Ihania sormuksia! 

Samat on mietteet mulla, kuin monella muullakin: mieli ehkä tekisi näyttävää, suurta sormusta, mutta tähän minikäpälään sellainen ei vaan toimi 

Kahden morsiamen pukuetsinnässä mukana olleena kokemukset menevät aika samassa linjassa aiempien kirjoittajien kanssa. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen kolme paikkaa. Niinatar oli tosiaan aika liukuhihnapaikka, pukuja tuotiin kyllä mutta juuri tuo huomiointi ja erilaiset ehdotukset puuttuivat. Seremonia oli ihan ok, valokuvia sai ottaa ja myyjällä oli käytännön vinkkejä ja huomioita puvuista. Kauniissa Morsiamessa oli ehkä eniten sellaista ihkuttelu-meininkiä, osittain varmaan myös siksi, että morsiamen päällä kaikki näytti upealta

Luulen, että just tuollainen feikkibuukkaus on aika hyvä taktiikka. Siinähän saa juuri varmistettua, että toinen on menofiiliksissä eikä vaikka suunnittelemassa kuukauden ainoata Tänään en ota pyjamia pois -päiväänsä.. Vähänkö hajoaisin itsekin tuollaisessa tilanteessa! Ja tulishan siinä "tapaamista" sopiessa ilmi tuollaiset työn takia rankat viikotkin esille, jos ei kaaso/t ole muuten niistä perillä. Toivotaan, että ovat kaaso/t tehtävänsä tasalla!

Hollantilaisen mieheni kummallisin Suomi-fanituksen kohde on ehdottomasti se, että hänestä suomalaiset ottavat muut ihmiset hyvin huomioon. Siis mitäh?! Mutta juu, kyllähän meillä pääsääntöisen kiltisti yhteisiä sääntöjä noudatetaan (jonotus, tupakointirajoitukset jne).

Muita suosikkeja:

-talvi ja pimeys (...)

-luonto ja hiljaiset metsät

-glögi (oikein Marlin mehuglögi sen olla pitää!)

-juuri tuo ihmisten konstailemattomuus

-Suomi-design, erityisesti lasiastioissa

-koulujärjestelmä

-turvallisuus, rauhallisuus

-suomalaiset naislaulajat

Sentään on jonkun muunkin mies anti-saunoja

Kerrankin en ole ajatuksineni vähemmistössä! Kavereiden keskuudessa tämä aihe tuli joskus puheeksi ja olin ainoa, jonka mielestä valkoisiin pukeutuminen on vieraalta etikettivirhe ja ihan perustietoa. Jotkut eivät siis tosiaan ajattele, että tällä asialla on mitään merkitystä. Värikkäät asusteet, kuviot ja sun muut tekee minustakin asusta riittävän erilaisen.

Mä oon vitsaillut jo pidempään, että mulla on ollut sormuskin odottamassa jo 18-vuotiaasta asti! Hah. Sain siis äidiltäni silloin lahjaksi sormuksen, joka on niin klassinen vihkisormus kuin olla saattaa eikä sille tosiaan muuten ole tullut lainkaan käyttöä.

Oliskohan siinä kymmenen pintaan: lapsena perhetuttujen häitä ja sittemmin omien ystävien häitä. Kaikki ovat olleet suht suuret ja perinteiset häät, vaikka vain yhdet olivat ihan kirkkohäät.

Islanti  Säätilat tulee kaikki tosiaan tutuksi ja autossa kilometrejä taitettua, mutta on se niin ihana maa. Mondon matkaoppaan laatijan sanoin: "Islanti on kuin täydellinen puoliso. Siihen ihastuu aina uudestaan." On vesiputouksia, jäätiköitä, ulkoilma-altaita, heppoja ja kaikin puolin uskomattomia maisemia. Suosittelen!

Jännä, ei olisi tosiaan tullut mieleenkään, että papin voisi kutsua hääjuhlaan, kun itsellä tulee mieleen siitä lähinnä hautajaiset. Tutun papin ollessa kyseessä on tietenkin ihan eri asia. Mutta joo, mistä lie tämäkin assosiaatio tullut!

Ei se varmasti mitään polttareiden ilosta vie pois, jos ajankohta on tiedossa etukäteen! Siltikin aika tiukassa tuntuu tuo yllätysaspekti olevan, kun mietin kaikkia polttareita, joissa olen ollut kaasoilemassa tai vieraana: kaikki on toteutettu juonitellen On varattu mukaman yhteisiä menoja sun muita ja otettu huomioon aamulla alkavissa polttareissa kunkin morsion tarve valmistautumiseen ja omaan aikaan.

