kinuskimansikka

Ilmottiko teillä kaikki ajoissa joko tulevansa tai ei tulevansa? Mietin siis sitä että jos piti jonkun kutsutun perään kysellä (ei ilmottanut mitään) niin hoitiko äidit ne vai te itse?

Näin jälkeenpäin voin kommentoida että sitä nimmaria kannattaa treenata ahkerasti. Koska nykyään ei tarvi hirveästi allekirjoitella (koska pin) niin tähän ei vaan totu ja se on joka kerta ihan erilainen sykerö. Passissa ja ajokortissa näyttää siltä että sukunimi olis puolet lyhyempi kuin onkaan koska mulle tulo joku ihme käsikramppi (ilmeisesti en ollut tottunut niin suureen kirjoitussuoritukseen kun vanha sukunimi oli 4 kirjainta ja uusi 8 kirjainta)

Meidän avioliiton siunauksessa oli paikalla me ja 6 vierasta Oli komiaa!

Mun täytyy myöntää että mulle on tosi vaikee ajatus että musta olisi jotenkin yleisesti kielletty väri. Mä ite käytän paljon mustaa ja mulla on tuttavapiirissä ihmisiä jotka käyttää paljon mustaa (ja yksi joka käyttää VAIN mustaa). Mun on vaikea hahmottaa että miksi siihen ei saisi pukeutua kuin mihin tahansa väriin. Valkoisen pukeminen häihin on toki nounou (yleensä valkoisen) morsiuspuvun vuoksi mutta musta on väri siinä missä vaikka vihreäkin. Siis mun mielestä Häihin liittymättömänä huomiona, mä oon aina ihan fiiliksissä kun löydän mustan kesämekon - se on tosi vaikeeta

Voin muuten jälkikäteen ylpeänä kertoa että mun mies oli opetellut valan ulkoa. Mä jouduin kaivamaan lapun tissien välistä esiin

Vedin omassa mielessäni pohjat kun itkin myös läpi meidän kirkkosiunauksen (pari kuukautta häiden jälkeen, tilaisuus järjestettiin miehen isovanhempia ilahduttamaan). Tällä kertaa ei ollut kaasoa joka olis laittanut nenäliinan mun tissien väliin just ennen h-hetkeä joten ihan hirvee niiskutus läpi koko seremonian

Ei meillä best manit ja kaasot antaneet mitään lahjoja - ja ei kyllä odotettukaan heiltä, heidän lahja oli se että olivat meidän best manit ja kaasot.. Ja siis meillä best manit ja kaasot ei kyllä osallistunut myöskään mitenkään häiden järjestelyihin tai ohjelman keksimiseen (okei, kaasot kuunteli mun pukuongelmia ja auttoivat sen kanssa) vaan heidän panoksensa oli hääjuhlassa kun juonsivat ja hoitivat asioita silloin niin ettei meidän tarvinnut miettiä mitään. Enemmänkin siis toisin päin, me ollaan antamassa heille lahjat..

Mä tein itse pukuni, käytän sitä vielä kun mennään ottamaan kirkkosiunaus kuukauden päästä ja sitten se saapi jäädä kaappiin muistoksi - tai sitten ompelen siitä vaikka ristiäismekon meidän (vielä hypotettiselle) lapselle Missään tapauksessa en myy tuota! Tosin tässä ei ollut rahallista panostustakaan kun puvulle tuli hintaa n. 60 euroa, enemmän merkkaa että olen itse sen tehnyt ja sille en voisi kuitenkaan määritellä hintaa niin myyminen on mahdotonta.

