Maywa

Mä vein hääpukuni pesuun Skanssiin SOL:iin ja olin kyllä tyytyväinen, vaikka kallista olikin. Pesetys maksoi muistaakseni 160 euroa. Mun puku on satiinia ja puvussa on laahus, tylliä helmassa päällä ja tietty puvun alla vuorikerroksissa, rinnuksissa sekä nyörityksen vieressä ja laahuksessa helmiä, strasseja ja pitsiä ja kaikki pysyi kyllä moitteettomasti pesussa ja puku oli kuin uusi pesun jälkeen. Mutta toki pesula aina sanoo, ettei ota vastuuta, mikäli puvulle tapahtuu jotain, mutta mun puku ainakin säilyi täysin moitteettomana, vaikka puvussani koristeita ja bling blingiä olikin. Onko sulla siis kuvaus eri aikaan vai mihin käytät pukua toisen kerran? Kyllä mä varmaan pesisin puvun välissä, mutta riippuu tietty tilanteesta ja siitä, onko varsinaiset hääjuhlat ensin vai jälkeenpäin. Kauheeta meinaan olisi, jos sitten häissä olisi puku pilalla...

Toki suudeltiin, ihan kunnon pusu heti sormuksen laittamisen jälkeen. Pappi tästä muistaakseni antoi jonkun pienen merkinkin, että nyt sais suuteloida.

Vaikka päivä olikin ihan täydellinen ja ihana, niin näin jälkikäteen on muutama juttu kyllä tullut mieleen, jotka olisi voinut tehdä toisin. Ehkä isoin asia, mikä mua jälkikäteen on harmittanut eniten, on mun hääpuku. Se oli ihana ja kaunis ja hääpäivänä asia ei mua mitenkään häirinnyt, mutta jouduimme siis nostamaan mun pukua päivän aikana ainakin kymmenen kertaa, koska se valui niin paljon. Ja myöhemmin tajusin, että puku valui, koska oli liian iso. Eli olisin ottanut puvun ehkä kotiin (nyt oli koko ajan säilytettävänä morsiuspukuliikkeessä), jotta sitä olisi voinut pitää päällä kauemmin kuin viisi minuuttia, jolloin olisi ehkä nähnyt, että puku valuu käytössä. Toisaalta olisi pitänyt itse tajuta, että pukua pitää muokata, kun olin laihtunutkin puvun ostohetkestä ainakin neljä kiloa, mutta enpä häähuuruissani tajunnut, vaan luotin ammattilaisiin. Eli mitä tekisin toisin; en myöskään surutta luottaisi ammattilaisiin, koska hekin tekevät virheitä. Mun pukua ei siis otettu yhtään sisään, eli eihän se ollut sopiva ja esimerkiksi kirkossa näytin kaikkine selkäläskeineni vieraisiin päin aivan kamalalta, kun puku oli päässyt valumaan aivan liian alas. Myös häävalssi meni osittain piloille puvun takia, koska kompastuin pukuni sisähelmoihin ja -tylleihin, taas samasta syystä. Mutta onneksi kaikissa valokuvaajan kuvissa puku näyttää todella hyvältä, ja olihan se puku itsessään siis aivan ihana! Olisin myös tehnyt valokuvaajalle tarkemman listan, mistä kaikista asioista / ihmisistä haluan ehdottomasti kuvat. Ja myös, että millaisia kuvia. Meidän kuvat on todella hienoja ja tunnelma on saatu vangittua kuviin aivan loistavasti, ja sehän on taito! Mutta kuvia jäi puuttumaan esimerkiksi meidän hääautosta ja menupöydästä ja muutamista vieraista ja lisäksi meidän potrettikuviin olisin kaivannut muutamia hieman erilaisia kuvia. Mutta oma vika, kun ei tarpeeksi selvästi kertonut, mitä haluaa. Mutta siis loppujen lopuksi olen todella todella tyytyväinen meidän hienoihin kuviin, tää nyt vaan on tällaista pohdiskelua. Olisin vielä myös kutsunut muutaman vieraan lisää, koska kuitenkin aina jää pois ainakin se 10 prossaa kutsutuista, mutta me ei huomioitu sitä. Mutta kyllä kaikki lähimmät ja rakkaimmat olivat mukana, joten tää asia ei nyt niin paljon harmittanut. Sitten vielä olisin hääjuhlassa tehnyt hääveikkauksen vastausten läpikäymisen paljon aiemmin, nyt se jäi muiden ohjelmanumeroiden takia aika myöhäiseen, jolloin monesta pöydästä vieraat olivat jo ehtineet lähteä. Mutta siis nää on loppujen lopuksi aika pikkujuttuja, eikä näitä juttuja hääpäivänä edes tajunnut, koska päivä oli niin ihana ja olo niin onnellinen! Mutta jälkiviisas on aina hyvä olla.

