Ai niin, vielä tällainen "töppäys" MEINASI tapahtua: olimme jo autossa juuri lähdetty hotellilta kohti maistraattia, kun vielä kerran kysyin sulkilta "Niin olihan sulla ne henkkarit mukana?". Juu ei ollut... Ja eikun takasin! Onneksi meillä oli reilusti aikaa varattu matkaan ennen vihkimistä, joten aikataulu ei pettänyt, mutta juuri aikaisemmin olis sulkki murahtanut miten mun pitäisi lopettaa huolehtiminen, että kyllä hän osaa huolehtia itsestään Ja onneksi mentiin takaisin, sillä selvisi myös että isäni oli sittenkin jättänyt kameransa hotellihuoneeseen, ja hänen oli määrä kuvata koko virallinen toimitus. MIEHET

Häät nyt onnellisesti ohitse ja upeaa oli vaikka kaikki menikin niin nopeasti Pari sellaista mieltä harmittavaa asiaa kuitenkin "tapahtui", joihin en kuitenkaan kyennyt itse oikeastaan mitenkään vaikuttamaan. Harmittavat vain ihan vietävästi, varsinkin tuo ensimmäinen: * Kampaajani siis sairastui häitä edeltävänä päivänä, ja vasta parturituolissa istuessani sain tietää, että hiukseni laittaisi hän joka minut meikkasikin. Tällä uudella kampaajalla ei ollut minkäänlaista hajua mitä halusin (yritin selittää miljoonalla eri tavalla), ja tuloksena oli aivan kamalan tökerö tupeeraus-pehko! Itse kampaus oli jotain mitä en olisi ikimaailmassa halunnut ja sekin niin huonosti toteutettu, että en voinut kuin itku silmässä poistua kampaajalta. Istuessani peilin ääressä en oikein nähnyt mitä hän pääni takana hommaili (lisäksi jouduin olemaan ilman silmälaseja, joten en edes oikeasti kunnolla nähnyt) ja kun hän viimein näytti minulle peilillä miltä kampaus takaa näyttää, en voinut kuin haukkoa henkeäni. Pyysin häntä korjaamaan kampausta ainakin sivuilta, ettei pääni näyttäisi litistyneeltä pannukakulta, hän vain totesi "Ei tälle nyt oikein enää mitään voi" - hiukset olivat jo aivan tönkkönä lakasta. Pisteenä i:n päälle: kampaaja veloitti hökötyksestä tuplahinnan oman kampaajani suunnitelmaan verrattuna. Lisäksi kello oli jo niin paljon ettei muutoinkaan ollut mitään tehtävissä ja tosiaan itku silmässä juoksin hotellille. Hotellilla vielä huomasin, että koko hässäkkä oli kaiken lisäksi aivan toispuoleinen! Jos minulla olisi ollut puolikin tuntia enemmän aikaa olisin repinyt kampauksen alas, pessyt hiukseni ja laittanut itse uudelleen, mutta minkäs teit. Saa nähdä montako vuotta saan katsella hääkuvaani, että näen jotain muutakin kuin järkyttävän hiuspehkoni... * Samainen kampaaja siis myös meikkasi minut, ja kaikki meni hyvin siihen