Hyvin meni - lievässä humalassa olin kyllä loppuyöstä mutta juhlan ajan jne. join hyvin maltillisesti ja oli vain ja ainoastaan mukavaa. En mä kyllä silti muista koko päivästä oikeen mitään mutta se ei liity alkoholiin vaan siihen että kaikki meni niin pirun nopeeta

Me kaaduttiin rättiväsyneinä (ja hieman juopuneina) sänkyyn neljän jälkeen yöllä. Aamulla heräsin yksin ja olin vähän aikaa miehelle suivaantunut kunnes tajusiin että kello on jo yhdeksän ja hän oli mennyt jo kasin aikaan laittamaan vieraille aamupalaa (oltiin siis sovittu että me mennään auttamaan vanhempia ja kaasoja & best maneja aamulla) ja antanut mun nukkua vielä Kun päästiin kotiin niin mä nukuin väsymystä pois kaksi päivää (siis ihan kirjaimellisesti nukuin myös päivät) ja tiistaina lähdettiin mökille ja saatiin vihdoinkin "hääyö"

Kelan korvauspäätös lääkärilaskuun oli eka. Ja eka uusiutunut kortti oli Plussakortti Kelakortin ja muut bonarikortit (Stocka, S-ryhmä) jouduin erikseen tilaamaan koska mulla oli ollut kuvallinen kelakortti ja Stocka & S-ryhmän korteissa on debit / mastercard ominaisuudet.

Se että me valittiin toisemme. Ja sormusvaloissa luvattiin valita toisemme jokaisena päivänä elämän loppuun asti. Eli se että me ei vaan rakasteta toisiamme vaan että me ollaan tehty päätös rakastaa toisiamme silloinkin kun se on vaikeaa.

Hotellihuoneessa painuin pehkuihin n. klo 2 yöllä. Olin ottanut vähän punaviiniä sitä ennen

Mä unohdin halata isääni kun hän luovutti mut miehelle. Ja unohdettiin pussata miehen kanssa oikeessa kohtaa (otettiin se takasin sitten seuraavan biisin aikana) Mies hukkasi sormuksensa jo häiden jälkeisenä aamuna. Löysi sen tosin jo ennen kun heräsin. Oli kuulemma ollut best manien kanssa vähän paniikkietsintä käynnissä "Se täytyy löytää ennen kun kinuskimansikka herää!!!" Mies ei siis käytä sormustaan ja ilmeisesti tuo yhden yön käyttäminen oli joa aika outo kokemus kun oli sitä pyöritellyt hääpaikan ulkona aamulla ja "unohtanut" tökätä sen alemman nivelen alle niin ylläriylläri se oli tippunut

Kaikki menee häämatkaan. Itse asiassa se on ainoa syy miksi päästään häämatkalle että vieraat olivat huomattavasti avokätisempiä kuin uskottiin etukäteen. Niin ja ostettiin me Polarin aktiviteettirannekkeet molemmille

Kävellessä hymyilin koko matkan - välillä nauroin kun huntu jäi mäntyyn jumiin tuulessa ja piti pysähtyä irroittamaan

Mä en jännittänyt enkä stressannut missään vaiheessa hääpäivänä. Mikä yllätti mut koska oon aikamoinen stressipetteri. Ja tosiaan ennen vihkimistä olin vaan ilosella tuulella - jopa siinä määrin että kaasot oli ihan puulla päähän lyötyjä kun olettivat mun olevan jotenkin hermoraunio. Mä vaan vetelin high fiveja ja hengailin

Nauroin vielä isäni käsipuolessa mutta heti kun vihkijä aloitti puhumisen, aloin itkemään. Ja itkin sitten koko vihkimisen läpi

Mun äiti antoi meille sellaisen lahjan mistä tiesi että vedän herneen nenään (hän on sotkeentunut uskonlahkoon verrattavaan verkostomarkkinointiin mikä on pilannut meidän perhesuhteet aika tehokkaasti) joten palautin sen hänelle. Sanoin että jos haluaa antaa jotain niin lahjalista ja tilinumero on edelleen olemassa. Mutta jos halusi vain v*****lla niin eipä siinä mitään. Miehen tädeiltä ei tullut mitään, kaksi ei päässyt häihin enkä heiltä uskonutkaan tulevan, mutta kolmas oli ja hän kyllä puhui paljon laittavansa mutta ei ole näkynyt.. Mä en edes kutsunut mun tätejä mutta olivat silti lähettäneet kimpassa lahjakortin Stockalle mikä oli todella suloinen yllätys. Muuten varmaan kaikilta tuli - ei me kyllä pankkitiliä mitenkään syynätty läpi ja verrattu vieraslistaan, nuo vaan satuttiin huomaamaan. Voihan sitä olla että oli muitakin jotka ei laittaneet mitään.

