DaughterOfTheMoon

Joo näihin nyt päädyttiin, kunhan piti varmistella Kiitos leidit ^^ Laitoin sitten joo paikalle sähköpostia ja sieltä tuli ehkä vähän hassu vastaus, vai käsitänkö minä nyt vaan asiat hassusti. Minä kun ajattelin että nyt kesäkuulla jos sinne päästäisiin katsomaan, tosin en sitä sitten niin kirjoittanut mutta kai kuvittelin että ymmärtäisi kun kuitenkin kirjoitin että pääsisi ihan konkreettisesti asioita pähkäilemään ja suunnittelemaan Sieltä kysyttiin että mitä kuuta me ollaan ajateltu, ehdottaisi vaihtopäivä (mitä hittoja ne on?!), kello tän ja ton välissä ja elokuussa sopii muutkin päivät. Täytyisi nyt koittaa sinne jotain fiksua kirjailla, M:lläkin kun nyt alkaa perjantaina kahden viikon loma, niin olisi nyt ihan lähiaikoina aikaa mennä siellä käymään, tai sitten viimeistään jos heinäkuussa. Kun nyt saisi sieltä mitat ja kuvat ja kaikki omaan käyttöön niin voisi oikeesti alkaa suunnitteleen ja pikkuhiljaa hankkiin koristusjuttuja.

Siis tää vois olla minun näppäimistöltä lähtöisin! Minun äiti on ihan samanlainen, kaikki pitäisi tehdä juurikin niinkun hänen armonsa tahtoo. Se onkin yksi syy siihen miksi me ihan kaikessa hiljaisuudessa kehitellään meidän häät, eihän tässä kenelläkään huumori riittäisi jos minun äiti tietäisi ja olisi vaatimassa sitä tätä tota ja tommosta, kun 'ne nyt vaan kuuluu olla'. Puuttuisi oikeasti joka ikiseen yksityiskohtaan, niihin pienempiinkin. Tiedä minkälaisen hepulin hän saa kun joskus saa tietää että minulla on musta puku, sitä jäkätyksen määrää ei oikeasti jaksa kukaan Sitä en tiedä että miten miehen äiti sitten häähommiin suhtautuisi. Hän kuitenkin on ihan eri planeetalta kun minun vanhemmat, niin hän ei joka asiaan nokkaansa tunkisi. Eikä ottaisi itseensä jos pitäisi pyytää toppuuttelemaan.

Ai niin, tarviikin kysyä M:ltä että katsoiko se tililleen, että voidaanko hakee minun sormus tänään! Olis kyllä ihan ihanaa jos se nyt saataisiin hakee kotiin, vaikka M on jaksanut mutista että kuitenkin minä vaan hiplaisin sitä kokoajan. No mitä sitten vaikka hiplaisinkin, ei sen siittä pitäs rikki mennä

Pitäisiköhän minun oikeesti nyt ryhdistäytyä ja laittaa sinne juhlapaikalle meiliä Lauantaina kun oltiin muuten ajelulla niin käytiin sitten kurvaamassa juhlapaikan ohi, ja kyllä se vaan ulkoapäin näyttää ihanalta paikalta! Sitäkin minä sillon pohdin että laitanko sähköpostina heille sinne sen listan kaikista kysymyksistä, mutta M oli sitä mieltä että ei kun sitten kysellä paikan päällä. Mutta jos listassa on montakymmentä kysymystä, niin siinähän menis sitten ikä ja terveyskin melkein kun niitä lähtis siinä kyseleen. Ja saisivat siellä ajan kanssa kirjoitella vastauksia kysymyksiin.Onko ihan pimee ajatus? Kun kuitenkin tää reilu 4kk aikaa, niin olisihan se hyvä saada nyt jo tietää kaikki oleelliset asiat Muttta! Sulholla on tänään Tampereella jotain työhommia, minä tungen hänen kyytiin ja lähden kutsutarvike-ostoksille ja samalla ratsaan muutaman kenkäkaupan, jos sattuisi jotain potentiaalisia juhlakenkiä tuleen vastaan. Tosin en ihan ominpäin viitsi niitä lähteä ostamaan, nappaan vaan kuvia niin saa hyväksyttää sulholla. Sille muutamia kenkiä olen netistä esitellyt mutta ei kelpaa kun ne yhdet mitä minä oon katellut.. Ja joiden myyjä ei ebayssa vastaa siihen kysymykseen niiden koosta. Se kun olis aika oleellinen tietää kun en tosiaan viitsi kaksia kenkiä alkaa tilaamaan