asti kun pyysin häntä laittamaan rajauksen myös alaluomiin (olimme sopineet koemeikin jälkeen että mietin kotona haluanko rajauksen myös alaalle). Hotellissa, kamalaa hiuspehkoani kauhistellessani, huomasin, että rajaus oli valehtelematta poskilla! Itse olen oppinut, että ohut rajaus tehdään aivan alaripsien tyveen, hän oli vetänyt paksun vahvat tummanruskeat juovat valehtelematta 3 mm ripsien alapuolelle. Noh, onneksi tähän fiaskoon auttoi pumpulipuikko ja oma rajausväri, mutta olisin nyt ammattilaiselta odottanut vähän näkemystä. Lisäksi hän rajasi tumman viininpunaisen huulipunani kirkkaalla pinkillä, mutta onneksi oli taas oma kynä mukana. * Sillä välin kun istuin siis tämän kauhu-kampaajan käsittelyssä, oli sulkki hakenut kukkamme. Viehe oli sinällään ok, paitsi että siitä puuttui kaikki vihreä. Olin sopinut että tulee valkoinen minikalla ja siihen joku vihreä lehti, no ei ollut kuin pelkkä kalla. Mutta meinasi jo toinen itku tulla siinä vaiheessa, kun avasin paketistani oman "hääkimppuni" eli jätti-kallan: se oli täysin nupussa! Tiedätte miten komea suuri avonainen kalla on, ja tässä minkä sain oli kukka hädin tuskin vartta suurempi. Olin nimenomaan painottanut monta kertaa kukkakaupalle, että kukan on oltava avonainen kalla, ei nuppu! Soitin heti kukkakauppaan, ja sain vastaukseksi vain "Ei meillä nyt kyllä tuon parempaa ole". Olisin itse heittänyt rehun suoraan roskikseen, mutta sulkki halusi että otan sen kuitenkin mukaan: parempi kuin ei mitään. Nyt 5 päivää häiden jälkeen alkaa kukka olla kotona jo hiukan auki... Eli tilanneraporttina tähän mennessä: Vihkimiseen aikaa 1 h, ja kampaus päin helvettiä, meikki päin helvettiä ja kimppu päin helvettiä: olin aivan valmis jättämään koko naimisiin menon! Onneksi rakas mieheni sai lohdutettua ja rohkaistua sen verran, että rupesin kiskomaan hää-kolttua päälle. Noh, loppu sujuikin oikein hyvin, paitsi että hääpöydän pöytäliina oli väärän värinen (piti olla valkoinen, oli pellavan ruskea) ja hääkakku oli koristeltu aivan eri tavoin kuin kuvassa jonka mukaan tilasimme, mutta onneksi tässä vaiheessa alla oli jo sen verran kuohuviiniä, että annoin asian olla. Laitan asiasta kommenttia etenkin konditorialle kakusta, kunhan saan mukaan kuvan miltä kakku todellisuudessa näytti (ottivat pelkästä hääkoristelusta 30 euroa lisähintaa!). Mutta naimisiin päästiin ja se lienee tärkeintä. Tuo kampaus vain harmittaa niin vietävästi, varsinkin kun oman kampaajani tekemä koekampaus oli täydellinen.

