Itse olen kaasona ja olen saanut tosi mieleisiä hommia. Olen tosi otettu, että saan jakaa parhaan ystävän tärkeän päivän - järjestin polttarit - olin mukana etsimässä pukua ja sovittamssa sitä - katsastin juhlapaikan ja suunnittelin pöytien yms sijoittelua morsion apuna - kommentoin menua - kommentoin koristeita - kyselin käytännön järjestelyihin liittyviä juttuja (omat häät olivat vajaa vuosi sitten ja järjestelyt vielä tuoreessa muistissa) - olen morsmaikun tukena ja kuuntelen tarvittaesa "hörhöilyä" - olin mukana koekampauksesa ja meikin suunnittelussa - hääpäivänä omistaudun morsiamen tarpeille - juonnan hääjuhlan - järjestän jotain ylläriohjelmaa ja valmistelen jotain ohjelmajuttuja hääparin toiveiden mukaan - opastan häävieraita juhlapaikalla - osallistun koristelutalkoisiin häitä edeltävänä päivänä Pienen vauvan äitinä en kuitenkaan askartele, enkä luultavasti jää siivoamaan juhlapaikkaa häiden jälkeen.

Kampaajalla vierähti tunnin verran harjoiteltua kauemmin, joten tuli aika tavalla hoppu pukemisen kanssa. Kaaso ei suinkaan ennättänyt minua pukemaan, vaan vetoketjua apinan raivolla kiinnitti mieheni. Ei silloin paljoa naurattanut. Kaikessa tohinassa sukkanauha jäi. Onneksi kaasolla oli ylimääräiset ihonväriset sukkahousut, joita poikamiesjoukko sai tavoitella

Järjestimme syyshäät Nuuksion ulkoilumajalla ja juhlat onnistuivat erinomaisesti. Pääsimme laittamaan tilaa jo keskiviikkona (juhlat olivat lauantaina) ja saimme sunnuntaina klo 14 saakka aikaa korjata tavaramme pois. Henkilökunta toimi juuri niin kuin olimme sopineet. Vieraamme viihtyivät ja kehuivat ruokaa. Tunnelma oli 150 vuotta vanhassa talossa kodikkaan juhlava. Rakennus oli kesän aikana maalattu ulkoa ja sisältä. Joku kesämorsian oli ommellut koko taloon kivat, kevyet verhot. Tila palveli meitä erinomaisesti, kun pöydille oli laitettu valkeat pellavaliinat, runsaasti tuikkuja ja pienet kukka-asetelmat. Yksinkertaista, mutta kaunista. Suosittelen, jos haette rentoa juhlatilaa, jossa ruoka, astiat (ei viinilasit) pöytäliinat ja siivous järjestyvät talon puolesta! Juhlan järjestäminen oli tältä osin helppoa.

Kaaso saa suomalaista käsityötä: hankin hänelle keraamisen kulhon, jossa on kiva idea. Kulhon sisään pakkasin karkkia.

Ystävät järjestivät sen verran mieleiset polttarit, että ajattelin heitä omassa puheessani kiittää. Olisi mukavaa, jos he pääsisivät nauttimaan juhlasta - esiintyä he toki saavat, jos tahtovat

Perheellemme tulee yhteinen sukunimi, eikä minulle ole vastenmielistä ottaa mieheni nimeä.

Myös Vihernurkassa on kansio, josta löytyy mallikimppuja. Täytyy minunkin kehua paikan palvelua, vaikka kävin vasta alustavasti katsastamassa kuvia. Myyjä oli tosi asiantuntevan oloinen ja mukava (lisäarvo sekin ). Kuulemma kukat kannattaa tilata vasta pari viikkoa etukäteen, kun saatavuus on kaupan tiedossa, niin saa tarkan hinnan.

Mekin päätimme ainokaisen virren itse. Pappi sitä kommentoi, mutta "vastuu" on kanttorilla kaikissa musiikkiasioissa. Laitoin kanttorillemme sähköpostia heti, kun tiesin, kuka toimituksessa työskentelee. Kyselin esim "ulkopuolisen" musiikkiesityksen sopivuudesta tilaisuuteen.

Kylläpä osaa olla ankeita anoppeja Omani on oikein mukava, vaikka pientä mielipahaa :'( hän on saanut aikaiseksi jankuttamalla, kuinka muutama ihminen PITÄÄ kutsua (kumpaakaan pariskuntaa en ole edes tavannut). Onneksi sulho on kanssani samoilla linjoilla ja pidämme päämme. Onneksi maksamme juhlat itse, ei ole pakko velvollisuuden tunteesta joustaa anopin toiveiden mukaan.

