nassis

Aktiivijäsen
  • Viestit

    60
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän nassis kaikki viestit

  1. Meillä on "vakkarihotelli" (tampereen torni) missä ollaan oltu pari kertaa aiemmin, ja nyt oltiin taas siellä. Oltiin menossa aulasta omaan kerrokseen, sattumalta osuttiin reunimmaiseen maisemahissiin mistä näkee ulos, ja ihasteltiin kaunista näkymää auringonlaskuineen kaikkineen. Omaan kerrokseen päästessä jäätin käytävälle ikkunan ääreen ihastelemaan maisemaa, ja yhtäkkiä mies polvistui Oli kuulemma pitkin päivää odottanut sopivaa hetkeä. Alun perin oli ollut tarkoitus viedä mut puistoon ja kosia siellä, mutta silloin kun oltiin ulkona niin vettä tuli taivaan täydeltä
  2. No nyt! kun asia on saatu pois päiväjärjestyksestä niin saatiinkin hyvät naurut kun käytiin läpi vuosien varrelta kaikki tilanteet missä olen kuvitellut että voisi kosinta olla tapahtumassa...
  3. Nyt mulla on jo hiukan uskoa, että ehkä tänä vuonna... Asiaa on sivuttu viime aikoina sen verran moneen kertaan, juhannuksenvieton yhteydessä mies kysäisi kaveriporukan keskellä, että millä aikataululla haluaisin naimisiin ja aiheutin pienet naurunpyrskähdykset kun vastaus tuli samantien, että mahdollisimman pian... Mies tuntuu alkaneen tosissaan havahtua vasta nyt kun kaveripiirissä avioidutaan ja hankitaan lapsia kiihtyvällä tahdilla. Toki vähän harmittaa että me ollaan nyt selkeästi viimeisten joukossa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja sitä rataa. Ainakin kesälomallemme elokuussa tiedän miehen suunnittelevan jotain yllätystä, mutta saas nähdä
  4. Itse olin kerran vieraana häissä, missä oli "pääohjelmana" murhamysteerin ratkominen. Hääpari oli netistä löytänyt jonkun valmiin tarinan, jonka yksityiskohtia muokkaasivat häihinsä sopivaksi. Ruokailujen välissä yms. hääpari luki aina pieni pätkä tarinaa, ja pöytäkunnittain ratkottiin mysteeriä. Oli vähän erikoisempi ja erittäin hääparin näköinen ohjelma, ja kaikki tuntuivat kyllä tykkäävän! Nykyäänhän on monenlaisia murhamysteeri-illallisia ja ne on tosi suosittuja, niin miksei sellainen sopisi häihinkin
  5. Täällä alkaa jo epätoivo iskeä. Harmittaa kun ollaan puhuttu alustavasti, että milloin ja millaiset häät haluttaisiin, mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan olla oltu ihan samalla viivalla. Kaiken tän odottelun jälkeen omakin into on laskenut koko hommaa kohtaa. Edelleen olen sitä mieltä että haluan naimisiin ennen lapsia, mutta nyt alkaa jo tuntua että se naimisiinmeno onkin sitten vain välttämätön paha, ja sama sit hoitaa se vaan alta pois lounastauolla maistraatissa -tyylisesti. Toki ihan järjellä ajatellen on ihan hyväkin juttu laskea rimaa häiden suhteen. Kivat häät maksaa enemmän rahaa, ja onhan sille rahalle nyt muitakin käyttökohteita. Muutenkin vielä muutama vuosi sitten mulla oli haaveissa kaveripainotteiset juhlat, missä juodaan skumppaa ja bailataan aamuun asti. Nyt kun ikää tulee lisää ja elämäntilanteet muuttuu niin tuollaiset juhlat alkaa tuntua ihan utopistiselta ajatukselta
  6. Yksi kaveripariskunta ilmoitti kihlautuneensa, eivät ole vielä julkistaneet asiaa, sillä halusivat huomaavaisesti varmistaa, onko asia minulle ok. Siis siksi, että minulla on parin viikon päästä synttärijuhlat, eivätkä halua varastaa valokeilaa tuoreella kihlauksellaan, vaan halutessani pitävät asian salassa juhlien yli. Totesin että tietenkin tulevat kihlaparina paikalle, ja vähän vitsillä naureskelin, että siinä illan mittaan voi kyllä käydä niin, että otan pari lasia liikaa skumppaa ja päädyn parkumaan miksei koskaan ole minun vuoroni. Aloinkin oikeasti vähän pelätä, toteutuuko tämä kauhukuvia
