Tepe

Meidän hauveli oli hoidossa kasvattajalla häidemme ja häämtakan ajan, yhteensä noin 3 vko. Oli ainakin hyvässä paikassa. Tosin oli tuolloin vasta noin 4 kk. Kasvattaja on luvannut jatkossakin ottaa koiraa hoitoon tarvittaessa.

Meistä häähössötys tuntui turhalta ja typerältä jo ennen kuin aloimme sunnittelemaan häitä, joten emme sitten hössöttäneet. Suosittelen muillekin. Minusta itse päiväkään ei ollut mitenkään ihmeellinen. Kaikki viihtyivät, ilma oli hyvä, ei sattunut mitään kommelluksia eli sinäänsä ihan täydelliset juhlat noin 80 henkilölle. Vaikka päivä oli oikein hieno ja mukava, niin silti valitsisin sen maistraatin ja ihanan illallisen kahden kesken sen jälkeen. Mielestäni naimisiin meno ei kuulu muille ihmisille. Sulho halusi isot juhlat, joten suostuin hänen takiaan. Hänen mielestään asia täytyi kuuluttaa kaikille.

Minä päätin nimeni noin tuntia ennen vihkimistä... Mulle nimi ei ole mikään sukujuttu vaan sanayhdistelmä. Oma nimeni on erittäin harvinainen, mihenkään ei yleinen mutta kuulostaa tavalliselta. Tällaisia asiota tuli pohdittua 1. Oma nimi + Ei tarvitse uusia henkkareita, pankkikortteja, bonuskortteja yms yms -> säästyy aikaa ja rahaa + Hauskempi kuin miehen nimi + Ihmiset eivät usko kuullessaan nimen, joten nimeä saa aina tavailla -> muodostunut iso osa persoonaa + erilainen ratkaisu - Mulla on ruma nimmari, jonka haluaisin vaihtaa. -> jos nimi säilyy, ei nimmariakaan kannata vaihtaa - Mies haluaisi yhteisin nimen 2. Miehen nimi + yhteinen + saisi vaihtaa nimmarin - kuulostaa tavalliselta - kauhea vaiva henkkareiden yms vaihdosta - "normaali tapa" 3. Yhdysnimi + saisi vaihtaa nimmarin + yhteinen nimi - tyhmä käyttää - hidas kirjoittaa (ei ole kuin 11 kirjainta + väliviiva) - henkkareidenvaihto-operaatio Ei siis mitään suuria periaatteellisia syitä. Mihinkään niemiseen tai virtaseeb en ikinä olisi vaihtanut. Ensin pudotin yhdysnimen pois ja mietin oman ja miehen nimen välillä ja päädyin melkein omaan nimeeni. Sitten mieheni esitti todella hyvän perustelun, miksi hänelle sama nimi olisi tärkeää. Tästä johtuen pudotin oman nimeni pois ja aloin pohtia miehen nimen ja yhdysnimen välillä. Miehen nimen ottaminen ei missään vaiheessa tuntunut hyvältä. Jossain vaiheessa aloin pohtia oman nimen ja yhdysnimen välillä. Ja tosiaan noin tuntia ennen vihkimistä päätin ottaa yhdysnimen. Sain sillä tavoin vaihdettua nimmarini ja mies sai yhteisen nimen. Eli ei mitään fiksuja perusteluja Kaduttaako? Todella paljon. Yhdysnimi on ihan älytön, tiesin sen valitessani jo, että tulen sitä katumaan, mutta silti piti sellainenkin virhepäätös tehdä. Vielä en ole päättänyt, miten nimeäni käytän. Luultavasti yritän unohtaa tuon jälkimmäisen puoliskon. En vain ole keksinyt, miten se käytännössä onnistuu. Voisin kyllä vielä vaihtaa takaisinkin...