Mä annoin miehelle "maailmani". Eli karttapallon (ollaan molemmat karttafaneja ja ollaan puhuttu että haluttais tosi hieno karttapallo mutta ne on niin kalliita ettei olla raaskittu) Ja sen lisäksi olin painattanut juuttikankaalle tekstin "rakastan sinua ja hääpäivä" jonka alla on ketju, johon mies sai laittaa vihkisormuksensa roikkumaan, hän kun ei sormusta käytä. Niin siis tämä juuttikangashässäkkä on siis kiinni valokuvakehyksessä. Eli siitä tuli tavallaan taulu

Mä sain hopeisen kaulakorun mikä oli palapelin pala. Eli vähän sillee "olen löytänyt puuttuvan palani". Lisäksi sain hopeisen korurasian mihin oli sillee "hakattu" kanteen mun uusi nimi ja hääpäivä, ja sisällä pohjassa teksti "rakastan sinua aina". Kaulakoru ei ehkä ihan oo mun ominta tyyliä mutta ihana ajatus (ja oon mä sitä pari kertaa käyttänytkin ja yllättävän hyvin se mulle "istuu" vaikka en normaalisti tuollasia pikkuketjuja käytäkään) mutta se korurasia on kyllä TODELLA pähee. Käytän sitä nyt siihen että sinne laitan sormukset säilöön kun käyn salilla tai muuten täytyy ottaa sormukset pois.

Meillä oli Keikaus Catering. Voin suositella todella lämpimästi! Aika uusi yritys, perustettu vasta loppuvuodesta 2013 eli paljoa ei netistä löydy tietoa. Huomasi hyvin että ovat uusi firma koska mitään leipääntymistä duuniin ei ollut havaittavissa, olivat todella asiakaspalveluhenkisiä ja menu tehtiin yksilöllisesti meidän toiveiden mukaan. Ruuat olivat loistavia, asiointi Keikauksen Tiinan (kokki) kanssa sujuvaa, nopeaa ja superystävällistä, olivat joustavia ja avarakatseisia, tekivät menun meidän toiveiden ja mieltymysten mukaan ja muuttivat sitä vielä toiveiden mukaan sen jälkeen kun saimme maistella hääruokia etukäteen. Suosittelen ehdottoman lämimästi. Meidän menussa oli mm. viheryrttisalaatti kuivatun tomaatin & vadelmabalsamicon kera, punajuuri+rucola+vuohenjuustosalaatti, sinappisilakat, savulohi & tilliaioli, limegraavattu lohi, tinjamilla maustettu paisti (kylmä) fenkolihillokkeen kera, uudet perunat, juureen leivottu omenaleipä, saaristolaisleipä, kirnuvoi ja pääruuaksi vielä ylikypsää härän entrecotea punaviini-mustaherukkakastikkeessa, sekä peruna-parsapaistos. Ehdottomasti käytän heitä uudelleen mikäli tarvetta pitopalvelulle tulee!

^ Meillä oli tuo Keikaus Catering. Voin suositella todella lämpimästi! Meidän menu oli 38 euroa / hlö, sisälsi koko päiväksi yhden henkilön (kokki joka toimi myös tarjoilijana). Lisäksi palkattiin heidän kautta yksi tarjoilija lisää (meitä oli siis alle 50 henkeä niin kaksi riitti + juhlapaikan puolesta tuli emäntä). Ruuat olivat loistavia, asiointi Keikauksen Tiinan (kokki) kanssa sujuvaa, nopeaa ja superystävällistä, olivat joustavia ja avarakatseisia, tekivät muutoksia menuun meidän toiveiden ja mieltymysten mukaan jne. Suosittelen ehdottoman lämimästi. Meidän menussa oli mm. viheryrttisalaatti kuivatun tomaatin & vadelmabalsamicon kera, punajuuri+rucola+vuohenjuustosalaatti, sinappisilakat, savulohi & tilliaioli, limegraavattu lohi, tinjamilla maustettu paisti (kylmä) fenkolihillokkeen kera, uudet perunat, juureen leivottu omenaleipä, saaristolaisleipä, kirnuvoi ja pääruuaksi vielä ylikypsää härän entrecotea punaviini-mustaherukkakastikkeessa, sekä peruna-parsapaistos. (Yhdelle kasvissyöjälle tehtiin oma kasvisannos pääruualle mutta en kyllä kuollaksenikaan muista mikä se oli)