Osannut yhtään edes ajatella tämmöstä asiaa Mutta heilahtaa tästä nakki bestmanille, jos sulhasen äiti tulee juhliin niin saa sitten jossain vaiheessa jokusen sanan sanoa (ja ei varmaan jää edes muutamaan sanaan, sen verran puhelias nainen kysessä. Ja kun minun vanhempiahan ei sinne kutsuta kun ei tulisi itse bilettämisestä siinä tapauksessa mitään)

Ainakin yksi miehen työkaveri kutsutaan (me oltiin heidän häissä niin toki heidät vastavuoroisesti kutsutaan), vielä vähän auki että kutsutaanko sitten kolme muutakin. Tosin kun pitäisi pitää porukka pienenä ja ainakin yhdellä noista kolmesta on vaimo joka tarvii sitten myös avecina kutsua (vaikka tämä kyseinen henkilö ei niin paljoa sulhosta tykkää, oli aikanaan tehnyt huonon ensivaikutelman ), niin tarvii vähän pohtia että kutsutaanko sieltä ne kaikki vai vaan tämä yksi varmasti kutsuttava

Me törmättiin erään kuvasivuston chatissa. Huomasin ensin kuinka hän kuuntelee samanlaista musiikkia kun minä ja pakkohan se profiili oli käydä vakoilemassa. Ensimmäinen ajatus oli semmonen 'purrrrrr'. Eli profiilikuva tyrmäsi minut täysin. Pikkuhiljaa alettiin jutteleen, vaihdettiin messenger-osoitteita, siellä höpöteltiin sillontällön. Sitten vaihtui puhelinnumerot ja ensimmäistä kertaa soiteltiin 3v juhannuksen alla. Muutama viikko siittä eteenpäin nähtiin ekaa kertaa, lähdettiin keikalle yhdessä. Siittä hän sitten jäi viikonlopuksi minun luokse, seuraavana viikonloppuna, sitä seuraavana... Tosin se oli sitten vaa tapailua enemmänkin. Pari kuukautta meni että sitten aloin kyseleen, että niin seurustellaanko me nyt sitten ihan oikeesti vai häh. En oikein saanut hänestä mitään irti, mutta kyllä sitten hän myöntyi asialle Tuossa kun oli takana se, että kaikki hänen entiset suhteet ollut niin huonoja kokemuksia, että ei uskaltanut riskeerata. Siinä meni sitten kuukauden verran kun hänelle eräänä iltana kuiskasin että rakastan. Luulin että hän pelästyy kamalasti ja se juttu kaatuu siihen, mutta ei. Jonkun aikaa siinä meni ennen kun hän sitten sanoi samaa minulle. Eli meillä oli hieman hidas alku, mutta nyt kun sitä jälkeenpäin miettii, niin hyvä vaan että rauhallisesti edettiin, onhan minullakin takana niitä täysin mönkään menneitä parisuhteita, nyt sitten ollaan pelattu ihan varman päälle. Mutta, Hän....... on niin paljon minun kaltainen, mutta kuitenkin hieman erilainen, hyvällä tavalla... on rehellinen... rakastava... rakastettava... on tehnyt minusta paremman ihmisen... on tehnyt minusta kokonaisen, korjannut palasiksi hajonneen minut... on myöskin ihan aikuisten oikeasti se minun toinen puolikas... tukee ja hoivaa kun on tarvetta... pitää minut turvassa kaikelta, ts. hänen luonaan on maailman turvallisin paikka... on minun takia, täysin omasta halusta ja aloitteesta, tehnyt suuria muutoksia omassa käytöksessään ja tottumuksissaan... on fiksu ja parisuhteen aivot... rakastaa minua sellaisena kun satun olemaan... pitää samalaisesta musiikista, elokuvista ja tv-sarjoista kun minä... on samanlainen huithapeli mitä tulee kodin siivoamiseen ja järjestyksessä pitämiseen ... pitää kanssani samoista arvoista, maailmankatsomuksesta ja alkoholitottumuksista... on vähintään yhtä lapsenmielinen kun minä... ei ole tosikko... jaksaa työkiireiden ja -stressin ohella myös huomioida minun olemassaoloni... tipauttaa minut takaisin maan pinnalle kun on tarvetta... jakaa kanssani myös samanlaisen täysin pähkähullun huumorintajun ja meillä nauretaankin todella usein milloin millekin. Myöskin on niitä 'sisäpiirin juttuja' suuri kasa juuri tämän takia... osaa rakentaa ja nikkaroida, ei mene sormi suuhun missään tilanteessa, oman elämänsä MacGyver siis... on ihminen jonka kanssa voin puhua ihan mistä vaan... on kaikin puolin niin erilainen kun exäni... on hyvin eläinrakas... omaa aivan tajuttoman ihanat siniset silmät, mihin hukun hyvinkin usein... on tajuttoman hyvännäköinen ja seksikäs, huolimatta mukana kulkevasta oluttynnyristä ... on se henkilö, jota rakastan enemmän kun ketään olen ikinä rakastanut <3