Kannattaa katsastaa kilpatanssiseuratkin. Jotkin seurat järjestävät ns. lavatanssikursseja. Mutta voisin kyllä suositella ihan kilpatanssinkin aloittamista, siinä tulee monta hienoa tanssia ja sitten on helppo hämmästyttää vieraita hitaalla valssilla, rumballa, tangolla tms. Puolivuottakin treeneissä tekee taiturin vieraisiin nähden. ;D Me päädyttiin häissämme sitten opettamaan vieraille sambaa, cha cha chata ja muita erikoisempia tansseja ja hauskaa oli. Seuroja voi hakea http://tanssiurheilu.fi/index

Mulla oli kimppuna yksi ainoa valkoinen ruusu, jonka sulhanen antoi minulle luovutushetkellä.

Kiitti Au Ra! Saahan mua lainata Vieraita ei todellakaan voi pakottaa epämiellyttäviin asuihin tai vaatia hankkimaan jotakin vain häitä varten.

Me laitettiin kutsun mukana menneeseen info-lehtiseen pukeutumisohje: "hienoksi laittautuminen on sallittua mutta tärkeintä on että vieraat viihtyvät vaatteissaan". Lisäksi esitimme yhden muun toivomuksen vieraiden pukeutumisesta, jos heiltä sattuu valmiiksi kaapista tietty asuste löytymään... Yhdessä saamassamme kutsussa luki "p.s. jätäthän kravaatin kotiin". Sulhasella oli päällään frakki ilman solmuketta, mikä sopi hänelle ja tilaisuuteen todella hyvin.

Eikös olisi helpointa ottaa yhteyttä kutsujaan ja kysyä mikä on maan tapa?

www.ballroomdancers.com valitse "learn a new dance step" ja sitten "ballroom dances" alta "Viennese Waltz". Sieltä niitä askeleita löytyy. Saako udella, mitä teet askelohjeilla? Tanssi on todella nopea ja vaatii tilaa, joten ei sitä tuosta noin vain laiteta vieraita tanssimaan...Mutta tämän varmaan tiesitkin. Ei ollut ihan pikainen vastaus...

Meillä on sekoitus. Ammattilainen ottaa ennen vihkimistä potrettikuvat ja kuvaa myös vihkimisen sekä alkumaljat ja tanssin (ajattelimme tanssia ekan tanssimme ennen ruokailua). Tämän jälkeen sulhasen veli on pääasiallinen kuvaaja sekä muutama muu kameraan tottunut vieras. Itse haluaisin kuvata, mutta sulhanen ei ole innostunut morsiamesta kameran kanssa viilettämässä. : Onneksi mulla ja sulhasen veljellä on hyvin samanlainen valokuvaustyyli ja kohteiden valinta... Ikinä en antaisi kenen tahansa vain räpsiä kuvia. Sommittelut ovat yleensä mielikuvituksettomia, jalat puuttuvat ja kaikki on kuvattu samalta etäisyydeltä. Myös tärähtäneitä, sumeita, yli- tai alivalottuneita kuvia tulee huomattavasti enemmän, jos kuvaajalla on kamera ekaa kertaa kädessä. Jos haluaa kuviin jotain ideaa, ehdottomasti pitäisi luottaa kaveriin, jolla on näkemystä kameran etsimen läpi tai näytön kautta näin digiaikana. Koska itse kuvaan järjestelmällä, en edes suostu käyttämään digiä. Kameratyypin vaihtaminen on äkkiseltään hieman hankalaa. Itse yhdet häät kuvanneena (erittäin onnistuneita kuvia muuten, vaikka itse sanonkin) voin sanoa, että häistä jää väkisinkin juhlapuoli hieman vähemmälle, mikä kannattaa muistaa, jos pyytää vierasta kuvaajaksi. Kannattaa huomioida myös kameraankin tottuneen kaverin kuvaustyyli. Itse inhoan esim. ihmisten kuvaamista (em häissä keskityinkin ihaniin yksityiskohtiin, kampauksiin, kimppuun, koristeisiin, katseisiin, lähikuviin, joita ei löytynytkään muilta "kaverikuvaajilta"), joten häävieraiden kuvaaminen ei ole kivaa eikä kuvistakaan tule siltä osalta hyviä. Kaverit ovat siis ihan hyvä valinta, jos on kuvauskokemusta. En tarkoita, että täytyisi tosissaan harrastaa kuvausta huippuvehkeillä vaan ihan omaksi ilokseen.

