Kayleigh

^ ikisinkku, meidän tapauksessa tehtiin ainakin niin, että kuuluttivat kirkossa vasta häiden jälkeisenä viikonloppuna. Näin ei ollut vaaraa, että joku tutuntutun serkku olisi sattunut istumaan kirkossa ja seuraavaksi kipittänyt kylälle toimimaan pikkulintuna. Asia kannattaa mainita samalla, kun käy kirkkkoherranvirastossa, varmasti suostuvat järjestelyyn.

Tästä, ja "hiukset osittain auki" -ketjusta löytyi kuvat, jotka vahvisti päätöksen hääkampauksesta: päällä volyymiä, auki takaa & kiharoilla, plus hiuskoriste. Eikä ole tarvinnut kertaakaan katua.

Tässä esimerkkiä valkoisesta hortensiasta: Kuva: Johan Hagström, 2012.

Venetarvikkeita myyvissä liikkeissä ainakin on monesti sellaisia kelluvia avaimenperiä: pelastusrenkaita ja tietty muitakin teemaan sopivia. Voisikohan niitä hyödyntää mitenkään? Ja näköjään niitä myydään myös liikelahjoina: http://www.liikelahjatukku.com/tuotteet.html?id=5/13 ...Onkohan noi sopivankokoisia käyttötarkotukseen?

^ Hyviä juttuja jo mainitukin. Keväthäät on muuten siitä aika täydelliset, koska (ainakin viime) pääsiäisen tienoilla esim. Tiimari on täynnä kaikenlaista ihanaa limen-/ruohonvihreää tavaraa. Sain sieltä omiin häihin ostettua kynttilöitä ja samanvärisiä koristeita kutsukortteihin.

Mies osti mulle Canonin digijärkkärin. Meinasin pudota tuolilta kun näin, mihin se oikein oli mennyt hassaamaan vaimonketaleen vuoksi! Itse en pystynyt häiden alla rahanpuutteessa hankkimaan sitä lahjaa, mitä olin suunnitellut, mutta tarkoitus olisi nyt alkaa säästämään.... Ja nyt!! Mieheni, jos oot sattunut näille sivuille, nyt on aika sulkea se ikkuna ja äkkiä!!! ... ....sellaiseen projektiin, kuin yksilöllisten korvamonitorien rahoittaminen. Mies on kuolannut sellasia jo vaikka kuinka pitkään ja pääsisivät varmasti heti keikkakäyttöön, jos saisi ne vain hankittua. Mallit joudutaan ottamaan luultavasti Helsingissä - ja on vielä epäselvää, keneen oikein pitää ottaa yhteyttä, jos sellaiset haluaa maksaa...toisaalta, haluaisin niin kovasti nähdä toisen ilmeen, kun avaisi pienen kuoren, jossa olisi itsetehty "lahjakortti".

Kyllä luulisi, että satanen riittää...? Mulla oli hääpukuna aika perus- olkaimeton iltapuku, josta nipistettiin pois sekä pituutta helmasta, että leveyttä vyötäröltä. Ja vielä lopuksi selkäosan piiitkästä ylijäämänauhasta tehtiin pukuun halterneck -niskalenkki. Hintaa sille tuli kaikkinensa, Pohjanmaan juhlapukuliikkeen ompelijalla 75 euroa. Ei ollenkaan paha.

Valittiin kyllä pitopalvelun pakettiin myös iltapala (broilerikiusausta, vihersalaattia ja pikkusuolakurkkuja), joka jätettiin lämpöpakeissa keittiön puolelle odottamaan, kunnes se nostettaisiin myöhemmin salin puolelle tarjolle. Tarkkaa aikaa en muista, olisiko ollut siinä yhdeksän korvilla.. Oltiin laskettu vähän yläkanttiin yöhön asti juhlivien lukumäärä ja kahdesta isosta vuoasta vain toisesta syötiin osa illan aikana. Seuraavana päivänä sitä kiusausta sitten kauhottiin jokaikiseen tupperiastiaan ja annettiin eteenpäin anoppilaan ja isovanhemmille, pakkaseen ja jääkaappiin, ettei vaan ehtisi mennä pilalle.

