Tärkein ja ehdottomin peruste oli se, että kyseinen henkilö oli luotettava. Sellainen, jonka tiedän pitävän kiinni sovituista asioista ja jonka tiedän esimerkiksi saapuvan paikan päälle sitten h-hetkellä. Tyrkyllä olisi ollut muitakin, mutta tosiaan... tarvitsin henkilön, johon tosiasiallisesti voin luottaa. Kaasovalinta tuntui luontevalta ja ainakin toistaiseksi olen ollut valintaani tyytyväinen. Kaaso myös itse tuntui iloitsevan pyynnöstäni ja on kertonut kokevansa tuon tehtävän kunnia-asiakseen

Minä löysin erään lähistöllä sijaitsevan yrityksen, joka tarjoaa tilauksesta häävalssikursseja. Hinnat eivät selviä yrityksen sivustolta, joten mahdan ottaa tuonne lähiaikoina yhteyttä... Josko vaikka tuossa loppuvuodesta alettaisiin jo valssin pyörteitä harjoitella. Minulla nuo valssin perusaskeleet on kyllä jonkinlaisessa muistissa, mutta olen valitettavasti niin surkea opettaja, ettei mies käsitä selostuksistani yhtään mitään. Kenties koetan ylipuhua appeni tai jonkun muun tanssitaitoisen konkarin opettamaan miestä/meitä, mutta jos näyttää edelleen yhtä toivottomalta niin eiköhän se ole sitten ammattilainen joka meitä tulee opastamaan. Vanhat varikset- niminen on tämä yhdistys, yhteystiedoissa näkyy Kannuksessa sijaitseva osoite.

Meillä kävi mielessä, että kutsuun laitettaisiin jotenkin että "Häälahja-asioihin liittyen pyydämme ottamaan yhteyttä X (nimi) ja puhelinnumero." Siellä langan päässä oleva henkilö sitten kertoo että toivomme laittamaan antajan sopivaksi katsoman summan häämatkatilillemme tai lukee häälahjalistasta vaihtoehdot. Kippoja ja kuppeja meillä kun on itsellämmekin, emmekä nyt mitään kymmentä Moccamasteriakaan toivoisi saavamme... Täytyy nyt vielä miettiä, millainen sanamuoto kutsuun parhaiten sopisi, vai puhutaanko tuosta rahallisesta puolesta ylipäätänsä mitään. Minä en näe rahallisen lahjan antamisessa tai toivomisessa mitään pahaa, muistelen vain oman sukuni jäsenten paheksuneen aiemmin saamissaan hääkutsuissa/häälahjamaininnoissa tuota rahallisten lahjusten toivomista... Mietinkin, nouseeko tuo kynnyskysymykseksi.

Suosittelen pitämään tiiviisti silmällä tämän sivuston hääpukukirppistä, jos käytetty puku ei ole mahdoton ajatus, itse löysin ensi elokuun häihimme unelmieni Pronovias-puvun vain 250 eurolla, täysin moitteettomassa kunnossa, alushame ja pukupussi järjestyi myös samalta myyjältä. Ja sen jälkeenkin olen huomannut muutamia sovituksen arvoisia pukuja. Tonnin säästö tuli helposti =) Mieli tekisi ihka uutta pukua, mutta ei tuo käytettykään kyllä mikään mahdoton ajatus ole... Täytyy silmäillä, tiedä mitä sieltä löytyy