Ei pelottanut. Harrastimme aika pitkään sormusten ikkunashoppailua ihan huvin vuoksi. Jossain vaiheessa uskalsimme mennä kauppoihinkin kokeilemaan. Sitten löytyi juuri meidän näköiset sormukset. Kotona päätimme sitten sopivan kihlapäivän ja parin päivän päästä menimme varaamaan sormukset. Eli meidän kihlaus oli vähän niin kuin "heti kun sopivat sormukset löytyy". Kihlapäivänä jännitti vähän, mitä sulho aikoo tehdä. Lähti aamulla hakemaan sormuksia ja minä tietty kotona hermoilin vaatevarastoni edessä. Sain sitten ihan kosinnankin ja ison ruusukimpun samalla. Ehkä nuo pelon tunteet liittyvät epätietoisuuteen, miten ja koska kosinta tapahtuu. Kun sitä odottaa, niin saattaa joka päivä olla vähän varuilllaan, että "josko "tänään".

Kun vanhemmat kustantavat juhlat, niin vanhemmilla on oikeus myös kutsua omia tuttujaan, jos haluavat. Itse en varmaan kutsuisi melkein ketään. Parempi silti muutama ventovieras kuin koko hääbudjetti pois omasta kukkarosta. Pöytäjärjestelyt on toki laadittava harkiten, mutta kyllä on ihmisessä jotain vikaa, jos ei osaa osallistua keskusteluun ilman jonkun tutun kädestä pitelyä. Taitaa vaan olla suomalaisissa jokin tuppisuugeeni. Onhan se vähän outoa, jos olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, niin juttelisi vain oman avecinsa kanssa kauppalistasta. Mutta jos vieraita kutsutaan, niin on heidän viihtyvyydestä myös huolehdittava. Ruoan ja kakun tiedän riittävän, mutta muu viihdyke kyllä mietityttää.

Jos meillä olisi kirkollinen vihkiminen, haluaisin ehdottomasti naispapin. Ihan vain sen takia, että vieraina on uskontoon vakavammin suhtautuvia ja he eivät suostu itse ottamaan esim ehtoollista naispapilta. Haluan kai olla vain ilkeä. : Valitsimme kuitenkin siviilivihkimisen, joka tulee vieraille yllätyksenä.

Vaalea kulta. Olisi tosin samanvärinen vaikka meidät vihittäisi kirkollisin menoin.

Nilla: johtuen juuri tuosta väärästä mielikuvasta, joka monille syntyy O'fortunatasta, sen hylkäsimme. Sanoitushan siihen on sopiva, moni vain luulee sen kertovan saatanasta ja paheksuisi valintaa. Muut Carminan "biisit" eivät ole yhtä vaikuttavia, eikä kyllä kovin moni muukaan biisi. Ulkovihkimeseen jokin kevyempi sopii myös paremmin. Jos olisi kirkkohäät, niin O'fortunata ja parit savukoneet olis aika makee yhdistelmä ;D

Meillä on juhlatilassa neljä huonetta, kolme vieraille ja neljäs ruokapöydälle. Morsiusparin pöydästä on näköyhteys kaikkiin huoneisiin. Samassa huoneessa kanssamme ovat vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja lähimmät kaverimme, luultavasti myös vanhempien toivosta kutsutut, joista emme itse kyllä välitä. Toisessa huoneessa on lapsiperheet (vaikka olisivatkin kuinka läheisiä) ja kolmannessa serkut ja muu nuoriso (ovat myös lähimpänä ruokapöytää). Ajattelimm, että meille laitetaan joka huoneeseen pari ylimääräistä tuolia, niin voimme helposti siirtyä huoneesta toiseen. Itse olin häissä, jossa kaikki tapahtui yhtenäisessä tilassa. Silti en nähnyt esim. kakun leikkuuta eikä moni muukaan. Ennen kakkua ilmoitettiin tauko, mutta kukaan ei kertonut sen päättymisestä. Enkä itse ollut edes vessajonoa kauempana. Myös morsiusparin poistumisesta ei tiedotettu, he vain katosivat. Sen lisäksi, että kuuluin morsiusparin lähipiiriin oli myös epävirallisena valokuvaajana. Enpä saanut näistä tapahtumista kuvia.

