IdaLydia

Näillä näkymin vieheitä ei ole tulossa kenellekään. Sulhaselle sitä ehdotin, mutta ei tuo lämmennyt oikein idealle. Niinpä tuntuisi vähän älyttömältä sitten tehtailla niitä vieheitä muillekaan. Minulle tällä asialla ei ole kauheasti merkitystä, säästyypä sekin raha.

Laitan varmaan stay upit. Sukkahousuja en missään nimessä halua. Jos minulla olisi täyspitkä puku en kyllä laittaisi mitään sukkia, kun varmaan on aika helteiset kelit häiden aikaan, tuntuu vaan lyhyemmän mekon kanssa tyylikkäämmältä että on jotkut sukat vitivalkoisten säärieni verhona. Saahan ne stay upitkin sitten päivän mittaan pois jos meinaa läkähtyä.

Mulla on kampauksesta jonkinlainen visio, en halua että hiukset ovat kokonaan kiinni nutturalla, vaan jotenkin epäsymmetrisesti toisella puolella, ja jonkinlaiset loivat kiharat haluaisin hiuksiin. Minulla on äitini vanha hiushärpäke, jonka haluaisin kampaukseen ympätä mukaan ja kampaaja saa sitten koekampauksessa antaa mielipiteensä siitä, miten se kaikkein parhaiten saadaan hiuksiin. Äidilläni se oli aikoinaan pään päällä lyhyehköissä hiuksissa, itse haluaisin senkin epäsymmetrisesti toiselle sivulle päätä. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa se koekampausaikakin varata.

^^ Mitenkäs Komediateatterin juhlatalo? Mulla on se mielikuva että sinne saisi viedä omat juomat, mutta en ole ihan varma. Sinne ainakin mahtuu porukkaa ja on kävelymatkan säteellä Finlaysonin kirkosta.

Meidän kutsut lähetettiin pari viikkoa sitten ja oikeastaan vain muutamat ovat ilmoittautuneet ja näistäkin suurin osa ns. varmoja tulijoita kuten kaaso ja meidän vanhemmat. Ärsyttää olla näin malttamaton, vaikka itsekin olen joka ainoa kerta ilmoittautunut viime tipassa häihin vaikka olisin ollut satavarma osallistumisestani alusta asti. Meillä on kyllä tässä aikaa, mutta silti mielestäni on vähän outoa ettei esim. sulhasen sukulaisista kukaan vanhempiensa lisäksi ole vielä vastannut. Vaikka tiedän sieltäkin monta ns. varmaa tapausta. No, ei auta kuin odotella.

Mä olen kai sitten jotenkin boheemi kun en ole juurikaan miettinyt saati stressannut vieraiden pukeutumista. En ole koskaan oikein sisäistänyt sitäkään tyyliä että värikoodataan kaasot ja koko seurue esim. häiden teemavärin ympärille. Tai siis eihän siinä mitään vikaa ole jos kaikki ovat suostuvaisia eikä kukaan joudu pukeutumaan pahimpaan inhokkiväriinsä, itselleni vaan näillä väreillä ei ole niin paljon merkitystä. Siis uskon kyllä että meidän vieraamme osaavat pukeutua ihan asiallisesti, eikä meillä mitään pukukoodia ole. Meillä on kuitenkin aika rennot juhlat, joten siinä on ehkä myös jouston varaa. Mutta ei minulle siitä varmaankaan mikään paha mieli tulisi jos joku tulisi paikalle omasta mielestäni epäjuhlavissa vaatteissa. Se on tietenkin harmillista, että jos tiedetään hääparin toivovan vaikka tietyn koodin mukaista pukeutumista niin lähdetään sooloilemaan ja provosoimaan tieten tahtoen.

Eipä meilläkään ole mitään "virallisia" kihlajaiskuvia, kihlapäivänä möllötettiin epävalokuvauksellisesti sängyssä. Sitten kun kerrottiin kihlauksesta jouluna vanhempieni luona niin siellä meistä kyllä otettiin tosi paljon hyviä (ällösöpöjä mätsäävissä punaisissa vaatteissa otettuja ) kuvia, joten kai ne kihlakuvista menee.

Voisiko tuossa isäpuolen pukeutumisessa päätyä johokin kompromissiin? Onhan siinä välilläkin useita erilaisia vaihtoehtoja kuin perinteinen puku ja nahkahousut. Suostuisiko hän pukeutumaan johonkin vähän erikoisempaan tai rock-henkisempään pukuun, joka eroaisi jollain lailla ihan "normipuvuista"? Tai just sitten siistit farkut ja pikkutakki tai vastaavaa. Toisaalta kun olet kuitenkin tehnyt selväksi että kirkko-osuuden jälkeen saa sitten pukeutua miten lystää niin onhan se nyt jääräpäistä toimintaa isäpuolen osalta. Toivottavasti tilanne ratkeaa kuitenkin hyvin.