Sainpas minä sen gmailin tapeltua Tuli nyt mallia sukunimi.etunimenlempinimi/lyhennös, mutta se kelpaa vallan hyvin, tuolla lempinimellähän minuu muutenkin kaikki kutsuu Oli muuten ihan pakko googlata, että montako nimikaimaa google löytää. Fb:hän se siihen linkkasi, ilmeisesti niitä on minun lisäks neljä! Tosin kolme niistä oli fb:ssä tuolla etunimen lempinimellä, mutta enivei. Ja tällä nykyisellä sukunimellä löytyy tasan yksi nimikaima, saa nähdä tuleeko nyt sitten joskus vastaan jotain häröjä väärälle henkilölle tulleita yhteydenottoja tai muuta

Pitikin klikata tämä topic auki.. Pakkohan minunkin oli jo katsoa uusi sähköposti, mutta gmail jaksaa herjata että se, tämä ja tuo vaihtoehto (etunimi.sukuni / etunimenlyhennös.sukunimi jne) on jo varattu. Kokeilin sitten hotmailiin (missä minulla on ollut lähestulkoon aina se pääposti, sinne sain etunimi.sukunimen Täytyy nyt katsoa jos ton gmailin saisi nyt jollain fiksulla väännöksellä luotua.. Ilmeisesti minulla nyt sitten on nimikaimoja, tällä nykyisellä nimellä ei ole kun yksi ja sekään ei ole mitään haitannut

Meille tulee myös, lähinnä siksi että minun vanhemmat semmosen haluaa että perinnöt ja muut jää sitten minulle. Vielä tosin en ole asian suhteen saanut suuta auki että miehelle tuosta mainitsisin, mutta ehtiihän tässä vielä ja olettaisin että hyvin tulee asian ymmärtämään varsinkin kun tuntee minun vanhemmat, että milä vääntö asiasta voisi sitten tulla

Oo, nuo on aivan ihania! Oltiin viime vuonna häissä missä oli tuommonen vieraskirja ja oli niin ihana, tosin sitä en viitsi meidän juhliin ottaa kun kyseinen pariskunta kutsutaan meidänkin juhliin Muistaakseni siinä ei ollut mitään ohjeistusta, vaan sulhanen yhdessä vaiheessa hihkasi että vieraskirja on esillä ja sinne saa sormenjälkensä painaa. Tosin kun oli pienet juhlat niin oli siinä helpompi se kerran sanoa

