*Tiuku*

Aktiivijäsen
  • Viestit

    112
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän *Tiuku* kaikki viestit

  1. Sen verran tuohon korjaan, että la 31.10.2015 ei ole pyhäinpäivän aatto vaan pyhäinpäivä, jolloin monissa kirkoissa pidetään messu klo 10, iltamessu tai -jumalanpalvelus klo 18 ja lisäksi voi olla kirkkokonsertteja, hartauksia tms. Monet papit ovat siis töissä ja seurakuntien tilat seurakuntien käytössä kirkkovuoden ajankohdan mukaisessa tarkoituksessa. En tiedä, onko tuo varsinaisesti este kirkkovihkimiselle, kun vihkimiset kuitenkin yleensä ovat iltapäivällä. Seurakunnasta varmaan kannattaa kysellä. Vaikka vihkiaikaa ei vielä voisikaan varata, niin todenäköisesti osataan kuitenkin vastata siihen, onko kirkkovihkiminen helppo järjestää. Pyhäinpäivien ohjelmat ovat vuodesta toiseen melko samanlaisia. Bäckby on ihana paikka syyshäille
  2. ^ Tämä on vaikea kysymys tämä vanhempien päättämä / toivoma vieraslista. Minusta tuntuu kuitenkin järjettömältä, että kutsuisitte vanhempien ystäviä, joita itse olet tavannut lapsena ja sulhasesi ei koskaan. Niinhän se oli? Vieraslista omiin häihin on valitettavasti sellainen elementti, jolla voi joko rakentaa tai polttaa siltoja. Itse pitäisin tärkeämpänä, että rakennan siltaa omien ystävien kuin vanhempien ystävien suuntaan. Vai ovatko vanhemmat kenties jo kertoneet häistä ystävilleen ja "kutsuneet" heidät? Miksi vanhemmillesi on tärkeää, että heidän ystävänsä olisivat läsnä? Tietysti, jos ongelmaan on löydettävissä diplomaattinen ratkaisu, joka ei pahoita teidän mieliänne, voisin yrittää joustaa. Esim. jos lapset voisi jättää kutsumatta ilman, että joku pahoittaa siitä mielensä vielä isommin. Itse en kuitenkaan kutsuisi häihin ystäviä tai sukulaisia, joita me molemmat emme olisi tavanneet. En varsinkaan kutsuisi vanhempien ystäviä, joita olen tavannut viimeksi lapsena. Vanhempani voivat juhlia heidän kanssaan jossain muussa yhteydessä. En usko, että häihin kutsuminen tai kutsumatta jättäminen vaikuttaisi siihen, miten yhteyttä pidetään häiden jälkeen. Tiedän, että joka perheessä tämä ei ole niin yksinkertaista, meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia. Toivottavasti teillä löytyy ratkaisu, johon ainakin itse voitte olla tyytyväisiä ja jonka myös vanhempanne ymmärtävät.
  3. Uskoisin, että voitte mennä Puolassa naimisiin. Monikulttuuriset liitot solmitaan usein jossain muussa maassa kuin omassa synnyinmaassa tai asuinmassa, esim. juurikin puolison synnyinmaassa. Ja kyllähän Suomestakin "karataan" milloin Espanjaan ja milloin minnekin avioitumaan, vaikka kyseessä olisi Suomessa asuva suomalainen pari. Avioliiton solmimisesta pitää ilmoittaa erikseen myös Suomen ja Ranskan viranomaisille. Ainakin Suomessa tämä tarkoittaa maistraattia. Kannattaa myös varmistaa, että liitto tosiaan saa lain voiman jokaisessa maassa. Puutteelliset paperit ovat kuulemma melko yleinen ilmiö monikulttuurisissa liitoissa, ja valitettavasti maistraatti ei soittele perään, vaan avioliiton virallisuudesta on huolehdittava itse. Lähtisin selvittämään asiaa suoraan viranomaistahoilta kussakin maassa. Sieltä tulee varmasti tarkemmat ja luotettavammat tiedot ja ohjeet kuin tällaiselta keskustelupalstalta. Suomen osalta jo maistraattien nettisivuilta pääsee hyvään alkuun.
