On aivan erilainen mies, mihin olen aikasemmin tuntenut vetoa. Vaalea, suht lyhyt ja tavallisen näköinen. Ei pitkätukkarokkari (rokkari kylläkin) joista villeimmissä unissani haaveilin ja joita eksäni ovat. Kuitenkin luonne merkitsee minulle aina enemmän ja hänellä se on niin mahtava. Ottaa huomioon, muistaa merkkipäivät, on luotettava ja rehellinen, kertoo tunteistaan ja kaikesta pystyy puhumaan yleensä, huumorintajut kohtaa. Lisäksi tunnetaan toisemme jo niin hyvin ja hän on toinen parhaista ystävistäni. Minä olin ensin se, joka harasi sitä vastaan, että kutsutaan juttuamme seurusteluksi (ja nyt hän kostaa olematta kosimatta, tuskinpa vaan mutta vois ajatella et potut pottuina ), mutta pian huomasin että eihän siitä mihinkään pääse, että olin korviani myöden rakastunut. Lisäksi se seksuaalinen vetovoima, huhhuh... En koskaan vaihtaisi tätä kultakimpaletta pettävän ja valehtelevan eksän jälkeen. Hänen kanssaan jo puolentoista vuoden jälkeen tuntui että olen ahdistunut ja loukussa, enkä vain uskalla erota. Tämän kanssa, ei ole käynyt ero edes mielessä ja rakastun joka päivä uudelleen, vaikka vuosia on muutama jo takana. Hän on se Oikea. Siksi hän.

Itse olen miettinyt asiaa näin, kun mies kirkkohäät haluaisi, että käytäisiin perjantaina maistraatissa ja lauantaina alotetaan valokuvauksella, sitten siitä kirkkoon se siunaus hakemaan ja sitten juhlat. Eli ihan normaalisti siitä kirkosta alkaisi homma. Ja hääpäivä olisi tottakai maistraattipäivä ja tosiaan suurimmat kaunistautumiset, viralliset kuvat jne. sitten lauantaina siunauspäivänä. Mulle kävis pelkkä maistraatti jossain minimekossa, mutta eipä käy miehelle, hän haluaa kirkkohäät. : D Olin ystäväni häissä viime kesänä, menivät maistraatissa ihan hääpuvuissaan naimisiin ja eipä siinä muuta kun he tulivat juhlapaikalle, anoppi oli jo jakanut maljat, morsian kiitti vieraita, maljat juotiin, tytär lauloi ja sitten siirryttiin jo syömään. Eli ei mitään ns. seremoniaa ennen sitä, morsian vaan kiitteli kaikkia ihan alkuun ja syömään mentiin onnittelujen kautta.

En ole paasannut. Tai sen verran olen sanonut, että sen ei tarvii olla mitään ilotulituksia ja viulunsoittajia, pääasia että kysyy. Se paljasti silti sen verran et tulee olemaan jotain erikoista. Kärsimätöntä odottelua nyt vaan!

.

Oi, et.... : DD Minä olen miettinyt päivät, puvun, tiedän ystäväni tekevän ainakin häämeikin, tiedän värit, tiedän oman puolen vieraslistani ja tiedän, että tulen tekemään muutaman mansikkakermakakun riippuen vuodenajasta.... Ja niitä p'äiviäkin olen katsellut valmiiksi, ja juhlapaikkoja. Kosinta vain puuttuu ja miehen tuntien tulee puuttumaan vielä kauan. : ( Tiedän jo, minkä sormuksen haluan, muttei se ikuisesti odottele liikkeessä... Hoputettu on, myös vanhempiensa puolelta.