Meille on tulossa häihin n. 80 henkilöä. Lapsia heistä tulee olemaan noin kymmenkunta.

Meille ei sen kummempaa alkoholitarjontaa tule (ei kahviaveceja tai boolia) mutta tervetuliaismaljat tulee, ja kuohariahan niiden olisi tarkoitus olla. Myös alkoholiton vaihtoehto on olemassa, totta kai, ja siitä tulee riittämään myös aikuisille.

Paljonko tuota kuoharia nyt sitten yksiin - tai kaksiin - maljoihin tulisi varata? Mä olen ihan onneton tuon määrien laskemisen kanssa, joten tosiaan kaipaan apua...

Meille ei ole tulossa morsiamenryöstöä, tuskin kimpunheittoakaan (koska suurin osa paikalle tulevista on jo aviossa) mutta jotain arvuutteluleikkejä kai ohjelmaan tulee. Me ei haluta ympätä häihimme hirveästi ohjelmaa/leikkejä, koska tärkeintä on kuitenkin meidän avioitumisen juhlistaminen ja mukava, leppoisa yhdessäolo - toivottavasti makoisien antimien äärellä. Oma isäni sanoo muutaman sanan (ts. yhden tahi kaksi lausetta), sulhon isäpuoli pitää pienen puheen, anoppi puhuu jotain ja kenties sulhon isäkin sitten jotain sanoo. Häävalssi on osa ohjelmaa...

Pitää nyt vain tuo leikkipuoli miettiä, että millaisia arvuutteluleikkejä ohjelmassa oli. Ehkä joku Tuttu Juttu- tyyppinen leikki voisi olla yksi.

Minusta lihavaihtoehtoa ei välttämättä tarvitse olla. Itse en ole kasvissyöjä, mutta en oikein ymmärrä "kranttuilua" tuollaisessa asiassa; miksei hääpari voisi tarjota ihan kasvisruokaa jos morsiankin esimerkiksi on kasvissyöjä? Sitten alkuperäisestä aiheesta poiketen yksi ilmaan heitetty ajatus; jos jotain kasvisruuan rinnalle haluaa eikä liha itsessään nappaa, niin mites olisi kala? Toki jos hääväen joukossa on kalalle allergisia, niin sitten sekään ei käy kaikille... Mutta käsittääkseni allergioista on tapana pyytää ilmoitusta/tiedottaa etukäteen, joten eihän tuokaan ongelma ole.

Alustavasti ollaan puhuttu, että mennään valokuvaukseen jo ennen kirkollista osuutta. Juhlapaikaltamme on matkaa valokuvaamoon, joten vieraat joutuisivat odottelemaan hyvän aikaa. Yksi ajatus on ollut sekin, että valokuvaajan buukkaisi paikan päälle kuvailemaan (kirkkoon ja juhlapaikalle) mutta pitäisi nyt ensin selvitellä näitä hintoja. En kuitenkaan haluaisi valjastaa ketään vierasta varsinaisesti valokuvaamaan, vaikka lähipiiristä kyllä löytyy tarkan kameran omaavia henkilöitä. Nämä kuitenkin ovat näitä kunniavieraita (isäni, appi, jne.) joten haluaisin, että he voivat kuvailla omaksi ilokseen mitä kuvailevat, mutta että heitä ei sitoisi mikään "pakko".

Meillä jossain kohtaa puhuu sulhon isäpuoli (ollut isän asemassa hänen elämässään). Jotain humoristista (mutta asiallista) lienee tulossa.

Sulhon biologiselta isältä kysytään, haluaako hän sanoa omasta puolestaan jotain, sulho otaksuu ettei isänsä innostu puhumisesta.

Minunkaan isäni ei puhemiehiä ole, mutta ajattelin ehdottaa että hän sanoisi vain, että "Tervetuloa kaikille. Eiköhän kohoteta malja hääparille". Tai jotain muuta vastaavaa, kuulostaako tuo lause kököltä? Jos, niin onko parannusehdotuksia? Jotain tuon tyyppistä, lyhyttä ja ytimekästä sen pitää olla.