  4. Bloh, pieniä kielenhuollollisia juttuja löytyi ainakin, jotka kannattaa korjata. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin Vihkiminen tapahtuu 12.7.2014 klo 16. Suomessa yksinumeroisen kuukauden eteen ei tule nollaa eikä klo-lyhenteen jälkeen tule pistettä.Morsian taipuu allatiivissa morsiamelle yhdellä m-kirjaimella. Valkoista väriä ei siis jätetä morsiammelle vaan morsiamelle.Päälause erotetaan sivulauseesta pilkulla. Samoin sivulauseet erotetaan toisistaan pilkulla. Tämä on tärkeää luettavuuden ja joskus myös asiasisällön ymmärrettävyyden kannalta. Eli: Sulhanen pukeutuu pukuun, joten olisi suotavaa, että miespuoliset vieraat ottaisivat mallia.Muita ajatuksia: Ottaisin tuolta otsikosta tuon neuvoja-sanan pois. Minusta siihen riittää "tarkempaa tietoa hääjuhlastamme". Muuten tulee sellainen vaikutelma, että tässä nyt aikuisia ihmisiä ruvetaan neuvomaan. Onko todella tarkoitus, että vieraat ilmoittautuvat erikseen vihkimiseen ja hääjuhlaan? Eikö ilmoittautuminen häihin tarkoita, että osallistutaan molempiin? Jos joku tulee vain jompaankumpaan, hän ilmoittanee siitä oma-aloitteisesti. Kuten täällä on monessa yhteydessä aiemminkin tainnut olla puhetta, on hieman kaksipiippuinen pyyntö, että ilmoittakaa mahdollisista ruoka-aineallergioista. Silloin ihmisten pitäisi ilmoittaa esim. "Saatan olla allerginen pähkinöille, ei ole koskaan testattu" tai "On mahdollista, että olen allerginen pitahayalle, en ole koskaan maistanut". Voisitte pyytää ihmisiä vain yksinkertaisesti ilmoittamaan ruoka-allergioistaan. Ne, joilla vakavia allergioita on, ovat yleensä aktiivisia ilmoittamaan niistä. Esimerkiksi itselläni on lievä, testeillä todettu laktoosi-intoleranssi, josta en koskaan ilmoita minnekään, koska se ei yhdestä tavallisesta kermakakusta tai jäätelöannoksesta oireile, vaikka olisihan se mahdollista. Tuo pukeutumisetiketti on ilmaistu aika pitkästi ja tarkasti. Lähinnä mietin, kun valkoinen väri on jo kielletty, mikä tietysti on selvää, pitääkö vielä erikseen ilmaista, että "ei mielellään mustaakaan, kiitos"? Uskon, että kesäjuhliin naiset osaavat etsiä värikästä vaatetta muutenkin. Ja toisaalta, jos ainoa juhlavaate kaapissa on se klassinen pikkumusta, niin haittaako se niin? Sitä voi asustaa väreillä. Ja onko sinulla hääpäivänäsi muutenkaan niin paljon aikaa ja kiinnostusta arvioida jokaisen naisen asukokonaisuutta? Onko jonkun vieraan mahdollinen musta vaate juhlan tunnelman ja onnistumisen kannalta niin oleellinen? Tässäkin on vaarana, että vieraat kokevat neuvot jo liian tarkoiksi. Ikään kuin et morsiamena / te ette hääparina luottaisi vieraiden omaan harkintakykyyn. Klassisesti pukeutumisetiketti ilmaistaan sanalla "tumma puku". Kun miehiä jo kehotetaan sonnustautumaan pukuun, itse luottaisin siihen, että naisvieraat osaavat seurata linjaa. Tämä kielto käyttää mustaa voi johtaa siihen, että joku lähtee hädissään ostamaan uutta mekkoa, jolle ei ehkä muuten niin olisi tarvetta, tai sitten tulee häihinne mustassa tummassa mekossa ja on jo valmiiksi vähän peloissaan, että mitä muut nyt ajattelee. Loppuun varataan rutkasti juhlamieltä ja tarvitaanko siihen edes muuta, jos ei tunnu luonnostaan löytyvän? Itse varmasti tiedätte parhaiten, millaisen juhlan ja tunnelman toivotte saavanne.
  5. Kartonkejakin on erihintaisia, mutta minusta 1,66 euroa yhdestä valmiiksi taitellusta korttipohjasta ei kuulosta kalliilta. Varsinkin, kun ajattelee asian niin, että omalla ajankäytölläsi ja hermoillasi / niiden säästämisellä on jokin "hinta". Jos postitus vain toimii, kuten yleensä toimii, säästät valmiiden pohjien kanssa kaiken sen ajan ja vaivan, jonka joutuisit käyttämään itse kartonkeja taitellessa.
  6. Ilmoitettu hinta puvulle tarkoittaa puvun hintaa sellaisenaan. Jos pukuun tarvitaa korjauksia, ne lasketaan erikseen ja lisätään pohjahintaan. Yleensä korjaukset voidaan tehdä ja teetetään siinä liikkeessä (sen liikkeen ompelimossa), josta puku on ostettu. Esim. helman lyhennys on tavallinen korjaus, joka pukuun usein joudutaan tekemään. Hinta riippuu tietysti liikkeen hinnastosta, mutta myös helman mallista ja koristeluista. Mitä enemmän korjaus teettää työtä, purkamista, koristeiden uudelleen ompelua tms., sitä kalliimmaksi se tulee. Korjaukset voivat lisätä puvun hintaa määrästä ja haastavuudesta riippuen joitakin kymmeniä tai joitakin satoja euroja. Pukujen ovh:t eri liikkeiden välillä voivat vaihdella myös melko paljon. Esim. Ladybirdin hääpukujen hintaerot eri liikkeiden välillä voivat aivan hyvin olla 150-200 euroa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tee edullisemmasta liikkeestä parempaa ostopaikkaa. Voihan olla, että puku myydään 200 euroa edullisemmin, mutta korjaushinnasto on kilpailijaa kovempi. Myös palvelun laadussa eri liikkeiden välillä on eroja. Erilaisista osto- ja palvelukokemuksistakin täällä on kirjoitettu paljon.
