On ja ei. Superyleinen nimi ei inspaa, loputtomat nimikaimat jne. Toisaalta superharvinainenkaan nimi ei tunnu turvalliselta, anonyymiys häviää jotenkin. Mun ja miehen alkuperäiset nimillä oli n 10x ero yleisyydessä, meitä n 100 ja miehen nimeä n 1000. Tuo ero ei kuitenkaan ollut merkitsevin tekijä ollenkaan nimen valinnassa. Tärkeämpää oli ns kauneus, sopivuus etunimen kanssa, mielikuvat ja läheisyys suvun kanssa.

Kaikki vaihtoehdot oli käytännössä pöydällä: molemmilla pysyy oma nimi, mulla yhdistelmänimi, molemmille sama miehen nimi tai molemmille sama nimi kauempaa suvusta. Mun nimi ei ollut vaihtoehto miehelle. Enkä itsekään miehen nimestä niiiin innostunut ollut, olisin sen varmaan lopulta ottanut jos ei lopulta oltaisi molemmat vaihdettu nimeä. Miehen suvusta löytyi kuitenkin kiva molemmille sopiva nimi niin molemmat sitten vaihtoivat tähän.

Ei ollut vaihtoehto miehelle, enkä oikeasti odottanutkaan että olisi. Kuitenkin se mitä tunsin miestäni niin sen verran perinteinen kuitenkin tässä asiassa. Enkä siis osannut edes harmistua asiasta koska en sitä ikinä edes ajatellut että olisi realistinen vaihtoehto.

Kuulostaa vaikealta tilanteelta :/ Mutta mulla herää muutama ajatus tuosta sinun kertomasta esiin. Ensinnäkin tuntuu että teillä on oikeasti paljon asioita joista pitää puhua ennen kuin kannattaa miettiä naimisiinmenoa. Miehesi on oikeassa jos haluaa ottaa aikalisää tässä kohtaa. Toki olisi reilua häneltä kertoa mitkä asiat hän kokee että olisi muututtava ennen kuin se on mahdollista, tai miten sinun pitää muuttua. Toisaalta mielestäni sinun kannattaa miettiä kuinka paljon kannattaa yrittää muuttua toisen ihmisen vuoksi, kyllä tasapainoisessa parisuhteessa tulee kummankin pystyä olemaan oma itsensä ja riittää aikalailla sellaisena kuin on. Mutta vähän myös kumpuaa tekstistä se että vanhat ns kaunat on jäänyt kalvamaan, mm kosinnan suhteen. Sinäkään et voi toista ihmistä muuttaa. Hän on toiminut omalla tavallaan jonka on kokenut hänelle sopivaksi. Tietynlaista kosintaa tai mitään muutakaan toimintapaa ei voi toiselta tilata/odottaa toisen arvaavan mistä on haaveillut, ainakaan ilman että on siitä etukäteen kertonut ja ilmaissut toiveensa. Ainut mitä sinä voit tehdä on joko hyväksyä se ja siis lopettaa menneistä murehtiminen, tai sitten tehdä lopullinen toisenlainen ratkaisu erillään jatkamisesta. Ero on aina kamalaa, mutta joskus kuitenkin ainut oikea päätös suhteelle jossa molemmat vain kokevat ahdistusta tai näköalattomuutta. Yksinjäämisen pelko ei ole oikea syy jäädä suhteeseen. Lopputulos on huono kaikissa tapauksissa. 26v ikä ei ole vielä missään nimessä liian vanha tutustua itseensä, miettiä kuka on ja minkälaisen tyypin kanssa voisi elämää rakentaa, eikä myöskään lastenhankinnan kannalta ole kiire vielä.

Ehkä voit antaa teille molemmille aikaa tuntea tunteet rauhassa, vaikka ei ehkä mennyt niinkuin romanttisissa unelmissa niin elämä harvoin kuitenkaan toimii muutenkaan niin... ehkä vähitellen toivottavasti tilanne helpottaa ja tulee häiden suunnittelun myötä ilo ja onni enemmän esille? Ja mun mielestä on kuitenkin mieheltä kivasti tehty että kosii jos tietää että naimisiinmeno on sinulle tärkeää, vaikka ei olisi hänelle niin on halunnut sinua sen verran kunnioittaa että kosii ja on valmis menemään naimisiin. Vaikka on sinua miellyttääkseen tehnyt niin , niin eikö voi ajatella että onpa ihana ele että haluaa sinua miellyttää?