Kiva olisi, jos bestman tai kaaso tai vaikka molemmat sanoisivat jotain lyhyttä - mitään kovin pitkiä puheita en halua häävieraiden joutuvan kuuntelemaan, kun kyse ei mistään luennosta kuitenkaan ole  Pitääkin kysyä sulholta, tarjoaisiko hän bestmanilleen mahdollisuuden puhua jotain lyhykäisesti... Voisi vaikka suostuakin  

Anoppi on tottunut puhuja ja varmaan osaisi ottaa tuonkin tilanteen haltuun, eli varmasti tarjotaan tilaisuutta hänellekin Oma äitini on edesmennyt, joten hänestä emme saa seuraa emmekä puhujaa häihimme.

Meille tervetuliaismaljoiksi/mitkä ne nyt onkaan, kuoharia (ei tiedetä vielä merkkiä) ja alkoholittomaksi vaihtoehdoksi Pommacia.

Minä tykkäisin jostain isokirjaimisesta fontista, jossa kuitenkin ne varsinaiset isot kirjaimet (nimissä, lauseiden aluissa yms.) olisivat hieman muita isompia, jolloin nuo nimet sun muut erottuisivat joukosta. Tähän voisi sitten yhdistää jonkun kaunokirjoitusfontin, joka kuitenkin koukeroisuudestaan huolimatta olisi selkeä. Nimiä en osaa kertoa, täytyy vielä pohtia tarkemmin niitä... Mutta tällainen on mielessä

Mekin olemme suunnitelleet, että avioehto teetetään lakimiehellä. 

Milloinkahan tuota voi alkaa hoitaa? Avioehdonhan voi luonnostella vielä avioliiton aikanakin, mutta että koska aikaisintaan voi/kannattaa ottaa lakimieheen yhteys? Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole, tykkäämme vain hoitaa asiat pois alta

Mä en ole ollut yksissäkään häissä, joissa olisi kahvin kanssa ollut tarjolla aveceja. Ideanahan avecit kahvin kera on kyllä ihan hyvä.

Meille noita ei tule. Minun puolestani sellaiset voisi tullakin, mutta mies on halunnut että häät on kokonaan alkoholittomat (lukuunottamatta tervetuliaismaljoja ja niitä kulauksia jotka itse otetaan pikareista hääpaikalle saavuttuamme) joten ne jää ottamatta. Minua tuo nyt ei tosin haittaa/kiusaa, kun en itsekään niin alkoholista perusta. Eipähän tule alkoholista niin suurta menoerääkään kun se jää melkeinpä kokonaan uupumaan. 

Niin, mua kiinnostaisi tietää millaisiin ratkaisuihin olette päätyneet tai parasta aikaa päätymässä. Laitatteko perinteisesti pienen hääkarkkiannoksen jokaiselle vieraalle, vai laitatteko kentis karkkibuffetin? Onko noita hääkarkkinyssäköitä/rasioita tapana varata yksi per vieras, vai peräti useampiakin? Mitä karkkeja olette varanneet/aikoneet varata? Paljonko karkkeja laitetaan karkkibuffettiin ja montako lajia on sopiva määrä? Miten olette hoitaneet asettelun, oletteko esimerkiksi laittaneet yhtä lajia yhteen maljaan tai astiaan ja toista toiseen, vai esimerkiksi kaikki yhteen?

Minä olin kaasollani kahvilla ja kysäisin, että tuleeko kaasoksi. Ei sillä hetkellä osannut oikein sanoa muuta kuin että tulee, myöhemmin kiitti innostuneena kunniasta...

Toinen, epävirallisempi kaaso, on tullut mukaan hommaan itse - mutta vahvistettiin asia vielä suusanallisesti muutama päivä sitten.

Minä uskon, että joidenkin vanhempien on hankala päästää irti lapsistaan tai "hyväksyä" että omat lapset kasvavat ja itse sitä vain vanhenee. Voihan ensireaktio olla aika tyhjä ihan senkin vuoksi, että uutinen yllätti ja jotenkin mykistikin, ja vanhempi tarvitsee oman aikansa sulatellakseen uutista. Tietysti taustalla voi aina olla muutakin, mutta nämä mulle nyt ensimmäiseksi tulee mieleen.