Kolmekymppinen kaasoni katsoo maailmaa pitkälti saman viitekehyksen läpi

Olisipa ihanaa tulla vihityksi sukuryijyn päällä... meillä ei sellaista kuitenkaan ole , joten kirkon ryijy on papin mukaan automaattisesti asetettu alttarin luokse vihkimistä varten.

Kannattaa varmaan soittaa seremonian toimittavalle kanttorille tai lähettää hänelle sähköpostia. Saa varmistuksen musiikkivalinnoille ainoasta varmasta paikasta, sen verran henkilökysymys tuo vihkiseremonian musiikki tuntuu olevan.

Minunkin niskalenkkipukuni jättää olkapäät ja yläselän paljaaksi. Hiukkasen niitä tosin peittää huntu.

Minä sain Espoon virkailijalta ohjeeksi hakea virkatodistuksen heti vihkimistä seuraavana arkipäivänä ja mennä sen kanssa Kiloon anomaan passia ja ajokorttia. Siellä on kuulemma lyhimmät käsittelyajat. Häämatka on tilattu noin kuukauden päähän häistä uudella nimellä ja passi pitäisi saada, entisen voimassaolo loppui lauantaina, enkä tahdo varmuuden vuoksi anoa passia "tyttönimellä" alle kahdeksi kuukaudeksi.

Meillä on aika paljon perinteisiä hääjuttuja, mutta muutaman poikkeuksen teemme. Juhlapaikan koristelemme vain kynttilöillä (ehkä myös paperinarusta virkattuja servettirenkeita, jotka toimivat myös paikkakortteina, voi sanoa koristeiksi?) Emme tanssi häävalssia, vaan meille mieluisen kappaleen. Lisäksi laulamme muutaman snapsilaulun snapsin kera (kovin montaa kaatoa emme ajatelleet ) Emme myöskään hanki vieraskirjaa, vaan juhlassa vieraat saavat täyttää lappusen, johon kirjoitetut terveiset liimaamme valokuvien kanssa muistoksi albumiin.

KaivoKukka on aina palvellut ystävällisesti ja heillä on kaunis esillepano sekä kestäviä kukkia sekä Espoossa (Ompussa) että Helsingissä. Hinta-arvio kalla/liljakimpulle, kolmelle vieheelle, heittokimpulle ja pöytäkoristeelle oli 150e.

Kihla on pysynyt sormessa lähes poikkeuksetta. Joskus salilla nappaan sormuksen taskuun, ettei karkeapintainen tanko mahdottomasti naarmuttaisi sitä, leipoessa otan sen myöskin pois. Kiviä kihlassa ei ole ja vihkisormuskin on sileä, naarmuja on kyllä :-/

Molemmat tasan 17.

Tuo A-M Kaskisen runo on IHANA! Paljon puhuvana tuntuisi luontevalta puhua myös omissa häissä ja varmasti runo olisi sulholleni mieleen

Tässäpä meidän "versiomme" på svenska: Vi önskar er hjärtligt välkomna och bevittna när vår kärlek förkunnas. Vigseln sker i ___ den 18 september 2004 kl. ____ . Bröllopsfesten går av stapeln i ______. morsian sulhanen Osa senast ____ yhteystiedot (Osa tulee sanoista om svar anhålles.)

Kuvamme otetaan miljössä ennen vihkimistä, sateen sattuessa menemme studioon. Juhlien kuvauksesta huolehtii monet suvun kekkerit kunnialla ikuistanut henkilö.

Meille ilmoitettiin kirkkoherrnvirastosta pappia kysellessämme, että he ilmoittavat kesän aikana, kuka hääpäivänämme on työvuorossa.

Teimme mukavan Tallinnan reissun ja toimme nolon paljon juomia. Saimme kuitenkin suurimma osan juomista Alkoa edullisemmin (ja lisäksi oli kivaa ), joten kannatti. Varaamme noin 60 aikuiselle kuohuviiniä alkumaljoiksi, puna- ja valkoviiniä ruokajuomaksi, vodka snapsilaulujen ryydittämänä (max 2 kaatoa) ja loppuillaksi boolia ja olutta. Juomiin olemme budjetoineet 400 euroa, joka ei mielestäni kohtuuttomasti ole.

Emme vaadi kaason ja bestmanin pukeutumiselta mitään erityistä, luotamme heidän omaan tyylitajuunsa. Siksi he maksavat asunsa itse. Kysyin kyllä kaasolta, onko hänellä mitään sitä vastaan mutta hän kertoi mielihyvin maksavansa omaan ulkonäköönsä liittyvät jutut itse. (Vuoden päästä olen kaasoni kaaso ;D ja pidän itsestään selvänä, että maksan itse, paitsi jos morsiuspari saisi päähänsä valita minulle vaikkapa jenkkityylisen hörhelöisen kaason asun, jota en itse ikinä valitsisi...)

Yksi hyvä riittää