Materialistisia tärkeitä asioita ei oikein tunnu olevan tai tulevan mieleen. Mutta jos on pakko jtn sanoa niin mekko varmaankin ykkösenä. En olisi uskonut että päätöksenteko onkin näin vaikeaa, selvät sävelet piti olla, ja yleensä tiedän mikä sopii mulle ja mistä tykkään, niin vaikka aina pukeutuminen ja muoti on ollut tärkeää niin en ennakoinut tätä ajankäytön ja pohdinnan määrää. Toisena veikkaan että tulee kutsut ja muu paperiasiat. Tykkään hipelöidä vihkoja ja piirrellä ite, tehdä kortteja ja ns paperikaupat on lempikauppoja. Siis tähänkin ollaan aikaa käytetty. En oo ihan vakuuttunut että onko tulos nyt rahan väärti, mutta ajattelin hyväksyä koska en jaksa vaan enempää hakea vaihtoehtoja. Yritän pitää rennon asenteen että ei mee hermo. Pitäisi vielä ohjelma ja muut paperiasiat (haluisin koristeiksi vaan pari isompaa kylttiä) suunnitella ja hommata. Kolmas voisi olla bändi jos sitä voi materialistiseksi sanoa. Vaikuttaa mun mielestä tunnelmaan melkein eniten. Taloudellisessa mielessä kuitenkin sormus. Suunniteltu yhdessä ja maksaa kyllä aika paljon. Tää vaan tuli niin helposti päätettyä että siksi ei tunnu niin isolta jutulta. Mutta onhan se konkreettisesti asia joka jää käyttöön.

Miltä kuulostaa seuraava: "Juhlisimme mielellään aikuisten kesken, tarpeen mukaan ovat lapsetkin kuitenkin tervetulleita juhlaan." Tarkoitus olisi että voisimme nauttia ystävien seurasta, ilman että heidän huomio menee suurelta osin lasten vahtimiseen. Toisaalta paikalle tulee sisarusten lapset luonnollisesti, sekä tiedän että osalla vieraista tulee olemaan 1-3kk ikäisiä vauvoja, joiden jättäminen hoitoon siinä vaiheessa on vaikeampaa, näin ollen toivomme että he tulevat paikalle mieluiten silloin lastensa kanssa, jos vaihtoehto on että esim toinen vanhemmista jää kotiin.

Siirrettiin häät ens kesältä jo tähän syksyyn varattu juhlapaikka, catering, juomat suunniteltu, valokuvaaja, vihkiminen, bändi, mekko melkeen valmis, kutsut tilattu. Kyllähän noilla jo juhlat saa aikaseksi! Jos jtn pientä ekstraa vielä haluu niin kukkia, koristeita voi miettiä.

Ei ole itsellä kokemusta ns pakeista, mutta toisen poikaystävän kanssa oli vaikeuksia puhua tulevaisuudesta ja siitä mitä hän toivoo ja toisen kanssa pystyi avoimesti heti puhumaan ja todettiin olevamme samalla sivulla niin sanotusti. Ymmärrettävästi tämä ensin mainittu suhde ei jatkunut kovin pitkälle tämän jälkeen, ja hyvä niin. Minusta täytyy kuunnella itseään ja olla rehellinen itselleen siinä mitä itse toivoo elämältä ja tulevaisuudelta. Jos naimisiinmeneminen on tärkeää itselle ja toinen ei koe sitä asiaksi mitä toivoo tulevaisuudelta ylipäänsä niin vaikeita aikoja voi olla edessä. Toisaalta jos kyse on siitä että toinen ei ole vielä varma onko nykyinen kumppani se kenen kanssa haluaa mennä naimisiin niin sekin olisi hyvä ns tuoda julki kummankin. Mielestäni se kertoo aika paljon miehestä että jos antaa ymmärtää jotain mutta sitten perääntyykin yhtäkkiä, hän ei vaikuta vielä olevan varma mitä toivoo. Kuulostaa myös osin siltä että haluaisi yrittää tehdä oikein, miellyttää sinua, sinun toiveita kihloista ja naimisiinmenosta, mutta onko kuitenkaan täysin valmis. Joko ollenkaan menemään naimisiin tai sinun kanssa menemään. Ei varmaan auta muu kuin avoimesti puhuminen ja keskusteleminen. Yrittää ymmärtää toista että mikä nykyisessä tilanteessa on se mikä kiikastaa. Selvästi joku juttu mielessä on mitä miehesi pohtii. Ja tämän jälkeen sinun pitää tehdä päätökset että mikä sinulle on tärkeää. On aina vaikea täysin avoimesti keskustella kun välittää toisesta ja ei halua loukata mutta näin isoissa asioissa on pakko jollain tavalla pystyä kummankin olemaan rehellinen.

Onko tuoreita kokemuksia hinnoista? Tällä hetkellä n 8h kuvaus niin tarjous n 1600-1700€ Helsingissä. Kuulostaako linjan mukaiselta?

Mulla platina, miehellä titaani. Ei haittaa yhtään, ei edes ajateltu asiaa.