Ehkä tämä ei nyt tule oikealle osastolle - siirtäkää toki tarvittaessa... Olisin siis kiinnostunut kuulemaan tänä ja ensi vuonna avioituvien hääjärjestelyistä; mitä on tehty, mitä on vielä tekemättä? Tuleeko kiire vai oletteko olleet hyvissä ajoin liikkeellä? Tiedän että tuolla on vino pino hääblogeja, mutta ajattelin, että tällainenkin ketju olisi ihan kiva... Jokainen voisi sivuta niin lyhyesti tai pitkästi omia järjestelyitään tai sitä, mitä on milloinkin saanut tehtyä... Me taidetaan kuulua noihin viimeiseksi mainittuihin, suht. varhain liikkeellä oleviin... Meidän hääpäivä on päätetty toukokuulle 2015, tänään saatiin juhlapaikka varattua. Hyvä näin, kyseinen tila on aika suosittu kevät-kesällä, ja tilaa vuokraava pitopalveluemäntä varoittelikin, että muutaman kuukauden kuluttua voi tehdä tiukkaa löytää kalenterista haluamaamme päivää. Päädyimme siis tekemään varauksen "jo" nyt, mutta onpahan yksi stressi vähemmän. Tai oikeastaan kaksi, kun tilan kanssa yhteen kuuluu myös tuo mainitsemani pitopalvelu... jonka kanssa yksityiskohdista sovitaan tietysti vasta myöhemmin. Muita asioita ei sitten ollakaan vielä hoidettu, ja seuraavana etappina kevään aikana on kirkon varaaminen. Valitsemassamme kirkossa on tavallisesti aika rauhallista, joten riittää hyvin, vaikkei tällä sekunnilla asiaa kiirehdikään hoitamaan. Miten teillä muilla?

Meillä on kutsuvieraslistalla pari henkilöä, jotka on jättäneet aiemmin tulematta oikeastaan jokaisiin pippaloihin, joihin heidät on kutsuttu. Tulla ovat juhliin X kyllä luvanneet tulla, mutta viime tingassa joka kerta peruneet tulonsa. Siksi tämä häähomma nyt hieman mietityttää; tekevätkö tässäkin asiassa samoin? Että lupaavat, mutta eivät sitten tulekaan, koska kokevat tärkeämmäksi tehdä jotain muuta. Kovasti nuo kyseiset henkilöt kuitenkin haluttaisiin hääpaikalle, ja ehkä joku pieni toivokin heidän tulemisestaan on... Kutsut on siis päätetty lähettää. Toki taustalla on sellainenkin ajatus, että kutsumatta jättäminen herättäisi liiaksi ikävää huomiota - kyseessä on sukulainen siippoineen ja kaikki muut kun kuitenkin kutsutaan. Kaveripiirissä tällaisia samantyyppisiä "tapauksia" on enemmänkin - siis että kutsui tai ei, niin tietää että henkilö X jättää tulematta. Mutta me ollaan vedetty raja sukulaisiin ja ihan lähimpiin ystäviin, joten ongelma on ratkaistu sillä...

Meillä mies maksoi meidän molempien kihlasormukset. Itse asiassa koko kustannusten hoitamisesta ei sen kummemmin puhuttu, olin vain kultasepälle mennessämme valmistautunut maksamaan oman sormukseni, mutta mies sanoikin että hän haluaa maksaa. Vihkisormus tulee vain minulle, en tiedä, miten sen kanssa teemme.

Mikään lopullinen lista tämä nyt ei vielä tässä vaiheessa ole, mutta alustavasti ollaan ajateltu askarrella itse (tai minä kaason + muiden halukkaiden kanssa) ainakin... ...hääkutsut ...juhlaohjesääntö (tämä ei tosin vaadi varsinaista askartelua, tarkoitus on vain tulostaa tämä kivan näköisesti sopivalle paperille kunkin kutsun liitteeksi) ...ajo-ohjeet (liitteeksi laitetaan kartta, johon merkitään reitti kirkosta juhlapaikalle ja selitetään reitti vielä muutamalla lauseella) ...kirkko-ohjelma ...hääjuhlan ohjelma ...istumajärjestys Mahdollisesti ne kiitoskortitkin sitten hääjuhlien jälkeen. Tai sitten ei. Mutta nuo ylläolevat nyt ainakin. Unohtuikohan jotain? Mielessä siinteli aluksi ajatus kutsukorttien teettämisestä muualla, mutta totesin että omatekoiset tulee halvemmaksi ja kuitenkin ne on onnistuessaan vähintään yhtä kauniita Näkyypähän sitten hääparin kädenjälki ihan tosissaan

