Minttumaari*

Mun oli tarkoitus alun perin ottaa huntu pois vihkimisen jälkeen - ja hiukan harmittelin kun mokoma "riekale" maksoi niin paljon. Mulla on lyhyt tukka ja huntu kiinnitettiin kammalla takaraivolle. Missään vaiheessa en edes aikonut peittää kasvoja sillä. Ajattelin vaan että on hauska kerran elämässä sellaistakin käyttää ja ajattelin sulhonkin toivovan huntua. Lisäksi ihan hiukkasen mietin hunnun suojaavan selkää ja hartioita vihkimisen aikana ja kuvissa. Lopulta kävi niin, että huntu olikin päässä koko juhlan ajan. Hääpäivänämme satoi lyhyen kuuron verran, mutta helteinen ilma oli niin kostea että kampaukseni kiharat oikenivat jo ennen kirkkoon menoa. Huntu tavallaan siis pelasti tuon kampauksen epäonnistumisen. Eipä kaduttanut investointi jälkeenpäin!

Mua harmittaa, että käytettyjen pukujen menekki näyttää olevan niin huono. Kyselin kuinka monta kertaa vuokraamosta vuokrataan samaa pukua ja vastaus oli "voi, uudelleen ja uudelleen..." jotenkin ymmärsin, että siis jopa kymmeniä kertoja. Oma pukuni on ensimmäisen käytön ja pesun jälkeen paremman näköinen kuin uutena (alun perin siinä oli irtonaisia langanpätkiä yms juttuja jotka ovat varisseet pois pesussa). Nyt jos saisin päättää uudelleen, ostaisin ehdottomasti mieluummin käytetyn kuin uuden puvun, mutta sellaista se jälkiviisaus on.

Kuvan lisäämisestä kyselin minäkin, kun luulin, että lisäämäni kuva ei näy. Itseasiassa se näkyy, kun ensin kirjautuu sisään foorumille. Eli ongelma on ratkennut.

Pitääkö sen kolikon olla kengässä... Uutta: Puku, huntu, jne. Melkein kaikki on uutta. Vanhaa: mummin sormus. Lainattua: tämä voi olla ongelma. Toivottavasti löydän jostain lainaan laukun. Toinen vaihtoehto voisi olla äidin säästämä vanha viiden markan seteli (se olisi samalla vanhaa, lainattua ja sinistä). Sinistä: sukkanauhassa hiukan, toivottavasti löydän myös kivat siniset pikkarit. Vanhoja kolikkoja löytyy useitakin, tosin ei yhtään hopeista. Ongelmana vaan että millä sen saa pysymään kengässä? Ja pitääkö nämä olla paikoillaan koko päivän, vai ainoastaan vihkimisen ajan? Mikä uhkaa jos joku puuttuu tai kolikko tippuu?

Hiukan yllätyin, kun niin monet ovat valinneet huomenlahjaksi jotain arvokasta ja pysyvää. Itse olin kaavaillut huomenlahjaksi jotain humoristista ja kevyttä hemmottelua häämatkalle. Vähän niinkuin avuksi siirtymisessä häämoodista lomamoodiin.

Me kaiketi haluaisimme sellaisen ehdon jossa avioeron sattuessa kummankin varallisuus pysyisi siellä missä lähtökohtaisesti olikin ja että ehto suojaisi myös myöhemmin tulevaa perintöä. Mahdollisesti perityt kesämökit kummankin puolelta menisivät joko lapsille tai takaisin siihen sukuun, jonka historiaan nuo pienet maapläntit liittyvät - tämä kesämökkikohta myös siinä tapauksessa, että jompi kumpi kuolee eikä meillä ole lapsia. Muoks: näemmä tähänkin asiaan löytyy netistä valmiita malleja.

Teris, kannattaa katsoa Maggie Sotteron omilta sivuilta osiota Maggie Brides. Siellä on todella paljon eri kokoisia morsiamia myös Geneva puvussa. Uskoisin, että saat lihoa aika reippaasti, että puku ei enää sopisi. Onhan siinä ne nyörit, joiden varassa koon pitäisi joustaa parinkin numero verran - eikä ainakaan mulla niin kamalan suurta muutosta mitoissa ole kuitenkaan ollut vaikka (vähän vajaan ) kahdeksan kiloa olen saanut pois. Mullakin paino ehti jo sulkeltaa tuota alemmas, mutta ilmeisesti nyt on alkanut jonkilainen kropan oma korjausliike kun tähän nousin jumittamaan.

