Kvaakku

-testaa pukuasi tarpeeksi. Se, että pyörähtelee se päällä pari minuuttia silloin tällöin ei ole tarpeeksi. Laita se päälle pidemmäksi aikaa esim. sulhasen ollessa reissussa ym. Oma olkaimeton pukuni oli sovituksissa täydellinen, ei valunut jne, mutta kun hääpäivä koitti, puku alkoi valua. Syypää oli tietysti morsian, joka ei ollut testannut pukuaan tanssien, ja saattoi olla pari kiloa laihempi kuin pukua ostaessa.

-pidä hyvä ryhti koko päivän ja nauti estottomasti. Tällä reseptillä saat myös parhaat kuvat.

-jos valokuvaajanne ei ole paikalla koko iltaa, pidä huoli, että joku muu ottaa kuvia sinusta ja sinulle tärkeistä ihmisistä.

-bändi ei ole välttämätön juhlien tunnelman kannalta. Meillä bändin virkaa hoiti spotify ja itunes ja tanssilattia oli täynnä tuntikaupalla. Edellytys tähän oli hyvin suunnitellut soittolistat. (Ehkä. Mies ja isä hoitivat DJn hommia, joten oikeasti en tiedä kuinka hyvin ne oli suunniteltu... Pääasia, että homma toimi! )

-menkää valokuvaukseen ennen vihkimistä! Tässä on monta hyvää puolta. Näin vieraat eivät joudu odottamaan juhlien alkamista, se on tyhmää ja epäkohteliasta, ellei heille ole keksitty todella hyvää ohjelmaa siksi aikaa kun hääpari on poseeraamassa. Lisäksi morsiamen meikki on tässä vaiheessa vielä freesi eikä suttuiseksi itketty ja korjailtu.

-jos ei huvita askarrella, ei tarvitse. Kaikki asiat saa valmiina, jos askartelusormea ei kutkuta.

-älä stressaa koristelusta. Pidä huoli suurista linjoista, kukaan ei huomaa sitä millin eroa, joka mielestäsi on valtava. Panosta yksityiskohtiin jaksamisen ja ehtimisen mukaan.

-hanki hyvä MC. Jos kaaso tai bestman ei tähän taivu, ota ylimääräinen avustaja. Meillä tätä virkaa hoiti veljeni, ja hänen osuutensa juhliemme tunnelman nostattajana ja luojana oli suuri. Hän myös organisoi kaiken kaason ja bestmanien kanssa niin hyvin, että hääparin ei tarvinnut tehdä mitään eikä huolehtia mistään koko päivänä.

-jos häät ovat kohtuullisen pienet, esim. meillä n. 50 aikuista, ohjaa vieraat hienovaraisesti tilanteeseen, jossa heidän on pakko hieman tutustua toisiinsa. Meillä tämä hoitui niin, että vieraat oli kutsuttu paikalle puoli tuntia ennen seremonian alkua ja heitä vastaanottamassa oli molempien vanhemmat, sekä kaikki avustajat. He minglasivat ja esittelivät ihmisiä toisilleen parhaan kykynsä mukaan, ja näin saatiin hyvä ja lämmin tunnelma juhlille jo heti aluksi.

-jos paineensietokykysi on huono, älä järjestä puutarhajuhlia. Nimim. kaksi viikkoa maanisesti sääennustuksia seurannut

Meillä oli vihkiminen klo 14.30, ruokailu klo 16 ja iltapala kannettin esille jossain vaiheessa, en oikein tiedä mitä kello oli silloin. Veikkaisin n. klo 22, kaikki meni, itse en ehtinyt syödä kuin kaksi lihapullaa iltapalasta.. Ehdottomasti kuitenkin kannatti iltapala meidän aikataululla.

Olen ollut häissä, jossa sulhanen lauloi kirkossa, eikä se tuntunut mitenkään itsen korostamiselta tai yliampuvalta. Itkin kuin vesiputous ja se on päällimmäinen asia, mikä ko. häistä jäi mieleen. Eli jos laulattaa niin laulakee ihmeessä!

Kyllä häissä saa olla just sellaiset vaatteet kuin haluaa laittaa, kunhan ne on siistit eikä haise. Mun sulho meinaa mennä naimisiin kiltti päällä, eli hameessa.    Kukin tyylillään sanon minä.