Minä olen ajatellut puolipitkää huntua, joka kiinnitettäisiin jotenkin tuonne takaraivolle... Ajatuksissa on ollut myös pitää huntua pukeutumisvaiheesta hääpäivän loppuun

Kiva kuulla että kaikki sujui hyvin Sellaista vielä mietin, että mitenköhän paljon aiemmin sitä sovitusaikaa pitäisi olla varaamassa...? Tai millaisella aikataululla olitte itse liikenteessä?

Jos teitä jo Norjassa häämatkalla käyneitä täältä vielä löytyy, niin kertokaa ihmeessä kokemuksianne matkalta. Missä kävitte, mitä teitte, mitä näitte, mitä koitte. Mitä tykkäsitte, lähtisittekö uudelleen jos saisitte valita, suosittelisitteko muillekin? Jos matkalla oli jotain mikä harmitti, mitä se oli? Mihin et suosittele menemään ja miksi? Kamala kysymystulva... ja monet varmasti haluavat häämatkallaan etelän lämpöön. Mutta jos teitä täällä on, niin vastauksista olisin tosiaan kovin kiitollinen... Me tykätään tulevan miehen kanssa molemmat pohjoisen jylhistä, osin karuistakin maisemista. Kumpikin on Pohjois-Norjassa aiemmin vieraillut sen verran, että molemmat tiedetään kyseisen kohteen olevan juuri sellainen, mihin haluamme häämatkalle lähteä. Hääpäivään on tosin vielä vajaat puolisentoista vuotta, mutta koska tässä muitakin alustavia varauksia ja katsauksia ollaan tehty, on tämäkin asia ollut mielessä. Keväthäät (toukokuu 2015) meille on tulossa, mutta häämatkalle ei lähdetä suoraan häistä. 2015 kesän aikana tuo kyseinen reissu, 1-2 viikkoa, kuitenkin aiotaan toteuttaa. Paikkoja ei sen kummemmin olla mietitty, mutta Pohjois-Norja se nimenomaan pitää olla. Vaikka suosituksia esim. Norjan läpiajostakin on tullut, maisemat ja luonnon vuodenkierron vaihtelut näkyvät kuulemma sellaisella reissulla aivan mahtavasti. Lofootit vois olla yksi vaihtoehto, tai esimerkiksi osan matkasta voisi viettää Lofooteilla ja osan sitten jossain muualla... Täytyy miettiä, ottaa selvää ja suunnitella Matkatoimistoissa näin muuten jokin aika sitten myytävän Hurtigrutenin Norjan ristelyjä. Otettiin sellainen lehtinen meille kotiinkin, joskin todettiin, että ne ko. risteilyt on melko kalliita... Varmaan kyllä elämyksellisiä ja kokemuksen arvoisia. Taidetaan silti pitäytyä näkemään Norjaa edelleen vanhasta tutustua perspektiivistä

Kiitos vastauksesta... Joku aiemmin mainitsikin, että viikonloput on melkoisen touhukkaita tuossa liikkeessä. Täytyypä pistää korvan taakse tuo ajankohdan valitseminen...

Haluaisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia Niinattaresta. Onko liike sellainen, että sinne kannattaa lähteä sovitukseen ja ostoksille pidemmänkin matkan takaa? Onko palvelu ystävällistä? Saako valokuvata?

Omakin isäni on ateisti. On kuitenkin ollut aina mukana kaikissa sukumme kirkollisissa toimituksissa, vaikka hieman vierastaakin kirkkoon menoa. On kuitenkin aikonut saattaa minut sitten meidän häissämme, tietysti jos kanta jossain vaiheessa muuttuu, niin sitten kai kävelen yksin tai mahdollisesti sulhasen kanssa yhdessä (voikohan niin edes tehdä). Tämänhetkinen suunnitelma vaihtoehtona on tietysti minulle kaikista mieluisin.

