Pirtsu

Rouva
  • Viestit

    53
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Pirtsu kaikki viestit

  1. Meille tuli maistraattipäivä sormuksiin. Siunaus tapahtui kyllä heti seuraavana päivänä ja useimmat vieraista ei kirkkoon tullessa tienneet, että kyseessä on vain siunaus, vaikka kutsuissa luki "tervetuloa avioliittomme siunaustilaisuuteen...". Siunauspvm oli sama minuutilleen kuin minun vanhempien vihkimispvm 34 vuotta sitte, ja tästä syystä harkittiin sen päivän kaivertamista. Onneksi päädyimme maistraattipäivään 18.6.04. Olemme virallisesti tavanneet aikanaan 18.4. vaikka seurustelun aloitus on tapantunut "virallisesti" 24.4. Näin saatiin tämä luku 18 yhdistetyksi koko tarinaamme. Ja maistraattitilaisuus oli niin liikuttava ja omalla tapaa erittäin mieleenpainuva tilaisuus, että ehdottomasti se on se meidän päivä. Vaikka se onkin lyhyt tilaisuus, se oli kuitenkin se virallinen avioitumispäivä
  2. Kallahan se oli miullakin. Halusin tiettyä punaista mutta Hollannista asti kun tilattiin, ei siellä ollutkaan sitä. Toivat melkein mustanpunaisia kalloja mutta kyllä ne luonnonvalossa näytti ihan ok. Ja kimpussa niitä oli viisi kipaletta pitkällä varrella, aivan kuten minnav78 tahtoo. Yksinkertainen ja kaunis.
  3. Meidän avioliiton siunasi Pertti Lahtinen Oulujoen srk:sta. Sattui vaan olemaan työvuorossa silloin. Täytyy sanoa, että olipas passeli pappi. Kuten itse asian ilmaisi "olen tuore pastori". Iältään oli kyllä keski-ikäinen mutta siis vanhemmalla iällä kai lukenut papiksi. Eli eipä ollut ollenkaan niuho. Todella rento ja huolettoman oloinen. Jäi tosi kiva mieli jo tapaamiskerralla. Jotenkin sopi meidän tilaisuuteen hyvin. Ja lauluääni ihan mieletön!!! Karjasillalla on tarjottavanaan pappismies nimeltään Lavanko. Ihan hyvät kokemukset myös hänestä.
  4. Meillä oli alunperin varattuna Oulunsuun Pirtti ja muutama muukin. En olis uskonut, että Turkansaari olis ollut vapaana alle 2kk varoitusajalla mutta olihan se. Ongelma oli se, ettei kukaan osannut sanoa, paljonko sinne sitä poppoota mahtuu. Vuokraaja arveli, että n. 80. No sen verran meitä oli mutta ku kutsuttiin lähes 130 ei tuota voitu ottaa. Ja nyt ottaa pattiin, ois ollut niin hienot puitteet. Sinne ois saanu viedä omat juomat mutta pitopalvelu oli määritelty. Oulunsuun Pirtille sai viedä mitä vaan mutta hinta ja aikarajat vaikutti aika kohtuuttomilta... Mitään ravintolajuttuja ei haluttu, koska viinakset maksaa niin paljon (esim. Upseerikerho, Rauhala...). Me juhlittiin Kuivasjärven Auran Majalla. Hyvä paikka, siisti ja halpa! Suosittelen. Isoissa häissä helmikuussa Koskelan Valolla. Koristelemalla siitäkin paikasta sai ihan kivan.
  5. Ehdottomasti otin miehen sukunimen. Joskus vitsailin, että hän ottais mun sukunimen, mutta ei tullut kauppoja. On ihan jo käytännön syistä kätevää olla samaa sukua kun perhettäkin on luvassa. Lisää mielestäni myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. En olisi missään nimessä pitänyt omaa nimeäni.