Me kihlauduimme ja kun kihlauksesta kerrottiin lähipiirille, tehtiin samalla selväksi että kihlauksemme on tapahtunut nimenomaan kosinnan yhteydessä = ihmisille tuli selväksi, että aikeissa on mennä naimisiin. Aika pian kihlauksen jälkeen päätettiin, minä vuonna häät pidetään, ja siitäkin kerrottiin sukulaisille ennen kuin varsinaista hääpäivää oli edes päätetty. Kun taas saimme hääpäivän päätettyä, kerroimme siitä vanhemmillemme.

Reaktiot olivat iloisia, innostuneita, kiinnostuneita. Isäni - joka on joskus hieman hidas lämpenemään - on yllätyksekseni osoittanut sellaista kiinnostusta häitämme kohtaan, että en olisi sitä uskonut aiemmin. Tosin vävykin on ollut hänelle hyvin mieluinen, että ehkäpä silläkin on oma vaikutuksensa asiaan Anoppi on osallistunut suunnitteluihin innokkaasti - välillä ehkä turhankin innokkaasti, hyvää tarkoittaen kylläkin... Helpompaa taitaa nyt vain olla sanoa, että itse asiassa kukaan ei ole reagoinut negatiivisesti uutisiimme. Sukulaisista tätini huomautti, että ei tarvitse pitää kiirettä, mutta on nyt ollut ihan hyvillä mielin kun on hoksannut että meille tämä tahti sopii erinomaisesti.

Mun kohdalla valinta oli jotenkin hankala. 

Elämässäni on vielä tallella jokunen lapsuudenaikainen ystävä, mutta nykyään ollaan sen verran etäännytty, että heidän pyytäminen kaason tehtäviin ei käynyt pienessä mielessäkään.

Eräs usean vuoden takainen ystävä, luotettavimpiin kuuluva sellainen, taas asuu tykkänään toisella paikkakunnalla ja on niin kiireinen oman elämänsä keskellä, että vähän mietitytti, pyydänkö. Kokonaiskuvaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että hänen aiempi käyttäytyminen antaa aihetta olettaa, ettei hän välttämättä saapuisi hääpäivänä paikalle. Yliviivaus siis senkin nimen päälle. Sama erään toisen henkilön kanssa, vaikka jotenkin molemmat näistä olivat joskus aikaa sitten ennen kuin häistä oli edes mitään tietoa, tuntuneet itsestäänselviltä ajatuksilta kaason tehtäviin.

Molemmat kaasoistani olen tuntenut vasta vajaan vuoden, mutta kumpikin tuntuu loistavalta valinnalta. Molemmat ovat innostuneita tulevista häistä, ideoivat kanssani ja toisaalta pitävät minut maanpinnallakin. Kaasoista toinen auttaa konkreettisemmin häitä edeltävissä järjestelyissä (askartelut ym.) ja toinen sitten seisoo alttarilla ja hoitaa sen hääpäivänä tapahtuvan esillä olon. Molemmat koen luotettaviksi ystäviksi, joiden kohdalla ei tarvitse epäillä, että jäänkö hääpäivänä ilman kaasoa kokonaan. Molempien kanssa ollaan läheisiä ja pystymme puhumaan aremmistakin aiheista. 

Vilpittömästi luotan siihen, että kaikki sujuu hyvin...  

Täällä on kyllä aivan ihania lahjoja, kelpaisi itsellenikin... 

Täytyy myöntää, ettei tämäkään asia ole tullut aiemmin mieleen ennen kuin täältä luen enkä siksi ole vielä mitään ehtinyt edes ajatella. Täytyykin lukea ihan koko ketju huolella läpi ja tuumata, mikä kaasolle olisi kaikkein mieluisinta... Tai kaasoille, minulle kun heitä on valikoitunut kaksi kipaletta. Sulho saa keksiä jotain bestmanille, tuntevat kuitenkin toisensa jo lapsuudesta saakka joten luulisi olevan selvää, mikä bestmania eniten miellyttäisi. 

Mutta kyllä joku lahja täytyy tietysti heille kaikille olla, kuitenkin ovat kunniavieraitamme ja tärkeässä tehtävässä muutenkin. 