Oi kun teidän hääpäivät on jo lähellä Meidän on vasta 23.5.2015, Ullavan kirkossa.

Meillä tuo kellonaika on vielä mietinnässä. Meillä valintaan vaikuttavat ainakin seuraavat seikat; 1) Ennen vihkimistä on tarkoitus käydä valokuvauksessa. Asumme maaseudulla, ja matkaa lähimpään valokuvaamoon on n. 30km. Ei järin pitkä matka, mutta koska matkoihin ja itse valokuvaukseen kuitenkin kuluu oma aikansa, on tämä syytä ottaa huomioon vihkiaikaa mietittäessä. Onhan noita muitakin järjestelyitä, kukkien hakua sun muuta, mutta nuo tehtävät nyt voi varmaan delegoida jollekin muullekin. Kampaaja tulee kuulemma mielellään tänne paikan päälle tekemään hääkampauksen, meikkauksesta ei vielä mitään käsitystä teenkö itse vai teetätänkö jollain muulla. 2) Valtaosa meidän vieraista tulee muualta. Lähimmät samasta kylästä kuin me, mutta kaukaisimmat useiden satojen kilometrien päästä. Asia pitää ajatella niin, että vieraat ehtivät rauhassa tehdä omat järjestelynsä ja tulla juhlapaikalle - joskaan vihkiminen ei saa myöskään olla liian myöhään, noin niin kuin vireystilaa miettien. 3) Minä haluaisin vihkimisen olevan selkeästi päivällä. Eli ennemmin esim. klo. 14:00-15:00 aikoihin kuin vaikkapa klo. 16:00. Myöhäisempääkin ajankohtaa meille eräs lähipiiriin kuuluva ehdotti, mutta jotenkin idea - vaikka varmasti joillekin on tosi hyväkin ratkaisu - ei vain nappaa. Haluaisin ehtiä vaihtamaan pari sanaa jokaisen vieraan kanssa häissämme, enkä kiirehtiä sillä tyylillä että hyvä jos edes kaikkia kunnolla ehdin näkemään, kun on niin kiire lopettaa pippalot...

Kumpaakaan ei olla vielä varattu, mutta juhlatila on ilmeisesti varattava melko pian, mahdollisesti jo tässä vuodenvaihteen jälkeen. Kyseinen tila on aika suosittu ja sinne tulee väkeä pidemmältäkin juhlimaan. Niinpä on parempi olla liikkeellä mieluummin vähän liian varhain kuin liian myöhään, jää muuten toivottu päivä saamatta... Paikkakuntamme kirkossa on yleensä aika hiljaista, joten sen varaamisella ei nyt mitään suurta hoppua ole. Eiköhän me sekin varaus kuitenkin tuossa 2014 keväällä hoideta, noin vuotta ennen. Saadaan sitten ihan varmasti se päivä, joka hääpäiväksemme on tarkoitus tullakin.