  6. Siunaamiseen menin Kuulan tahdissa isän kans mutta maistraatissa me vaan käveltiin sinne huoneeseen. Todistajat valuivat perässä kukin ajallaan. ;D
  7. Herättiin hääsviitissä liian aikaisin (katsoi väärin kelloa)... Odoteltiin sitten aamiaista saapuvaksi. Syötiin vähän ja mentiin aamusaunaan. Sitten jatkettiin syömistä parvekkeella ja ihasteltiin ensimmäistä kesäpäivää katsellen merelle päin. Oli tosi lämmin. Sitten kävästiin serkkutytön luona kylässä, kun asui lähellä hotellia. Sitte mun vanhempien luo katseleen lahjoja, palauteltiin tyhjiä pulloja ja sitten iltasella kotimatkalle täpötäydellä autolla. Ja kotona puhtaissa uusissa lakanoissa eka yö avioparina!!! Mies meni sitten heti töihin maanantaina. Ei siis mitään yltiöromanttista ;D
  8. Kylläpä ne aina on sormessa. Kihlan otin aina pois salille mennessä, ettei naarmuunnu pilalla ku on 18 karaatin kultaa. Vihkisormuksessa on viis timanttia (myös kihlassa nykyään on 3, laitettu jälkikäteen) ja pidän sormuksia aina. Jos menisin salille, ottaisin pois tai jos kannan jotain tosi raskaita juttuja. Mieskin varjelee omaansa ja ottaa aina pois kun remppaa tai tekee jotain vastaavaa. Käytettäväksi ne on tarkoitettu yleensä, tosin joku allianssi voip olla hankala... : Mutta on näillä jo hintaa sen verran, että en tulis mieleen laittaa kaappiin odottaan, varmimmin menee siten hukkaankin. Miehen onneksi nakit ei ole edes turvonneet raskauden takia vielä, ja voin siis pitää sormuksia edelleen ;D
  9. Mulle kävi siis niin, että hoksasin vihkimispäivänä muutamaa tuntia aikaisemmin, että luen sen Kaskisen runon maistraatissa ja oman puheen sitten seuraavana päivänä hääjuhlassa. Runo teki muuten aika koruttomasta m-vihkimisestä todella liikuttavan, vaikka en pystynkään koko runoa lukemaan itkultani. Mies luki 2 viimeistä säettä. Hääjuhlassa luin lyhen puheen, johon pyysin vierailta adjektiiveja täytteeksi. Siinä puhuin yleisesti suhteestamme ja yhteisestä matkastamme, joka ei aina ole ihan tasainenkaan ollut. Siitä tuli hauska vieraiden avustuksella ja toimi hyvin.
  10. Meillä oli semmonen marsipaani juttu, jossa oli kissa-neiti ja koira-herra. Oikein kiva oli se
  11. Meilläkin vaihtoehtoina oli ravintoloita mutta emme mistään hinnasta suostu maksamaan viinipullosta lähes 30 euroa, kun tietää mitä ne oikeasti maksaa. Ruuasta olisimme sensijaan tietysti olleet valmiita maksamaan, koska niissä katteet eivät tunnu niin kovilta. Toisaalta ravintola häiden pitopaikkana ei tuntunut kovin ihanalta ajatukselta minusta itsestäni, koska olen hotelli- ja ravintola-alalla töissä. Valitsimme siis ihan muun paikan ja ostimme itse viinit 80 hengen häihimme. Ja sitäkin tuli ostettua "liikaa", yllättävän vähän ihmiset lopulta joivat.
  12. Aika pahoja, siis hauskoja, mokia on sattunut. Meidän häissä vajaa kk sitte ei juurikaan sattuntu mitään. Ehkä liian aikaisin tultiin kirkon portaille morsiushuoneesta ja lähdettiin käveleen portaita alas aika joutuusti. Oli vaan semmonen olo, että tässä on seisty jo ikuisuus eikä kukaan edes huomaa meitä. Todellisuudessa vieraat olivat varmasti just päässy ulos kirkosta ja availivat riisipusseja. Häävalssi ja muu musiikki oli meillä järjestetty siten, että bestman hoitelee sen tietokoneelta. Sulhoa jäi harmittaan kun häävalssin jälkeen koneesta ei tullut mitään musiikkia ja kun yritettiin etsiä toista valssia perään, ei sitä löytyny. Vähän harmittaa, ettei tanssittu sulhon kans muuta ku häävalssi, tosin ei me kyllä oikeen osata edes tanssia... Puvun suhteen harmittaa, etten ollut tarpeeksi vaativa. Kun varasin sen, sain loistavaa palvelua. Kuukauden kuluttua liikkeessä oli eri neidit töissä ja palvelu oli sen mukaista. Tiistaina otettiin mitat ja torstaina menin sovittamaan... Pukua oli pitänyt isontaa jonkinverran (olen raskaana). Mielestäni rintojen kohdalla oli aika paljon löysää. Tyttö totesi vaan, että sehän mitattiin viimeksi, että siihe pitää laittaa lisätilaa. Ei siis alkanut pienentään vaan kiristi vain olkaimia. Kuvissa näkee, että puku on rinnoista liian iso ja auttamattomasti liian lyhyt helmasta...se pirun vannehame... Mutta muuten kai selvittiin kommelluksitta. Ai niin, varattiin sulhon saketti yli kk ennen häitä. Reilu viikko ennen häitä meille soitettiin, että valitsemaanne liiviä ja plastronia ei ole - sitä väriä ja kangasta ei tehdä enää. TOSI SIISTIÄ!!! Kuinka ne sitten saattoi luvata sen meille.. > Onneksi Oulusta löytyi toinen liike, josta löytyi vastaava väri.
