Teukk4

Haluan pitää oman sukunimeni ihan vaan sen takia, että se on mun nimi  

IMO tässä ei ole kyse mistään näkemyksistä tai nimen harvinaisuuksista tai muusta, vaan ihan pelkästään vain siitä, että mulla on jo olemassa nimi, jota ei ole mitään syytä vaihtaa vain sen takia, että menen naimisiin. En koe saavani mitään lisähyötyä siitä, että olisin puolisoni kanssa samanniminen, eikä omasta sukunimestäni ole myöskään minulle mitään haittaa. En ymmärtäisi myöskään sellaista puolisoa, jolle yhteinen sukunimi olisi ihan ehdottoman tärkeä asia, mutta ei itse olisi valmis nimeään vaihtamaan. Aika iso vaatimus kuitenkin toiselta, oli se oma nimi toiselle sitten ihan sama tai periaatteen kysymys.

Ajattelimme järjestää pienimuotoiset kihlajaiset perheille loppukuusta. Ajatuksena on, että samalla miehen tädin puoliso ottaisi kuvat meistä. Ei me niitä varsinaisesti mihinkään erityiseen tarvita, mutta onhan se aika kiva ajatus, kun perheessä kuitenkin on valokuvaaja  

Koitetaan saada tungettua alle 5000 €. Ja sekin hirvittää, koska goodbye säästöt 

Päätös naimisiinmenosta ei jännitä, tää on vain ihanaa  Mutta ehkä häiden järjestely alkaa jännittään, kunhan laskeudun täältä hattaralta. Joskus, ei vielä 

Kihlauspäiväksi sattui ihan tavallinen arkipäivä, jolla ei ole mitään sen suurempia merkityksiä. Sulhanen sanoi, että hän kosi juuri silloin, koska se vain tuntui oikealta  

Viidet häät on takana  Viimeisimmät viime kesänä.

No ihan heti kihlauksen jälkeen! 

Minuakin kosittiin ilman sormusta, sillä kaupoista harvemmin löytyy mun lapsenkäsiin sopivaa. Lisäksi oli ihanaa kierrellä yhdessä kaupoilla etsien sopivia  

Varsinainen kosinta oli yllätys, vaikka asiasta oli jonkun verran jo yhdessä puhuttu. Eli jossain määrin osasin odottaa, mutta en juuri tuolloin  

En usko, että mies kutsuu työkavereita, mutta itse varmaan muutaman läheisen opiskelukaverin kyllä.

Talvi, ehdottomasti talvi!  

Kirjoitinkin tuonne toiseen ketjuun jo näin:

Meille varmaan tulee morsiamen sukunimi. 

Ihan siitä syystä, että minä en halua omaani vaihtaa (on kaunis, erikoinen ja harvinainen), mutta mies on jostain syystä aikanaan laitettu isänsä nimelle, eivätkä he ole ikinä olleet missään tekemisissä keskenään. Hän on jo pitkään harkinnut oman nimensä vaihtamista, sillä sulhasen äitikin on eriniminen. Joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä päädymme minun sukunimeeni. 

Mutta vielähän tässä mieli ehtii muuttua. Joka tapauksessa musta olis ihanaa olla saman nimisiä, mutta omaani en vaihda enkä voi miestäkään siihen pakottaa.

Minulle tärkeintä on kotimainen tuotanto. Haluan teettää oman vihkini paikallisella sepällä, sillä arvostan (alan) käsityöläisyyttä valtavasti. 
Muutenkin tuen kotimaista pientuotantoa aina kun mahdollista (valitettavan usein budjetti rajoittaa  ), sillä itse tällaisena nakkisormena ihailen suuresti kaikkia, jotka osaavat käsillään jotain tehdä.

Meillä mies on ammattiaan vastaamattomissa töissä ja minä olen opiskelija (myös häiden aikaan). Kolmekymppisiä vietetään molemmilla muutaman vuoden sisään ja yhdessä on oltu 5,5 vuotta. 

Meille on tulossa vihkiminen juhlapaikalla. Vihkijäksi saatiin tuomari käräjäoikeudesta!  Hän on suvun kautta tuttu, niin lupasi meille matkakulunsa häälahjaksi ja ottaa vain sen pakollisen maksun (jonka suuruutta en just nyt kyllä muista).

Meillä ehdottomia ei-asioita on:

- Hääkaari (mikä hitto tän idea edes on?!) 
- Kenenkään ryöstö
- Karaoke
- Nuoriseseuran talo tms.
- Kesä
- Kirkko
- Vaaleanpunainen väri
- Lapset
- Studiokuvat

Meillä on tulossa talvihäät perheen kesken  

Helmikuun loppupuolta ollaan suunniteltu, mutta päivää ei olla ihan vielä lyöty lukkoon. Pitää nyt katsoa, että miten haluamamme paikka olisi mahdollisesti vapaana ensi vuoden alussa. Silloin ei onneksi mitään kauheata ruuhkaa ole häärintamalla, että ehkä meitä onnistaa asian suhteen!