Mössykkä

Miehen nimen ottaminen sinänsä ei kaduta, koska haluan, että perheellä on yhteinen nimi. En kuitenkaan aina jaksa olla asiasta hirveän innoissani, koska minulla on ilmeisesti vielä jonkinlainen identiteettikriisi tämän nimiasian suhteen. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa opin kyllä tuntemaan tämän uuden nimen omakseni.

Meillä oli virret 462 (Soi kunniaksi Luojan) ja 332b (Herraa hyvää kiittäkää). Sulho tykkäsin etenkin tuosta Herraa hyvää kiittäkää -virren "körttiversiosta" eli vanhasta suomalaisesta toisinnosta. En tiedä, mitä mieltä vieraat näistä olivat ja lauloivatko ylipäänsä ollenkaan, mutta me ainakin laulettiin.

Meillä viralliset kuvat otti ammattikuvaaja miljöössä ennen vihkimistä. Kuvauspaikkana oli kaunis puisto ihan järven rannassa. Juhlassa vieraat kuvasivat omilla kameroillaan minkä kerkisivät, mutta kirkossa kuvia otti vain miekkosen kaveri digikameralla. Olimme pyytäneet, että muut eivät ottaisi kuvia, koska emme halunneet kuvauksesta syntyvän yleistä härdelliä, kuten eräissä häissä kävi. Nyt olemme saaneet kuvia häistämme sekä kirkossa kuvia ottaneelta kaverilta, että muutamilta häävierailta ja näissä kyllä riittää valinnan varaa.

Minun kimppuni koostui valkoisista ruusuista ja kalloista, lisäksi siinä oli jotain pieniä valkoisia kukkia sekä murattia ja muuta vihreää. Sulholla samaan tyyliin tehty viehe. Hintaa näillä oli yhteensä 100 e.

Me nukuttiin eri sängyissä samassa huoneessa, kuten kesäasunnolla yleensäkin. Mä nukuin ihan hyvin ainakin siihen asti, kun sulho aamulla seitsemän maissa kömpi mun sänkyyn puhisemaan ja tärisemään, kun sitä jännitti niin kovasti.

Mei ei pussattu kirkossa ollenkaan, kun oltiin vielä niin ihmeissämme siitä sormuksen pujottamisestakin. Se kun ei millään meinannut mennä lämpimässä säästä ja morsiuskimpun puristamisesta turvonneeseen sormeeni. Minä olin kyllä muutenkin sitä mieltä, että kirkossa ei aleta pusuttelemaan, mutta mies olisi halunnut suukottaa alttarilla. Kirkon portailla sitten kyllä pussattiin, niin että saatiin niitä pusukuviakin.

Miehen nimen otin, koska haluan, että meidät tunnistaa saman perheen jäseniksi jo nimen perusteella. Nyt pitäisi enää opetella esittäytymään ja vastaamaan puhelimeen oikealla nimellä... ;D

Kihlasormus on minulla sormessa aina ja samoin tulee olemaan vihkisormuskin. Meillä sormus otetaan pois sormesta vain, jos jostain syystä pitää kurkistaa kaiverruksia tai jos tehdään jotain sellaista, missä sormus saattaa ottaa osumaa (esim. viime kesänä uimarannasta kiviä raivatessa sormus oli pakko ottaa pois, koska muuten se olisi naarmuuntunut ihan kamalaksi). Muuten sormus on sormessa aina: myös puutarhatöissä, tiskatessa, saunassa, uimassa, kuntosalilla, nukkuessa.... Eli aina ja kaikkialla.

Molemmat 17 mm.

Omissa häissäni suhtaudun leikkeihin varsin nihkeästi. Leikkejä ei siis ole luvassa (toivottavasti) ollenkaan. Tämä kyllä liittyy myös hieman juhlapaikan luonteeseen, joka ei ole oikein otollinen leikeille. Muiden häissä olen kyllä mielenkiinnolla seurannut hääleikkejä ja ainakin yksissä häissä huomannut, että morsiuspari veti niistä vähän herneet nenään (nimittäin tuosta lakananvetoleikistä). Jos siis leikkejä on pakko olla, ei niistä saa tulla paha mieli kenellekään.

Uutta on kengät ja huntu Vanhaa ja tavallaan myös lainattua on morsiuspuku (äidin vanha) Sinistä täytyy vielä yrittää kehittää jostain, mutta kai se sinne sukkanauhalinjalle menee...

Kuvat otetaan ulkosalla, jos sää sallii. Muussa tapauksessa studiossa.

Kotona varmaankin vähän kääritään mattoja ja tapaillaan valssin askelia, kunhan tässä ehditään. Onhan sitä jo ennenkin valssia yhdessä tanssittu, mutta harvoinkos se harjoitus haittaa tekee! ;D

Meillä mennään Kuulan tahdissa kirkkoon ja tullaan Mendelssohnin tahdissa pois. Ei luulisi ainakaan kanttorilla olevan vaikeuksia näiden kanssa. ;D Häävalssina on Akseli ja Elina, jonka kaveri on luvannut säestää viululla.