  7. Sofiakatariina, ihan ensiksi sanon hunnusta, että on vähintään kyseenalaista, onko mitään huntuetikettiä oikeasti olemassa. Joidenkin mielestä huntu symboloi neitsyyttä, mutta monet historiaa paremmin tuntevat lähteet sanovat, että hunnun tarkoitus on ollut suojella morsianta pahoilta hengiltä. Ja mitä sitten jos teillä on jo lapsia? Lähes kaikki parit ovat nykyään asuneet avoliitossa ennen vihkiäisiä. Monella on yksi tai useampi exä ja silti huntu. Ei se ole mikään etikettikysymys. Huntu on minusta samanlainen asuste kuin vaikkapa morsiamen satiinipussukka tai sukkanauha. Voi käyttää tai olla käyttämättä, ei kenenkään tarvitse olla siitä mitään mieltä eikä sinun morsiamena kuulu sellaisesta välittää. Onko jokin erityinen syy, miksi perheellinen ei saisi pukeutua valkoiseen hääpukuun? Minusta siinäkin on kysymys ennemmin taikauskosta kuin etiketistä. Puku kannattaa valita oman mielen mukaan, ja suosittelen, että lähdet ostoksille ilman anoppia. Jos anoppi pääsee suoraan tai epäsuorasti päättämään puvustasi, harmittelet asiaa kenties jopa kymmenien vuosien päästä, kun katsot hääkuviasi. Mieti ennen kaikkea, mitä sinä haluat hääpukusi olevan. Jos haluat valkoisen, näyttävän puvun huntuineen päivineen, en näe mitään syytä, miksi sinun pitäisi "järjen" tai "käytännöllisyyden" vuoski tyytyä yksinkertaiseen ja värilliseen, pelkistettyyn linjaan. Hääpuku on ja saa olla tunnepitoinen ostos. Mieti jatkokäyttöä mieluummin häiden jälkeen, jos tuntuu, että se sotkee puvun ostopäätöstä. Värjäämisen suhteen ei ehkä kannata olla liian toiveikas. Vaikka puku olisikin värjäytyvää luonnonmateriaalia, todennäköisesti ompelurihmat, vuorit, vetoketjut, napit jne. eivät ole. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. siniseksi värjättyyn pukuun jää värjäyksen jälkeen monta valkoista saumaa. Lisäksi vetoketjuja tai nappeja voi joutua vaihtamaan. Värjääminen on siis riski, mutta hääpukua voi tuunata muullakin tavalla. Käytännöllisempi lyhyt helma? Värillinen bolero? Glitterkoristeiden vaihtaminen värillisiin ei-niin-kimaltaviin? Tai jos tuntuu, että puvulle ei ole käyttöä eikä säilytyshaluja, sen voi myydä. Toisaalta jos haluaa säilyttää, voihan anopin varoitteluista huolimatta käydä niin, että jonain päivänä oma lapsesi haluaa käyttää samaa pukua. Vaikkei se enää parinkymmenen vuoden päästä olisikaan muodinmukainen, voi tytärkin tuunata sitä ompelijalla. Sellaisia muokkauksia äitien ja isoäitien vanhoista puvuista tehdään. Joka tapauksessa sinun hääsi, sinun rahasi, sinun pukusi. Osta se oman maailmasi kaikkein ihanin!
  8. Jos puku on myynnissä jossain suomalaisessa liikkeessä, kävisin siellä ainakin sovittamassa ja toteamassa, onko kyseessä oikeasti se unelmapuku, joka päällä haluaa häitään juhlia. Tämän jälkeen, jos puku on unelmapuku, voisin harkita netistä ostamista autorisoidulta myyjältä, mikäli puku on oikeasti veroineen, lähetyskuluineen, tulleineen kaikkineen edullisempi kuin suomalaisissa liikkeissä. Netistä ostamiseen sisältyy valitettavasti aina pieni riski lopullisesta istuvuudesta, laadusta, hinnasta ja kuluttajansuojasta. Kiinakopiota en ostaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä on kyse piratismista, toisen suunnittelijan työn laittomasta kopioinnista, jonka hinnasta ja laadusta lähetyksineen, tulleineen ja korjauksineen ei ole mitään takeita. En oikein ymmärrä, miksi tässä piratismi olisi ok, kun ei se ole oikein esim. elokuva- ja musiikkituotannossakaan. En paasaa enempää. Oma mielipiteeni.