^ Mitkä paikat erityisesti eivät ole säväyttäneet? Olisi helpompi ehdotella jos olisi joitakin vähemmän houkuttelevia raakattu pois. Itselläni oli väkimäärän ja juomapolitiikan suhteen samansuuntaiset kriteerit, joten onhan noita paikkoja tullut pohdittua. Omat häät tosin kesällä. Yksi mikä tulee mieleen on Haiharan kartano. Todella kaunis paikka sisältä ja ulkoa ja värimaailma on neutraali. Tosin ei samaan huoneeseen mahdu ihan noin isoa porukkaa, jos nyt sillä on merkitystä. Olen ollut siellä nimenomaan keväthäissä ja oli oikein kiva paikka ja tunnelma. Se on kuitenkin suhteellisen lyhyen matkan päässä keskustasta.

^ Skumppa on aina hyvä investointi.

Me laitettiin viimeinen vastauspäivä kesäkuun puoleenväliin. Ja häät siis heinäkuun lopussa. Meillä kutsut laitettiin viime viikolla postiin ja muutamia ilmoittautumisia onkin jo tullut.

Tuttu tunne, minulla on myös ollut viime viikkoina sellainen olo ettei yhtään kiinnosta miettiä näitä hääjuttuja. Onneksi nyt ei ihan hirveästi ole enää mitään isoja juttuja järkättävänä, mutta toisaalta se myös aiheuttaa sellaisen pahaenteisen olon, että nyt olen unohtanut jotakin todella olennaista. No, onhan näitä juttuja tietenkin tehtävänä, mutta on ollut muutenkin stressiä ja toisaalta olen ärsyyntynyt siitä, kun sulhanen ei osaa tehdä yhtään mitään hääjärjestelyjen eteen ilman muistuttamista ja painostusta. Tuntuu vaan siltä, että olisivatpa ne häät jo ohi! Ja meillä nyt on kyllä muutenkin kaikki ylimääräiset koristelut ja härpäkkeet karsittu aika minimiin. Olen nyt psyykannut itseäni innostumaan lähinnä sillä, että yritän lopultakin saada tuota sulhasta sormuskaupoille mukaani, että saisin sen vihkisormuksen valittua ja jopa ostettua. Jospa ne timantit piristäisivät mieltä.

Meillä ei kyllä olla kauheasti aikataulutettu noita puheita, todennäköisesti meidän kummankin isät puhuvat, ja oma isäni ainakin haluaa puhua vasta siinä ruokailun jälkeen kun vähän on rentouduttu. Katseltiin tuossa taannoin häävideo sulhasen veljen häistä ja siellä ainakin tuleva appiukkoni puhui pitkään ja hartaasti, ja on kyllä puhunut kaikissa mahdollisissa perhejuhlissa joihin olen osallistunut. Mutta meillä nämä hommat nyt ei ole niin minuutin päälle kun ei kauheasti ole ohjelmaa, kaikki halukkaat saavat kyllä puhua. Joku pitänee myös jonkun pienen maljapuheen heti koko tilaisuuden alussa, mutta en vielä tiedä kuka. Veljeni tai kaasoni jos jompikumpi haluaa, jos eivät niin sitten toivotamme ihan itse vieraat parilla sanalla tervetulleeksi. Me saadaan tänään lopultakin nuo hääkutsut postiin. On kyllä sekin operaatio venynyt ja vanunut, mutta josko nyt viimein pääsisi niistä eroon. Muutenkin on stressiä päällä kaikesta häihin liittymättömästä elämässä, kiva saada joku asia pois käsistä!

Siis täh, mikä ihmeen etikettivirhe? Kaikkea sitä mietitäänkin. En ole eläessäni yhtäkään saamaani kirjekuorta kytännyt postimerkin osalta, olipa hääkutsu tai joku muu. Meillä sulhanen haki tällä viikolla postimerkit hääkutsuihin, enkä siis antanut mitään ohjeistusta, ja kakkosluokan postimerkit sieltä tulivat. Lähinnä mua nauratti kun siellä oli ollut valittavana kaksi erilaista postimerkkiä, niin se miesraukka oli oikeasti joutunut pähkäämään, että suutunko jos se nyt ottaa vääränlaisella kuvalla varustetut merkit. Juu, ei ole väliä postimerkin kuvalla, pääasia että kutsu menee perille. Olenkohan mä jotenkin bridezillailut viime aikoina kun tuo mies oli niin stressaantunut!