Mitä te ETTE antaisi kaasolle/bestmanille lahjaksi ja miksi? (Yleisesti ottaen). 

Olemme varanneet kyseisen juhlatilan, johon myös pitopalvelu "pakollisena" osana kuuluu, omaa hääjuhlaamme varten. 

Onko kokemuksia ko. paikasta? Paljon hyvää on kuultu tuttavilta, jotka tuota tilaa on juhlissaan yleensä käyttäneet, mutta kuulisin mielipiteitäni myös täällä foorumilla. 

Kiitos kovasti kaikille vastauksista.

Tuntui jotenkin tosi hyvältä nämä kommentit, ajattelin, että saan osakseni lähinnä naureskelua kun moisella pikkuasialla vaivaan päätäni...

On tosiaan käynyt itselläkin mielessä, josko tässä anopin liiallisessa hääsuunnittelussa olisi kysymys siitä, ettei osaa päästää irti esikoisestaan. En tietenkään näe anopin pään sisälle, mutta vähän sellainen fiilis on ollut. Anoppi pyrkii välistä muutenkin minun makuuni hieman turhan tiiviisti kommentoimaan meidän elämäämme ja sitä, mitä meidän pitäisi tehdä. (Milloin pitäisi tehdä lisää lapsia, jne.) Toki arvostan hänen mielipiteitään ja mielelläni neuvoja otan vastaankin, totta kai minua vanhemmalla ihmisellä on eittämättä enemmän kaukonäköisyyttä ja laajempaa ymmärrystä asioista... Mutta välillä tuntuu, että tiettyihin asioihin (siis tosiaan muidenkin kuin häiden osalta) pitäisi ikään kuin pyytää anopilta "lupa", mikä tuntuu vähän ikävältä. Anoppi on kyllä muuten mitä ihanin ihminen ja tähän saakka olen ollut hyvin onnellinen siitä, että mulla ei ole mitään kauhutarinoiden anoppia... Voihan kyse olla siitäkin, että hän on vain yli-innokas, onhan se tietysti anopillekin iso juttu ja meidän suhteesta sulhon kanssa tulee ikään kuin "lopullisempi" jos sitä sanaa nyt voi tässä käyttää.

Mutta kaipa tässä täytyy nyt seuraavan kerran "hääpalaveria" pidettäessä jutella anopin kanssa mahdollisimman rakentavasti ja koettaa jotenkin tuoda esille, että hänen ei ole syytä loukkaantua vaikka me emme asioista samoin ajattelisikaan tai vaikka me emme toimisikaan kuten hän suosittelisi.

En huomannut, että aiheesta olisi ollut viestiketjua, mutta siirtäkäähän mikäli tämä johtuu vain omasta huomiokyvyttömyyestäni

Joka tapauksessa mietintämyssyssä on tänään, että kuinka paljon lähipiiriin kuuluvien (esim. anopin) mielipiteitä hääjärjestelyihin liittyen tulee huomioida, kun morsiuspari on itse kustantajan roolissa.

Meillä on joissain asioissa anopin kanssa hyvinkin yhtenevät mielipiteet, mutta osittain ne eriävät aika vankastikin. Kyse on oikeasti todella pienistä asioista - tyyliin hääteema, värit jne. Pyrkimyksemme on kyllä yhteinen - tyylikkäät, selkeät, mutta kuitenkin meidän näköiset häät - mutta en ole aivan varma, onko anoppi hoksannut tuota viimeisintä kohtaa. Siis että meidän näköiset - ei anopin näköiset.

Anopin ideoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kaikki ehdotukset eivät vain nappaa eivätkä tunnu meille omilta. Esimerkiksi me olimme suunnitelleet - ja asiasta anopillekin avoimesti puhuneet - että häiden väriteema olisi vaalea (valkoinen/luonnonvalkoinen, kumpi nyt paremmalta tuntuukaan) ja punainen. Nyt anoppi on kuitenkin ilmoittanut, että kyseinen teema ei oikein sovi aikuisille ihmisille, koska on liian prinsessamainen. (Kyselinkin ko. asiasta mielipiteitä eräässä toisessa ketjussa.) Anoppi esitti myös asiasta oman mielipiteensä, mikä olikin ihan hyvä asia, jotta vähän tiedän, millaisia ajatuksia anopilla ko. asiasta on.