Me menemme salaa naimisiin, mutta ilmoitamme sitten kyllä joulukorteissa suvulle. Sulkin sisko meni miehensä kanssa kaksistaan naimiin ja onnistuivat pitämään asian salassa 2 vuotta (!). Sitten joku oli jostakin saanut vihiä asiasta, ja päättivät kertoa omalle perheellen (vanhemmat + sisarukset) itse mielummin kuin että "juoru olisi kaupungilta kulkenut". Eli siis voihan sitä yrittää asiaa salata, mutta ainakin pienellä paikkakunnalla tuppaa asiat paljastumaan, esim. kaksi virkatodistajaa tuntevatkin jonkun joka tuntee hääparin ystävän kaiman joka sitten.... tai pankissa joudut ilmoittamaan siviilisäätysi ja jos virkailija ei ole puolituttu tai ainakin jonkun tuttu niin ainakin viereisellä tiskillä asioiva tietää sinut ja... eli juoru kulkee kuitenkin. Salailu voi käydä aika työlääksi ajan myötä varsinkin jos joutuu todella varomaan sanojaan ja jopa valehtelemaan. Helpompi voi olla vain ilmoitta "Mentiin naimisiin. Piste."

Vähän "out of topic" mutta pakko päästä hiukan purkautumaan... Käväisin lauantaina tilaamassa kukkakaupasta pöytäasetelman hääpöytäämme, ja haluan sen ehdottomasti kalloista. Olin käynyt jo aiemmin samaisessa liikeessa keskustelemassa asiasta ja hinnoista, tosin eri myyjän kanssa, mutta tiesin siis täysin mitä halusin, ja lisäksi ehdimme tämänkin myyjän kanssa jo katsella yhdessä jättikalloja. Noh, keskustelu meni hiukan karrikoiden jotensakin näin: Minä: Haluaisin kuuden hengen hääpöytään näyttävän asetelman kalloista, valkoisista... Myyjä: Ne ovat kyllä TODELLA kallita... (ja vilkaisu minua päästä varpaisiin) Minä: Joo, ja ajattelin että siihen voisi laittaa sekaan myös viininpunaista kallaa. Onko sitä saatavana? Myyjä: Kyllä viininpunaistakin kallaa on. Mutta kallat ovat TODELLA kalliita. (Ja taas vilkaisu päästä varpaisiin.) Minä: Niin kyllä, mutta jos voisitte tehdä sellaisen matalan mutta näyttävän asetelman valkoisista ja viininpunaisista. Tuleeko asetelman mukana jokin astia? Myyjä: Juu, asetelmat tehdään aina sellaiseen muoviastiaan, että se on valmis pöytään aseteltavaksi. Mutta nämä kallat ovat kyllä TODELLA kallita. Tässä vaiheessa minä vedin jo palkokasvit henkeen ja oli pakko tokaista tytskälle, että "Kuules nyt! Kyllä minä tiedän että kallat ovat kalliita. Kyse on kuitenkin nyt minun HÄÄpöydästäni, ja se on minulle AIVAN yksi hailee mitä ne maksavat." Anyway, en ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä joidenkin myyjien ajattelutapaa, että "tuon näköisellä ei kyllä voi olla varaa meidän tuotteisiimme"!

Meille tuli näin: Mun kihla: Sulkki 7.5.2005 Mun vihki: Minä Sulkki 3.12.2004 Sulkin kihla: Minä 7.5.2004 Minä Sulkki 3.12.2004 Nostan hattua sille kaivertajalle joka sai sulkin kihlaan kaiken tuon mahtumaan Sulkkki kysyi minulta onko ok jos vihkiin laitetaan vain päivämäärä, ja minä sainoin että kyllä siinä nimet pitää olla. Meni sitten laittamaan omaansakin nimet, eli minun nimeni tuli tuplana : Miehet...

Tuli vielä mieleen... Myös meillä sulkki oli aluksi vähän sitä mieltä että mikäs ihmeen järjestäminen nyt yhdissä häissä on (kaikkihan tosiaan hoituu ja ilmestyy ihan itsekseen :) Meillä on siviilivihkiminen maistraatissa pitkälti sen takia että minä en kuulu kirkkoon enkä sen vuoksi edes halua siunausta kirkossa. Sulkki sitä alkuun kuitenkin vähän ehdotteli, ei uskonnon takia vaan sen vuoksi että "ainahan häät on kirkossa". No minä sanoin hälle sitten, että suostun siunaukseen jos hän vain hoitaa koko homman kun sen kerran itse haluaa, minä ilmestyn paikalle kun kertoo vain paikan ja ajan. Hän oli ihan että OK homma, mitä pitää tehdä? Kerroin hänelle: katson päivän, varaat kirkon, juttelet papin kanssa, sovit kanttorin kanssa musiikista, kutsut ihmiset jotka sinne haluat jne jne jne... Vastaus: "joo, unohdetaan koko juttu. Hoida sä se maistraatti." : Eli siis meilläkin sulkki on katsonut, että hänen osallistumisekseen riittää kun hän ilmestyy vain paikalle. Noh, pistin hänet kuitenkin hoitamaan täysin itsenäisesti sormuksen (yritti jopa sitä nakittaa minulle että "saat sitten sellaisen kaiverruksen kun itse haluat"!), hankki uuden puvun räätäliltä, ja olen pakottanut sanomaan mielipiteensä eri asioista. "Menimme naimisiin"-ilmoituskorttien tekemiseen hän saa kyllä osallistua ihan konkreettisesti!!

No itse asiassa meillä ei kyllä ole kosittu ollenkaan, vaan koko homma on ollut tasaista yhteistä päätöstä, mutta silti kun häihin on vajaa kuukausi niin tuli sitten mieleen kosia... Ja ilmoittaa vielä etukäteen että "pitäisköhän" ;D Näin romanttista meillä... Myös meillä sulkki oli aluksi hämillään vieheen kanssa...

Sulkki kävi eilen hakemassa vihkisormuksen ja oman kihlansa kaiverruksesta ja tokaisi: "Pitäisköhän mun kosia sua vielä ens viikonloppuna?"