  9. ^ Riippuu ihan, minkälainen nurmikko teillä on ja onko esim. edellisenä päivänä satanut, onko hääpäivän aamuna satanut vai onko ollut kaksi viikkoa putkeen rutikuiva hellekausi. Jos on satanut, nurmikko ja multa sen alla voi olla märkää, mikä voi aiheuttaa kenkien kiinni jäämisen. Vähänkin pidempi kostea nurmikko jää myös kiinni kenkiin ja sukkiin. Sekä pitkiin, valkoisiin helmoihin. Pehmeällä alustalla korkokenkäily on haastavampaa. Kuivassakin nurmikossa on se riski, että kenkiin tarttuu hiekkaa tms. Kuivakin nurmikko on asfalttia pehmeämpää. Ulkovihkimisessä voi käyttää telttakatosta, johon askarrellaan esim. laudasta tai laatasta väliaikainen lattia tai ainakin keskikäytävä. Katosta tai ei, käytävän "alttarille" voi toteuttaa joka tapauksessa. Heinäpaalit penkkeinä vilttipeittoineen kuulostaa hauskalta idealta! Vaihtoehtona voisi olla perinteiset pitkät puupenkit tai puutarhatuolit. Tietysti riippuen siitä, minkälainen teidän vihki- ja juhlapaikkanne on. Onko paikalla ennestään istuimia, jotka voisi levittää pihalle vieraita varten tai voiko ne lainata jostain muualta? Kuka tämän tuolien järjestelyn hoitaa? Voiko istuimet ja lattialankut jättää vihkipaikalle vihkimisen jälkeen ja kerätä pois vasta illalla / seuraavana päivänä. Kuka kerää pois tarvittaessa kesken juhlan ja mihin ne sitten laitetaan?
  10. Kuuluukohan tämä nyt varsinaisesti pukuongelmien alaisuuteen... Luonnonkukista sanon vielä sen, että sekä kimppu että viehe ovat kovilla, jos ne tehdään luonnonkukista. Muistan, kun isotätini hautajaisiin tehtiin joskus lapsuudessani suruvihko luonnonkukista. Ensinnäkin riittävän siistien luonnonkukkien löytäminen oli todella haastavaa. Olihan sitä päivänkakkaraa tienvarret valkoisenaan, mutta kun niitä alkoi tarkemmin tarkastella, yksilöt eivät olletkaan kovin edustavia. Monia kukkia oli syöty vähän sieltä ja täältä ja monet olivat kuivahtaneita, vaikka loitommalta näyttivät hyviltä. Keräämiseen meni kokonainen päivä. Illalla kukat vietiin paikalliselle floristille, joka käsitteli ne asianmukaisesti säilyvyyden parantamiseksi ja säilytti ne oikeassa lämpötilassa yön yli. Floristi myös sitoi kukat surukimpuksi. Lopputulos oli kyllä oikein kaunis ja kaikin puolin toimiva, mutta vaati paljon työtä ja aikaa. Lisäksi se vaati paljon työtä ja aikaa. Rahaa tietysti säästyi, koska floristille maksettiin vain työstä ja sidontamateriaaleista, ei kukista. Mutta siis: jos luonnonkukkia käyttää kimppuun ja/tai vieheeseen, säilyvyyteen pitää panostaa oikeanlaisella käsittelyllä ja säilytyksellä. Tietysti myös kestävämmillä lajikkeilla. Toki on niin, että kestävämmän vieheen saat, jos käytät ns. askarreltua koristetta, ne materiaalit kun eivät piittaa ajasta tai olosuhteista
  11. ^ Tarkoitatko, että a) teette vieheen luonnonkukista tai b ) askartelette (paperi, sakset, leikkaa, liimaa -tyyliin) niin, että se mätsää hiuskoristeeseen, joka ei ole aito kukka? Ehdottomasti minusta viehe tehdään aidoista kukista ja mielummin niin, että se on sopusoinnussa kimpun kuin hiuskoristeen kanssa. Toisaalta tavoittelisin kimpun ja hiuskoristeenkin suhteen yhtenäisyyttä niin, että kaikki sopii kaikkeen.
  12. Eikös tuolla ole vuokraus ja kauppa erikseen. Linkkaamallasi sivulla avautuu valikoksi RENT ja SHOP / RENT ja BUY. Kaupan puolelta luulisi pystyvän ostamaan
  13. Onko tämä siis jo painettu ja siten pysyvä muoto? Minusta tässä on kyllä selittelyn makua liiaksi. Ehkä pahemmaksi ongelmaksi muotoilussa koen kuitenkin tuon "mukavan hoitotädin / -sedän". Olen todella allerginen sille, että lapsia hoitavia ihmisiä tai ketä tahansa vieraita ihmisiä täditellään, kun lapsista on kysymys. Tämän olisi tässä voinut kiertää ihan vain puhumalla "mukavasta hoitajasta".
  14. Näin se on, ruokakauppojen kukkiin ei voi kaikkea toivoaan laittaa. Paitsi, että saatavuus voi olla huono, ne ovat myös heikkolaatuisia. Marketeissa kukista ei osata pitää huolta samalla tavalla kuin kukkakaupoissa, joissa työskentelee ammattifloristeja. Keniasta Hollannin kautta Suomeen roudattu ruusu tai muu vastaava kukka ei ole tuoreimmillaan eikä välttämättä edes kestä säilytystä kotioloissa, jos ja kun kukat on joka tapauksessa ostettava viimeistään 1-2 päivää ennen juhlaa. Ei kai kukaan hääpäivän aamuna enää leikkoruusuja marketeista etsi