Puissa muuten toimii hyvin led-koristevalotkin. Eivät osu silmään häiritsevästi päivällä, mutta esim. elokuun hämärtyvissä illoissa loistavat nätisti oksien seassa. Clas Ohlsonilla myytiin sellaista valosarjaa (väri: lämmin valkoinen, mutta löytyy myös eri väreissä), jossa oli pieniä pyöreitä lamppuja ja mukana myös pussillinen nipsuja, joilla sai johdon kiinnitettyä hyvin pienempiin oksiin. Loppujohdon kun vielä kiersi runkoa pitkin ja paristokotelon sai piilotettua jonkinnäköiseen sateensuojaan, oli lopputulos hyvinkin fiksu. Vieraat tuskin edes päivällä huomasivat koko koristelua - sitten kun alkoi ilta pimenemään, kipaisin napsauttamaan virran päälle. Toimi kyllä hyvin!

Kyllä - nimenomaan! Tämä nyt on käytännössä sama asia eri sanoilla, mutta... On hyvä idea pyytää etukäteen listausta bändin repertuaarista, että selviää, ollaanko musiikin kanssa ollenkaan samoilla linjoilla. Mutta eri asia on vaatia täydellisiä settilistoja illaksi. Se tuskin palvelee edes juhlakansan tarkoitusta. Ammattitaitoinen bändi pystyy soittaessaan lukemaan yleisöä ja haistamaan oikean suunnan: Mikä saa ihmiset tanssimaan ja mikä ehdottomasti karkoittaa kaikki pöytiinsä. Parhaat fiiliksen nostattajat saatetaan sopia vasta lavalla, mikin ohi kuiskaten tai takahuoneessa. Tärkeää on löytää oikeanlaiset muusikot soittamaan oikeanlaista musiikkia - suurin osa toteuttaa mielellään toiveita lempikappaleista. Mutta joskus saattaa olla myös hyvä idea antaa muusikoille vapaat kädet.

Olin aina kuvitellut, että itse vihkikaava saisi herkistymään, varsinkin kysymykset, mutta loppujen lopuksi ne olikin ne pienet yksityiskohdat, jotka saivat palan kurkkuun. Jossain vaiheessa pihalla pidettävää vihkiseremoniaa, kuulin kuinka mieheni isoäiti niiskutti selkäni takana ja se sai myös omat silmäni kostumaan. Herkkää oli myös tilaisuudessa sulhasen minulle esittämä laulu. Mutta vasta onnittelujonossa jouduin pyyhkimään kunnolla silmäkulmia, kun kaikki jännitys purkautui onnenkyyneliin. Myös se, että näin appiukon ja langon pyyhkivän silmäkulmiaan tullessaan meitä halaamaan, laukaisi "dominoefektin"...