Puhuimme asiasta sulhon kanssa ja totesimme, että kyllä me nyt kuitenkin taidamme oman päämme tässä pitää, koska muuten harmittaa jälkeenpäin. Asiasta syntyi keskustelua anopin kanssa, jolloin kerroimme, mitä olimme päättäneet. Ei anoppi nyt sitä suoraan sanonut, mutta vaikutti kyllä aika loukkaantuneelta.

Ihan kaikkia muita asioita en viitsi tähän luetella, mutta kerrottakoon vielä pari esimerkki. Puhuttiin anopin kanssa morsiuspuvusta. Minä kerroin ajatelleeni hankkia oman, ja anoppi nyökkäili hyväksyvästi ajatukselle. Juteltiin asiasta enemmänkin, ja anoppi esitti vankan mielipiteensä siitä, kuinka minun tulisi hankkia ihan vain joku vaalea mekko jostain kaupasta. Minä sitten kerroin, että olin ajatellut ihan morsiuspukua ja linjasin vähän, minkälaisten väliltä valinta voisi ehkäpä tapahtua. Taaskaan anoppi ei sitä sanonut suoraan, mutta puuskahti tuohon äkeästi vain, että "Niin, omahan se on asiasi. Mutta minulla oli aikanaan yksinkertainen vaalea puku ja se ei kyllä ollut huono valinta." No, ei varmaan ollutkaan - kuvista päätellen puku on sopinut anopille loistavasti - mutta se taas ei ole sitä, mitä minä haluan.

Keskustelimme yleisesti porukalla vihkimisajasta. Meidän ajatus oli, että vihkiminen olisi klo. 14-15, mutta anopin mielestä sen on ehdottomasti oltava klo. 17:00. Minusta ajankohta tuntuu jotenkin myöhäiseltä. Kuitenkin kirkossa ollaan - mitä, tunti? - jonka jälkeen päästään vasta ruokailemaan sun muuta. Anoppi tuntuu hakevan mielipiteelleen tukea jokaiselta vastaantulijalta tyylillä "Hei, eikös nykyään olekin ollut tapana järjestää vihkiminen vasta klo. 17:00" ja tuntuu, että meidän pitäisi nyt suostua siihen vain siksi, että anoppi haluaa - tai muuten loukkaannutaan.

Anoppini on mitä ihanin ihminen, mutta näiden pikkujuttujen pohjalta on herännyt kysymys siitä, kuinka paljon anopin sana painaa tai kuinka paljon anopin mielipiteen tulee antaa vaikuttaa tällaisiin asioihin? En halua todellakaan poissulkea anoppiani hääjärjestelyistä - mutta kyllähän meillä täytyy olla sulhon kanssa oikeus tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman, että anoppi jotenkin loukkaantuu. Nämä asiat (servetit, muut koristee, morsiuspuvun yms.) kustannamme luonnollisesti itse.

Mitä mieltä te olette?

Oulun häämessut on peruttu, harmittaapa kyllä paljon! Ovatkohan seuraavat sitten vasta vuoden päästä?

Ihanko totta? Miksihän tuo peruutus on tullut... Tosi harmi, olisin itse ollut halukas menemään tuonne. Lähimmät kun ovat meitä... Järjestävätköhän niitä sitten jossain muualla vai mitäköhän aikovat tehdä? Infotkaa joku, jos satutte tietämään

 

....tai mahdollisesti sulhasen kanssa yhdessä (voikohan niin edes tehdä).

 

 

Tämä hääparin yhdessä saapuminen on kulttuurissamme se perinteisin tapa. Tosin jenkki-tapa, jossa isä luovuttaa "omistamansa ja  huollettavana olevan tyttären" tulevan aviomiehen "huollettavaksi ja vastuulle" on yleistynyt Suomessa reippaasti viimeisen 20-vuoden aikana.

 

Eli on erittäin suomalaista, perinteistä ja yleistä, että hääpari saapuu alttarille yhdessä (varsinkin, jos morsian on jo itsenäinen suhteessa lapuuden kotiinsa).