  7. Täällä jälleen kerran käytiin keskustelua lähitulevaisuuden raharei'istä, että mihin kaikkeen tarvis säästää rahaa ja minkä verran. Mies taas mainitsi että pitäis varmaan sitä hääkassaakin miettiä. Kuulemma nyt hänestä tuntuu, ettei sen tarve olisi enää kovin kaukana tulevaisuudessa en silti pidättelisi hengitystä tässä odotellessa. Mahdollisesti tuossa lokakuun tienoilla, kun meillä on jonkin sortin vuosipäivä? Miehellä on yks tietty päivämäärä ylhäällä kalenterissa, "koska syyt", vaikkei yleensä olla vuosipäivää mitenkään vietetty. Mulla on myös synttärit vielä tässä välissä, mutta en usko että siihen kuitenkaan ajoittaa, ellei sitten ole tosi kriisissä synttärilahjan kanssa vähän haikeaa kyllä, kun täytän pyöreitä ja vielä jokunen vuosi sitten toivoin, että olisin siihen mennessä jo naimisissa. Mutta näillä mennään.
  8. Täällä roikutaan edelleen vappuna meillä oli yksi ystävä käymässä, ja tuli siinä yleisellä tasolla puheeksi tulevaisuudensuunnitelmia, lapsihaaveet sun muut. Illan päätteeksi mies jo mallaili etusormessa käyttämääni sormusta nimettömään tämä sosiaalinen eristäytyminen on kyllä ollut meidän parisuhteelle tosi hyvää aikaa, hämmentävää kyllä ollaan oikein nautittu tästä yhteisestä ajasta ja oikein ällörakastuneita. Vahvistuupahan tunne, että tän tyypin kanssa haluan elää yhdessä jatkossakin. Kenties mieskin alkaisi pikkuhiljaa olla valmis kosimiseen
  9. Ystävänpäivä ehti herättää jo vähän odotuksia. Mun äiti oli aiemmin tällä viikolla käymässä pari päivää, itse olin töissä päivät mutta mies sattui olemaan lomalla. Jälkikäteen kun kysyin mieheltä miten heillä meni aamupäivät kaksistaan niin olivat kuulemma molempina aamuina viettäneet reilusti aikaa jutellen, en sitten tiedä että mitä keskustelivat Mutta jotenkin ajattelin, että ties vaikka siinä olisi jotain kosinta-aikeita käyty läpi ja "pyydetty kättä" tai sitä rataa. Ystävänpäivänä ollaan yleensä käyty jossain ulkona syömässä, mutta tänä vuonna mies halusi olla kotona ja tehdä itse ruokaa. Ajattelin että tilanne voisi olla kosinnalle sopiva, mutta ei. Kun jälkkärikakkujen ja skumppien jälkeen siirryttiin sohvalle oluen ja netflixin kanssa, luovuin toivosta sen illan osalta En edes muista mistä idea on lähtenyt, mutta jostain syystä olen ollut vahvasti siinä uskossa, että kosinta tapahtuisi ennen tätä tulevaa karkauspäivää, mutta nyt on kyllä usko loppu sen osalta. Edit. Nyt aloin jo epäillä, onko mies lukenut mun kirjoituksia täältä äsken vielä kyseli, mikä fiilis jäi tuosta eilisestä ystävänpäivästä JA JÄIKÖ JOTAIN PUUTTUMAAN ilmeisesti kuitenki viittasi tuohon että haittasiko mua kun oltiin vain kotona. Mutta joo, kosikoon sitten kun sopivaksi kokee, ihan kivakin ettei kosinta kuitenkaan tapahtunut vähän ällösöpösti ja itsestäänselvästi just ystävänpäivänä
  10. Ei ole kosittu ei, ja pikkuhiljaa alkaa usko horjua koko asian suhteen. Ollaan kyllä häistä puhuttu edelleen, ja yksimielisiä ollaan ainakin siitä ettei mitään valtavia viisnumeroisia summia haluta häihin investoida. Nyt vaan tuntuu että uusi asunto nielee niin tehokkaasti kaiken ajan ja rahan, että haaveet saa typistää hyvinkin "kakkukahvit sukulaisille" -tyyppiseen tilaisuuteen, jos niitä häitä mihinkään parin vuoden sisään haluaa Eikä siinä, mitä enemmän olen muutenkaan asiaa pyöritellyt, sitä enemmän pienemmät häätkin alkaa houkuttaa. Kyllä tässä kohtaa tuntuu siltä, että sen 10k laittaa mieluummin tähän loppuelämän kodin kaunistamiseen kuin yhteen juhlapäivään, olkoonkin sitten kuinka ihana päivä hyvänsä. Pitää varmaan alkaa ilmaista näitä fiiliksiä miehellekin, veikkaan vähän että yksi syy kosimisen "viivästymisen" on se, ettei ne meidän alkuperäiset unelmahäät olis millään lailla ajankohtaiset.