Järjestimme miehen kanssa viime lauantaina juuri tällaiset yllärihäät. Kutsukortin mukaan kyse oli yhteisistä kolmekymppisistä - tarpeeksi uskottava tekosyy, jotta pystyimme vuokraamaan juhlatilan ja perustelemaan pitopalvelun, mutta välttämään liian tiukan pukukoodin. Loppujen lopuksi juhlapaikalla oli todella kirjavasti pukeutunutta väkeä, osalla oli farkut ja kauluspaita ja osalla puku. Mutta ehkä sekin jollain tavalla vapautti tunnelmaa kun jokainen sai valita itselleen mieluisimman juhlavaatetuksen. Pienelle porukalle oli pakko kertoa aikomuksista etukäteen: minun vanhempani saivat tietää ensimmäisenä, kun oltiin jo vuosia aiemmin sovittu, että he osallistuisivat kustannuksiin sitten kun päättäisimme pitää häät. Toisaalta sulhasen molemmille isoäideille (ainoat elossa olevat isovanhemmat) kerrottiin ihan jo heidän sydäntään ajatellen, ettei yllätys tulisi liian isona shokkina (positiivisena kuitenkin!). Sulhasen pitkäaikainen ystävä ja luottomies taas pyydettiin epäviralliseksi bestmaniksi, joka tilaisuudessa ojensi sormukset. Ja lopuksi vielä Espanjassa asuvalle kaveripariskunnalle oli pakko paljastaa aikomukset: sulhaselle oli todella tärkeää saada tämä ystävä paikalle, mutta jokin parempi syy lentolippujen varaamiselle oli pakko antaa, kuin "Meillä olis bileet, tuutteko?". Yksi tärkeä ystävä jäi tulematta juuri tämän takia, kun sanoi olevansa samana päivänä Tallinnassa ostamassa toiselle kaveripariskunnalle häätarpeita. Mies sitten hyvin vaikeana puhelimessa jatkoi "Yritä vielä katsoa sitä aikataulua, olis nimittäin tosi, tosi, tosi tärkeää, että olisit paikalla...". Vielä justiinsa ennen H-hetkeä saatiin yhteen Tampereelta matkustavaan pariskuntaan vauhtia, kun meinasivat vielä käydä vaihtamassa vaatteita kotona. Sulho äkkiä tekstasi heille "Tämä tieto on nyt ihan hys-hys, mutta jos se yhtään auttaa, niin sanon sen verran, että tämänpäiväinen tapahtuu vain kerran elämässä". Olivat kuulema autossa hetken miettineet viestin tarkoitusta ja kun se selvisi, olivat kaahanneet mieletöntä vauhtia juhlapaikalle. Onneksi ei osunut kameroita vastaan. Ehtivät lopulta juuri parkkeerata autonsa pihaan oikealla hetkellä, kun käännyimme ja aloitimme seremonian. Järjestelimme häitä sellaiset puoli vuotta ja uskomatonta kyllä, vältyimme suuremmilta lipsahduksilta. Pystyin vuorotyön arkivapailla tehdä ostoksia kaupungilla, käymään kirkkoherranvirastossa, kukkakaupassa ja kampaajalla ilman, että törmäsin keneenkään tuttuun. Anoppi sattumalta näki, kun mies haki pukuansa miesten pukuliikkeestä, mutta sen pystyi helposti perustelemaan sillä, että hän tarvitsi joka tapauksessa uuden puvun keikkakäyttöön ja juhlia varten. Muutaman kerran meinasimme puhua sivu suun, mutta ne onnistuimme paikkaamaan niin, ettei kukaan huomannut mistä oli kyse. Facebookin kanssa yritin olla tarkka niin, etten vahingossakaan mainitsisi esim.koemeikistä tai visiiteistä kultasepänliikkeeseen. Uskomatonta kyllä, yllätys pysyi yllätyksenä, jopa siihen saakka, kun pastori saapui hääpäivänä juhlapaikalle. Vieraat olivat kyllä kummeksuneet tutun pastorin läsnäoloa, mutta veikanneet hänen saapuneen paikalle joko kutsuttuna vieraana tai kuskanneen poikansa (myös puolituttu) vieraaksi... Ilmeisesti selvätkin merkit voidaan torjua mielestä, jos ei ollenkaan osata odottaa jotakin tapahtuvaksi. Jälkikäteen tuli vierailta oikeastaan vain hyvää palautetta: kaikki olivat kehuneet ilmapiiriä vapautuneeksi ja hyväntuuliseksi. Ja ihme kyllä, niitä odotettuja "Mä arvasin!!" -kommentteja ei kuulunut, monet ainakin väittivät yllätyksen tulleen aivan puun takaa.

Herättiin kotona klo. 9 (miehellä oli herätyskello soimassa) ja toivoteltiin toisillemme hyvät huomenet avioparina, molemmilla hymy korvissa. Kun siitä päästiin ylös niin haettiin jääkaapista palat ylijäänyttä juustokakkua ja mentiin olohuoneeseen availemaan lahjoja. Klo. 11 korvilla appivanhemmat tuli autolla hakemaan juhlapaikalle siivoamaan ja siellä vierähti ainakin muutama tunti. Valokuvaaja oli ilmeisesti paiskinut töitä oikein urakalla ja ehti siivoustalkoiden aikana tuoda juhlapaikalle valmiin DVD:n valokuvista, joita sitten kotona kateltiin heti, kun ehdittiin. Muutamalle vieraalle vielä soitettiin ja kiitettiin viimeisestä...loppuilta meni pitkälti rääppiäisten muodossa ja muuten autuaan olon vallassa.

Alkuperäinen, karkea budjetti määriteltiin olemaan 4000€, 24 henkilölle. Menoarvio taas näytti ihan jotain muuta, eli 5700€. Toteutuneita kuluja listattiin lopulta yhteensä 4566€, eli vain pikkusen yli alkuperäisten suunnitelmien. Jotain on saattanut ihan hyvin jäädä listaamatta, pitkään kyllä yritettiin listata jokaikinen parin euron Tiimarireissu budjettiin, mutta jossain vaiheessa koko homma levisi käsiin, kuitteja oli kertakaikkiaan liikaa. Onneksi monen asian kohdalla sai huokaista helpotuksesta, kun summa olikin paljon budjetoitua pienempi.