Kyllä minulla ihan suoraan sanottuna suurin kriteeri on se miltä sormus näyttää, sitä kun kuitenkin tulee katselemaan vuosia, ja ulkonäön kanssa sitten käsikädessä kulkee se käytännöllisyys. Minä en pystyisi käyttämään ulkonevia kiviä koska olisin sitten joka paikassa niiden kanssa kiinni. Ja minulle kun tulee teetetty sormus, niin tulee sormus jonka ulkonäöstä pidän ja mille olen asettanut ne käytänöllisyystekijät, tosin muutenkin se mistä tykkään on sellaisenaan jo käytännöllistä. (johan tuli lausehirviö ) Minulle tulee leveä, olikohan 6mm, koska en osaisi olla kapean sormuksen kanssa. Kihlakin on leveä, mutta se tulee sitten häiden aikaan siirtymään oikeaan käteen kun ei se sovi vihkin kanssa yhteen (terässormus, valkokultainen näyttäisi ehkä hieman omituiselta ). Vihkissä myöskin tulee olemaan kiviä, minun kahdesta vanhasta (exiltä saaduista ) sormuksista tehty niin on rubiineja ja mustia kiviä, tosin en ole varma mitä ne mustat on, mutta väliäkö sillä. Ja näihin sitten vielä yhdistettynä se että paljaaksi jäävät pinnat karhennetaan, tulee siis varsin minun näköinen sormus. Ja suomalainen käsityö

Ette ainakaan minun mielestä meillä kun jäi suunnittelu- ja toteutusaikaa ihan karvan yli 6kk Netissä yhdessä chatissa toisiimme törmättiin, rohkaistuin sitten häntä kerran yhdelle keikalle lähtemään seuraksi, ja niin tuo jäi 'nurkkiin pyöriin' Tosiaan, minä oon 27v, sulho 33v, häiden aikaan syksyllä mittarissa sitten uudet luvut. Yhdessä ollaan häiden aikoihin oltu 3v, joista kihloissa 1v9kk, yhdessä asuttu viime syksystä asti. Aiemminkin otaisiin muutettu, mutta minulla kun oli muutama juttu kesken edellisellä paikkakunnalla niin venyi. Minä olen kuntoutustuella, koitan itseäni saada siihen kuntoon että pääsisin joku kaunis päivä opiskelemaan, kroppa kun ei kestä sitä duunia mihin olen kouluttautunut. Hän puolestaan on tietokonehommissa, tekee juttuja mitä kovin moni Suomessa ei tee, ja vuosittain työpaikka kustantaa 'lisäopiskeluja' jotka sitten on reissuja Jenkkeihin. Asustellaan kivassa vuokra-rivarikolmiossa pienehköllä paikkakunnalla eläinten kanssa, lapsia ei ole eikä tule, me kun ei kumpikaan tykätä lapsista. Katsoo nyt sitten aikanaan viekö miehen työt meidät minnepäin maata / maapalloa, mutta ei täältä mikään kiire vielä mihinkään ole, kun on kiva yhteinen koti ja kuviot täällä nyt siinä mallissa ettei edes ole mikään hinku minnekään muualle Pienellä budjetilla häitä kasataan, minulla kun tuota rahaa niin vähän kuussa tulee, eikä sulhollakaan nyt niin hurraamista tuloissa ole, vaikka kuitenkin suht hyvin tienaa (minun mielestä saisi kyllä saada isompaa palkkaa kun vertaa siihen työn määrään ja laatuun mitä tekee). Ja pienet häät tulossa lähimmälle kaveripiirille.

Minä oon Etsystä katsellut hiuskoristetta ja korviksia, sinänsä jo mieleisen hiuskoristeen pöytänyt, mutta pitäisi vielä nyt saada päätettyä että otanko sen. Eniten vaakakupissa painaa se että tuleeko sille sitten häiden jälkeen käyttöä (on siis nahasta tehty korppi), kun hintaa sillä on se joku vajaa 40e jos oikein muistan, plus toki postit