  15. Vielä sinulle vihaisia!?! Uskomatonta, jaksuja Toivottavasti tilanne selviää.
  16. No niin, tästä saa jo jonkinlaisen käsityksen, millaista tilaa olette etsimässä Ruukinrannassa sijaitseva Villa Åkerblom: merenrannalla, cateringia hoitaa Merirosvot Juhlapalvelu, mutta omat juomat sallittu. Juhlasaliin mahtuu juuri 80 henkeä, muissa tiloissa vielä lisäpaikkoja, tilavuokra peritään erikseen, jotain 800-900 euron luokkaa tällä hetkellä.Albergan kartano: omat ruoat ja juomat, mutta saattaa olla kooltaan hieman nafti teille, n. 60-70 hengen istuva illallinen, vuokrahinta alk. n. 350+alv 24%Helsingissä Agroksenmäen holvikellari:Vapaavalintainen pitopalvelu ja omat juomat, mutta tilavuokra tällä hetkellä ilmeisesti 1400+alv.Bodomin järvellä sijaitsevat Oittaan kartano ja Bodomin kartano. Molemmat siis saman järven rannalla ja mielestäni molemmissa on kartanorakennuksen lisäksi juhlatilana vanha navetta, mutta ilmeisesti kummassakin on talon oma catering, luultavasti myös A-oikeudet. Mitään hintatietoja ei nettisivuilta valitettavasti löytynyt.Kirkkonummella Villa Sarfvik: merellisissä maisemissa, cateringia hoitaa Base Catering, omat juomat sallittu, tilavuokra tällä hetkellä n. 1000 euroa+alvKarhusaaren huvila: Espoon kaupungin tila, jota vuokrataan kaupunkilaisille. Meren ja Länsiväylän välissä. Omat ruoat ja juomat sallittu. Ruokailun joutuisi tod.näk. jakamaan kahteen tilaan.Nuuksion Honkamaja: omat ruoat ja juomat sallittu, tilavuokra tällä hetkellä 750 euroa perjantaista sunnuntaihin.Hawkhillin klubitalo Vihdin Tervalammella: vanha navetta, jossa tilaa myös melko naftisti n. 60 hengelle, omat ruoat ja juomat sallittu, päivävuokra 750 euroaVallmogård, Kauniainen: Premium Catering, omat juomat sallittu. Ihana, pieni jugendlinna, jonka tilavuokra hipoo varmaan ulkopaikkakuntalaisille n. 1000 euroa. Juhlasaliin mahtuu 70 vierasta, mutta mielestäni se on silloin jo ahdas, ei tosin ollut visiitilläni häistä kysymys.Nygårds, Kivitasku Vantaan Sotungissa: ajomatkaa kirkolta ehkä hieman yli 30 minuuttia, vanha, juhlatilaksi remontoitu navetta, johon mahtuu n. 70 vierasta, omat ruoat ja juomat sallittu, nettisivuilla ei ole vuokrahintoja, vaan ne lasketaan yksilöllisesti. Yläkerrassa ilmeisesti erikseen vuokrattava tanssivintti. Päärakennukseen mahtuisi enemmän väkeä, mutta pöydät on jaettu ilmeisesti kolmeen huoneeseen. Jokainen näistä tiloista ei välttämättä ole täysin yhtenäinen, vierasmäärällenne riittävän iso tai juhlava ilman koristeluita, myönnän, etten ole käynyt kaikissa ja hintatietoja olen katsellut netistä Osa on myös niin suosittuja, että kesää 2015 varataan varmaan jo täyttä häkää. Selkeästi suurta koristelua vaativat talot, moneen huoneeseen jakautuvat tilat sekä selvät A-oikeuksilla varustetut tilausravintolat jätin suoraan pois. Toivottavasti tästä saa jotain irti!
  17. Valinnan varaa on melko paljon, jos alue on Espoo-Kauniainen-Kirkkonummi + lähialueet 30 min ajomatkan päässä. Tuossa ajassa ehtii Espoon tuomiokirkosta kevyesti Kirkkonummen keskustaan, Helsinkiin Kulosaaren kulmille tai vaikka Vihdin Tervalammelle, kun moottoriteitä ja muita nopeita teitä pitkin ajelee. Täytyykö juhlatilan olla myös hyvien julkisen liikenteen yhteyksien päässä? Mitä tarkoitat kohtuuhintaisella, hienolla ja tyylikkäällä? Et halua nuorisoseurojen taloja, mutta saako se olla perinteinen vai etsitkö modernia? Maalaista vai urbaania? Jos meri/järvi olisi kiva, niin haluatko ulkotilaakin käyttöön vai käykö pelkkä riittävän iso sisätila? Potentiaalisia 80 hengen, omat juomat sallivia juhlatiloja on tosiaan pääkaupunkiseudulla useampiakin, valinnan vara ei rajoitu ainakaan toistaiseksi antamillasi ehdoilla vielä paljoa.