Meille on tulossa toivottavasti pelkästään kirjekuoreen mahtuvia lahjoja, enpä muuten ole mietinyt yhtään minne ne laitetaan. Jotenkin tuntuu työläältä ryhtyä availemaan ja säätämään niitten kuorien ja korttien kanssa, Itse kaasona tein jotain tuollaista aikoinaan ja silloinkin se oli mielestäni aikamoista tuherrusta. Mutta tottahan se on että jotkut varmaan haluavat lukea niitä kortteja. Tuollainen postilaatikkosysteemi kuulostaa kyllä kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta.

^ No mä varmaan joisin enemmänkin jos olisi tarjolla. Mutta siis kai tuo nyt yleisesti ottaen on ihan ok määrä. Ja siis riippuu toki siitä aikahaarukasta, että loppuvatko juhlat johonkin tiettyyn aikaan vai jatkuvatko vaikka aamuyöhön asti, kuten meillä todennäköisesti käy, kun osa vieraista jää yöksikin juhlapaikalle. Meidänkin pitäisi laskea ne viinojen määrät, mutta itse en osaa oikein hahmottaa asiaa vaikka olen katsellut joitain laskureitakin. Ollaan kyllä sillä periaatteella liikkellä, että mieluummin varataan liikaa kuin liian vähän, kyllä ne varmaan tulee käytettyä sitten myöhemminkin. Miehen suvulle ja minun kavereilleni alkoholi maistuu aika hyvin, enkä halua sitten sellaista tilannetta että juomat loppuvat kesken. Harmi ettei ole tullut koskaan itse häävieraana laskettua kuinka paljon esim. sitä boolia litkii illan aikana.

No minun sulhaselleni nyt ei muutenkaan ole tulossa mitään varsinaisia polttareita, mutta jos tulisi, niin eipä mua haittaisi jos stripparia katselisi vähän aikaa. Lähinnä ohjeistaisin polttariporukkaa, etteivät sitten hommaa mitään silikonitissistripparia, koska sulhaseni inhoaa sydämensä pohjasta silikonirintoja. Mutta joo, mä nyt voisin lähteä ihan itsekin miehen kanssa johokin strippiluolaan jos sen hyvinvointi olisi jotenkin siitä kiinni. Olen sattumalta päätynyt kerran hamassa nuoruudessani yhden miesten polttariporukan kanssa strippibaariin, ja aika harmitonta menoa se oli.

Kyllä minäkin varmaan pitäisin vähän outona, jos minut lapsineni sijoitettaisiin erilleen miehestäni. Tulisi sellainen olo, että lapset ovat vain joku välttämätön paha, jotka täytyy pitää mahdollisimman näkymättömissä. Sinänsä sen logiikan ymmärrä, etteivät kaikki halua lapsia lähelleen, mutta eihän se bestman ole pelkästään bestman tai seremoniamestari, vaan myös ystävä, ja varsinkin jos lapset ovat kummilapsia, niin kyllä mä heidätkin näkisin todella tärkeinä vieraina. Mutta minä nyt muutenkin koen häät ehkä enemmän sellaisiksi juhliksi, jotka järjestetään nimenomaan niille vieraille ja heidän viihtyvyyttään ajatellen, kuin että ne järjestettäisiin vain itseämme varten. Enkä siis tarkoita, että nimenomaan sinä RJH ajattelisit vaan itseäsi, vaan yleisellä tasolla. Kannattaa jutella ihan avoimesti näiden ihmisten kanssa, ihmisethän suhtautuvat asioihin eri tavoilla. Enkä kyllä automaattisesti edes ajattele, että kaikki lapset luonnostaan riehuvat ja mekastavat, toki pienet vauvat itkevät, mutta ei kai se ole mahdotonta siitä hääparin läheltäkään nousta sen lapsen kanssa vähän sivummalle.

Minäkin sinänsä ihan voisin tehdä niinkin, että antaa porukan istua minne haluavat, siinäpähän ainakin todennäköisesti löytäisivät pöytäkumppaneiksi tuttuja tai samanhenkistä seuraa ja itseltä säästyisi istumajärjestyksen laatimishärdelli. Mutta sitten taas siinä isossa porukassa on juuri se vaarana, että kaikki perhekunnat tai muut seurueet eivät mahdu samaan pöytään ja vaikka yksi joutuu itsekseen eri pöytään, niin parempi kuitenkin tehdä se järjestys. Loppuillastahan kaikki sitten kuitenkin istuvat suloisessa sekamelskassa, eikä niillä paikoilla enää ole paljon väliä. Suomalaiset kuitenkin ovat usein vähän jäyhää porukkaa juhlien alussa, joten mukavampi istua tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa syömässä se ateria.