Mekin ollaan mietitty budjettia. Vieraita on (meidän mukaanlukien) kaavailtu kutsuttavaksi 75 henkilöä. Pitopalvelun kanssa ollaan asioitu sen verran, että tiedetään nyt alkuun minkälaisissa hinnoissa liikutaan. Saatiin pari menuesimerkkiä pitopalvelusta, ja hinta näiden kahden välillä vaihteli 28 eurosta 36 euroon. Molemmat vaihtoehdot sisälsivät pääruuan, kahvitukset (hääkakun) sekä iltapalan. Alkoholijuomia tarjoilu ei sisältänyt (alkumaljojen lisäksi). Hinta oli laskettu 80 henkilölle. Kumpaakin hintaa me pidettiin varsin kohtuullisena, sillä pitopalveluun ei tuolla päämäärällä mene omaisuuksia. Häissämme ei ole tarkoitus tarjota alkoholijuomia - tosin itselläni on ollut ajatus siitä, olisiko sittenkin hyvä esittää alkoholilla terästettyä boolia yhdeksi vaihtoehdoksi muiden joukkoon... Katsotaan nyt. Tilavuokra juhlapaikasta on 500 euroa, ja tuo kyseinen pitopalvelu kuuluu tuohon ns. pakollisena osana - joskaan se ei haittaa, koska tarkoitus on kuitenkin ollut teettää tarjottavat jollain muulla. Miehelle ei tule vihkisormusta, minulle tulee, mutta sormuksen hintaa nyt ei olla sen kummemmin mietitty tai katsottu. Kyllähän se tiedetään, että hinnat vaihtelee suurestikin eri sormusten ja liikkeiden välillä... Morsiustyttöjen (=omat lapset x 2) budjetoin rahaa n. 50 euroa per mekko. Muut asusteet siihen päälle. Sulhon puvun hintaa ei olla mietitty. Morsiuspuvun hinta on ollut kovasti ajatuksissa. Minä kun olen jo löytänyt unelmieni puvun - joskaan en ole sitä vielä käynyt koettamassa - mutta hinta on melkoisen suolainen. Puvulla on hintaa 1400 euroa, mitä pidän aika kalliina. Joskin koko ajan joku pieni ääni kysyy sisältäni multa, että onko tuo nyt sitten kuitenkaan liikaa. Ja samaan aikaan mietin, voisinko löytää jonkun yhtä ihanan puvun hieman edullisempaan hintaan, onhan tuo 1400 nyt kuitenkin tosi paljon rahaa. Tosin jos mitään muuta miellyttävää pukua en löydä, niin pakko kai se on sitten ostaa kalliimmalla ettei jää myöhemmin harmittamaan. Hääautoksi meille tulee paloauto, joka siis kuljettaa meidät kirkosta juhlapaikalle. Kyyti on ilmainen. Valokuvaukseen ei ole vielä budjetoitu mitään, koska hinnatkaan eivät ole selvillä. Joka tapauksessa hääkuvassa on tarkoitus käydä ennen vihkimistä/hääjuhlaa, joten mietintään tulee, kuinka valokuvaukseen hankkiudutaan. Kenties bestmanin autolla tai kenties mittarilla. Hääyöhön ollaan budjetoitu alustavasti 200 euroa, jolla majoittuu tilavassa morsiussviitissä. Näin alustavasti, mietittävää on vielä paljon...

Meille on tulossa vanhan mallinen paloauto

Vieraslistalla nyt noin 75 henkeä. Toivon mukaan suurin osa pääsisi tulemaan.

Minusta oikein hyvä idea, joskaan en usko että me haluamme kyseisiä kortteja lähettää. Hääpäivä ollaan kyllä kerrottu suvulle ja ystäville.

Isäni kyllä yllätti erittäin positiivisesti. Jotenkin olin odottanut tyystin toisenlaista reaktiota, vaikka olikin selvää, että hän on vävykokelaaseensa mieltynyt. Joka tapauksessa isä onnitteli vilpittömän iloisena meitä kumpaakin ja oli kertonut uutisen rinta rottingilla seuraavana päivänä muillekin sukulaisille. Jotenkin olin ajatellut, että reaktio olisi sellainen "No mitä te nyt..." Mummoni taas yllätti omilla hassuilla lausahduksillaan; "Mistä te nyt saitte päähänne että kihloihin?"