Sää. Edellisenä iltana paistoi ihanasti aurinko ja kun juhlapaikalla laitettiin paikkoja kuntoon, hengähdin terassilla ja ajattelin, että jos tällainen ilta saadaan niin täydellistä. Eiköhän vaan seuraavana päivänä ollut taivas synkkiä pilviä täynnä. Kampaukseen mennessä ripsi jo vettä ja kerkesin ajattelemaan "EI TÄNÄÄN!!". Vihkimistilaisuuteen mennessä kuitenkin kaikki näytti jo paljon paremmalta ja toimituksen pystyi aivan hyvin järjestämään juhlapaikan pihalla. Pilvinen sää oli sitäpaitsi pelastus valokuvaajalle, kun alettiin ottamaan miljöökuvia. Pitopalvelu & ruuan ja juoman riittävyys. Pitopalvelun puolelta kaikki sujui kuin rasvattu, ruoka yllätti positiivisesti ja sitä riitti kaikille tarpeeksi. Viinit ja muut juomatkin riitti, vaikka vielä hääpäivän aamuna meinattiin ostaa viime hetken täydennyksiä mukaan. Yleinen ilmapiiri & siisteys. Kaikilla vierailla tuntui olevan aidosti hauskaa eikä kiusallista hiljaisuutta tai luppoaikaa tuntunut muodostuvan pidemmäksi aikaa, vaikka sen kummempaa ohjelmaa ei oltu järjestetty. Molempien tutut ja sukulaiset vierailivat kiitettävästi eri pöydissä juttelemassa, vaikka osa oli ennestään toisillensa vieraita. Niin ja sitten se siisteys: ei särkyneitä laseja tai suurempia tahroja missään. Sitä yksityiskohtaa kyllä kiitteli hiljaa mielessään, kun seuraavana päivänä siivoili juhlapaikaa. Yleisesti ottaen ei tapahtunut mitään takaiskuja, vaan juhlapäivä eteni suunnitelmien mukaan, iloisin mielin.

Huonosti. Mukamas rupesi ihan vietävästi kutittamaan sääriä ja niitä piti kokoajan raapia. Tai sitten oli liian kuuma tai tyyny huonosti tai nälkä. Ja vain vähän aiemmin oltiin molemmat nuokuttu olohuoneen sohvalla ja päivitelty, miten on hakattu olo ja kuinka ihana on päästä nukkumaan. Vasta aamuyöstä tuli kunnolla uni ja kuudelta oli herätys. Varmaan kuitenkin jännitti... Aamulla ei kuitenkaan väsy häirinnyt, kun sai rauhassa keittää kahvit ja fiilistellä tulevaa päivää.

Koko setti tuli lopulta maksamaan suunnilleen saman verran, mitä alkuun veikkasivatkin, eli 168 euroa. - Morsiuskimppu: omilla varsilla sidottu pyöreä kimppu, jossa valkoista ruusua, hortensiaa ja freesiaa + satiininauha, n. 80€. - Viehe 15€ (freesia) - 3 x pöytäasetelmat (samat lajikkeet ja suunnilleen sama malli kuin kimpussa), n. 20€ /kpl. Myyjä kovasti ehdotti läpimitaltaan 20cm kimppua, silloinkin kun harkitsin siitä suurempaa. Juhlapaikalla se ei eronnut niistä pöytäasetelmista paljoakaan ja meinasi jo iskeä pettymys. Mutta nyt jälkikäteen on pakko myöntää, että se toimi hyvin potrettikuvissa, ei ollut ollenkaan liian hallitseva.

Lottoja siihen tuskin tarvitsee. Tuo oli jo alunperinkin kuvastossa sen hintainen, ettei tarvinnut nitroja kaivella. Liikkeessä vielä löivät päälle 20% alennuksen kumpaankin sormukseen ja vielä koko ostokseen -5%, kun liityttiin arvoasiakkaiksi. Lopulta saatiin molemmille valkokultaiset sormukset, kaiverruksineen - alle sen, mitä varauduttiin maksamaan yhdestä. ...Jatka toki piilomainontaa!

Pristina pääsi sekä kutsukortteihin, että menuun. Photoshopin tarjolla olevista fonteista se miellytti eniten silmää, Dafont -sivustolla olis taas hyvin äkkiä tullut runsauden pulaa ja pian oltaisiinkin oltu jumissa totaalisesti. Ääkkösistä mainitseminen oli muuten hyvä huomio - tähän asti kyllä näyttää, että tämä fontti taipui niihn, mutta myös vieraiden kielien erikoiskirjaimiin, kuten Islannin kiemuroihin.

Näihin koreihin päätyi ainakin: - laastareita - rakkolaastareita - hammastikkuja - käsidesiä - vanupuikkoja (yksittäispakattuja tai tarpeeksi pieniä pakkauksia ei löytynyt, joten laitoin sopivan määrän pieniin organzapussukoihin) - kynsiviiloja - kynsileikkurit - matkakokoinen ompelupakkaus - käsivoidetta - 2 x sukkahousut - tamponeita - särkylääkettä - pieni hiuslakka - suihkutettavia EDT -testereitä, sekä miehille että naisille (kyselin kempparista pieniä pulloja, mutta sen sijaan myyjä antoikin nipun testereitä ilmaiseksi mukaan) ...Muutama muu juttu on vielä mielessä viime hetken kauppareissuille. Ehkä närästyslääkettä, kampa/ harja ja jonkinlaista hiusvahaa miehille....ja Myrkky -lehti.

