IdaLydia

Rouva
  • Viestit

    830
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän IdaLydia kaikki viestit

  1. No muakin tavallaan harmittaa, etten heti alun perin aloittanut päikkyä, nyt jotenkin tekisi itselläkin mieli aloittaa sellainen, mutta en sitten tiedä että viitsiikö... Aluksi tuntui, ettei mulla nyt niin paljon asiaa häistä ole, mutta kai sitä edelleen olisi.
  2. ^ Voi, romanttista on kyllä, itselläni ei hermo kestäisi tuollaista kun olen ehkä maailman uteliain ja malttamattomin ihminen! Itsehän en vieläkään ole valinnut vihkisormusta, mulla on pari vaihtoehtoa mutta pitäisi vielä kerran ainakin kokeilla niitä kun en vaan osaa päättää.
  3. Jaetaan nyt täällä kokemukset Dolly Couture -nimisestä jenkkiläisestä firmasta, josta hääpukuni tilasin. Sähköpostiin ja kysymyksiini vastattiin todella nopeasti ja ystävällisesti. Puku toimitettiin juuri siinä ajassa kuin luvattiin ja puku oli juuri sellainen kuin pitikin eikä korjauksille ole tarvetta. Tilasin siis muuten standardikokoisen puvun, mutta helmaa lyhennettiin. Osasivat myös suositella minun pituiselleni sopivaa helman pituutta, että mittasuhteet muuten säilyivät sopivina. Muutkin muutokset olisivat onnistuneet. Olen kyllä todella tyytyväinen kaikenkaikkiaan, vaikka totta kai sitä vähän mietiskeli mihin rahansa laittaa pukua sovittamatta. Ja vaikka en mikään asiantuntija olekaan niin puku ja materiaalit vaikuttavat ihan laadukkaalta eivätkä saumat tai ompeleet repsota tai mitään. Että voin kyllä suositella tämän perusteella.
  4. Sain tänään hääpukuni! Se on kyllä ihana, tuskin tarvitsee tehdä edes korjauksia. En nyt kyllä vielä itsekseni saanut kiristettyä noita selkänyörityksiä kunnolla niin ei vielä istunut päällä niin kuin pitäisi, mutta tuntuupa kyllä ihanalta. Tää on siis tällalnen tea length -pituinen puku, helma on kyllä tosi pöyheä ja näyttävä vaikka pelkäsinpä jossain välissä sitäkin että joudun erikseen hommaamaan alushameen. Nyt kyllä kerrankin tunnen itseni oikeaksi hörhömorsiameksi.
  5. Hopeoitu, eikö olisi mahdollista että molemmat pidätte oman nimenne? Voihan sen nimen sitten myöhemminkin vaihtaa jos vaikka miehesi tuleekin toisiin aatoksiin. Jos itsellä olisi joku tosi harvinainen nimi niin varmaankin haluaisin pitää sen, mutta toisaalta en haluaisi myöskään painostaa toista vaihtamaan omaa nimeään. Mulle tulee tuttavapiiristä äkkiseltään mieleen vain yksi pariskunta, jossa mies otti vaimon sukunimen. Kummankaan nimi ei ollut mikään yleinen, mutta nyt sen miehen etunimi ja sukunimi sointuvat tosi kivasti ja alkusoinnullisesti yhteen. En tiedä mikä heillä on ollut tässä taustalla, mutta muuten ovat kyllä sen tyyppisiä ihmisiä että luulen tuon olleen osittain myös eräänlainen symbolinen teko, jolla on haluttu reagoida perinteistä mieskeskeistä tapaa vastaan, että nainen ottaa miehen sukunimen. En kyllä usko että nämä ihmiset (ovat kolmekymppisiä kaupunkilaisia ja tuttavapiirikin samantyyppinen) ovat saaneet kauhean negatiivista palautetta, joissain konservatiivisissa ihmisissä tietty voi aiheuttaa närää, mutta jonkunhan aina pitää olla edelläkävijä jos niiden asenteiden halutaan muuttuvan edes vähitellen. Toinen tuttavani oli vuosikausia sitä mieltä, että kun hän menee naimisiin niin mies saa luvan ottaa hänen harvinaisen sukunimensä. Ne sulhasetkin vaihtuivat siinä välissä, mutta loppujen lopuksi tämä ystäväni ja miehensä ottivat kokonaan uuden nimen, joka ei ollut kummankaan alkuperäinen sukunimi.