Me oltiin vieraana nyt elokuussa Mathildedalissa Salossa. Oli aikalailla teidän toiveiden mukainen paikka. Juhlatila oli koristeltu just maalaisromanttisesti, miljöö vanha ruukin alue ja kylä. Majoituskapasiteettia varmaan riittää alueella vieraille, alueella nimittäin muutama majatalo ja mökkikylä ainakin mistä voi vuokraa majoitusta. Toki kaikki vieraat ei ole samassa paikassa mutta ainakin lähistöllä. Vanha kirkko oli n 6km päässä, ilmeisesti oli Suomen pienin kivikirkko mutta jotenkuten sinne kaikki mahtui

Molemmat omissa töissään, seurusteltu 4,5v, karvavauva 1v tällä hetkellä, oikea vauva toiveissa ennen häitä. 1v töissä valmistumisen jälkeen alkaa riittää, äitiyslomalle voisin jo jäädä Ikää 30 ja 32v.

Periaatteessa heti kihlojen jälkeen, mutta enempää kuin juhlapaika varausta ei kannata vielä tehdä, kun häihin vielä se 2v kuitenkin on...

Hieman yli 2v aikasemmin, kihlauksen jälkeen aika pian. Helsinki ja kesä, pakko varautua

Heinäkuussa juhlapaikkamme oli suljettu, alunperin heinäkuun loppua mietimme. Elokuussa sitten vaan randomilla valittiin joku vapaa lauantai, vasta myöhemmin tajusin että on samalla meidän 6.5v päivä

mun sormus menee varmaan yhteisestä hääbudjetista... itselleen mies valinnut hääkellon joka menee ihan hänen omasta budjetista kun on kuulemma sen verran kallis

Omasta mielestä timantit on kaunein vaihtoehto, tykkään muutenkin eleettömästä ja klassisesta tyylistä. Perussileä sormus on myös kaunis mutta jos kerran voi saada myös hieman spesiaalimpaa vaihtoehtoa niin ehdottomasti kauniisti hohtavat timantit minulle. Pidän myös monista värillisistä jalokivistä mutta en ehkä jaksaisi jokapäiväiseen käyttöön sellaista valita. Myöskään ehdottomasti ei mitään koukeroita tai muita koristuksia, vaan mahdollisimman simppelit mutta timanteilla (ja niiden suhteenkaan ei nyt mitään övereintä tulisi ikinä valittua

Tällä hetkellä lähinnä se että on niiiiin paljon aikaa häihin että itsekin kyllästyy miettimään ja odottamaan. Ja tietty kaikenlaiset käytännönjörjestelyt mutta onneksi tiedän että kun pääsee paremmin pohtimaan ääneen niin kaikki lutviutuu paikoilleen kyllä.

Lähinnä varmaan tulevat olemaan apuna hääpäivänä. Uskon että koska yritetään miehenkin kanssa päästä mahd helpolla itse, ei oikein osata avustajillekaan hirveästi tekemistä järjestää. En jotenkin innostu mekkojen sovittelustakaan tai makutuomareista siinä, en halua itse näperrellä mitään enkä rasittaa muita hääpohdinnoilla. Mm. Mekon suhteen olen ajatellut että teettäisin, joten suunnittelu yhdessä tekijän kanssa, kaikki muu tilataan valmiina.

Saavat laittaa mitä itse haluavat päälle, en usko että mitään toiveita tai vaatimuksia tullaan esittämään. Kunhan ovat itse tyytyväisiä ulkonäköönsä se riittää

en mitenkään ihmeellisesti, lähinnä kun keskustelu pyöri siihen suuntaan, häihin ja niiden järjestämiseen niin ohimennen kysyin/ilmoitin mutta toisaalta en muutenkaan ole isojen eleiden tyyppinen ihminen ja myös uskon että ilman että olisin kysynyt heitä, he olisivat itse ryhtyneet oma-aloitteisesti kaasoiksi/tiesivät jo etukäteen että tulevat ns valituiksi.

Ei kuuluta kirkkoon eikä haluta ryhtyä vain perinteiden takia "uskomaan". Omannäköisempi juhla tulee olemaan kun omat periaatteet saa näkyä.

molemmat siskot ja pitkäaikaisin ystäväni, jonka olen tuntenut ihan vauvasta saakka.

Naimisissa olemisesta joo on varmasti lapsena jo haaveillut mutta jotenkin itse hääjuhla ei ole ikinä kuulunut haaveiden kohteeksi. Juhlien keskipisteenä oleminen on vaikeaa itselle. Myös jossain kohtaa luotto siihen että löytäisi jonkun jonka kanssa edes haluaisi mennä naimisiin oli koetuksella joten ei todellakaan uskaltanut häistä senkään takia haaveilla.