Oh, Tamara on kyllä todella ihana! Myös mua vieläkin mietittyttää valinta näiden kolmen puvun välillä - mutta nythän se on tehtävä genevan ja karena royalen välillä. Muakin aluksi epäilytti ne genevan kukkaset - kunnes tajusin niiden tekevän puvusta rennomman. Lopulta vaihdoin takaisin Karena Roayleen sen vuoksi, että se oli ensimmäinen puku johon ihastuin ja päätin kunnioittaa tätä ensi ihastusta. Hassua muuten huomata, että meillä on hyvin samanlaiset mitat. Puku olisi tullut samassa koossa, tosin mulla siinä 44.ssakin oli miehusta liian tiukka. Mun olisi siis pitänyt joko muuten kaventaa koko 46 tai leventää koko 44 rintojen kohdalta. Ja tämän muutostyön hankaluus oli syy miksi itse loplta päätin, että puvussa on oltava nyöritys. Nyt mua ahdistaa se, että puku tuli myöhässä ja kun olen itse ulkomaankomennuksella, pääsen sovittamaan sitä vasta kaksi viikkoa ennen häitä. Lisäksi olen jo nyt laihduttanut aika tavalla ja haluan vielä jatkaa laihduttamista.

Parempi ostaa aikaisin. Itselleni valittiin puku "pikatoimitettavasta" valikoimasta ja nyt puku on myöhässä. Liikkeestä lupaillaan, että pääsen sovittamaan pukua vajaa 2 vko ennen häitä - ja samalla valmistajalta ei ole saatu mitään vastausta siitä missä puku viipyy!!! Ja mun piti vasta puvun kanssa yhdessä sovitella huntuja, boleroita, vannehameita. jne. Sen verran asia on kiusannut, että olen löytänyt kaksi vaihtoehtoista pukua tuolta käytettyjen myynnistä. Nyt tekis mieli ostaa jompi kumpi niistä, että en joudu enää miettimään tuleeko se mun puku ajoissa vai ei. Ikävintä tässä on se, että puvun hankinnassa ei ole mitään peruutus ja toimitusehtoja mainittu. Jos joudun ostamaan uuden puvun haluan kyllä rahaniki joka senttiä myöten takaisin

Meilläkin koira tulee mukaan juhlapaikalle. Pihaan on tarkoitus ajaa matkailuauto, jossa koira voisi olla ainakin osan ajasta ja muuten hän varmaankin pääsee hihnassa aikuisten seurassa ulkoilemaan. Lapsiakin tulee paljon, mutta pelkästään lasten kanssa ei meidän koiramme voi olla, sillä koira on jo vähän vanhempi eikä jaksa kovaa kohtelua (ei kyllä ole ikinä purrut ketään tms.) Hiukan kuitenkin huolettaa kuinka käy jos on todella kuuma ilma, sillä kyllähän nuo matkailuautotkin lämpenevät. Luulenpa, että pitopalvelu saa ottaa koiran vieraiden saapumiseen saakka juhlatilan eteiseen ja vasta kun vihkiminen alkaa olla ohitse siirtävät koiran sinne matkailuautoon. Kaikki ikkunat auki ja auto varjoon, niin eiköhän se yksi päivä suju. Luulisin kuitenkin, että tämä on koiralle helpompi ratkaisu kuin vieraaseen kenneliin / hoitolaan meneminen.

Meillä on kanssa venekerhon tila varattuna häitä varten. Nyt hiukan mietityttää pöytien järjestys, kun meilläkin väkeä näyttäisi olevan noin 70 hlö + bändi. Todella vaikea jakaa porukkaa yhdeksän hengen pöytiin - ja ihan hiukkasen aloin miettiä voisiko 18 hlö pöydät olla ratkaisu? yhtenäiset pitkät kolme pöytää tekevät tilan kuulemma liian ahtaaksi.

