miinin

Meille tulee ehdottomasti istumajärjestys. Tietyt sukulaiset samaan pöytään, samoin kaverit.. Haluamme varmistaa, että pöytäseurueet ovat samanhenkisiä, tuntevat toisensa tai jostain arvelemastamme syystä tulisivat hyvin juttuun keskenään. Sitä en kiistä, ettenkö olisi tehnyt jo tusinan verran eri versioita järjestyksistä, ei ole piece of cake. Eiköhän se siitä lutviudu. Koen sen kuitenkin tärkeänä osana vieraiden viihtyvyyttä.

Aion esittää humoristisen laulupotpurrin, jossa eri kappaleiden sanat kuvaavat suhdettamme ja sulhastani. Olen myös pyytänyt kaason ja sulhon tyttären "taustatanssijoiksi/laulajiksi". Sulho on se, jonka yleensä odotetaan esittävän jotain, hän on musikaalinen, siksi jutusta tulee todellinen yllätys kaikille. Tulen nolaamaan itseni täysin, enhän omaa edes lauluääntä mutta sulho tykkää, siitä olen varma.

Häveten totean,että haluaisin kuulua tähän ketjuun mutta kaikenlaista ylimääräistä/ei välttämätöntä olen höyrähtynyt hankkimaan järjestelyjen aikana. Ei ollut tarkoitus ostaa oikeastaan mitään uutena, ostin kuitenkin järkyttävän kalliin hääpuvun, rintsikat ja neuleen. Neule oli ehdoton, häät ovat toukokuun 19. päivä, eikä kevät kauheasti ole edistynyt. Kuljin kirppiksillä monta kuukautta mutten olevinaan löytänyt mieleistä. Myös vihkimiseen uppoaa rahaa, kun on kyse siviiliseremoniasta lauantaina juhlapaikalla mutta tämä oli meille aivan ehdoton juttu, muusta voi sitten tinkiä. Vuodatukseni jälkeen asiaan. Hyvä säästökohde on ollut vierasmäärän pitäminen maltillisena sekä tavallaan sesongin ulkopuolinen ajankohta. Monet juhlapaikat pitävät vielä toukokuussa edullisempia hintoja ainakin täällä Keski-Suomessa.

Meillä on kahdeksan hengen pöytiä, eivätkä kaikki pöydät tule täyteen. Saisin periaatteessa neljä pöytää täyteen, jos laitan samaan seurueeseen kuuluvia eri pöytiin mutta minusta se on poissuljettua. Pitää varmaan vaan jättää parit tyhjät paikat kahteen pöytään. Ei se maailmaa kaada. Ilmoittautumisaikaakin on vielä tämän viikon sunnuntaihin asti, joten saattaahan meille vielä tulla lisää vieraita... Hekin tosin perheitä, olisi saatava samaan pöytään. Huh, on tämä yllättävän vaikeaa.

Kuukausi aikaa H-hetkeen ja alkaa olla perhosia vatsassa. Ei ole ihme, että tämä jännitys sitten tulee myös uniin. Olen murehtinut ilmoja ja kevään myöhästymistä. Noh, viime yönä unessani oli vuosisadan kurakeli ja itkeskelin silmät päästäni, kun kaunis hääpukuni oli aivan kurassa jo ennen vihkimisseremoniaa. Juhlapaikalla oli myös tulipalo. Miten mä pysyn järjissäni tämän viimeisen kuukauden?

Sää jännittää eniten. Siitä riippuu niin paljon. Toinen suuri jännityksen aihe on vatsani, kuten ilmeisesti aika monella muullakin täällä. Stressimaha. Kolmas jännitksen aihe tuli ilmi tänään: keritäänkö hääpukuuni tehdä muokkaukset ajoissa...

Kuukausi aikaa häihin. Tiedän, ettei polttareita tule. Kaaso olisi mielellään järjestänyt vaikka mitä mutta muut kaverit asuvat eri puolilla Suomea, eikä heillä ole ylimääräistä rahaa. Lähinnä olisin toivonut perinteistä morsiussaunaa, se saattaa vielä toteutuakin, tosin kahdestaan kaason kanssa. Ajattelin, että ekana naimisiin menijänä meidän kaveripiiristä ihmiset olisivat olleet riemuissaan järkkäämässä mutta ymmärrän toki realiteetit. Harmittaa se silti. Tärkeintä on kuitenkin, että kaverit pääsisivät tulemaan häihin. Juhlitaan sitten siellä.

Kultsin siskon teinipoika ei tule ilman tyttöystäväänsä. Jota emme ole edes tavanneet. Joten jääköön poika kotiin, vaikka sen tyttöystävänsä kanssa. Eipä sillä, sulhon siskon mieskään ei ole tulossa, on niin pitkä matka. Eikä sisko yksinään lähde. Koska sulhon isän saaminen paikan päälle on epävarmaa, niin eipä ole tulossa sukua sulhasen puolelta.