  6. ^^ Eivät ole vaan vielä ehtineet kommentoimaan? Mä ainakin itse varmaan harkitsisin ties kuinka kauan, että täytyyköhän tässä nyt reagoida jotenkin ja mitenköhän hyvän käytöksen kultainen käsikirja neuvoo menettelemään kun ihminen saa STD-kortin.
  7. Hyvä että Naten pukuasia ratkesi ja sait noin asiallista palvelua. Minulle ei tule huntua, en ole oikein koskaan osannut kuvitella sellaista itselläni, se vaikuttaa jotenkin liian "viralliselta" ja varmaan jotenkin sotkeutuisin siihen kun olen niin nopea liikkeissäni. Ja itsellä kun ei edes ole kirkkovihkimistä niin erityisesti tulisi ehkä jotenkin ylipukeutunut olo hunnun kanssa. Mä laitan päähäni luultavasti sellaisen kukkakoristeen, jota äitini piti silloin kun vanhempani menivät naimisiin. No, meidän hääkutsut saapuivat tänään, ei ollut kirjoitusvirheitä mutta se teksti näyttää kyllä livenä isommalta kuin mitä luulin. Näkevätpähän huonosilmäisimmätkin mitä kutsussa lukee, parempi kyllä sekin kuin että olisi liian pienellä präntillä.
  8. Minäkin hankin hetken mielijohteesta tarrat kutsuihin "sinetiksi", samasta putiikista kuin itse kutsut. Nyt sitten viime viikolla lähettivät mulle ne pelkät tarrat kun näköjään niitä tilattuja juttuja lähetellään erissä. Joo, ihan kiva sinänsä saada edes jotain, mutta lähinnä tässä niitä kutsuja odottelen pelonsekaisissa tunnelmissa, kuitenkin niissä on joku karmea kirjoitusvirhe, enkä ketään muuta kuin itseäni voi sitten syyttää!
  9. Natte-15, voi ei, varmasti harmittaa ja stressaa tuo pukutilanne, varsinkin kun nyt heti ei voi tehdä asialle mitään. Mutta eiköhän asia järjesty tavalla tai toisella. Onneksi ei kuitenkaan sattunut ihan viime tipassa ennen häitä. Itsekin odottelen varmaan ensi viikolla omaa pukuani saapuvaksi ja kyllä jännittää.
  10. Naimisiinmeno nyt vaan tuntuu oikealta ratkaisulta. Ei se avioliitto varmaankaan lisää tai muuta tunteita tai sitoutumisen astetta sinänsä, mutta olemmepa sitten myös lain ja yhteiskunnan silmissä toisiimme sitoutuneita. Ja kyllähän se tuo sitä turvaa juridisissa kysymyksissä, kuten täällä on todettu. Lisäksi meillä varmaan vaikuttaa avioliittohalukkuuteen se, että seurustelun aikana erosimme ja palasimme sitten myöhemmin yhteen, ja toisella kerralla oli alusta asti selvää, että olemme tosissamme ja haluamme myös naimisiin, ei tarvinnut enää harkita tai arvuutella toisen tuntemuksia. Kun oli kuitenkin nähnyt myös sen elämän ilman toista, mutta ei kuitenkaan lopullisesti eroon päässyt, niin ehkä helpommin "uskalsi" todeta, että tämän tyypin kanssa haluaa olla loppuikänsä.
  11. Meillä on näköjään oranssi teemavärinä, se tuli vähän sattumalta kun ihastuin oranssisävyisiin kutsukortteihin ja siitä se sitten lähti. Oranssi on kyllä yksi lempiväreistäni muutenkin ja sopii mielestäni kesäisen rentoihin häihin. Lähinnä se näkyy yksityiskohdissa, serveteissä, pöytäkoristeissa ja mahdollisuuksien mukaan kukissa ym. Meillä on kyllä jo oikeastaan kaikki isommat jutut varattuna ja suunniteltuna, mutta kyllä tässä varmaan vielä paniikki iskee kun huomaa, ettei ole miettinyt niitä kaikkia käytännön yksityiskohtia. Juomien määrää esim. ei olla laskettu yhtään ja ne pitäisi kuitenkin hakea Tallinnasta jossain vaiheessa. Juhlapaikan koristeet vielä miettimättä, hääinfon lopullinen versio tekemättä, kutsut vasta tulossa ja lähettämättä... Missä vaiheessa teidän mielestänne ne kutsut pitäisi viimeistään saada lähetettyä?