  11. Hiukan alkoi jo jännittää, kun viikonloppuna huomasin, että jo useamman viikon keittiön ikkunalaudalla lojunut "kosimisväline" oli mystisesti kadonnut Lauantaina kokkailtiin yhdessä oikein poikkeuksellisen pitkän kaavan mukaan ja ehdin jo vähän toivoa kosintaa, mutta ei kuulunut. Haluaisin kyllä uskoa, että ennen karkauspäivää tapahtuisi kaiken lisäksi nyt ollaan keskusteltu taas vähän tarkemmin tulevaisuudensuunnitelmista. Kävin ottamassa hormonikierukan ja todettiin, että viimeistään sen ehkäisytehon päättyessä 5 vuoden päästä olisi ihan realistista jättää ehkäisy kokonaan pois. Ja minä kun haluan ne häät ennen lapsia niin jonkinlainen henkinen takaraja on nyt määritetty
  12. Mullakin yhden ystävän häissä oli vihkiminen perjantaina maistraatissa, mutta varsinainen juhla vasta lauantaina
  13. Me melkein järjestettiin vahingossa julkinen kosintaspektaakkeli eilen oltiin isolla porukalla syömässä vähän vauhdikkaammissa tunnelmissa, ja tarjoilijan rouviteltua minua heitettiin koko illallisen ajan vitsiä kosinnasta ja häistä. Totesimme esimerkiksi, että ehkä sormuksen piilottaminen jälkiruokaan ei ole paras idea, jos kyseinen jälkkäri on juustolautanen vaikka jollain tasolla olisi toki just meille sopivaa, että sormus putkahtaisi jonkun homejuuston keskeltä... Ruokailun päätteeksi tarjoilija toi miehelleni sormukseksi heidän keittiössä pyörineen pikkulusikan, joka oli käynyt jätemyllyssä ja vääntynyt ihan rinkulaksi siitäkös meidän seurueella riemu repesi, onneksi ravintolassa ei paljoa muita asiakkaita ollut... Painostuksen alla sain kyllä tuon lusikkasormuksen sormeenikin hetkeksi, mutta mies kuitenkin otti sen vielä itselleen talteen ja uhosi käyttävänsä sitä sitten oikean kosinnan yhteydessä Tämä episodi tapahtui siis laivalla, ja loppureissun ajan sitten jalostui lisää hyviä ideoita, kuten lopulliseen sormukseen kaiverrettava siljan logo, ja häämarssina soitettava tunnusmusiikki... Mutta palataan niihin sitten kun saadaan se lopullinen kosinta ensin hoidettua
  14. Meillä taas mies yllätti puhumalla yllättävän suoraan aiheesta naimisiinmeno. Ollaan nyt sisusteltu kotia ja suunniteltu siihen liittyviä tulevia projekteja, ja viime keskustelussa mies listaili mitä kaikkea haluaisi tehdä milläkin aikataululla, mutta pamautti ihan puskista ettei noilla kaikilla niin kiire ole, koska olisi kivaa että ylimääräistä rahaa jäihi muuhunkin, esimerkiksi häitten järjestämiseen Ja totesi, ettei halua joutua ottamaan lainaa häitä varten. Kiva tietää, että on ihan itsekseen ajatellut asiaa Äsken kyllä jo ihan säikähdin, kun siivoilin keittiötä ruuanlaiton jäljiltä, ja mies siinä istui kovin maireana ja hoputti, että enkö voisi vain antaa olla. Kun olin valmis, hän saatteli minut terassille, mihin oli selkeästi joku yllätys järjestetty, ja pöytään oli katettu shampanjavermeet. Ei siinä sitten kuitenkaan sen kummemmasta ollut kyse, kuin onnittelu uudesta työpaikasta Ihana yllätys kuitenkin!