Onpas romanttisia tarinoita! Mies ajoitti kosintansa syntymäpäivälleni, jolloin siitä todellakin tuli kerrassaan ainutlaatuinen ja ikimuistoinen... Oltiin sovittu, että lähdetään juhlistamaan syntymäpäivääni kahden kesken kaupungille, käydään syömässä ja ehkäpä jotain muutakin, mitä nyt satutaankaan keksimään. Tiesin, että mies on suunnitellut jotain "pientä ohjelmaa" synttärieni kunniaksi, yllätyksestäkin oli jotain puhetta, mutta enhän minä tiennyt. Läheisimmät ystävät vinkkasivat, että josko se miekkonen mahtaisi ottaa ja kosia, mutta minä ajattelin, että en kyllä usko ennen kuin näen... Joka tapauksessa mies vei minut syömään uskomattoman tunnelmalliseen, kynttilöin somistettuun ravintolaan. Siellä nautittiin hyvästä ruuasta, toistemme seurasta, keskusteltiin ja rentouduttiin. Ruokailun lomassa tein havainnon, että mies on jotenkin tosi jännittyneen oloinen ja mietin, että tekee varmaan hänellekin hyvää irtautua välillä arjesta. Kun oltiin syöty, mies alkoi yhtäkkiä hätäillä, että nyt on lähdettävä, nyt on kiire, pitää mennä käymään yhdessä paikassa. Minä yritin onkia paikkaa ja tarkoitusperää tietoon, mutta en saanut muuta vastausta, kuin että ollaan käyty siellä aiemminkin. Mies vei sitten minut sille paikalle, jossa käytiin ensitreffeillä. Siinä hetken istuskeltuamme ja juteltuamme mies yllättäen polvistui ja kosi. Ja minähän vastasin myöntävästi Samana iltana kerrottiin asiasta isälleni ja tietysti anopille... Seuraavana päivänä "tiedotettiin" asiasta hieman virallisemmin. Tuoreena kihlaparina mentiin vielä elokuviin ja seuraavana päivänä käytiin ostamassa sormukset. Nämä on tällaiset perinteiset sileät, keltakultaiset. Sormuksiin on kaiverrettu toisen puoliskon nimi, sydämen kuva ja kihlautumispäivämäärä. Kihlaus tapahtui 23.8., kihlajaiset lähipiirille pidettiin 14.9. Mulle kosinta tuli ja ei tullut yllätyksenä. Oltiin alusta asti puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä ja kummallekin oli selvää, että toinen haluaa jossain vaiheessa avioliittoon. Kosintavihjailuja mieheltäkin oli tullut jonkin verran, joskaan en ihan oikeasti uskonut, että niiden taustalla on vakaa aikomus kosia jo niinkin pian... Mutta edelleen maailman onnekkaimmaksi tunnen itseni, kihlausta takana nyt vähän reilu 4kk ja tosiaan häitä suunnitellessa kuten muissakin ketjuissa olen kertonut...

Tällä erää kaaso ja bestman tulevat itse maksamaan omat pukunsa. Tokikaan emme sitten edellytä mitään tiettyä, molemmat saavat valita itse heille parhaimmin sopivat asusteet. Tietysti bestmanille nyt tumma puku ja kaasolle mekko, värimaailmasta minulla on pieni toivomus. Häitä lähempänä nähdään sitten, muuttuuko suunnitelmat...

Meillä on myös kaksi lasta. Nuorimmainen on häiden aikaan vähän vajaat kaksi vuotta, esikoinen puolestaan tuolloin nelivuotias. Meille sopivia vaihtoehtoja tuntuisi olevan kaksi; a) Lapset menevät mummolaan Mummo (ja mahdollisesti myös pappa) majoittuu kotiimme ja hoitaa siinä samalla lapsia. Vaihtoehto b:hän on siinä mielessä parempi, että lasten tarvikkeet ja tavarat on täällä, eikä niitä tarvitse erikseen raijata yhtään mihinkään. Toki yhdestä yöstä ja puolesta päivästä nyt selviää, vaikkei ihan koko arsenaalia saatavilla olisikaan... Me miehen kanssa aiotaan majoittua hääyöksi hotelliin. Ensiksi mietittiin, oltaisko ihan vain kotosalla hääyö, mutta päädyttiin sitten kuitenkin siihen, että halutaan vähän luksusta