Meidänhän 'ei vielä pitänyt mennä naimisiin', mutta yhden muuttujan kautta alettiin sitten asiaa pähkäilemään Kesähäitä kun me ei haluta (sulho varmaan sulaisi lätäköksi helteellä ), eikä talvea (miulle liian kylmä) ja kevät oli myös poissa laskuista. Joten syksy jäi sitten ainoaksi loistavaksi vaihtoehdoksi. Siinä ei stten tarvittu kun yksi vilkaisu kalenteriin, halloween on sopivasti viikonloppuna. Ja saapahn siittä sitten haettua sitä meidän näköistä koristeluteemaa ihan luvan kanssa Ja jatkuupahan meidän 'juhlaputki' kun elokuussa sulhon synttärit, syyskuussa minun ja lokakuussa häät, eli voi kaikki melkein niputtaa samaan kasaan. Elo-syyskuulla tulee meidän vuosipäiväkin kaiken lisäksi

^ joo toi nyppääntynyt mekko ja huolittelematon ulkonäkö on kyllä jo suuremman luokan moka. Mutta onhan sitten mustissakin vaatteissa eroja, että onko se juhlallisempi, häihin sopiva kun enemmän naapurin Reiskan pikkukylä-hautajaisvaate

Joo minä kans kaivaisin varmaan violettia tai punaista päälle jos pitäisi johonkin muuhun pukeutua, ja sekin olisi viimeinen pakko jos ei värillisillä asusteilla kelpaa Ja kukaan ei ikinä ole mitään mutissut, ainut joka jaksaa mustiin pukeutumisesta valittaa on minun äiti, joka muutenkin on ihan liian vanhanaikainen. Viime vuonna oli kolmet juhlat jotka menin samalla mekolla (niistä itseasiassa oli häät) nimenomaan tuolla aiemmin mainitsemallani mustalla, missä violetteja palloja, eikä kukaan katsonut kieroon.

Tää on nyt vaan minun mielipide, mutta minun mielestä toi 'musta on hautajaisväri' on jotenkin.. Vanhanaikasta. Minä kun pukeudun 365 24/7 mustaan, kaapissa ei edes ole mitään värillistä (paitsi sitten yksi mekko missä on violettia pallokuvioo), niin olisi perin kummallista pukeutua johonkin täysin ei minua -olevaan väriin, koska 'musta on suruväri'. Mutta jos nyt pitäisi jonkun häihin lähteä, niin joo pukeutuisin mustaan, mutta sitten jotenkin muuten elävöittäisin sitä, vaikka sitten sinisellä (kengät, bolero tjsp, jne). Ja jos pitäisi häihin lähteä, niin toki sitten morsiusparilta kysyisin että mikä on ok. Jos olisi meidän lähintä kaveripiiriä, niin kokomusta jotenkin maustettuna varmaan olisi täysin ok. Ja sinänsä etikettikin on semmonen, että juuri niissä ihan virallistakin virallisimmissa tapahtumissa sitä pitää orjallisesti seurata, mutta sitten muuten olisi vapaammin tulkittavissa se etiketti Mutta kuten sanoin, tämä on vaan minun mielipide, siittä ei kenenkään tarvitse suuttua tai muutakaan

Minä tässä kahlasin koko ketjun läpi, ja muutama semmonen varteenotettava vaihtoehto löytyi. Sitten tuli vastaan sivulta 24 murskan laittama pätkä (jota en nyt tähän saa lainauksessa -.- ), jolle oikeasti nauroin hetken ja totesin itsekseni että tämä voisi olla niin nappi meidän kutsuihin (Sulhollekin tuon skypeen töihin pastesin, sielläkin jonkunlainen repeämys tuli). 'Takana ovat sinkkuvuosien erheet, vedetään siis tänään yhdessä perseet.' Ja tuosta sitten voisi jatkaa Avoliittomme päättyy Tampereella 30.10.2015 Tahdomme viettää ensimmäistä avioliittopäiväämme seurassanne 31.10.2015 paikka x klo 15 lähtien DaughterOfTheMoon & M Ilmoitattehan saapumisestanne 13.9.2015 mennessä DotM 045 xxx xxxx M 045 XXX XXXX Ellei sitten nakiteta ilmottautumisia kaasolle ja bm:lle, katsoo nyt