  15. Me ostettiin just oma asunto ajatuksella loppuelämän koti, mihin mahtuisi lapsi tai parikin, niin nyt on ollut tulevaisuudensuunnitelmat ja sitoutuminen aika vahvasti tapetilla, mutta ei vaan ne häät. Vaikka olen koittanut heittää ilmoille sitäkin näkökulmaa, että tässä vaiheessa se naimisiinmeno olisi jo ihan pala kakkua, kun enemmän tuo yhteinen kämppä sitoo Mutta odotellaan, meillä ainakin yhdet kaveripariskunnan häät nyt kesällä tiedossa, niin josko miehenkin hääkuume alkaisi herätä
  16. Jaha, jos sitä pitkästä aikaa alkaisi taas haaveilla... Kävi tässä ilmi, että saadaan/joudutaan viettämään tänä vuonna jouluaatto ihan kaksistaan kotosalla. Ollaan jo ihan innolla suunniteltu päivän ohjelmaa ja ruokalistaa Olisi kyllä kivan romanttinen ajankohta, kun kuitenkin tuollainen erikoisempi päivä, mutta ihan vaan kahden kesken. Joulukosinta jossain sukuloidessa kun taas ei olisi yhtään sellainen mitä toivoisin, mutta joulu ajankohtana olisi kyllä aika <3 Meillä noin muuten on tulossa kaveripiirissä useammatkin häät tässä 2019-2020 niin josko tuo omakin mies alkaisi pikkuhiljaa heräämään
  17. Överiromanttinen hotellireissu tuli ja meni, ei tullut kosintaa Aiheesta tosin puhuttiin sen verran, että mies kyllä haluaa viedä suhdetta eteenpäin ja kosia, mutta miettii vielä lähinnä sopivaa tapaa/ajankohtaa. Ajankohdassa ei muuten sinänsä mitään, mutta tässä hiljattain kihlautui parikin kaveripariskuntaa ja sanoinkin miehelle jo nämä uutiset kuullessani, ettei nyt tarvitse ottaa mitään paineita ja kosia, koska muutkin hän sanoikin ettei vaan sen takia kosisi (ja toki minäkin sen tiesin), eikä meidän tietty muiden mielipiteistä tarvi välittää, jos joku alkaisikin spekuloimaan kihlautumisen motiiveja. Mutta kai sitä nyt sitten pikkuhiljaa voi alkaa odotella ihan tosissaan Toki toi mies on vähän sellanen, että asioiden vieminen suunnitteluasteelta käytännön tasolle voi olla aika hidasta, niin se että kosinta on mietinnässä ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi lähiviikkoina tai -kuukausina tapahtumassa
  18. Facebookin yhdessä eläinryhmässä joku mies pyysi ehdotuksia kosintaa varten, ja voi vitsi kun alkoikin taas omatkin toiveet heräillä! Kommentoinkin sinnekin, että ollaan miehen kanssa menossa yhteen "kotieläintarhaan" ensi kuussa (reissu, jota olen odottanut jo yli vuoden!), ja olisi kyllä ihan unelmien täyttymys, jos kosinta tapahtuisi siellä, ja asiaan liittyisivät jotenkin pesukarhut (joita siis pääsee ihan itse rapsuttelemaan) Ensi kuussa on myös tiedossa joku överiromanttinen hotellireissu, mikä sekin sinänsä olisi ihan otollinen ympäristö kosinnalle. Mutta jostain syystä muhun kuitenkin iskisi kosintatilanteessa paremmin ne pesukarhut, kuin joku ruusut ja shampanja -setti Toisaalta en halua toivoa liikoja, ja molemmista reissuista tulee varmasti ihan huiput ilman kosintaakin. Sen verran pessimisti olin jo, että kun jo viime kesänä iskin keskiaikamarkkinoilla silmäni yhteen sormukseen, mikä olisi ollut varsin kaunis kihlaksi, niin tänä kesänä kävin sitten ostamassa kyseisen sormuksen - etusormeen Tykkään tuosta kyllä niin paljon, että kuka tietää josko tuo (tai samanlainen yksilö) vielä päätyisi kihlaksi...