Juu, ei haittaa, reisiongelma on tällä nyt ihan aktiivisessa mietinnässä. Periaatteessa lasken nuo shape wearit samaan katerogoriaan housuliivien kanssa, mutta kaikkea täytyy nyt koittaa. (mä siis pelkään että ne hiostaa tai pullauttaa vatsaa ylöspäin) Aloitin konttorikäytössä hamekauden viikko sitten ja taasen sain huomata, ettei ne sukkikset tunnu kovin kivalta jos todella on kuuma. Eli en halua laittaa sukkiksia ja mitkään rakkorasvat tai talkit eivät mielestäni auta riittävästi. Enkä harmikseni ole laihtunut yhtään reisi-takapuoli alueelta vaan kaikki se noin kahdeksan kiloa mitä olen saanut pois on lähtenyt rinnoista, vatsasta jne. Noh, 1 -2 siunattua senttiä oli takapuolikin kavennut. (mekon kannalta tämä voi toisaalta olla ihan kiva juttu). Siis onhan noita vaihtoehtoja, mutta hääpäivänä haluaisin, että hameen alla on jotain ultra sexyä koko päivän mutta jos ei onnistu, niin sitten vaihdan häävalssin jälkeen jotain hieman hehkeämpää mekon alle

Minkä puvun lopulta valitsit Maple Nut? Mulla alkaa olla taas uudelleen kova jännitys tilatusta puvusta... Tuntuu että en jaksaisi odottaa enää hetkäkään, että pääsisin sovittamaan pukua ja saisin nähdä oliko valinta sitten kuitenkaan oikea. = kaikki tunneskaalan ääripäät päällä samaan aikaan.

Itse sovittelin pukuja helmikuun alussa - ja omasta mielestäni kannattaa ehdottomasti ajella Tampereen Morsiugalleriaan. Siellä isoille puvuille on oma rekki - joka helpotti todella paljon valikoimaan sovitettavat puvut. Omalla kohdallani sapiskaa antaisin siitä, että ainakin noissa isoissa puvuissa tuntui olevan hiukan yksipuolisesti erilaisia malleja (ostavat tietty sitä myydyintä) mutta kun ainakin itselleni sopii kapeampi linja huomattavasti paremmin kuin a-linja tai prinsessa, niin niitä en tuolla päässyt kokeilemaan. Toisena sapiskana antaisin puvun valmistajana beautiful brides mallistolle. Tätä myydään morsiusgalleriassa ja mallistossa on todella paljon ihania pukuja. Niissä on hiukan pidemmät /vahvemmat luut, on siis huomioitu morsiammen koko myös materiaalissa. Nämä puvut olivat minulle liian suuria (olin tuolloin +malliston 46 kokoa) !!! Olihan se toki imartelevaa, mutta myös harmillista, kun olisi tuon malliston puvun halunnut ostaa. Munkin puku tilattiin suurimman mitan mukaan jenkkikoossa 18, vaikka muut mitat ovat huomattavasti pienemmät kuin tuo koko. Päätin kuitenkin luottaa, että ammattilainen osaa valita oikean koon. PS. Helmikuussa myös Stilissimassa oli runsaasti isoja pukuja - ja samaa sanottiin puhelimessa Niinattaresta. Valikoimasta en osaa sanoa, kun näitä ei minulle tarjottu sovitettavaksi.

Siinä ensimmäisessä juhlapaikassa tila ei oikein vastanut toiveitamme. Pitopalveluyrittäjä sen sijaan oli likimain täydellinen. Juuri tämän yrittäjän vuoksi paikan alunperin varasimmekin, mutta sitten tilan aiheuttamien haasteiden vuoksi päätimme vaihtaa juhlapaikkaa. Kummassakin on siis kiinteä pitopalvelu. Mitään siltoja emme suoranaisesti ole polttaneet, mutta hiukan jouduimme tiukassa sävyssä keskustelemaan varausmaksun palauttamisesta. Loppuun asti tämä ensimmäisen paikan emäntä säilyi kuitenkin ehdottomana suosikkinani. Tämän toisen paikan kanssa olemme sopineet jo hyvinkin pitkälle asiat, mutta tuo varauksen vahvistamiseen tarvittava ennakkomaksu on suorittamatta koska yrittäjä ei ole antanut meille pankkitilin numeroa! Numeron piti tulla sähköpostilla, mutta eipä ole tullut, useista pyynnöistä huolimatta. Mielestäni tämä asia on saatava selville nyt parin päivän sisään. Koko ajan kasvaa epäluottamus siihen, mikä meitä sitten hääpäivänä odottaa jos yrittäjä on nyt kaksi kuukautta ennen häitä kokonaan kateissa! Laitoin nyt aamulla hänelle vielä yhden soittopyynnön ja jos siihen ei vieläkään tule vastausta, on ilmeisesti pakko alkaa etsiä uutta paikkaa.