Puoliavonaisiin hiuksiin tämän hiuskorun, samasta liikkeestä kuin pukukin.

Diamantin Solitaire, Kultajousesta. Ensi viikolla sen saa jättää sormeen!

Piilareissakin on muuten tosi paljon eroja - ja vaikka silmät ei oikein sietäisikään yleensä piilolinssejä, niin toiset merkit voi sopia paljon paremmin. Jouduin vuosia sitten vaihtamaan kokonaan silmälaseihin, kun silmät kehittivät yliherkkyyden ja alkoivat välittömästi punoittaa, kun edes harkitsi piilarien laittamista. Isompiin juhliin olen satunnaisesti hankkinut kertakäyttöisiä ja muutaman tunnin niillä on voinut kitkutella ilman suuria ongelmia. Nyt häitä varten ehdottivat optikolla kokeilemaan viimeisimmän teknologian kertakäyttölinssejä (mainoksessa lupaavat linssin pintamateriaalin sisältävän yli 80% vettä) ja ero oli iso. Veikkaan, että ne silmissä menee kevyesti aamuhössötykset, potrettikuvaus, itse seremonia ja ruokailut. Iltaa varten pakkaan vielä varalle silmälasit. Eli: piilarit, ehdottomasti. Nyt kun oikeanlaiset löytyi.

Justiinsa tuli mieleen uni viime yöltä. Se nyt ei varsinaisesti ollut painajainen, mutta outo kyllä! Juhlittiin häitä, jotka pidettiin jonkinlaisessa tyhjässä, sokkeloisessa clubissa. Koristeluita ei ollut oikeastaan yhtään, ohjelmaa varten oli pieni lava ja sinne sunnattuna väriä vaihtavat spottivalot. Porukkaa oli kyllä paljon, mutta kaikki enintään puolituttuja. Tuntematon naisvieras (näytti ihan Indican Jonsulta) tuli juttelemaan mulle ja hyvin loukkaantuneena kommentoi smart casual -pukukoodia. Nähdessään pukuni sanoi vielä katkerana "Ai, että vain hääpari saa ainoana olla hienona. Ainakin erotutte meistä muista". Yritin nolona selittää, että koodi oli vain suuntaa antava enkä todellakaan olisi pahastunut, vaikka nainen olisi pukeutunut iltapukuun. Vieras tuhahti ja poistui paikalta. Seuraavaksi alkoi jonkinlainen lavashow. Lavalle nousi pari koomikkoa, jotka olivat tohtorinpuvuissa, leikki-stetoskooppeineen ja vetivät sellaista Putous -tyyppistä huumoria. Vitseissä oli viittauksia mun työpaikkaan ja vastaukseksi saivat vain kiusaantuneita hymähdyksiä. Joku vieras kuiskasi korvaani, että mitä ihmettä tämä nyt on. Olin ihan yhtä pihalla ja sanoin "Mies on hoitanut tän koko ohjelman, mulla ei ole mitään tietoa näistä esiintyjistä" - pelkäsin myös että mitä kaikkea oli vielä luvassa. Loppu uni oli sellaista vieraiden kanssa juttelua ja juomista - muistutti enemmän opiskelijabileitä kuin häitä.

Liputetaan nyt puolueellisesti täkäläisen kirkon puolesta ja sanotaan: 1) Mustasaaren Kirkko, Vaasa. Joskus on vielä pakko saada aikaiseksi ja pyörälenkillä poiketa valokuvaamaan kirkon tiluksia - ihan jo vaikka pelkkää nelirivistä lehmuskujaa 2) Helsingin Tuomiokirkko ^ Ylläoleva kuva kertookin jo kaiken. Jostain syystä talvella vielä mykistävämpi näky. 3) Kangasalan kirkko. Porukat asuu siellä suunnalla ja aina kun bussin kyydissä ajaa siitä ohi, pää kääntyy automaattisesti. Varsinkin hämärässä/ sadesäällä kattokruunut loistaa tunnelmallisesti sisäpuolelta. 4) Ylistaron kirkko (toiselta nimeltään Komia kirkko). Samalla tavalla - kun tämän ohi mennään autolla, on pakko joka kerta ihailla kirkon julkisivua.