  19. Hih, mies on viime aikoina päästellyt useampiakin hääaiheisia sammakoita suustaan Alkukuusta juhlittiin hänen synttäreitään, ja olin viemässä häntä teatteriin. Mies yritti arvuutella mihin mennään, ja sieltä tuli yllättävän innostuneella äänellä "mennäänkö me kirkkoon? MENNÄÄNKÖ ME NAIMISIIN?" No ei menty Toisena viikonloppuna taas oltiin vähän hienommissa juhlissa, joissa ulkoilutin ensimmäistä kertaa mun Minnaparikoita, päädyin sitten juttelemaan yhden naisen kanssa, jolla oli samat kengät. Kertoi, että oli käyttänyt niitä aiemmin vain häissään, ja nyt sitten pääsi käyttämään niitä uudelleen. Mies totesi siinä, että mulla se meneekin sitten toisinpäin. Tänään radiossa tuli keskustelua helluntaista, ja puhuttiin siitä miten ennen vanhaan just löydettiin se heila helluntaina ja mentiin seuraavana syksynä naimisiin, niin mies sitten kommentoi, että noni, ensi syksynä sitten. Totesin, että siinähän olisi ihan liian vähän aikaa kaikelle mun häähössötykselle ja bridezillailulle, niin mies vaan totesi, että kai se sitten täytyy mennä vielä aikaisemmin. Ja kun vielä käytiin jätskillä lähipuistossa ja keskusteltiin yhdestä siellä olevasta ravintolasta, niin heitti ihan spontaanisti, että kyseinen paikka on kyllä sellainen, missä voisi hyvinkin viettää omat häät. Kyllähän se vähän toivoa herättelee, kun mies ihan oma-aloitteisesti heittää noita kommentteja Muoks. seuraavana päivänä sitten ehdotin, että mentäisiin brunssille siihen lähipuistoon, niin mies totesikin, ettei hänellä oikeastaan ole mitään hyviä kokemuksia kyseisestä raflasta meinasin jo kysyä, että minkä ihmeen takia hän haluaisi juhlia häitään siellä, mutta tyydyin pitämään suuni kiinni ja pyörittelemään silmiä sisäisesti. Huoh, miehet.