Meillä on nyt tilanne, että kutsut pitäisi jo piakkoin laittaa postiin, mutta emme ole voineet maksaa pitopalvelun & siihen sidotun juhlapaikan varausmaksua, koska emme tavoita pitopalveluyrittäjää. Saimme häneltä tekstiviestin viime perjantaina jossa hän kertoi olevansa kiireinen ja palaavansa asiaan viimeistään maanantaina. Valitettavasti emme kuitenkaan saaneet minkäänlaista yhteydenottoa vielä nytkään. Olemme itse soittaneet yrittäjälle kymmeniä kertoja, lähettäneet sähköpostia ja tekstiviestejä. Nyt mielessä pörrää vaihtaminen meillä aiemmin varattuna olleeseen paikkaan. On vaan hiukan nöyrää ottaa yhteyttä "ottaisitko meidät vielä takaisin" - hengessä, kun olemme jo kerran peruneet varauksemme.

Olisko kellään kokemusta Tarvaspäästä hääpaikkana tai ylipäänsä jostain juhlasta siellä järjestettynä?

Kuinka paljon ulkona tapahtuvaan kuvaukseen pitäisi varata aikaa? Onko ammattikuvaajilla joku valmis käytäntö esim. tunneittain? Oikeastaan haluausin varsinaisen kuvaussession juhlapaikalla ennen kirkkoon menoa. Näin saisimme kaikessa rauhassa ottaa kuvia kauniissa juhlamiljöössä, ennen kun meikit on itketty pilalle. Lisäksi haluaisin dokumentaarista hääkuvausta pitkin iltaa, mieluiten kirkossakin. Mietin sukulaista dokumentaarikuvaajaksi ja ammattilaista virallisia potretteja varten. Paljonkohan tähän pitäisi budjetoida pk-seudulla?

Meillä olisi mielessä juhlapaikan vaihtaminen. Kyseessä on ravintola, jolla on anniskeluoikeudet ja olemme maksaneet paikasta useamman satasen varausmaksun. Varausmaksun ehtoja ei eritelty etukäteen mitenkään. Eli onko muilla kokemusta voimmeko saada varausmaksumme vielä takaisin, kun häihin on aikaa reilu 2,5 kuukautta? Ärsyyntymisen syynä on huonosti toiminut kommunikaatio valitun paikan kanssa - ja nyt olemme löytäneet tarpeisiimme paremmin sopivan paikan. Se että kommunikaatio on toiminut huonosti, ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin ettei toimisi lainkaan. Mitään vastauksia emme saa suoraan, vaan kaikkea on kyseltävä useaan otteeseen ja emäntä vain "unohtaa" vastata kyselyihimme. Kokemuksia?

Kiitoksia, nyt tosiaan löytyi. Luulisin, että meillä tulee jonkinlainen sireeniteema kukkiin, eli kaikkiin kukkajuttuihin jotain tumman lilaa sireeniä. Pöytäkukat ehkä pelkästään sitä, vieheisiin ruusua ja sireeniä, morsiuskimpun comboa mietin vielä. Kukkakauppiaan mukaan sireeniä saa leikokukkana koko vuoden, mutta meidän häät ovat juuri suomalaisen sesongin lopulla, eli 6.7.

Oliskos kuvalinkkejä hääkimppuihin, pöytäkukkiin, jopa vieheisiin joissa olisi sireeneitä? Googlettamalla löytyi jotain, mutta olivat kovin pikkuisia, eikä sellaista viehettä löytynyt lainkaan.

