Willow Ptarmigan

Rouva
  • Viestit

    48
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Viestit posted by Willow Ptarmigan


  1.  kukkamekko3_zps1xxw4r2x.jpg kukkamekko_zps5ozhrxxz.jpg

     

    tämmöne klänninki..

    Mun pukeutuminen on muutenkin lähellä ysikytluvun hippityyliä ja grungea, et sinällään tää ei paljon poikennu mun normivaatteista, tosin mekkoja pidän erittäin harvoin.

    Asukokonaisuuteen kuului lisäksi vaaleanpunaiset converset ja harmaa, hieman knallityyppinen huopahattu (minkä otin kuitenkin vihkimisen ajaksi pois).

    "Oikeaa" morsiuspukua en edes harkinnut missään vaiheessa. Toisena vaihtoehtona olleen luonnonvalkoisen, lyhyen ja kellohelmaisen pitsimekon hylkäsin viime metreillä, koska se alkoi tuntua liiankin lyhyeltä ja paljastavalta ja olisin saattanut tuntea oloni siinä vain kiusaantuneeksi. Mukavuus voitti.

    (tosin hilkulla oli etten hylännyt tätäkin ja astellut avioon isossa T-paidassa ja pillifarkuissa.. :P )

     


  2. Meillä vihkipäivän keli sattuikin sit olemaan niin kylmä ja sateinen et siirrettiin tuo ravintolassa käynti ym. vasta kesäloman alkuun, n. kuukauden päähän. Mentiinkin sitten vaan kaupan kautta mökille.. :D

    Siinä puolenpäivän aikaan juotiin skumpat mökin portailla ja otettiin pari kuvaa kameran itselaukaisimella, sit vaihdettiinkin jo takaisin mökkivaatteisiin ja jatkettiin tavallista mökkielämää..

    Perjantaina sit juhlistettiin sekä Juhannusta että naimisiin menoa, istuttiin myöhään yöhön mökin portailla, juotiin kaljaa ja siideriä, kuunneltiin meidän lempimusiikkia, höpöteltiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi.

    Parhaat häät ikinä :grin:


  3. mää laitoinkin sit jo perjantaina nuo Juhannuksentoivotukset, kun iski pelko et mitä jos joku ehtiikin toivotella hyvät Juhannukset ensin meille.. (osin syynä oli myös oma malttamattomuus.. :D ) Puolisko meinasi soittaa äidilleen myös silloin perjantaina, mut äippä ehtikin soittaa ensin hänelle. Facebookiin vaihdoin parisuhdestatuksen ja sukunimen vasta maanantaina, samalla kun laitoin sinne muutaman kuvan vihkimisestä.


  4. Kyllä mun mielestä voi sanoa menevänsä/menneensä salaa naimisiin, jos asiasta ei kerro (ainakaan etukäteen) edes lähimmille sukulaisille..

    Tottahan virallisten tahojen täytyy kuitenkin asiasta tietää, jos siis meinaa päästä ihan virallisesti naimisiin.. Vaan eipä nuo, ainakaan tietääkseni, siitä yleisesti tiedottele että "nää ois nyt menossa naimisiin.."

     

    Mut ite aiheeseen.. meidät vihitään ensi torstaina (!!!!) alunperin on ollut suunnitelmissa että kerrotaan vanhemmille ja sisaruksille vasta kun seuraavan kerran nähdään kasvokkain. Vaan en nyt tiedä maltanko sit kuitenkaan pimittää tietoa elokuulle asti, jolloin mennään mun vanhemmille kyläilemään, Puoliskon äiti asuu lähempänä joten häntä nähdään jo aikaisemmin.

    Tuli sit mieleen et jos laittaiskin jo ensi lauantaina porukalle tekstiviestin: "Hyvää Juhannusta! t: "Lepinkäiset""

    muut tuttavat ja kaverit sais tietää vasta sitten kun vaihdan sukunimen ja parisuhdestatuksen facebookissa..


