja toistenne perheisiin kunnolla ennen kihlautumista. Koska olette kuitenkin moderni pari, ette halua kihlajaisia juhlia, eikä isän mielipidettäkään kysytä, vaan menette sitten suoraan kihla-aikeesta itse asiaan, eli naimisiin.
  2. Miksi ihmeessä tämä aihe aina nostattaa niin vahvoja tunteita ? Mitä väliä sillä on, miten joku muu asian mieltää? Kaikille ei kihlaus ole The Thing.
  3. Saako noin tehdä? Jättää ainoastaan lapselle oma nimi. Ajattelin vaan, kun Suomen sukunimilaki määrää senkin, että sisaruksilla ei saa olla eri sukunimeä. Jos siis teille tulee lisää lapsia joskus tulevaisuudessa, saa lapsi saman sukunimen, joka on veljellään mutta ei kummallakaan vanhemmista. Outo ratkaisu.
  4. Ei saisi vaikuttaa, mutta kyllä se vaikuttaa. Eräs tuttavani on sukujuuriltaan venäläinen ja niin oli hänen nimensäkin. Oli vuoden työttömänä, ei saanut edes kutsua haastatteluihin (kävi kyllä koulunsa kaikki suomessa, ja puhuu suomea ilman korostusta). Meni naimisiin täysin supisuomalaisen nimen omaavan miehen kanssa, vaihtoi samalla etunimensä suomalaiseen ja kas kummaa, pääsi töihin. Väärin? Totta hemmetissä. Todellisuutta? Ikävä kyllä. En tosin usko, että norjailainen nimi vaikeuttaa työn saamista.
  5. Todellakin jaksaa kiinnostaa! Saman tien kalenteriin muistutus...
  6. *
  7. Olen aika järkyttynyt tuon plastronin suosiosta. Onko se sitten se, että suomessa miehet harvemmin pukeutuvat juhlavasti ja sitten kun pukeudutaan, halutaan "erilaista". Muualla maailmassa etiketti on ajanut plastronin ohi jo 1900-luvun alussa. Samoin tuo smokin käyttö on aikamoista... Smokki on rento iltapuku. Tarkoitettu ei niin juhlaviin tilaisuuksiin, illalliselle, teatteriin jne. Ei häihin.
  8. Kuin suoraan minun koneelta kirjoitettua....
  9. Asialla ei mitään merkitystä meille kummallekkaan, eikä sillä voisi ollakaan merkitystä.
  10. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toiselle, että te etenette suhteessanne liian nopeasti/hitaasti. Tunnen pariskunnan, joka tutustui, ostivat talon, tekivät lapsen, menivät naimisiin ja erosivat vajaan kahden vuoden sisällä. Samoin tunnen pariskunnan, joka eteni samalla vauhdilla, lopputulos on vain eri. Heillä on nykyään kaksi lasta ja ovat olleet jo kahdeksan vuotta naimisissa. Heistä paistaa kauas, että he ovat toisilleen täydellinen pari. Tapahtumien nopeudella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan yhteensopivuudella ja sillä, rakastaako toista oikeasti. Erinomaisesti ilmaistuna se, mitä itse ajattelen rakkaudesta ja avioliitoista. Itse olen eri mieltä. Ensin tulee kiinnostus, sitten tulee ihastuminen, jota seuraa rakastuminen, joka jatkuu rakastamisella. Kiinnostus ja ihastuminen menevät limittäin. Ihastuminen ja rakastuminen menevät limittäin ja jos hyvin menee, niitä seuraa rakastaminen, jonka seurana on rakastuminen. Kuulostaako liian imelältä? Tough, deal with it . Hankalaksi asiat menevät siinä vaiheessa, kun toisen osapuolen pitäisi olla samoilla linjoilla, samaan aikaan. Itse pitäisi vielä tunnistaa erot kiinnostuksen-ihastuksen, ihastuksen-rakastumisen, rakastumisen-rakastaminen välillä. Kaiken huipuksi kaikkien näiden eri vaiheiden vahvuus vaihtelee välillä. Joskus toista rakastaa vähemmän, joskus enemmän. Mutta se ei poista sitä faktaa, että ylipäänsä rakastaa. Rakkaus voi loppua ja silloin yleensä tulee ero. Kovaa se on silloin, jos toinen edelleen rakastaa ja toinen ei. Ero tulee yleensä myös siinä vaiheessa, kun ihastuminen hiipuu mutta sitä ei seuraakkaan rakastaminen. On väärin sanoa, että rakastaminen mitataan vasta silloin, kun pitkässä suhteessa oleva hullaantuu johonkin toiseen. Rakastaminen mitataan monin eri tavoin. Se mitataan riidoissa, sairauksissa, kuolemassa, hellissä hetkissä, seksissä, hemmottelussa, sukulaisissa... lyhyesti sanoen; elämässä. Rakastaminen on myös valinta. Valitsen rakastaa tätä ihmistä. Rakastaminen on harvoin helppoa ja se vaati työtä, molemmilta. Rakastaminen vaatii toisen hyväksymisen täysin ja yhdessä kasvamisen ja muuttumisen. Kuulostaa myös kamalalta ajatukselta, että pitäisi tyytyä epätäydelliseen. Jos ihmiset tyytyisivät elämässään epätäydelliseen kumppaniin, kukaan ei tässä maassa hakisi avioeroa.
  11. *
  12. Minun unelmani . Pronovias Barcares ja Pronovias Famosa. Vielä kun uskaltaisi astua liikkeeseen sisään...
  13. Ekaa kertaa kihloissa ja uskon, että myös viimeistä kertaa .