Karvapolvet on ja pysyy. Annoin periksi kun se näkyi olevan sulholle tärkeää. Onhan ne hänenkin häät, eikä vaan mun... Me mennään naimisiin maalla mun lapsuudenkodissa, eikä sitä kovin yhtenäisen näköiseksi saisi millään, joten olkoon.

Siellä se puku roikkuu yhteisessä vaatehuoneessa.. Ei ole nähnyt pukua päälläni, mutta ei sillä niin väliä vaikka näkisikin.

Mulla on aika vaaleat perisuomalaisen hiekkatien sävyiset hiukset luonnostaan. Teininä ja sen jälkeenkin värjäsin niitä pitkään juurikin suklaanruskeaksi ja se tosiaan korosti sinisiä silmiäni entistä sinisemmäksi. Nyt hiukseni ovat aika lähellä luonnollista sävyä runsailla vaaleilla raidolla kirkastettuna tosin. Suurin kiusa tummissa hiuksissa on juurikasvu. Vaalea juurikasvu tummassa tukassa näyttää siltä, että kaljuuntuu jakauksen kohdalta, joten itse olen kokenut tämän vaalean helpommaksi kun ei tarvitse koko ajan värjätä. Sinisiä silmiä saa korostettua hiustenvärin lisäksi luomivärillä ja vaatteilla, eli hiukset eivät ole ainoa vaihtoehto silmien korostamiseen. Ennen mitään kestovärejä kehottaisin kokeilemaan jollain kevyemmällä ratkaisulla kuten edellisessä viestissä mainittiinkin.

Mun eka ostos oli hääpuku. Ihan vahinko oli, mutta se oli niin hyvä, että oli pakko ostaa samantien.

Meidän hääbudjetti tulee olemaan n. 4000e, josta pitopalvelun n.1500e maksavat omat vanhempani, appivanhemmat osallistuvat myös, mutta summa ei ole vielä tiedossa. Itse maksamme puvut, alkoholit, sormukset, kutsut yms. Olimme valmistautuneet maksamaan koko lystin itse, mutta vanhempani ilmoittivat maksavansa pitopalvelun ja mulle ei annettu edes mahdollisuutta kieltäytyä...

Mulla on kiva ja harmiton, ulkomailla asuva anoppi. Miehen hermot ei sitä kyllä kauhean pitkään kestä.

Ex-avokkini äidistä en voi sanoa samaa. Kuusi vuotta meni niin, että kävimme säännöllisesti sunnuntaisin lounaalla anoppilassa ja poika sai lämpimän vastaanoton ja halauksen aina, minut sivuutettiin. Muutenkaan en kokenut olevani kovin tervetullut ikinä, vaikka yritin olla kohtelias ja ystävällinen. Huipennus oli kun hän otti yhden lasin liikaa viskiä exäni serkun häissä ja tuli ilmoittamaan mulle kimpunheittoa ennen, että "toivottavasti sä et saa tota". Sitten myöhemmin majoituksen pihalla exäni ja hirviöanoppi huusivat naamat punaisena ja minä itkin vieressä. Anteeksipyyntö tuli exälle kahden viikon jälkeen ja minulle viikon tai kahden jälkeen siitä. Kyseessä oli klassinen "viet mun ainoan pojan" -tilanne. Kaikenlaisia ihmisiä sitä tuleekin elämässä vastaan...

..

Meillä mies maksoi kihlat. Vihkin maksamisesta ei olla puhuttu vielä, mutta luulen, että maksan sen ainakin suurimmaksi osaksi itse, sillä tuloni ovat isommat kuin miehen. (OT onpa kiva, että mulla on mies jolle enemmän tienaava nainen ei ole ongelma!!)

Meidän häät on toukokuun lopussa ja mua polttelisi kauheasti käyttää koristelussa koivunoksia, kun ne lehdet on parhaan värisiä just silloin. Mahdollisia ongelmia on ainakin kaksi. Ensimmäinen on allergiat. Mietin riitäisikö jos nyppisi norkot pois ja huuhtelisi ne oksat niin niissä ei olisi siitepölyä enää..? Toinen ongelma on, että mitä niille koivunoksille tekisi. Olisi ehkä kiva sitoa ne jotenkin köynnöstyyppisesti menemään pöydän keskellä, mutta tuleeko niistä sitten liikaa saunavihdan näköisiä..? Ja nyt on talvi niin ei voi edes mallailla. Onko kenelläkään koivunoksa-kokemuksia jaettavaksi?