  18. Bloh, jos teillä on vihkiminen pihalla siten, että ei ole katoksia, istuimia, terassia tms. tilaa rajaavia rakennelmia, tekisin kuitenkin selväksi jonkinlaisen "alttarimaisen" vihkipaikan esim. kukilla tms. koristeluilla, jotta vieraat tietävät suunnilleen, minne suuntaavat. Kaaso / bestman / seremoniamestari voi ohjeistaa vieraita ennen aloitusta, että asettaudutaan kaksinpuolin, tehdään keskelle käytävä. Voi ohjeistaa myös jo siinä vaiheessa, miten toimitaan vihkimisen jälkeen. Kaikki eivät ehkä kuuntele / kaikille ei jää mieleen, mutta jos vaikka kaaso, bestman ja morsiusparin perheet olisivat niin hyvin prepattuja, että osaavat näyttää muille mallia. Ihmiset on kuitenkin silleen sosiaalisia, että tekevät mielellään perässä Olen ehdottomasti sitä mieltä, että käytävää pitkin kävellessä pitää olla musiikkia ja samoin, jos kävelette vihkimisen jälkeen siitä pois. Ulkona pitää myös varmistaa, että niin puhe kuin musiikkikin kuuluu. Eli vahvistimia, vahvistimia. Ja varasuunnitelma huonon sään varalle. Poistumiseen on sitten ainakin kaksi hyvää vaihtoehtoa: 1. Voitte kävellä musiikin tahdissa vieraiden muodostaman käytävän poikki sisälle, missä otatte onnittelut vastaan. Juhlaväki voi seurata perässä ja siitä se juhla sitten käynnistyy. Mitä tarkoitat kuvien ottamisella? Virallisia hääpotretteja vai vapaamuotoista kuvaamista, että vieraat saavat räpsiä kuvia teistä haluamansa määrän? Jos vihkimisen jälkeen suunnataan sisälle, voitte ehkä järjestää epävirallista kuvausaikaa johonkin kohtaan juhlaa? 2. Voitte vihkimisen jälkeen kääntyä ympäri ja onnittelut voidaan toteuttaa ulkona vihkipaikalla ilman poistumismarsseja. Vieraita pitää ohjeistaa tästä etukäteen. Onnittelemassa käyneillä vierailla pitää olla tekemistä myös onnittelujonon jälkeen, kun muut vielä onnittelevat. Onko se sitten se skumppalasi käteen vai räpsitäänkö kuvia jonosta vai jotain muuta? Lasi kädessä on tietysti vaikeaa kuvata. Jos maljat tarjotaan ulkona kuvauksen lomassa, pitää olla joku paikka, johon lasin voi laskea turvallisesti. Ei saa sekoittua toisten laseihin eikä saa läikkyä päälle. Kannattaa välttää sellaista tilannetta, jossa hääparia onnitellaan ja kuvataan, mutta vieraat pööpöilevät pitkin pihoja vaivaantuneina, kun eivät tiedä mitä pitäisi tehdä tai mihin mennä. Yksi vaihtoehto on, että vieraat voivat siirtyä onniteltuaan halutessaan suoraan sisälle. Kunhan ei käy niin, että osa jää kuitenkin ulos ja sisään tulleet pitkästyvät. Tätä varten sisälle voisi järjestää esim. pienimuotoista tarjoilua, musiikkia tai esim. häälehden luettavaksi. Ja sitten onnittelujen ja kuvauksen jälkeen sisällä nostetaan maljat puheineen. Kannattaa myös järjestää niin, että vieraat voivat viedä mahdolliset lahjansa lahjapöytään ja mahdolliset päällystakit ja sateenvarjot naulakkoon ennen kuin vihkiminen alkaa. Kukaan ei halua onnitella, juoda skumppaa tai kuvata lahjat ja vaihtokengät kädessä.
  19. Olen kerran ollut häissä, joissa hääparin liitto siunattiin kirkollisesti juhlapaikalla. Seremonia oli samassa tilassa, jossa myös ruokailtiin, ja vieraat istuivat/seisoivat pöytäpaikoillaan siunauksen ajan. Ikävä sanoa, mutta siinä meni pieleen minusta muutama asia, jotka vaikuttivat valitettavasti koko loppujuhlaan. Fail 1: Hääpari pööpöili paikalla jo ennen tilaisuuden alkua, kun vieraat saapuivat tilaan. Tästä seurasi hämmennystä. Kaikki selvästi miettivät, pitääkö oviaukossa hymyilevää, mutta poikkeuksellisen hiljaista paria tervehtiä tai onnitella jo aluksi vai pitäisikö vain hipsiä omalle pöytäpaikalleen. Vieraita oli 40 ja tila pieni, joten paikat löytyivät helposti. Kutsuttuina oli vain sukulaisia ja parin läheisiä ystäviä, mutta tuntui, että kukaan ei uskalla sanoa toisilleen mitään, kun tilanne oli niin outo, että jos ei puhuta hääparille, niin ei sitten puhuta muillekaan. Fail 2: Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, hääpari näytti olevan hieman eksyksissä. Milloin se (kutsuvieraana ollut sukulais)pappi aikoo saapua pöytäpaikalta tänne eteen? Miten tämä tilaisuus nyt alkaa? Hetken vaivaantuneet odottelun jälkeen bestman löysi eteen ja sanoi: "Hyvä juhlaväki, noustaan ylös. Liiton siunaus!" Sitten pappikin käveli eteen ja hääpari kääntyi kasvot pappiin päin. Seremonia lähti liikkeelle. Fail 3: Siunauksen jälkeen pappi postui melko kiireesti takaisin pöydän ääreen istumaan. Hääpari jäi kaason ja bestmanin kanssa eteen katselemaan hölmistyneinä ympärilleen. Myös kaaso palasi pöytään. Bestman oli entistä hölmistyneempi ja tunnelma vaivautunut. Hääpari käveli hetken ihmeteltyään omaan pöytäänsä parin metrin päähän. Tähän bestman sitten, että aloitetaan ruokailu. Ja juuri kun hääpari oli ehtinyt istua, niin hyppäsivät takaisin ylös ja lähtivät kävelemään noutopöytää kohti. Ja sanotaan nyt sitten vielä, että sitä myöten koko juhlan tunnelma oli ikävä kyllä menetetty. Koko illan oli enemmänkin jäykkien sukuillallisten tunnelma ja ensimmäiset vieraat lähtivät jo kolme ja puoli tuntia myöhemmin kotiin. Lähtiessä sitten moni katsoi asiakseen onnitella hääparia, joka (kummallista kyllä) jäi juhlatilaan viimeisenä, kun kaaso ja bestmankin lähtivät viimeisten vieraiden joukossa pois. Osasyynä latteaan vaikutelmaan voi olla se, että juhlassa tarjottiin juomina vain maitoa, vettä ja kotikaljaa sekä kakun kanssa kahvia, teetä ja mehua. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että ei siinä olisi viinilasikaan auttanut, kun juhla alkoi niin latistavasti. Lääkkeenä tähän olisi voinut toimia, että 1. hääpari olisi pysytellyt piilossa seremonian alkuun asti ja saapunut tilaan juhlallisesti jonkun musiikin soidessa, kun pappi jo seisoo edessä valmiina. 2. siunauksen jälkeen olisi ollut joku selkeä tapa siirtyä onnittelemaan paria. Tässä tapauksessa se olisi tilan pienuuden vuoksi voinut olla jopa niin, että tuttu sukulaispappi olisi onnitellut paria ensimmäisenä ja sen jälkeen kehottanut vanhempia, sukulaisia ja muita vieraita onnittelemaan. Ehdottoman tärkeää, että pari kääntyy kasvot juhlakansaan päin. Myös bestman / seremoniamestari voisi ottaa kopin ohjeistuksesta. Jos tuntuu hölmöltä jäädä paikalleen onniteltavaksi, voisi poistua musiikin tahdissa ja ottaa onnittelut vastaan muussa tilassa, jonne vieraat marssivat hääparin perässä. 3. (oletetun) onnittelujonon jälkeen vieraille olisi tarjottu alkumaljat, joiden kanssa he voivat palata paikoilleen pöytiin. Luulen, että tämä ystäväparini ei katsonut tarvitsevansa alkumaljoja, koska alkoholia ei tarjottu muutenkaan, mutta olisihan se voinut olla sitten vaikka Pommacia tai raparperimehua. 4. hääpari / bestman / joku muu sopiva tyyppi olisi toivottanut vieraat tervetulleiksi juhliin ja kohottanut maljan pöytäpaikoilla. Tämä olisi luonteva aloitus juhlille, minkä jälkeen olisi voitu sujuvasti siirtyä hääateriaan. Muutenkin on minusta vähintään suositeltavaa, että hääpari sanoo vieraille edes jotain. Kiva, kun te kaikki olette täällä, kiitos, kun tulitte tms.
  20. Voi apua! Voiko kysyä, kuka järjesti ja mitä? Kuulostaa äärettömän kurjalta
  21. Jos vaan mitenkään matkasuunnitelmanne taipuu, niin suosittelen ehdottomasti myös Kiotoa. Junamatka Tokiosta kestää vajaat 3,5 tuntia suuntaansa, mutta junia menee monta kertaa tunnissa ja Kioto on oikeasti helmi! Se on japanilaisin kaupunki, mitä maailmasta löytyy. Entisenä Japanin pääkaupunkina Kiotossa on paljon keisarillisia temppeleitä ja 17 Unescon maaimanperintökohdetta. Historia on Kiotossa myös esillä poikkeuksellisen autenttisesti, sillä kaupunki selvisi toisesta maailmansodasta lähes ilman vaurioita eikä sinne saa rakentaa tänä päivänäkään muualla Japanissa niin kovin tyypillisiä pilvenpiirtäjiä. Japanilaiset itse matkustavat Kiotoon muistaakseen, että ovat japanilaisia. Olen käynyt nukkumassa Kiotossa yhden yön, toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaan. Suurista kaupungeista Osaka on toki lähempänä Kiotoa kuin Tokio.