Mä olen sanonut, että niin kauan kun minä sen kersan joudun 9 kk selkä vääränä jalat turvoksissa kantamaan, vääntämään ulos tuskasta pyörtyen ja paikkani repien, ruokkimaan omalla kropallani ties kuinka kauan ja hoitamaan 99 %:sti seuraavat 18 vuotta, niin kauan kersa on minun nimiseni. Sitten kun herra suvaitsee hoitaa nämä "pikkuseikat" niin saa myös vapaasti päättää kakaran nimen. Nimim. Ai että lapsia pitäisi tehdä vai??

No on aika kimuranttia Miksi ihmeessä "haluat", että lapsistanne tulee miehen nimisä? Ja miksi vielä kaiken lisäksi vaihtaisit omasikin sitten kun lapset syntyvät? En ymmärtänyt. Meilläkin mies haluaa että tulevista lapsista tulee hänen nimisiään. Onneksi Suomen laki on tässä asiassa kerrankin naisen puolella, ja lapset nimetään automaattisesti äidin mukaan ellei 2kk aikana syntymästä erikseen toista nimeä ilmoiteta. Ja koska oletan lapsen nimen vaihtoon tarvittavan molempien vanhempien suostumuksen (allekirjoituksen) lapset jäävät siis minun nimisiksi.

Alkuruoka: Maa-artisokkakeitto Pääruoka: Karitsan fileetä, uunissa paahdettua perunaa, neilikkakastiketta, mustikkaöljyä Jälkiruoka: Kahvi + konjakki / likööri, hääkakku

Mies ei harkitse nimen vaihtoa, minä en harkitse nimen vaihtoa, joten molemmat pidämme oman nimemme. Hyvä niin.

Pitää tähän kommentoida että lukiossani rinnakkaisella (ja monella samalla kurssilla) oli Maalismaa...

Niiden tarrojen kanssahan on sitten vaan mielikuvitus rajana (kuvia, tekstejä...), ja niitä voi vaikka itse leikata tarrapaperista mitä haluaa (kunhan muistaa tehdä sen 10 ihan saman kokoista). Mietin itse miten saisin pienen Smiley-naaman toteutettua... Solareumeissa on todella paljon eroja, olen itse käynyt myös paikoissa, jossa koko selkä ja pohkeet meinavat kärventyä heti 5 min jälkeen ja hiki valuu kun pienestä siasta. Nykyisessa paikassani Espoossa on todella hyvä tuuletin, joka puhaltaa molemmista päistä, ja siinä on todella mukava maata.

Me tulemme menemään aika salaa naimisiin, vain vanhempamme ovat todistamassa, ja sitten joulukorteissa ilmoitamme sukulaisille ja ystäville. Vähän kauhulla odotan palautetta mitä saamme, todennäköisesti kaikki toteavat ensimmäisenä "ai sä olet sitten raskaana" : No en TOD! Kun menimme kihloihin keväällä se oli myös monen ensimmäinen toteamus, eihän nyt kihloihin minkään muun takia voi mennä...

Minä menen solariumiin täysin ilman mitään (käyn ehkä 10 kerran setin / 3 vuotta...). En halua rajoja. Parilla kerralla olen laittanut pienen sydäntarran alavatsan kohdalle (jää pikkuhousujen alle) näyttämään mikä todellinen rusketus on. Lisäksi tuo pieni valkoinen sydän ruskettuneella iholla on ollut aika sexy... ;D Lisäys: niin siis tarra kannattaa kyllä olla koko sen 10 setin ajan samassa paikassa, muutoin jälki jää aika laimeaksi.

Myös minulle tulee kimpuksi vain yksi valkoinen suuri kalla ja illallispöytään asetelma kalloja. Toiveissa olisi vielä että saisin hääkakun koristeeksi kalloja (joko aitoja pieniä tai sitten syötäviä).