 

Tämä olikin minulle uusi tieto. Olen aina kuvitellut tuota morsiamen saapumista sulhasen tykö isän käsipuolessa- tapaa perinteiseksi suomalaiseksi tavaksi Tai tuota morsiamen ja sulhasen yhteistä saapumista en ole koskaan nähnyt, siksi kai tuohon käsitykseen olen päätynytkin... 

Omillani/yhdessä miehen kanssa asun yllä, lapsiakin on jo pari kappaletta että sillä tavoin tässä itsenäisiä ollaan... Silti ajatus tuosta isän saattamisesta tuntuu kaikista miellyttävimmältä. 

Kysäisinkin tänään, että miten isä tuohon saattamisasiaan suhtautuu. Tuumasi vain, että totta kai saattaa, ja kertoi kokevansa kunnia-asiakseen tuon... Tuota ajatusta nyt varmaan sitten koetetaan toteuttaa ellei nyt mitään muuttujia tule. 

Niin me varmaan silloin tehdään Eräs lähipiiriin kuuluva henkilö ehdotti sitäkin, että koska astiat tulevat olemaan valkoiset liinojen tapaan, niin myös servetit olisivat valkoiset - punaisella painatuksella. Minusta tuo vain jotenkin menee liian valkoiseksi omaan makuun ja parempi on, jos sitä punaista on sitten enempikin jos kerran on ollakseen...

Millaiset hintaluokat näillä teidän käyttämillä valokuvaajilla on ollut? Onko hintaan tullut lisukkeita matkustamisesta? 

Minulla tämä aihe pyörii juuri nyt kovastikin päässä. Meidän häissä tulee olemaan teemavärit, ja kieltämättä kiinnostaisi tietää, millaiset vaikutelmat ihmisille tulee jos väriteema toistuu vähän kaikessa. Me ollaan ajateltu nimenomaan teemavärien mukaisia sevettejä, morsiuskimppua, morsiuslasten vaatetusta, miesten taskuliinoja ja rinnuskukkia, hiuksiin tulevia kukkia, kiutsuja, muita kirjallisia tuotoksia, somisteita noin muuten. Morsiuspuku taitaa olla ainoa, johon minä en punaista - joka on teemaväreistämme toinen - halua yhdistää. Tosin ajatuksena on ollut, että korvakoruissa olisi sitten vaikka punaiset kivet. Pöytiin voisi tietysti käyttää pääsääntöisesti vehreää koristelua, jota sitten ehostaisi punaisella ja valkoisella - ei tulisi tavallaan sellaista "väriähkyä" tai miksi sitä kuvailisi. 

Mutta että onko tuo liikaa? Jos mielestänne on, niin kertokaahan, mihin osioihin rajaisitte tämän teemavärien käytön? 

Kiitos vastauksista

Täytyy katsoa tuo Tipzillan linkkivinkki  

Päävärit meidän häidemme teemassa ovat punainen ja luonnonvalkoinen.

Missä/kenen pukeutumissa näitä voisi hyödyntää niin, ettei ajatus mene ns. liian pitkälle?  

Aiemmin olin ajatellut jotain 700-800 euroa, mutta sitten bongasin Niinattaresta yhden puvun, jota minun on aivan pakko päästä sovittamaan. Nimittäin sen kyseisen puvun nähtyäni muut puvut jotenkin, miten sen nyt osaisin muotoilla, näyttäneetkään enää niin hohdokkailta Kuulostaapa typerältä. Joka tapauksessa kyseinen puku on mielestäni suhteellisen hintava, euroja tuosta kyseisestä luomuksesta saisi pulittaa 1399 euroa - mutta toisaalta; säästämme monessa muussa asiassa, miksi en hankkisi itselleni juuri sitä unelmien pukua? Minä olen nähnyt puvun ainoastaan kuvissa, mutta sovittelemaan on tarkoitus lähteä tuossa kesällä. Voihan se olla niinkin, että sovituksessa ilmenee, ettei puku miellytäkään... Sanotaanko nyt kuitenkin, että se kipukynnys menee ehdottomasti tuon puvun hinnassa - mielelläni minä toki halvemmankin ostan, jos vain minua miellyttävän löydän