  5. Otan miehen nimen, se on niin mukavan ja lempeän kuuloinen.

    Oma sukunimeni on ruotsinkielinen ja samoin kuin DaughterOfTheMoon tuossa yllä sanoi, saan myös olla tavaamassa varsinkin nimen alkuosan kirjaimia (samankaltaisia hieman erilaisella kirjoitusasulla olevia nimiä kun on useampi..)

    Lisäksi jos Puolisko ottaisi mun sukunimen, hänestä tulisi isoveljeni täyskaima mikä vois aiheuttaa sekaannuksia.. jo nyt pitää pelkällä etunimellä puhuttaessa usein muistaa tarkentaa että se "minun T"

    Yhdistelmänimistä en oo koskaan tykänny.


  6. -vieraat :grin: (ja näinollen koko perinteiseksi luokiteltava hääjuhla kaikkine lisukkeineen)

    -kirkko, häämarssit, kenenkään taluttaminen..

    -morsiuspuku, huntu, hääkengät, sukkanauhat.. sulhasen tumma puku/saketti/frakki mitänäitänytoli..

    -sormusten laittaminen vihkimisessä (laitetaan sit keskenään myöhemmin)

    -kampaajat, meikkaajat, manikyyrit, tekorusketukset jne..

    -peltipurkit ja "vastanaineet"-kyltit autosta


  7. Mää olen 32 ja Puolisko 42 v. Me mennään salaa naimisiin, todistajatkin tulee maistraatin puolesta, vihkimisen jälkeen käydään jossain ravintolassa syömässä ja loppuilta sekä koko viikonloppu vietetään kaksistaan meidän mökillä. Hääasuiksi laitetaan ehkä jotain vähän tavallista hienompaa, mut aika rentoa kuitenkin.

    Ja ennemmin kuin meidän iät, on päätöksiimme vaikuttanut persoonat. Me kun ei kumpikaan olla mielellämme isojen taikka pientenkään juhlien keskipisteenä. Minä en voisi kuvitellakaan pukeutuvani johonkin olkaimettomaan, korsettiyläosalliseen, pitsityllisatiiniluomukseen (mitä melkein kaikki morsiuspuvut nykyään ovat), saatikka laittaa korkkareita jalkaani edes yhdeksi päiväksi ja Puoliskon sanoin hän voisi tummaa pukua tmv. käyttää vain omissa hautajaisissaan..


  8. siks, siks siks.. koska,

    -meillä on samanlainen, hivenen vinksahtanut huumorintaju

    -ollaan pitkälti kiinnostuttu samanlaisista asioista

    -täydennetään sopivasti toisiamme

    -hän on (niin sisäisesti kuin ulkoisestikin) kaunein ihminen jonka tiedän

    -ja muutenkin ihana ja upea

    -ja seksikäs


  9. Just tänä aamuna näin unta missä olimme jo Puoliskon kanssa maistraatissa, kun ilmeneekin että maistraatin papereissa on väärän miehen nimi, vieläpä ala-asteen aikaisen luokkakaverini nimi.. Siihen maistraatin väki sitten toteaa etteivät he voi vihkiä minua tämän paikalla olevan Puoliskoni kanssa, vaan minun täytyisi mennä naimisiin sen entisen luokkakaverini kanssa koska hänen nimensä nyt sattuu heidän paperissaan lukemaan.. Heräsin juuri kun olin väittämässä vastaan niin maistraatin väelle kuin Puoliskollenikin etten tosiaankaan halua sen, sanottakoon nyt vaikka "Jussin" kanssa naimisiin..

     

    (omituisinta tuossa unessa lienee se, etten koskaan edes ollut kyseiseen luokkakaveriin ihastunut, eikä hän ollut muullakaan tavoin mitenkään erityisen huomiota herättävä että muistaisin hänet vielä reilut 20 vuotta myöhemmin..)


  10. muistaakseni jotain 49 euroa/kpl plus kaiverrukset. mut mulle piti vuoden päästä ostaa jo uus sormus, kun alkuperäinen kävi isoksi hieman laihduttuani eikä tungsten-sormuksia voi pienentää..

     

    eli siis kaiken kaikkiaan kihlat kustansi sen 147 euroa plus kolmet kaiverrukset (minkä hintoja en enää muista..)