Hieman asiaa sulateltuani sanoin sulhaselle, että jos se kiltin laittaminen on tärkeää, niin sitten nielen sen, enkä valita. Huoh. Sulhanen sanoi sitten mulle vaan, että oma vikas kun sanoit kyllä pitkätukkaiselle miehelle, jolla on kiltti. Niinpä niin.

Apua... Sulkki ilmoitti, että haluaa mennä naimisiin kiltti päällä. En tiedä onko mussa naista menemään naimisiin miehen kanssa jolla on poninhäntä ja hame. o_O Hän on puoliksi Irlantilainen ja omistaa kiltin, eli ei se niin kaukaa haettu juttu oo. Mutta. Mun hääpuku on todella yksinkertainen ja elegantti kun taas kiltti on kaikkea muuta, siinä on jos jonkinlaista killutinta, puukkoa ja munakukkaroa eikä se mun mielestä sovi yhtään. Yyyh, kun mä haluaisin komean ja miehekkään sulhasen puku päällä, enkä karvaisia polvia vilkkumasta mekon alta!!

Meidät vihitään mun lapsuudenkodin takapihalla, mikäli vettä ei sada kamalasti. Syreenipensas, ohrapelto, joki, kuusiaita ja kevät kauneimillaan toukokuun lopussa!

Nyt on pakko hehkuttaa!

Eilen menin Niinattareen kokeilemaan morsiuspukuja ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että menen vain katsomaan mitä löytyy ja miltä erinäköiset mekot näyttää mun päällä (vaikkakin työn puolesta saan päälleni kaikenlaisia prinsessamekkoja ja iltapukuja sun muita, joten joku haju oli jo). Ajattelin, että ostan mekon sitten myöhemmin kun ensin selvitän minkälaisen haluan. Kokeilin erinäköisiä ja -tyylisiä mekkoja. Kolmas, jonka vedin päälleni osoittautui parhaaksi. Kokeilin vielä muitakin, mutta mikään ei sitten tuntunut yhtä hyvältä kuin tuo kolmas mekko. En ole ollenkaan prinsessa-tyyppiä, joten vaikka tykkäänkin pitsistä tuon kolmannen mekon minimalistisuus sai kaikki muut mekot näyttämään jotenkin ylenpalttisilta. Pohdin makutuomarini kanssa hetken ja kysyin hintaa. Meinasin saada sydänkohtauksen kun myyjä ilmoitti hinnan, joka oli monta sataa euroa halvempi, kuin mitä olin henkisesti varautunut hääpukuun käyttämään. Ostopäätökseen vaikutti myös positiivisesti se, että mekolle ei tarvitse tehdä mitään muita muutoksia kuin helman lyhennys. Eli lyhyesti: THE puku löytyi ja vaikka sitä "wow-fiilistä" ei tullut, tuli hyvä fiilis ja se riittää kyllä mulle!

Meille tulee ihan oma pöytä, mutta se on kyllä monihuoneisen juhlapaikkamme keskellä ja aika monen pöydän välittömässä läheisyydessä, eli naapuripöydästä ei tarvitse edes huutaa jos on asiaa. Pöytäämme tulee varmasti ns. juttelujakkara, eli sinne saa muut tulla puhumaan meidän kanssa, jos tahtovat. Muutenkin ajattelin, että laitan kaikkiin pöytiin 1-2 tyhjää tuolia/jakkaraa päätyihin tms., eli kun ihmisten tekee mieli liikkua ja höpötellä muiden kanssa, niin se onnistuu vaivattomasti. Meidän "virallisempi" osuus on tuo ruokailu ja kahvit ja sitten siirrytäänkin ulos tanssimaan ja juhlimaan, niin kyllä me ehditään varmasti kaikkien kanssa seurustella ennen kuin karataan.