  13. Kirkkoon astellessa Kuulan marssi, poistuessa Prinsessa Ruusunen. Ja häävalssina Elämän valo, joka lukee myös meidän sormuksissa.
  14. Enkä itse saanut mitään. En odottanutkaan, koska oltiin sovittu ettei laiteta mitään. Halusin kuitenkin muistaa jotenkin, koska sulhanen myöntyi kalliiseen sormusmakuuni
  15. Luin maistraattivihkimisessä miehelleni (yritin lukea, itkin enimmäkseen) sen Kaskisen ihanan runon. Annoin sen kehystettynä huomenlahjaksi sitten kirkkosiunausta seuraavana päivänä. Lisäksi olin teetättänyt ovikyltin mieheni ja nyt myös siis minun sukunimelle.
  16. Jos en vielä ole kertonut, niin häävalssin nimen kaiverrutimme sormuksiin, siis molemmille tulee vihkisormus. Mutta mikä se valssin nimi on, sitä en vielä ainakaan kerro Se vaan on kaunis ajatus jo sinällään se biisin nimi :-X
  17. Itsekin olen ajatellut puhetta tai runoa. Ekalla kerralla viikkoja sitten kun luin täältä jostain tuon Kaskisen runon, tuli niin tippa linssiin, että. Mutta nyt ei enää, joten ehkä luen sen. Tosin äsken tuossa rustailin omaa puhettani. Siitä tulis lyhyt juttu, jossa kertoisin todella suurpiirteisesti yhteisestä taipaleesta, joka ei ole ollut ihan tasainenkaan aina. Lopettaisin sen vähän siihen tyyliin, että kiitos tästä onnesta, jonka soit minulle. (meille tulee syksyllä vauva ja senkin aion puheeseen liittää). Tarkoitus olisi "keventää" puhetta jättämällä muutama tyhjä kohta, johon ennen puhetta jossain vaiheessa kysyisin vierailta adjektiiveja. Tein tällaisen puheen 6 vuotta sitten kaverin häihin ja se toimi ku häkä ;D Puhe oli asiallisen tunteikas (jos muista oikein..) ja siihen saatiin asiaa kuuluvaa huumoria noilla viraiden antamilla adjektiiveilla. Nyt siis on ongelma, pidänkö oman puheen vai luenko tuon runon. Voisi tuon runon tietysti antaa myös huomenlahjaksikin kehyksissä. Vaikea valinta...
  18. Tulee vihkisormus. Ensin aiottiin teetättää ihan sulattamalla vanha kihla mutta nyt sitten "uudistetaan" vanhaa juottamalla sen reunoille toiset ohuet sormukset ja hiomalla vanha keskelle jäävä kihla mataksi. Näin säilyy kihlasormus mutta tulee myös ikäänkuin uusi vihkisormus. Sulhasen oma valinta
  19. Ferdinands (vai miten se nyt kirjotetaan) on kyllä tosi hyvä liike. Siellä oli hyvä palvelu, samoin Rotuaarin Kulta Ajassa. Muissa liikkeissä on ollut tosi huonot valikoimat ja myyjien mielenkiinto jossain ihan muualla. Ja "huonoissa" liikkeissä myyjien mielestä jokainen sovittamani sormus on ollut ihan nätti. Kun taas näissä paremmissa liikkeissä myyjä on oikeasti osannut sanoa, mikä esim. mun timantti-kihlaan sopii. Ja mikä tärkeintä - Ferdinandsissa kehotettiin peilaamaan sormusta!!! Koska näin näet sormuksen sormessasi kuten muut näkevät sen, ja se näyttää siten ihan erilaiselta. 8)
  20. Huh, onhan teitä muitakin raskaana vihille astelevia! Itselläni on rv 28 menossa tuossa juhannuksen alla ja puku pitäis jostain löytää. Niitä kuvia olis kiva saada tänne joo
  21. Hääpäivä päätetty kaksi päivää sitten sen perusteella, mille päivälle kirkko saatiin. Eipä olisi paremmin voinut lykästää, sillä saatiin Oulujoen kirkko (muu ei tullut kyseeseenkään) ja hää pidetään jo ennen juhannusta! Eli peruutuspaikka (toisten epäonni?) oli meidän onni Hääpäivä ja kellonaika täsmälleen samat kuin vanhemmillani tasan 34 vuotta sitten!