  12. Me kyllä pyydämme rahaa ihan käytännön syistä. Minua ei todellakaan kiinnosta ryhtyä pähkäämään jotain lahjalistaa, ja kaikki mitä oikeasti haluaisimme ja mille olisi todellista tarvetta on niin arvokkaita ettei kuitenkaan kehtaisi listaan laittaa. Mitään kippoja, kuppeja tai lakanoita ei tarvita yhtään enempää lähtökohtaisesti. Tietenkään en pahastu jos joku vieras tuo jotakin konkreettista tavaraa, mutta lähinnä tarkoitus on, että saadut lahjarahat säästetään häämatkaan. En kyllä koe sitä rahan pyytämistä mitenkään nolona, mieluiten olisin pyytämättä yhtään mitään, mutta koska ihmiset kuitenkin jotain haluavat antaa niin onpahan tarjottu mahdollisuus. Jokainen varmaan tajuaa että tämän ikäisillä ihmisillä on tavaraa ihan tarpeeksi.
  13. Meille tulee miljöökuvaus juhlapaikalla. Alunperin ajattelin ihan studiokuvausta (kun en muusta edes tiennyt ), mutta koska juhlapaikka tarjoaa niin kivat puitteet (vanha rakennus kuisteineen, rantamaisemat, laituri, metsäisiä maisemia) niin päädyimme miljöökuvaukseen. Jos olisi tarvinnut erikseen miettiä joku paikka miljöökuvaukselle juhlapaikan ulkopuolelta niin enpä varmaan olisi jaksanut nähdä vaivaa, mutta nyt kuvaus tapahtuu kätevästi ennen hääjuhlan alkamista kun paikalla ollaan sopivasti jo valmiina. Kuvaaja jää sitten juhliinkin kuvaamaan joksikin aikaa.
  14. Kutsumme noin 100 vierasta, joista ehkä parikymmentä on lapsia. Luulen, että oikeasti paikalle tulee 80-90 ihmistä, mikä olisi tilan kannaltakin optimaalinen määrä.
  15. Itsellänikin on juuri tuo tilanne, että kesätöitä tai harjoittelupaikkaa tms. olen hakemassa ja vähän jännittää miten sitten saa ajoitettua kaikki hääjärjestelyt kun häät ovat kuitenkin vielä eri paikkakunnalla kuin missä asumme. Eikä oikein kesätyöntekijänä kehtaa ruveta esittämään kauheasti vaatimuksia lomapäivien suhteen. Itsekin haastattelussa aion mainita asiasta, kyllä nuo luulisi järjestyvän kun on hyvissä ajoin tiedossa päivämäärät. Minun hääpukuni on nyt sitten tullissa, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. No, olin kyllä varautunut tähän, mutta kohta se puku on mulla oikeasti kotona.
  16. ^ Pasi Kivimäki & N.Y.T. http://www.pasikivimaki.net/index.html Ei siis ole omakohtaista kokemusta, mutta ainakin nettisivujensa ja kuulemani perusteella sopisi aika hyvin kriteereihisi.
  17. No juuri tätä minäkin olen pähkännyt, että miten asian ilmaisee järjellisesti ja asiallisesti. Meilläkään ei sinänsä ole mitään sitä vastaan että lapsia tulee häihin, mutta iltaosuus ei ihan lapsille sovi ja kuitenkin olisi kiva jos ystävät ja esim. serkut pääsisivät juhlimaan mahdollisimman myöhään. Enkä sitten kyllä oikein osaa/kehtaa ryhtyä kutsumaan vain osaa lapsista vaikka se omasta näkökulmasta ehkä helpointa olisikin. Paras tähän mennessä keksimämme vaihtoehto infoon on ollut suunnilleen: "Lapset ovat tervetulleita, mutta huomioikaa, että iltajuhla (klo siitä ja siitä alkaen?) on tarkoitettu aikuisille." Itse yritän välttää kaikkia monimutkaisia selostuksia hääinfossa. Se on sitten jokaisen aikuisen vastuulla miten jälkikasvunsa kanssa menettelee, jokainen arvottakoon itse sen haluaako koko perheen mukaan vai ei. Tiedän, että joillekin vieraille on ihan suhteellisen helppo homma järkätä joku sukulainen hakemaan lapset kesken juhlan pois, mutta joillekin muille voi olla hieman hankala yhtälö. Onneksi nyt ei mitään ihan kauhean suurta määrää lapsia ole tulossa, tai ei ainakaan niitä, jotka pitkästä matkasta asti tulevat.