Kaasoilin häissä, jotka järjestettiin Tenaljissa ja tosiaan se tila on niin upea, ettei sinne edes hurjasti koristeita tarvitsisi. Noissa kyseisissä häissä mentiin simppelillä linjalla, valkoista liinaa, lyhtyjä ja kiviä pöydillä. Valaistusta illalla muuttamalla sai myös kivasti tunnelmaa.

Se lauttarumba on tosiaan vähän jännittävä. Meinattiin kaasot melkein jäädä kirkosta pois, kun olimme aamulla koristelemassa juhlatilaa ja myöhästyimme mantereelle menevästä lautasta.. krhm. Aamulla oltiin koristelemassa, koska juhlatila oli edellisenä iltana varattu toisia juhlia varten. Kakun kuljettaminen mukulakiviä pitkin oli myös oma show'nsa! Mutta hyvin meni ja kuten sanottu, se tila on todellakin upea ja tunnelmallinen.

Hankalaahan se on, ei sille mitään voi. Toki kun siinä alkuinnostuksessa haluaa hehkuttaa niin ei tule ajateltua tuollaisia kutsurajoitteita edes. Mutta toivoa sopii, että ihmisillä on järki päässä! Jotenkin tuntuisi omassa kaveriporukassa siltä, etteivät kaverit niin ota nokkiinsa, jos kutsu on jäänyt saamatta vaan tajuavat juurikin nuo tila- ja raharajoitteet. Vanhemmat sukulaiset taasen.. Huh hah hei. Kai se on osittain jotain sukupolvien välistä ero ajattelussa, että heistä sukusiteet ovat niin hurjan tärkeitä. Itsestä kun olisi lähinnä outoa, jos saisin hääkutsun serkulta, jota en ole vuosiin nähnytkään.

Riippuu varmaan juhlan luonteesta. Meidän isoäiti varmaan saisi sydärin, jos joku kulkisi kirkossa niin lyhyellä helmalla

Joku muu eli hollantilainen.

Tuttuja ajatuksia täällä! Löysin itseni itkemästä joskus seurustelun ensimmäisenä vuotena tätä asiaa. Vaikkei mitään suunnitelmia edes ollut! Voi elämä mun kanssa. Mutta siis, tuntui todella pahalta ajatus siitä, ettei tilanne olisi hänelle ainutkertainen. Mies siihen totesi, että itse asiassa uudelleen naimisiin meneminen olisi hänelle vielä isompi juttu, koska nyt hän todella tietäisi mistä on kyse ja minkälaisen päätöksen on tekemässä. Se auttoi kummasti, samoin se, kuinka onnellinen hän on tästä meidän yhteisestä elämästä.

Onnistuin myös kehittelemään vision siitä, kuinka kaikki miehen sukulaiset vain pyörittelisivät silmiään meidän häissä. "Mitä näitä nyt enää juhlimaan" jne. Siihen ajatukseen auttoi eniten sukulaisiin tutustuminen ja tieto siitä, että he oikeasti tykkäävät minusta ja ovat vilpittömän onnellisia miehen puolesta. Että ei siellä kukaan huokaillen haikailisi miehen eksän perään, vaan olisivat oikeasti meidän onnea juhlimassa.

Kiitos ketjuun kirjoittaneille hyvistä ajatuksista! Jotenkin sitä huomaa, että on itse liukunut sellaiseen ajatteluun, että "kyllä nyt tässä vaiheessa pitäisi olla hyvällä maulla toteutetut, hillityt ja aikuismaiset iltajuhlat ja puvunkin olisi paras olla linjakas eikä mikään prinsessahörhelö.." En tajua miksi, kun yleensä en voisi vähempää välittää jostain iästä ja numeroista! Ihan hyvä muistutus siis tämä ketju, että tärkeintä on se, että juhla tuntuisi omannäköiseltä ja -oloiselta ja sitä kautta juuri oikeanlaiselta.

Meilläkin onnistui morsiamen yllättäminen täysin! Sulhanen oli juonessa mukana ja häneltä saatiin avaimet "tavaroiden hakemista varten". Paha vaan, että samoja avaimia käyttivät sitten bestman ja sulhasen polttariporukka, joten sulhanen tuli samassa rytäkässä yllätetyksi Sulhanen haettiin siis samana aamuna ja bestmanille oli uskottu tehtäväksi jättää morsiamelle kirjekuoressa ohje aamutoimia varten. Morsiamen tuntien tiesimme, ettei häntä kannata ihan kylmiltään repiä ihmisten pariin vaan kannattaa antaa pieni varoitusaika ja hyvät ohjeet tulevaa varten.