Yksi kummallekin kokonaan tuntematon ihminen tulee näillä näkymin, ystäväni kumppani. Sulhaseni ei ole myöskään tavannut erään serkkuni puolisoa, minäkin olen tavannut hänet vain muutaman kerran ohimennen. Eli kaksi "tuntematonta".

TIEDÄN, että tulen itkemään tai pikemminkin vollottamaan. Olen todella herkkä, pahentunut vain vuosien mittaan. Tarkoituksenamme on lausua toisillemme vihkivalat, mikä varmasti viimeistään saa hanat auki. Mutta se on elämää, yritän olla turhaan nolostumatta tai harmistumatta meikeistä tmv. Onneksi otamme hääpotretit ennen vihkimistä, ja läsnä ovat suurimmaksi osaksi läheiset ihmiset, jotka ymmärtävät varmasti tunnetilan. Mikäli eivät, niin heidän häpeänsä. Minä saan ulista niin kuin teuraalle vietävä. Kyllä. Saan. Ei hävetä. Ei... Noh, on tässä vielä puolitoista kuukautta aikaa tsempata itseään.

Kirjoitin aikaisemmin, että luultavasti sulhasen isä pitää maljapuheen. Näin ei varmaankaan käy. Emme vielä tiedä pääseekö sulhon isä edes paikalle. Mikäli pääsee, niin hän voi halutessaan pitää ihan puheen. Jonkinlaiset tervetulosanat lausumme itse, haluamme kiittää paikalle tulevia. Maljannostoon on vahvasti ehdolla tutustumisleikki, jonka kaaso vetäisi. Siis tämä "huiskutusleikki", jossa vieraat esitellään samalla, kun he nostavat vuorotellen maljansa. Yksi vaihtoehto on se, että kaaso pitää puheen, jonka lopuksi tulevat maljannostot. Eiköhän tilanne selkene lähempänä hääpäivää.

Kyllä mekin kutsuimme sellaisia ihmisiä, joiden tulemisen tiesimme olevan epätodennäköistä. Ja kuinkas kävikään, Alzheimerin tautia sairastava tätini ja hänen 90-vuotias, hyvin huonosti liikkumaan pääsevä miehensä ovat tulossa serkkuni ja hänen miehensä kanssa. Kaikista kutsutuista juuri he, joita en todellakaan kuvitellut paikalle. Mahtava yllätys.

Vihkivalat tulevat meillekin siviilivihkimisen yhteyteen. Hieman pelottaa saanko puhuttua HYVIN mahdolliselta liikuttuneisuuden tilaltani mutta eivätköhän ihmiset ymmärrä, jos näin käy. Muutaman vedoksen olen tehnyt, eikä homma meinaa vielä luonnistua. Joko ajattelen liikaa muita ihmisiä vihkiseremoniassa ja valasta tulee liian virallinen tai sitten vain tylsä, siinä ei ole tarpeeksi sielukkuutta. Sulho on vihjaillut, että hänen valassaan on myös huumoria. Huumorintajumme eroavaisuudet huomioon ottaen odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä tulee...

Me pistimme pätkän CMX:n Suurta yötä päin-kappaleesta: sinulla on hulluutesi hulluuksiini sopivat kulmillasi elo juhlii himon koski kuohuaa silmissäni vahvuutesi huuhtoo kiven ihoksi kuin tuuli pilvipaimenena käsi ottein pitävin Tekijä siis A.W.Yrjänä. Sopi todella hyvin kutsun yleiseen linjaan ja meihin.

Kustannan kaasolleni kampauksen ja meikin. Lisäksi maksamme hänen majoituksensa juhlapaikalla. Ajattelin myös tarjota ruuat, kun hän tulee viettämään askartelupäivää kanssani.

Minä ostin sulholleni Kalevala Korun Kalevankarhu-kalvosinnapit. Lisäksi ajattelin vielä hankkia jotain pientä, kunhan keksin mitä.

Hei! Kyllä porukkaa on alkanut pikkuhiljaa ilmoittautua ja äitikin on ehdottomasti tulossa, kun ystäväpariskunta kuskaa hänet paikalle. Hän tosiaan asuu aika kaukana, eikä ole tottunut matkustamiseen. Eipä sieltä ihmeemmin julkisiakaan liiku. Hän myös murehtii tällaisia asioita oikein pitkän kaavan kautta. Mutta se asia ainakin järjestyi. Olen itse samanlainen murehtija kuin äitini, kutsut menivät vasta pari viikkoa sitten, joten ihmisillä on vielä runsaasti aikaa ilmoittautua. Minä vain oletin, että läheiset heti innosta kiljuen soittavat tulemisensa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että vieraita tulee vähemmän kuin oletimme. Muutama "varma tapaus" ei ollutkaan varma. Kyllä se aikalailla harmittaa mutta olen todella iloinen, että äitini ja veljeni perhe ovat tulossa. Vielä, kun saisimme sumplittua sulhoni isän paikalle, hän ei ikänsä ja terveytensä puolesta voi yksin pitkää matkaa taittaa.