Tuo otsikon kysymyshän on, että onko naisen nimi edes vaihtoehto. Eli voisitko Santeri2000 harkita ottavasi puolisosi sukunimen? Aiemmin laki on sanellut asian, mutta nykyisin on mahdollista ottaa naisen sukunimi perheen sukunimeksi. Ei epätasa-arvoinen laki tarkota samaa asiaa kuin perinne. Siitä tässä on kyse. Ja valitettavan usein vieläkin nainen ottaa miehen sukunimen siksi, ettei mies suostu edes harkitsemaan naisen sukunimen ottamista. Meille monille on tärkeää, että lapsilla on sama sukunimi kuin itsellämme. Mielestäni se, että rinnastaa epätasa-arvoisen lain perinteeseen on suunnilleen sama kuin automaattisesti hyväksyisit, ettet avioeron jälkeen saa lasten huoltajuutta, koska perinteen mukaan lapset avioerotapauksissa ovat jääneet äidille.

... keskustelut jatkuvat ...

Minua ahdistaa kovasti nimiasia. Miehellä on tavallinen "Jokula" /"Jokunen" sukunimi ja omalla suvullani on harvinainen ja kaunis nimi - joka sukuhaarana myös päättyisi, jos lapsemme eivät saa tätä nimeä. Omassa suvussani on myös toinen jo päättynyt sukunimi, jota olen myös tarjonnut vaihtoehdoksi, samoin tämän nimen versiota ennen suomennosta. Mieheni ei suostu edes harkitsemaan minun nimeni ottamista.- tai minkään muunkaan minun sukuni vanhan nimen ottamista (kauniita harvinaisia tarjokkaita olisi siis kolme). Tämän jälkeen tarjosin vaihtoehdoksi sellaista, että arpoisimme kumman sukunimi otetaan, mutta tämäkään ei kelpaa. Mies tarjosi vaihtoehdoksi, että ottaisimme molemmat yhdistelmänimen - mutta itse olen koko ikäni kammoksunut yhdistelmänimiä, enkä sellaista halua. Haluan koko perheen olevan olevan samalla yksöisnimellä. Myöskään kokonaan uuden sukunimen ottaminen ei kelpaa miehelle. Mikä neuvoksi?

Mulla on kanssa toi sama reisongelma ja olen jo vuosia ihmetellyt, miksi naisten boksereista on niin surkeat valikoimat! Siis niistä hiukkasen pidempilahkeellisista. Viime vuoden kädentaitomessuilla myytiin lahkeellisia alushousuja - olivat nättejä, mutta en tajunnut ostaa kun hamesesonki oli jo ohitse. Sloggilla on valkoinen mummukalsarimalli, joka toimii, mutta on ruma ja lisäksi yhtä pitkä kuin pyöräilyshortsit. Not nice... Lisäksi on paljon noita housuliivejä, mutta niitä en halua käyttää. Pelkään, että ne hiostavat tai pullauttavat vatsan ylöspäin. Itse ajattelin joko ommella tai teettää ompelijalla joustopitsistä muutamat bokserit ensi kesäksi ja hääpäiväksi. Ajattelin, että ne voisivat olla ihan sexytkin, jos hääyö ei ihan pelkkään nukkumiseen menisi. Tykkään muutenkin kesällä käyttää hameita ja jotain tällaista olen käyttänyt hameiden kanssa jo muutaman vuoden. Lisäksi pakko kommentoida noita hääpukujen kokoskaaloja. Käytän yleensä plussamitoitettua kokoa 46-48, mutta hääpukukaupassa en tosiaan joutunut tuntemaan itseäni isoksi! Jouduin pettymään, kun BB mallit olivat liian isoja... Alunperin etsin plussamitoitusta myös niiden lisätuen vuoksi, koska olisi kauheaa jos makkarat pullistelisivat kankaan läpi. Mulla oli jo valmiksi katsottuna Beatiful Brides mallistosta muutama suosikki, mutta kun jo ensimmäisessä sovituksessa, ennen kun olin edes aloittanut laihista joulun jälkeen oli koko 46 liian suuri, en kokenut mallistoa sitten kuitenkaan omaksi (oli kyllä todella ihania pukuja...) Melkein kaikissa merkeissa mulle sopi tavallinen koko 46. Lopulta mulle tilattiin koon 18 Maggie Sottero, kun Leimun Pirjo halusi pelata varmanpäälle. Nyt kuitenkin mittailin, että pukua joudutaan kyllä ottamaan rajusti sisään - mutta eipä tule pelkoa mitä tapahtuu jos laihduttaminen ei onnistu.