  18. Me saimme kuin saimmekin bändin varattua, ja tosi kivuttomasti ja helposti vieläpä. Olen stressannut tästä bändiasiasta ja sulhasen hidastelusta sen suhteen kuukausikaupalla, ja varsinkin nyt kun sulhasen kavereiden bändi meni puihin. Toki budjetti paukkuu nyt kun bändi kuitenkin maksaa, mutta kyllä se elävä musiikki kuitenkin mielestäni tuo ihan oman tunnelmansa. Olin kyllä kuvitellut, että kaikki bändit on jo varattuna meidän hääpäivälle, mutta saimme kuitenkin ihan sen ykkösvaihtoehdon. Pitäisi kai uskoa joskus sulhasta kun hän väittää, että kaikki järjestyy. En vaan itse osaa olla niin lehmänhermoinen mistään asiasta.
  19. En minäkään varmaan kommentoisi automaattisesti noita STD-kortteja, tai riippuu varmaan siitä kenen häät olisivat kyseessä, että jos nyt muuten vaikka olisin tekemisissä ko. ihmisten kanssa niin toki kommentoisin. Mutta siis ei kai niihin "tarvitse" mitenkään vastata, sehän on vieraalle itselleen tieto tulevista häistä että osaa varautua. En ole itse saaanut koskaan save the date -kortteja joten en kyllä oikeastikaan tietäisi kuuluuko niihin reagoida.
  20. Mun hääpuku oli kuulemma lähtenyt jenkkilästä kohti Suomea, nyt odotan jännityksellä että pääsen sovittamaan. Olen kyllä varautunut henkisesti siihen, että puvussa on jotain korjattavaa, että se on liian pieni tai iso tai jotain... Ja saatan joka tapauksessa teettää siihen vielä olkaimet vaikka muuten olisikin sopiva. Sitten saakin miettiä mistä hommaa kohtuuhintaisen ompelijan. Onneksi on kuitenkin hyvin aikaa näihin säätöihin.
  21. Ei kutsuta. Minä en tällä hetkellä edes ole töissä ja miehellä on oikeastaan vain yksi sellainen työkaveri, kenen kanssa hän on vapaa-ajallakin enemmän tekemisissä ja kenet minäkin olen tavannut. Minun puolestani voisimme vaikka kutsuakin ko. henkilön, mutta kai miehestä tuntuu siltä, että sitten jotkut muut työkaverit loukkaantuisivat jos vaan yksi porukasta kutsutaan.
  22. Minäkin kävin häämessuilla viikonloppuna Tampereella, mutta ei sieltä nyt mitään ihmeellistä irronnut, vähän ehkä jäi pettymykseksi koko tapahtuma, johtui tietty osittain siitä, että meillä on jo niin paljon varattuna ja ostettuna. Mutta sormuksia tuli kokeiltua ja hypisteltyä, ja nyt jopa näyttäisi siltä, että sormusvaihtoehdot ovat karsiutuneet kahteen potentiaaliseen! Mutta vielä pitää niidenkin välillä jahkailla, minä olen kyllä maailman huonoin päättämään yhtään mitään, ja tuo vihkisormus nyt on kuitenkin aika pitkän aikavälin investointi.
  23. Tulipas täältä heti hyviä vinkkejä, täytyy lähteä haistelukierrokselle! Tuo Vamp a NY kuulostaa kyllä kuvausten perusteella sellaiselta, että sitä on ehkä pakko saada.
  24. Meidän juhlatilalle (Pirkanmaalla) tulee hintaa 1200 euroa. Perjantai-iltapäivästä sunnuntaihin, samaan hintaan sisältyy rantasaunan käyttömahdollisuus, majoitusmahdollisuus 50 henkilölle ja päärakennuksen lisäksi erillinen pienempi rakennus, jossa itse ajateltiin yöpyä. Halvemmallakin varmaan olisi päässyt, mutta toisaalta voin kyllä maksaakin vähän ekstraa siitä mielenrauhasta, ettei tarvitse ryntäillä kiireessä, vaan saa sekä koristella että purkaa pois tavarat kaikessa rauhassa.
  25. Minä en myöskään oikein ymmärrä näiden vieraslahjojen pointtia. Miksi joku haluaisi saada krääsää mukaansa häistä? Ei meille tule myöskään hääkarkkea, en osaa enkä halua askarrella niitä. Mielestäni siinä on ihan tarpeeksi lahjaa vieraille, että heille tarjotaan hyvät ruuat ja juomat laadusta tai määrästä tinkimättä. Ystävieni häissä oli nimikoidut kahviservetit ja otin silloin sen servetin itselleni ikään kuin muistoksi niistä häistä ja sen on minulla edelleen jossain tallessa. Meillekin tulee vastaavat, joten ottakoot ihmiset ne sitten mukaansa jos jotain konkreettista muistoa tilaisuudesta kaipaavat.