Minä en kyllä ole paljoa vielä uhrannut ajatuksia istumajärjestykselle, kun ei vielä oikein tiedetä miten ne pöydät järjestetään, pitäisi päästä vähän katsastamaan uudelleen juhlapaikkaa. Mutta pääperiaate nyt kutenkin on se, että keskenään tutut ja sukulaiset istutetaan lähekkäin, eikä ruveta sekoittamaan sukuja keskenään, ehtii sitä tutustua sitten muutenkin juhlan aikana kun ei niissä pöydissä koko iltaa jumiteta. Kuitenkin porukka haluaa vaihtaa kuulumisia kun ei nyt ihan joka päivä nähdä. Vanhemmat varmaan asetetaan jotenkin meidän viereen. Itsestäni ainakin oli vähän ahdistavaa, kun yksissä häissä, joissa olin vanhempieni kanssa, minut oli sijoitettu istumaan johonkin "nuorisopöytään" eikä vanhempieni kanssa, vaikka ihan aikuinen olinkin enkä mikään äidin helmoissa roikkuva lapsi. Ja oli siellä pöydässä minulle joitakin tuttujakin, mutta jotenkin vaan en tykännyt. En tosiaan halua aiheuttaa mitään ahdistuksia ihmisille vaan niin, että kaikilla on joitakin tuttuja ihmisiä ympärillään.

Meidät vihitään minun kotipaikkakunnallani ja sillä paikkakunnalla, jossa olemme sulhasen kanssa tavanneet ja suurimman osan yhteistä elämäämme viettäneet. Hääjuhla sitten siinä lähistöllä, naapurikunnassa. Minun perheeni ja suurin osa ystävistämmme myös asuu siellä lähiympäristössä.

No itsellekin on kyllä ollut aika selvää, että kihlat tarkoittavat avioliittoa. Siis ei välttämättä mitään päivän tarkkuudella sopimista, mutta kuitenkin vaikka "joskus". Sulhaseni on ollut aikaisemmin kihloissa sillä asenteella, että ei varmaan ikinä naimisiin asti mennä, oli kuulemma vaan hienoa mennä kihloihin vuosituhannen vaihtuessa tms. Tein kyllä selväksi, että minun kanssani moinen peli ei sitten vetele, että kihlaus tarkoittaa sitä että naimisiin mennään. Kosiessaan mies kyllä kysyikin "mennäänkö naimisiin". Minulla on myös sukulaispariskunta, joka on ollut kihloissa nyt varmaan kaksikymmentä vuotta ja koko ajan ovat hokeneet, etteivät halua mennä naimisiin, ja siis ihan kypsässä iässä ovat menneetkin aikoinaan kihloihin. Mielestäni se on vähän järjetöntä, kun avioliitolla saisi monissa asioissa enemmän turvaa, eikä tuo suhde nyt tunnu olevan mikään hetkellinen haihatus, niin voisivat vaikka käväistä maistraatissa. Mutta kai se kihlasormus heille tuo kuitenkin jonkunlaisen pysyvyyden ja sitoutumisen tunteen henkilökohtaisella tasolla.

Alusvaatteissa taidan päästä aika helpolla, puvun kanssa voi aivan hyvin laittaa ihan tavalliset olkaimettomat rintsikat, kokeilin yksiä vaaleita rintsikoita joista muutenkin tykkään ja ne ainakin sopivat! Mulla on myös sellaiset liimattavat rintsikat, täytyy vielä kokeilla pukua niidenkin kanssa. Minun pukuni muotoilee sellaisenaan aika hyvin kroppaa kun siinä on nyöritys, joten en varmaan tarvitse mitään muuta muotoilevaa juttua. Ja alushame on "integroitu" pukuun. Pelkäsin kyllä etukäteen että joudun johonkin rintsikkakriisiin kun mun on muutenkin välillä hankala löytää sopivia!

No meidän häihin on tulossa enemmän sukulaisia kuin kavereita, lähinnä koska miehellä on suuri suku ja kaikki ovat aika läheisiä keskenään. Minustakin häät ovat sukujuhla, mutta samalla nimenomaan hyvät bileet missä toivon mukaan kaikilla "statuksesta" riippumatta on hauskaa. Onneksi nämä mieheni sukulaiset ovat tosi hauskaa porukkaa ja kaikissa muissakin heidän sukunsa juhlissa on ollut kivaa.

No muakin tavallaan harmittaa, etten heti alun perin aloittanut päikkyä, nyt jotenkin tekisi itselläkin mieli aloittaa sellainen, mutta en sitten tiedä että viitsiikö... Aluksi tuntui, ettei mulla nyt niin paljon asiaa häistä ole, mutta kai sitä edelleen olisi.