  11. Mulla olisi kaapissa odottamassa h&m:sta tilattu, vastaavanlainen mekko kuin tää: http://www.hm.com/fi/product/48444?article=48444-C

    mutta luonnonvalkoisena. En vain enää ole ollenkaan varma laitanko sittenkään sen, toisena vaihtoehtona mulla on ollut laittaa ihan vaan rennot pellavahousut ja joku vaalea paita/tunika.

    Mutta siitä lähtien kun hääpäivä oli päätetty siihen Juhannuksen alkuun, mulla heräs idis kevyestä ja vaaleasta, vähän ysärihenkisestä kukkamekosta, ja oon nyt kirppareita kierrellessä vähän sillä silmällä katsellut josko sopivan näköinen tulis vastaan.. (jotenkin vain miellän kukkaiset liehuvat helmat Juhannukseen kuuluvaksi.. :rolleyes: )

     

    että tota, se mitä yritin sanoa oli se et perusvaatekaupasta (tai kirpparilta) hankittua tuun laittamaan päälleni hääpäivänä, oli asu sit mikä hyvänsä..


  12. Ekan kerran pari vuotta sitten, minun aloitteestani.. Kihlauksesta kun oli kulunut "jo" melkein kaksi vuotta.. Tein nimimerkin tänne foorumille ja selailin päivät sormuksia ja hääpukuja ja vaikka jo silloin puhuttiin että mennään vaan kaksistaan maistraatissa, niin onnistuin silti löytämään itsestäni kunnon Bridezillan jolle pitää olla sitä tätä ja tota.. Asiasta isommin riideltyämme päätin ottaa hieman takapakkia, että eihän tässä mikään kiire ole.

    Viime syksynä sit Puolisko otti naimisiin menon taas puheeksi kun perintö- ja testamenttiasioista siinä puhuttiin.. ja toden teolla suunnitelmat aloitettiin reilu kuukausi sitten kun varattiin vihkiaika maistraatista.


  13. Eipä tuosta kosinnasta paljon etukäteen puhuttu, ei ehtinyt kun Puolisko oli niin malttamaton.. :P  eikä kyllä olisi ollut tarpeenkaan, sen verran samanluontoisia ollaan ja itse se kysymys siinä on se tärkein, kaikki muu vaan extraa..

    Ainoat mitä en olisi halunnut on julkinen kosinta, esim. jossain urheilutapahtumassa kysymys valtavalta näytöltä esitettynä.. tai sormuksen piilottaminen ruokaan tai juomaan.. mut eipä tuo Puolisko tuollaisesta "ameriikanhömpästä" perusta muutenkaan.


  14. Olimme silloin vielä kaukosuhteessa, kerran sitten ollessani viikonloppuvierailulla hänen luonaan hän yhtäkkiä polvistui eteeni ja kosi, ihan tuosta vaan keskellä hänen asuntonsa olohuonetta..

    Oltiin me kyllä sormuksista puhuttu jo siinä kevään mittaan, toisinaan pidinkin hänen itse tekemiään hopeasormuksia molempien käsien nimettömissä (hänen pikkurillisormuksensa sattumalta sopivat mun nimettömiin) mut ilman sen kummempaa kihlaus tai naimisiin meno -viittausta.

    Ei me kosinnan jälkeenkään oitis rynnätty sormusostoksille, meni varmaan jotain kuukausi kun kerran kauppareissulla (olin silloin jo muuttanut hänen luokseen asumaan) huomattiin kultasepänliikkeen ikkunassa erikoisia mustia sormuksia ja muita hyvännäköisiä teräs- titaani- ym. sormuksia, Puolisko siinä sit ehdotti että ostettaisko jotkut tuollaiset.. (ylen romanttinen mies kun on.. :girl_in_love: )

    Tuolloin itse naimisiin meneminen oli ajatuksena et "sitten joskus..", oltiin kuitenkin seurusteltu vasta puolisen vuotta. Viime syksynä oikeastaan alettiin vasta tosissaan suunnittelemaan naimisiin menoa. Häihin mennessä siis kosinnasta on kulunut vähän yli 4 vuotta.