Mä olen jossain toisessa ketjussa ilmeisesti tästä inttänytkin Meillä oli kuvaus vihkimisen jälkeen - ei taikauskon takia vaan sen takia että meidän mielestä se on dokumentaarinen otos siitä että olemme juuri menneet naimisiin - siis meidän ajatuksissa virallista hääkuvaa ei oikein voi ottaa ennen vihkimistä. Ja kyllä - minä itkin koko vihkimisen ajan mutta kyllä se meikki pysyi ihan ok naamassa ja vaikka ei olisi pysynytkään niin ei olisi haitannut, se on sen hetken dokumentointia. Mutta älkää siis tuosta suuttuko, se on meidän juttu ja jokainen tekee sen tavallaan, en mä arvostele hääkuvia jotka meille lähetetään sen perusteella onko ne otettu ennen vai jälkeen vihkimisen Mutta piti sanoa siitä että täällä tuntuu olevan vallalla se käsitys että vieraat tylsistyvät jne. jos kuvaus on vihkimisen jälkeen. Omasta mielestäni se on ihan järjestelykysymys. Meillä vierailla oli oikein mukavaa, sen n. puolentoista tunnin aikana mitä siinä meni, meidän kaikki vieraat kuvattiin vieraskirjaa varten ja samalla myös täyttivät vieraskirjatekstin (oltiin siis tehty sellaiset valmiit pohjat joissa oli esim: Rakkaus on....(täytä) jne juttuja - kyllä te tiedätte Sen lisäksi meillä oli tarjolla siinä virvokkeita ja pientä suolaista niin kenellekään ei tullut nälkä tai jano. Meillä tietysti etuna oli se että oli kesähäät ja ilmat ihanat, mutta talvihäissä olisin varmaankin tehnyt sen samalla tavalla, silloin vain vieraille olisi ollut coctailtilaisuus sisätiloissa (ja sama ohjelma). Eli tärkeintä mielestäni on että vieraat eivät joudu odottamaan vaan heille on jotain tekemistä järjestetty. Myös ero moniin ystävieni häihin oli se että meidän häissä kaikki vieraat oikeasti täyttivät vieraskirjan ja kävivät kuvassa koska siihen oli varattu oma aika (ja kaasot & best manit organisoivat kuvausta). Usein kuulee että kaikki eivät ole muistaneet kirjoittaa vieraskirjaan tai eivät ole muistaneet käydä photoboothissa (tms) koska alkuun "ei uskalla" (en haluu ekana jne) ja myöhemmin ei muista - itsellekin on käynyt näin.

Täytyy vielä selventää että mun ainoa syy vaihtaa nimi oli se että menin naimisiin ja halusin että meillä on yhteinen nimi. Se että tajusin tämän identiteettiasian tuli bonuksena ja tajusin sen vasta myöhemmin. Mutta en siis ole eri mieltä sun kanssa, halusin vaan sanoa että mä kuulun tähän "perheellä on yksi nimi" kastiin - mutta siis vain itseni kanssa, ei mua nypi se että joku muu ei ota miehen nimeä (tai mies naisen), mulle henkilökohtaisesti se vaan oli aina selvää että näin teen. Toki voitas spekuloida sitten että miten paljon alitajunnalla (siis tää identiteettikysymys) on ollut vaikutusta tähän itsestäänselvyyteen mun tietämättä