Me lähetimme kutsut Daalia-postimerkkien kera. Nättejä ja sopivat "teemaan".

Kuten blogin nimestäkin voi päätellä, meillä on häät toukokuussa. Isoimmat asiat ovat aikalailla hoidossa, mitä nyt kampaajan ja meikkaajan buukkaus on meikällä vieläkin hakusessa. Tuleva puoliso varasi itselleen hääkampauksen viime viikolla, joten ehkä minunkin pitäisi kiirehtiä. Tällä hetkellä vaan olo on aika alakuloinen, sillä ainoastaan kaksi ihmistä on kommentoinut kutsua. Toinen oli äitini, joka ei tiedä tuleeko juhliin. Olisi kai muuten tulossa mutta matkustaminen sekä muut käytännön seikat ovat hänelle hankalia. Tiedän, ettei hän tykkää matkustaa, onhan se kallistakin mutta lupasimme hoitaa kustannukset ja muilla tavoilla auttaa mahdollisimman paljon. Oli hän isoveljeni häissä aikanaan, tosin silloin isäkin oli vielä elossa eikä heidän tarvinnut julkisilla liikkua, sillä isällä oli auto. Alkaa tuntua siltä, että kaikki vaiva ja rahanmeno on ollut täysin turhaa. Vieraita varten me juhlapaikkaa, muusikoita, pitopalvelua sun muuta olemme varanneet. Jos olisin tiennyt, etteivät häämme kiinnosta oikein ketään, niin olisimme voineet mennä kahdestaan intiimisti naimisiin ilman sen kummempia järjestelyjä. Sehän se alkuperäinen suunnitelma oli. Luulin, että tottahan toki äitini haluaa todistaa ainoan tyttärensä avioitumista. Turhaan luulin. Pitäisi olla kivat fiilikset tulevan hääpäivän johdosta mutta mua vaan masentaa. Onneksi puolisoksi on tulossa rakkain ihmiseni.

Alkoi masentaa. Lähetimme kutsut ja hurjat kaksi ihmistä ovat reagoineet. Kaveri oli aidon ilahtunut, samoin äitikin omalla tavallaan mutta ei tiedä pääseekö tulemaan. Kiva, tosi kiva. Jotenkin ajattelin, että ihmiset olisivat yhtä ilahtuneita kuin tämä kaverini mutta ehkä meidän häämme eivät vaan kiinnosta läheisiämme. Olemmehan olleet yhdessä jo seitsemän vuotta, jospa se on "turruttanut". Pelkäsimme sulhon kanssa, että pitkät välimatkat ja joidenkin kutsuttavien ikä sekä terveydentila karsivat vieraslistaa mutta olisi kiva, että kutsua edes jotenkin kommentoitaisiin.

Täälläkin kaivataan kovasti kokemuksia.

Mulla on puvussa hopeinen koristekuvio, onko kauhean räikeää laittaa sen kanssa ihan keltakultaisia koruja vai olisivatko hopeiset parempia? Sormus kuitenkin on keltakultaa.

Me teetimme sellaiset kutsut! Itse ainakin pidämme ja luulen, että kutsuttavatkin pitävät. Mulla kummitteli kyseinen ajatus alusta asti kutsuja miettiessäni. Katselin muitakin vaihtoehtoja mutta sulhokin totesi omakuvakortit parhaiksi. Testasimme vielä kaasolla, joka piti myös. Tuli mieleiset. On myös muunneltava idea. Jännittävää tietää, mitä ihmiset tykkäävät, kunhan saamme kutsut lähetettyä.

Me olemme tylsiä ja tilaamme Ifolorilta. Haluamme kutsun kanteen yhteiskuvan meistä, joten teettäminen jossain muodossa oli heti alusta asti mielessä, vaikka askartelutarvikkeitakin katselin. Ifolorista olemme tilanneet muulloin ja olleet tyytyväisiä. Joku suunnittelijan tekemä tai itse suunniteltu ja jossain painatettu olivat vaihtoehtoina mutta olemme kummatkin huonoja muokkaamaan mitään tietokoneella, eikä meitä kiinnosta panostaa rahallisestikaan paljoa kyseiseen asiaan. Askartelemalla tehdyt kutsumme olisivat olleet mahdollisimman yksinkertaisia, nyt valitsimme vielä helpomman vaihtoehdon.

Niin, kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Jostain Ifolorista tilatut kutsut ovat varmaan jonkun mielestä tosi tylsät. Varmasti mieleiset saa parhaiten suunnittelemalla itse ja painattamalla painotalossa tai Vistaprintin tyylisessä puljussa. Mikäli rahaa on, niin usalainen Wedding Paper Divas on saanut tällä foorumilla suosituksia ja ainahan ovat mainostoimistot.