  20. Yksi persoonallinen ohjelma oli eräänlainen murhamysteeritarina Monissa häissä kun on jotain tietovisoja tms., niin tuolla oli sellanen pöytäkunnittain ratkottava murhamysteeri, missä tarina oli osittain sovitettu häiden kanssa, päivämäärä ja tapahtumapaikka ainakin. Pöydissä siis oli laput, jossa oli erilaisia kysymyksiä tarinaan liittyen, ja pitkin siinä ruokailujen ja muiden ohjelmien välissä aina välillä luettiin uusi katkelma tarinasta, ja siitä sitten piti päätellä näitä perinteisiä henkilöhahmojen välisiä suhteita, motiiveja ja tietty että kuka oli tarinan murhaaja
  21. Taas eilen tuli vastaan juuri kihlautunut tuttavapariskunta. Yllättävää kyllä, ei tullut oikeastaan yhtään katkera fiilis, kun morsian siinä esitteli sormustaan ja molemmat olivat ihan ällösöpöjä ja kuin vastarakastuneita, lähinnä kutkutteli vatsanpohjassa, että ehkä ei kovin kauaa, kun itse olen samassa tilanteessa
  22. Mulle olisi kyllä kova paikka, jos olisi jo ihan sormuksiakin käyty yhteisymmärryksessä sovittelemassa, ja siinä vaiheessa mies ottaisikin pakkia suunnitelmista. Että siinä mielessä kyllä odottelen vaan ilman mitään vihjailua tulevasta. Nyt on häähaaveetkin olleet aika paljon taka-alalla, kun työ- ja asuntoasiat on olleet ajankohtaisempia. Vaikka eipä niidenkään suhteen ole sitten kuitenkaan mitään uutta tapahtunut, hah Mutta eilen päästiin ehkä yhdestä hääyksityiskohdasta yhteisymmärrykseen! Tähän siis pohjustuksena, että meidän kemiat ei kohtaa tanssilattialla sitten pätkän vertaa, mies ei taida osata valssiaskelia ollenkaan ja sellaiset perus nojailutkin onnistutaan menemään ihan eri tahdissa Olenkin aina silloin tällöin maininnut joistain ihan tavallisista hitaista biiseistä, että tämähän olisi kiva vaikka omissa häissäkin sitten joskus, mutta mies ei koskaan ole sanonut juuta eikä jaata. Eilen oltiin Jarkko Martikaisen keikalla, ja kun soi Valssi tanssitaidottomille, niin ehdotin että olisiko se nyt sitten tämä, kun iskee molempien musiikkimakuun ja on vieläpä oikea valssikin, ja mies oli ihan messissä, että joo tämän hän kelpuuttaa
  23. Vähän olin erehtynyt luomaan odotuksia tälle viikonlopulle: oltiin läheisessä kylpylässä vähän paremmalla lomalla, ja siellä hotellihuoneessa skumppaa juodessa, "kutumusaa" (:D) kuunnellessa ja meidän suhteesta keskustellessa tuntui, että hetkenä minä hyvänsä voisi se kosinta tulla, mutta ei. Eikä sitten myöhemminkään. Siinä vaan olis ollu niin täydelliset puitteet Nyt on vahva fiilis, että ihan lähiaikoina sitten olekaan tapahtumassa mitään. Mies kuitenkin on puhunut, että haluaisi tehdä kosinnasta jollain tavalla spesiaalin, että ihan arkista yllätyskosintaa tuskin on luvassa (ei sillä etteikö mulle sellainenkin kelpaisi), ja jotenkin en näe tässä loppuvuotena mitään sopivaa ajankohtaa. Vaikka eihän sekään nyt sitä tarkoita, etteikö se kosinta voisi kuitenkin olla ihan minä tahansa päivänä, mutta kuitenkin
  24. Meillä taas oli viikonloppuna puhetta lapsi- ja häähaaveista, ja muistutin taas että itse haluan ne häät ennen perhettä Mies sitten erehtyi ääneen sanomaan, että on hän jo jotain siihen liittyen suunnitellutkin, ja kovasti mittaili sormuskokoa. On se tosin viime aikoina ollut muutenkin erityisen sellanen huomioonottava, niin kuin täälläkin on monesti muut tuoneet esiin, että ennen kosintaa on miehet monesti ihan erityisen romanttisia... Toisaalta silti vähän ärsyttää, että piti alkaa vihjailla jo noinkin suoraan, koska nyt sitä sitten vaan odottaa ja pähkäilee, milloin se hetki nyt sitten olisi koittamassa
  25. miehen kaverin häissä oli vintage-teema, morsiamella oli fiftarityylinen kellomekko ja sulhasellakin vähän normaalista tummasta puvusta persoonallisempi versio Kutsussa vieraita kehotettiin pukeutumaan vapaasti 20-50-lukujen tyyliin, mutta mainittiin myös, että ihan kaikenlaiset juhlavaatteet on kyllä sallittuja. Itse tykkään ihan hirveästi teemajuhlista, ja vedinkin melko överiksi hapsumekkoineni ja höyhenpuuhkineni Teema noin muuten ei näkynyt juhlissa kovin paljoa, mutta juhlan "pääohjelma" oli moniosainen murhamysteeri, jota siis kerrottiin jatkotarinana pitkin iltaa, ja pöytäkunnittain sitten ratkottiin. Oli kivan erilainen ohjelmanumero