Näitä lukiessani olen todella iloinen, että englannin- ja ruotsinkielinen sulhaseni puhuu myös hyvää suomea. Menemme maaseudulla naimisiin ja jotenkin epäilen, että vihkiminen ei onnistu kuin suomeksi. Ehkä lisäämme siihen kaavaan sitten joitain englanninkielisiä osia, vaikkapa sormusvalat tms. Sulhasen ulkkis-sukulaista ja -kavereista vain n. 6 ei puhu ollenkaan suomea ja kaikki muut vieraat ovat suomalaisia. Suurin osa suomalaisista vieraista puhuu kohtuullista englantia, joten ainakaan englanninkielisiä puheita ei tarvinne kääntää. Simultaanitulkkaushommiin (kumpaankin suuntaan) joutuisin kuitenkin minä ja en ehkä omissa häissäni haluaisi ruveta. Kaikki paperilla oleva teksti, sekä seremoniamestarin ohjeistukset tulee kahdella kielellä. Tätä täytyykin vielä pohtia, kun olisihan se kiva, että kaikki halukkaat ymmärtäisivät puheetkin...

Jee! Nyt on päivä sovittu ja suunnittelu käynnistetty! Äidin kanssa katsottiin mun vanhempien hääkuvia ja nyt sekin on ihan täpinöissä. Ja miten voi olla että pieni vaatimaton minä olen saanut niin ihanan sulhasen? <3

Te kotona häitä järjestäneet: Kuinka saitte kotiin juhlapaikan tuntua? Kodissahan on aina auttamatta kaikkea elämiseen liittyvää tavaraa ja kalustetta, joita ei saa siivottua pois näkyvistä. Tämä taas erottaa kodin ns. juhlapaikasta, jossa on vaan pöydät ja tuolit ja koristeet. Eli millä olette saaneet kotiin juhlapaikan tunnelmaa? Vai oletteko tarkoituksella jättäneen kodin kodinomaiseksi?

25.5. se on! Jipiii! Käytännön syyt oli tässä päällimmäisenä, mutta myös se, että haluamme kesähäät kuitenkin. Ja kun menee naimisiin alkukesästä, voi loppukesän nauttia "vastanaineet" -olotilasta!

Alunperin oli ajatuksena, että häät järjestetään Helsingissä kun täällä asumme ja suuri osa vieraista myös. Lisäksi minun ja miehen ulkomailla asuvat sukulaiset joka tapauksessa matkustavat Helsingin kautta, niin olisi ollut helpompaa. Mutta. Molemmat mummuni ovat jumissa (= kyvyttömiä matkustamaan) kotipaikkakunnallani, eivätkä olisi voineet tulla häihimme, jos ne olisivat olleet Helsingissä. Siispä päädyimme siihen, että häät järjestetään lapsuudenkodissani johon myös mummut pääsevät. Vieraista suurin osa joutuu nyt matkustamaan, mutta kotipaikkakuntani majoituskapasiteetti on oikein hyvä ja ne ketkä eivät halua matkustaa vaivaista 250 km, voivat sitten jättää tulemattakin. Lisäksi näin säästyy myös aikamoinen summa rahaa, kun emme joudu maksamaan juhlapaikasta vuokraa.

Mä oon myös ihmetellyt sitä kun monet ihmiset on ihmettelleet "ai te menette oikeen naimisiin". Mua kosittiin kysymällä "will you marry me" eikä "mennäänkö kihloihin" ja kyllä kihlaus on naima-aikeiden merkki. Sulhoni oli myös oikein kysynyt isältäni kättäni ja ihan vanhanaikaisesti edetään. Meidän kihlausaika tulee olemaan 8 tai 10 kk, riippuen lopullisesta hääpäivästä (joka päätetään viikonloppuna, hihiii!!!). Toki kukin tyylillään. Meille kihlaus on nimenomaan ohimenevä vaihe ja kun kerta naimisiin on päätetty mennä, miksi sitten pitäisi odottaa vuositolkulla? Lisäksi taloudellinen tilanteemme on juuri nyt hyvä ja oman määräaikaisen työsopimukseni loputtua kesällä se todennäköisesti huononee kun kummatkin ovat freelancereita sitten. Eli häät järjestämme kun siihen on vielä varaa.