Joo niinhän ne, mutta kun Minuu mietityttää että minkälainen bridezilla minusta vielä kuoriutuu. Jos eilen jo otin huolella pulttia, niin mitä se on sitten 5kk päästä kun ei oo enää paljoo aikaa

Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon Ja muutenkaan meitä ei uskonnollisuudet kiinnosta, ja minun mielestä se on vähän hullua vannoa rakkauttaan toiseen ihmiseen seinällä olevan kuvan edessä. Ja huom! Minun mielipide, ei herneitä nenään kiitos

Me ei olla vielä lopullista vieraslistaa saatu pohdittua, mutta se mitä pohdittiin näytti pahasti siltä että sulhon puolelta tulee paljon enemmän porukkaa. Tosin kun minä tiedän ne kaikki ketä on tulossa, eli periaatteessa 'yhteisiä' kavereita. Minun puolelta sitten tulee vaan muutama, kun en tiedä ketä sinne kutsuisin, ja kun kuitenkin sitten olisi se että jos kutsuu 'sen', niin pitää kutsua myös 'tuo' ja 'tää'. Myös sitten se, kun halutaan vaan pienet juhlat, niin pakko sitten pitää listakin lyhyenä, ettei siellä olisi näitä joiden kanssa ollaan tekemisissä harvinaisen vähän. Ja yksi minun pään murheenkryyni on se, että tahtoisin kutsua miehen työkaverin vaimoineen, vähän niinkun vastavierailulle kun me oltiin viime vuonna heidän häissä. Mutta tuleeko siittä sitten se tilanne, että sieltä pitää muitakin työkavereita kutsua, ja niitä olis ainakin kolme (jos muutama muu lasketaan mukaan, niin sitten olis yhteensä 7, mikä on jo kolmasosa siittä mitä me meinattiin kutsua). Kun ei sitä vieraslistaa vaan voi paisuttaa kun rajallisella budjetilla mennään, juhlapaikkaan se ei vaikuta, mutta sitten ruoka- ja juomalaskuun...

Minä viime yönä sängyssä pyöriessä pähkäilin, että miten me laitetaan kutsuun. Kun tosiaan ei haluta niitä mustia pukuja tiukoille kiskottuine kravatteineen. Että laitetaanko smart casual vai ihan 'asu vapaa mutta pakollinen'. Kun ei meillekään tule niin näyttävää pukeutumista, vaan ihan meidän näköistä ja muutenkin rennot juhlat tulossa, niin sekö vasta olisi hölmön näköistä jos sitten vieraissa olis puvun päälle kiskoneita

Minen oo saanu mitään aikaan ees ajatustasolla Ainut mitä nyt oon tehnyt on se että oon heitellyt muutamaan paikkaan spostia, että löytyisikö innokasta opiskelijaa tekemään sitä miun puvun yläosaa, mutta ei oo vielä mitään vastattu. Sinänsä eihän sillä nyt mikään kamala kiire ole toteutuksen kanssa, mutta se tekijä olisi ihan kamalan kiva löytää. Ja kun mieluummin juuri tukisin opiskelijaa, kun itsekin olen vähävarainen. Tai sitten joku tällä hetkellä työtön tai tai.. Ja sulho varmaankaan ei suostu eikä ehdi piirrellä tota nimikirjainlogoa ennen viikonloppua, jos sillonkaan kun pitäis tonkia kukkapenkkiä takapihalle, vaihtaa ton toisen auton renkaat että se saadaan pois vietyä ja ties mitä. Ei silläkään sinänsä vielä ole kiire, mutta kohta on että ehtii suunnittelemaan sen kutsun ja tulostuttamaan ne jossain sopivalla aikataululla ennen kun kutsut lähtee eteenpäin, vaikkakin se on vasta elokuussa. Silti, tahtois näitä asioita nyt jo selkeemmäks

Juu tulee, tosin tekokukkia (säästää ison rahan ja minun hermoja kun en stressaan että saako kukkakauppa niitä mustia calloja). Sama 'puska' tulee sitten kuviin ja juhlapaikalle seuraavana päivänä. Ihan sen takia että haluan ja onhan se 'lisä asuste' pukuuni