Sama! En kokenut olevani mikään ylihössöttäjä, vaan hössötin mielestäni ihan sopivasti. Ja tosiaan ei ollut turhaa! Häiden järjestäminen oli mukava harrastus. Mulle oli tärkeää, että häät ovat meidän näköiset ja vieraat viihtyy, askarteluihin en niin hirveästi edes panostanut, ainakaan verrattuna joihinkin muihin. Mutta sopivasti hössötettiin ainakin täällä.

Kyllä meilläkin meni paljon enemmän rahaa häihin, kuin mitä alunperin oltiin ajateltu. Mutta onneksi mun vanhemmat auttoi kuluissa paljon. Ja tosiaan samaa mieltä kuin muut edellä, että se päivä oli niin ihana, ja meilläkin bändi, pitopalvelu, kukkakauppa, valokuvaaja jne. olivat niin hyviä, että heille kyllä maksoi mielellään. Häiden ihania ja onnellisia muistoja ei tosiaan voi oikein mitata rahassa..

Eipä oikeastaan ollut haikeaa luopua tyttönimestä, uusi eli miehen sukunimi on mun mielestä niin hieno, että sitä kannan ylpeydellä! Ja alusta asti oli selvää, että mieheni sukunimen otan. Ja oon siihen jo tottunutkin, ensimmäisinä päivinä sanoin muutaman kerran vielä vanhan nimeni..

Meillä oli vihkiminen vasta klo 16.15 ja syömään päästiin klo 18.30. Kakkukahvit oli ennen yhdeksää, joten en missään vaiheessa edes ajatellut, että tarvittaisiin iltapalaa, ja sellaista meillä ei siis ollut ja hyvin pärjättiin. Turhaa siis olisi meidän aikataululla ollut.

Hääyön jälkeen saimme hotellilla aamiaisen huoneeseemme klo 9.30. Söimme rauhassa aamupalaa nautiskellen ja sen jälkeen kävimme autostamme kylpylän parkkipaikalta hakemassa saamamme kortit ja vieraskirjakortit, joita sitten lueskelimme huoneessa, ihanaa! Myöhemmin menimme miehen kanssa yhteiseen kuumakivihierontaan kylpylän hoito-osastolle sekä sen jälkeen allasosastolle poreammeisiin lillumaan ja saunomaan. Illalla kävimme ravintolassa syömässä ja sitten muistaakseni katsoimme hotellihuoneessa vielä leffaa. Olimme viettämässä hääöitä yhteensä kolme yötä siis samassa kylpylähotellissa.

Meillä oli häissämme bändinä Jumper ja oltiin todella, todella tyytyväisiä! Odotuksetkin olivat kyllä kovat, koska olin kuullut bändin naissolistia Christa Renwallia jo aiemmin (en kylläkään livenä) ja bändiä oli kehuttu kovasti, mutta lunastivat kyllä siis kaikki odotukset! Eli voin todellakin suositella! Christalla on upea ääni ja soittivat musiikkia laidasta laitaan, ensimmäinen setti oli meillä enemmän perinteistä tanssimusaa ja sitten kaksi seuraavaa settiä enemmän bilemusaa. Soittivat siis 3 x 45 min. Meno tanssilattialla oli koko ajan hyvä, tämä bändi tosiaan osaa ottaa yleisönsä!

Meillä oli sekä lyhyt lahjalista Sokokselle (lähinnä astioita) että toive saada avustusta häämatkaa varten. Hääinfossamme luki näin: "Suurin lahjamme on, että olet juhlavieraiden joukossa ja teet päivästämme näin ikimuistoisen. Tavaraa meillä on jo paljon, mutta uusia kokemuksia ja elämyksiä maailmalla olisi ihana kerätä. Häämatkakassaamme voi kartuttaa tilille... Mikäli kaipaat toisenlaista lahjavinkkiä, tarkastahan pieni lahjalistamme osoitteessa..." Saimme lahjalistalta kaikki lahjat yhtä lukuunottamatta sekä lisäksi rahaa noin 4000 euroa! Riippuu tosin vähän miten laskee, sillä vanhempamme antoivat tästä suuren osan ja lisäksi omat vanhempani avustivat hääkuluissa. Olimme todella otettuja ja onnellisia näin anteliaista lahjoista. Vieraita oli 60.

Mun kimppuni.