  22. No, lähinnä tulee mieleen, että tällä tavalla voisi järjestää isotkin häät lyhyemmällä varoitusajalla. Kaikkihan tietävät, että kysytyimmät juhlatilat varataan jopa vuosi tai kaksi ennen hääpäivää. Heti tuli mieleen myös yksi helsinkiläinen juhlatila, jossa varausmaksu on tilan koko vuokra, jota ei palauteta, jos tilaisuus peruuntuu. En tiedä, kuinka yleistä pitkälle valmisteltujen häiden peruminen Suomessa on, mutta itse tarttuisin tuollaiseen second hand -tarjoukseen vain, jos paketti miellyttäisi. Käytännössä tarkoittaa varmaan sitä, että jos olisi myynnissä se unelmieni juhlatila TAI pitopalvelu TAI valokuvaaja. En varmasti ostaisi koko pakettia, sen verran hyvin tiedän, mitä MINÄ haluan enkä usko, että jollain muulla voisi olla täysin sama maku. Miten pitkälle tämä paketin kattavuus voi pahimmillaan mennä? Kuuluuko diiliin juhlatilan, ruoan, juoman, bändin ja kuvaajan lisäksi myös vihkipaikka, pappi/siiviilityyppi, hääpuvut, kukat ja koristeet, kutsut, hääauto ja kuljettaja, sviitti hääyötä varten ja kiintiövaraus vieraille? Entä polttarit, häämatka ja kiitoskortit? Pitääkö oma vierasmäärä sovittaa myyjän vastaavaan? Oikeastaan aika hauska ajatusleikki Vakavissaan, tuollainen kokonaispaketti voisi olla myös helppo ratkaisu jollekin, joka haluaa lyhyellä aikavälillä "avaimet käteen" eikä ole niin kiinnostunut suunnittelemaan ja selvittelemään tai odottamaan 1-2 vuotta. Itseäni se suunnittelu, selvittely ja pidempiaikainen häähössötys oman mielen mukaan vaan kiinnostaisi liikaa.
  23. Nykyään on yleistymässä ainakin kaupungeissa (kenties amerikkalaiset) ns. cocktail-häät, joissa tarjoillaan erilaisia pieniä suolaisia ja makeita suupaloja. Hyvänä puolena on, että ruokailu maksaa vähemmän, istumajärjestystä ei tarvita ja paikaksi käy vapaamuotoisempikin tila, jossa ei ole pakko olla esim. pöytiä. Istuimia ihmiset kyllä yleensä tarvitsevat, mutta se ei ole kuitenkaan sellaista jatkuvaa paikallaan istumista ja pönötystä. Kevyempi ja vapaamuotoisempi tilaisuus siis. Huomioon otettavina vinkkeinä: häät kannattaakin pitää lyhyinä, 5-6 tuntia on ihan riittävästi, coctail-tilaisuudesta lähdetään harvoin aivan kylläisinä poisns. cocktail-paloja tai vastaavia menee n. 6 / tunti / vieras, aina kannattaa mieluummin varata vähän yli kuin juuri ja juuri riittävästiyksi kakkupala vastaa mielestäni 2-3 cocktail-palaa, jos kakkua nimenomaan haluaa tarjotajuomia menee yleensä enemmän, kun lämmintä ruokaa ei ole, mikä se juoma teillä sitten onkinihmiset syövät suolaisia paloja enemmän kuin makeita, sanoisin 2/3 ja 1/3n. kymmentä eri sorttia, esim. 9, joista 6 suolaisia tai 12, joista 8 suolaisia. Lihaa, kalaa, kanaa, kasvista... Mikä nyt mieleestänne on riittävä valinnan varapalojen käytännöllisyys: tarvitaanko lautanen? Entä haarukka (+veitsi)? Riittäisikö pelkkä servetti + sormet ja suu?Edelliseen vaikuttaa myös se, miten ruoka on tarjolla eli onko jokin seisova pöytä, josta jokainen käy itse hakemassa jokaisen suupalansa. Jos näin, on kätevämpää, että on lautanen sekä joku paikka, johon sen lautasen ja lasin / kupin voi laskea."Oikeissa" cocktail-tilaisuuksissa on liikkuvat tarjoilijat, jotka kantavat paloja tarjottimella vieraille ja siitä otetaan yksi kerrallaan suoraan suuhun (tai muutama lautaselle) mieleistä, liikkuvaa meininkiäreilusti vain kylmiä tarjottavia, jos fasiliteetit lämpimille puuttuvatKertokaa tilaisuudesta ja tarjoiluista selvästi kutsussa, jotta ihmiset osaavat varautua eli syödä lämpimän ruoan alle kotoa lähtiessä. (Sanoinhan selvästi?) Muuten he voivat lähteä juhlista nopeastikin nälkäisinä kotiin.
  24. ^ Jep, iltapäivällä on vielä täysi päivänvalo, tikut menevät siihen aikaan kyllä hukkaan.
  25. Morsiusmessun saarna, vaikka sillä nimellä onkin, tuskin poikkeaa "tavallisen" kirkollisen vihkimisen puheesta kovinkaan paljon, jos ollenkaan. Saarna ehkä sanana ohjaa puhumaan vähän enemmän Raamatunteksteistä, mutta yhtä lailla morsiusmessussa puhutaan hääparista ja "tavallisessa" vihkimisessä Raamatusta ja Jumalasta Riippuu toki papista ja parista. Morsiusmessun kaavassa on evankeliumi ja saarna, "tavallisessa" vihkikaavassa raamatunlukua ja puhe. Morsiusmessun evankeliumi voi olla kirkkovuoden ajankohdan mukainen evankeliumiteksti tai vihkimiseen liittyvä evankeliumiteksti, jota saarnassa selitetään. Raamatun luku ja puhe on tästä huomattavasti kevyempi versio. Raamatun tekstin saa valita vapaammin evankeliumitekstien ulkopuolelta ja siihen ei viitata vihkipuheessa välttämättä ollenkaan. Mutta kuten sanoin, riippuu papista ja parista.