Lua

Morsian
  • Viestit

    974
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Lua kaikki viestit

  1. Vastasin että tulin iloiseksi, mutta kun tarkemmin ajattelen niin se oli myös helpotusta. Mies oli kuitenkin niin kauan asiasta puhunut/vihjaillut ja sitten "jänistänyt" että olin helpottunut kun hän sitten otti asian tosissaan ja teki sen aloitteen. Taidettiin asiasta aikanaan vähän riidelläkin kun tuntui että mies ei päässyt siitä eteenpäin....
  2. Jaahas...että tälläisestäkin olisi pitänyt keskustella. Meidän "kosinta" sit varmaan rikkoi kaikkia mahdollisia ajateltavissa olevia toiveita. Mies kosi jouluaattona (=juhlapyhä), ei polvistunut, ei ollut sormusta valmiina vaan ne käytiin ostamassa yhdessä, pyysi kihloihin eikä naimisiin, paukautti kysymyksen kun minä tulin juuri ulos vessasta, olin aukonut päätäni miehelle muutamaa minuuttia aikaisemmin, ja mitähän vielä.... Samalle sohvalle sentään ehdin, ja olen ERITTÄIN tyytyväinen kosintaan sillä se tuli hetkellä jolloin ajattelin että mies ei varmasti kosi. Kosintatavasta ei oltu puhuttu mitään etukäteen, ainoastaan siitä että kumpikin haluaa sitä yhteistä tulevaisuutta ja avioliittoa. Siis mun vaatimuslistahan oli että mies kosii parillisena päivänä joka EI saa olla maanantai, lauantai tai torstai, hänen pitää polvistua, mutta ehdottomasti oikean polven varaan. Kosinnan pitää tapahtua neljällä jaollisella kellonajalla, ja miehellä pitää olla päällä jotain sinistä, ja minulla päällä jotain keltaista : ;D. Sorry, en voinut vastustaa kun tää on niin hupaisa ketju... Mun mielestä on outoa että jotkut latovat miehelle kauhean listan vaatimuksia ja vetoavat siihen että haluavat perinteisen kosinnan. Kuuluuko niihin perinteisiin se morsiamen esittämä vaatimuslistakin? Itse ajattelin että kosinta on ihan yhtä iso juttu miehelleni kuin mullekin, ja koska mieheni on siinä se aktiivinen osapuoli niin hän saa tehdä homman ihan just kuin haluaa.
  3. Mä tavallaan ymmärrän tätä sun ystävää. Minä en haluaisi että tieto meidän naimisiinmenosta leviäisi jonkun toisen suun kautta kuin meidän. Siis tarkoitan että jos mainitsisin jollekin ystävälleni asiasta ja hän sitten levittäisi asian eteenpäin. Vähän samalla tavalla ajattelen esim. raskaudesta; minä itse haluan valitsemanani hetkenä kertoa asiasta eteenpäin. Ystäväsi varmaan halusi olla vain tahdikas ja osoittaa että hän on luottamuksen arvoinen kun olet hänelle tuollaisen luottamuksellisen asian kertonut. Mä koen erittäin tiukasti nämä asiat yksityisasioikseni joista minä itse haluan tiedottaa valitsemilleni henkilöille sitten kun katson sen aiheelliseksi (=sitten kun häihin on aikaa about 4 kk--tai "pahimmassa" tapauksessa sitten kun olen mennyt naimisiin ;D). Turha varmaan mainitakaan että meidän häät ovat "hyshys". Ihmiset tietää että naimisiin olemme joskus menossa (koska olemme kihloissa), mutta siitä emme puhu että häitä jo suunnitellaan. Ei millään pahalla mutta musta tuntuu että jotkut mun tuttavapiirissä olevat henkilöt ovat toitottaneet häihin mennessä näistä asioista jo niin paljon että itse tapahtumasta on sen viimein koittaessa mennyt jo maku .
  4. Tällä hetkellä elämme "vasta" avoliitossa, mutta avioehdon tekemisestä on jo sovittu. Kuten joku sanoikin, niin se on mielestäni paras luottamuslause ettei avioliittoon ainakaan rahan takia mennä. Tosin sitä raha on kummallakin nyt tasapuolisesti yhtä vähän, mutta miehelle voi joskus jotain perintöä tulla. Tämä perintö on erittäin suuri "tunnearvoltaan", joten tiedän että vaikka mieheni vanhemmat minusta tykkäävätkin, niin eivät haluaisi minun pääsevän siihen erotilanteessa osalliseksi- enkä haluaisikaan. Tällä hetkellä olemme kumpikin tehneet testamentin jossa määrätään meidän yhdessä omistamamme asunnon kohtalosta. Asunto omistetaan puoliksi; mies on testamentannut puolikkaansa eräälle henkilölle suvussaan, minä sisarelleni ja veljelleni. Hallintaoikeus testamentattiin kumpikin toisellemme. Ollaan sovittu että jos/kun kävisi niin että saamme yhteisiä lapsia, niin katsotaan sitten testamentin sisältö uudelleen.
  5. Vastaus tulee nyt vähän myöhään, mutta koska itse samaa asiaa tutkin ja mietin niin laitan vastauksen tännekin. Tämä siis suoraan Kuopion maistraatin sivuilta. "Vihkiminen/parisuhteen rekisteröinti voidaan suorittaa muuallakin kuin maistraatin tarkoitukseen varaamassa tilassa, myös virka-ajan ulkopuolella. Virka-ajan ulkopuolisista toimituksista peritään 200 euron maksu sekä matkakustannukset." Ja katsopa tämä linkki: http://www.ajanvaraus.fi/isl/customerfreet...w=true&id=0. Tuolta voit suoraan varata netissä ajan vihkimiseen, ja hyvin näkyy olevan viikonloppuaikoja vapaana .
  6. Meillä avioliitto-päätökseemme eivät vaikuttaneet sukunimet, lait, juhlat, sukulaiset tms. Ainoastaan se rakkaus. Kaikki muu ollaan meidän elämässä järjestetty yleensä aina "järjellä ajatellen", mutta tämä on asia joka halutaan pitää vain ja ainoastaan rakkauden osoituksena, ei minään muuna. Tietenkään emme siis ole mitenkään "lakien ulkopuolella", mutta päätökseen mennä naimisiin vaikutti meillä vain rakkaus .