Minunkin mielestäni on kyse aivan puhtaasta rikoksesta, eli varkaudesta (vai onko se kavallus?). Pistäkää se jätkä koville joka tämän seuralaisen juhliinne toi ja katselkaa löytyisikö hääkuvistanne naisen kuvaa. Jos kuva löytyy, niin sen kanssa vain poliisilaitokselle rikosilmoitusta tekemään. Kun rikosilmoitus on tehty, niin naisen on vaikea asioida enää poliisin kanssa myöhemmin jäämättä kiinni, vaikkei häntä nyt saman tien napattaisikaan. Ja oliko teillä vieraskirja käytössä mistä voisi nimeä bongata? Kyse on periaatteesta ja kaikkien meidän kunniallisten ihmisten puolten pitämisestä! Annetaan rosvojen tuta että rikoksella on lyhyet jäljet.

Vihkiminen Espoon maistraatissa ja hääjuhla Helsingin puolella.

Tässä linkki pareille jotka haluavat kaiken olevan täydellistä, eikä pikkurahasta ole puutetta: http://www.thumbprintkids.com/index.html Eli firma tekee yksilöllisiä, juuri parin näköisiä, hääkakunkoreisteita valokuvista. Hinta alkaen vain $1500...

Kiitos ideasta! Kun vain löydän kivan koristeen ilman huntua niin kyllä mekon varmasti saakin maalattua viininpunaiseksi... Onneksi miehellä on normaali musta puku

Minulla taas on sellainen ongelma, että kaikissa hääkakun koristeissa on morsian valkoisessa puvussa ja hunnussa. Minulla kun ei ole huntua eikä edes puku ole valkoinen (viininpunainen). Ja jotain kivaa pitäisi keksiä...

RUUSUJEN AIKA Kristiina Ronimus Turkka Mali Esittäjä: Reijo Taipale Valkoiset pilvet soutavat, niiden liikkeet me näämme. Toteen näin käyvät unelmat vihdoin on meidän häämme. Ruusujen aikaa saan elää, linnun laulukin helää. Aina kun olet rinnallain, elän ruusujen aikaa vain. Varjossa riippakoivun tään, sulle valan saan antaa. Pilvet jatkavat retkiään kauas päin taivaanrantaa. Ruusujen aikaa saan elää, linnun laulukin helää. Aina kun olet rinnallain, elän ruusujen aikaa vain. Ruusujen aikaa saan elää, linnun laulukin helää. Aina kun olet rinnallain, elän ruusujen aikaa vain.

UNELMAN HÄÄVALSSI (Elokuvasta Kivenpyörittäjän kylä) Vesa Mäkinen Heikki Salo Esittäjä: Reijo Taipale Juhlaan, onneen, unten tuudittamaan ehti kerran kohtalo, valssin pyörteisiin, meidät saattelemaan. Myrskyyn, viimaan, tuuleen loputtomaan tahtoi meidät kaksi näin vierekkäin tietä pitkää kulkemaan. Ei ihminen paljon ole ilman rakkauttaan. Ihmissydän tarvitsee toisen sydämen sykkimään hiljaa itseänsä vasten. Päivät vierii vuoden kiitävät pois. Kunpa surua enemmän iloa, onnea matakallanne ois. Ei ihminen paljon ole ilman rakkauttaan. Ihmissydän tarvitsee toisen sydämen sykkimään hiljaa itseänsä vasten. Päivät vierii vuoden kiitävät pois. Kunpa surua enemmän iloa, onnea matakallanne ois. Kunpa surua enemmän iloa, onnea matakallanne ois.

Meille oli jotenkin molemmille itsestään selvä että avioehto tulee ja nimenomaan koskien perittyä omaisuutta. Meidän molempien vanhemmilla on talo ja pieni maatilkku sekä lisäksi minun äidilläni yritys. Tosin sellainen lauseke on kyllä tarkoitus saada mukaan, että jos esim. minä perin vanhempieni talon ja me muutammekin siihen asumaan, niin miehelläni on tietyn ajan jälkeen täysi avio-oikeus tähän taloon. Ja samaten toisin päin. Emme halua sitä tilannetta, että asumme 10-20 vuottakin kotia, joka nyt vain sattuu olemaan vanhempien peruja, ja laittaneet siihen yhtä paljon työtä ja rahaa ja sitten toinen kuoleekin, niin toisella ei yhtäkkiä olekaan mitään oikeutta omaan kotiinsa (siis jos avioehtoa ei muistetakaan muuttaa). Muotoilu jää sitten lakimiehelle.