Olisimme halunneet Carmina burnasta O'fortunatan, mutta se aihuttaa liian monille ihan väärän mielikuvan (saatanamusiikki). On kyllä älyttömän hieno biisi. Eikä meillä ole edes kirkollista vihkimistä. Ehkä otamme jotain Straussia.

Sukunimeni on harvinainen, suomessa alle 30 saman nimistä. Lisäksi sillä on suomenkielessä merkitys, minkä takia kukaan ei usko, kun sanon nimeni tai pitävät sitä rumana. Mutta hyötyä siitä on ollut. Nimi todellakin jää mieleen ja ihmiset ovat kiinnostuneita ottamaan yhteyttä vaikka vain kuullakseen nimen historiaa. Ulkomaalisten mielestä nimi on kaunis ja kuulostaa hieman italialaiselta. Kansainvälisessä maailmassa liikkuvalle se on suuri etu. Nimi on varmasti myös vaikuttanut persoonaani. Koskaan minua ei ole kiusattu ja osaan suhtautua nimeeni huumorilla. On hauskaa, kun ihmisistä näkee, etteivät he kehtaa kysyä, onko nimeni todella se mitä sanoin. Siihen voi sitten heittää hyvän kommentin. Ehkä haluan säilyttää oman nimeni vain kiusatakseni muita. Sulho haluaisi kyllä yhteisen nimen eikä hänenkään nimensä ole yleinen, se vaan kuulostaa niin tavalliselta.

Nyt kaikki Tanssii tähtien kanssa -buumin innoittamana kilpatanssikursseille. Siellä oppii ihan oikeasti tanssimaan ja liikkeet näyttävät aivan toiselta kuin lavatanssiköpöttelyssä. Lisäksi saa mukavan yhteisen harrastuksen. Meillä sulhanen on aina innolla lähdössä treeneihin vaikka mua laiskottaisikin.

Nykyään saa muuten ruskeita ruusuja. Ruusun keskusta on keltainen mutta terälehdet ovat ruskeaan meneviä. Ei mielestäni kyllä kovin upea, mutta joku saattaa tykätä. Kalloista löytyy myös hyvin tumma, lähes musta. Olisikohan joku bordeaux-punainen tms.

Olen samaa mieltä. Suomalaiseen kulttuurin ei (valitettavasti) kuulu tuntea etikettejä ja avata tuosta noin vain pukukoodisalausviestiä. En myöskään ymmärrä, miksi joku loukkaantuisi pukukoodista, ennen kaikkeahan se kertoo juhlan luonteesta. En usko kaikken kutsujienkaan välttämättä tietävän, mitä annettu pukukoodi virallisesti tarkoittaa. Kuten aiemmin kirjoitinkin ja Marianne toivoi, molemmille sukupuolille kannattaa laittaa erillinen (yksityiskohtainen) koodi. Jos koodia ei ole, minä kyllä ilmoittautuessa varmistaisin pukeutumistoiveet, joten jos ette itse ota ilmottautumisia vastaan, niin tiedottakaa niihin vastaavalle, miten toivotte häissänne pukeutuvan. Muitskaa myös, jos itse joudutte tarkistamaan etiketit jostain, älkää olettako, että kaikki muut tuntevat ne. Ja jos hallitsette sujuvasti kaiken maailman koodit ja etiketit, älkää olettako, että kaikki muut tuntevat ne. Ehkä tuo pelko, että pukukoodi loukkaa taitaa olla useimmiten morsiammien/äitien/sulhasten päässä. Tai sitten sivistymättömät suomalaiset ottavat kaiken niin itseensä, etteivät uskalla ajatella asioiden todellista laitaa.

Meiltä kahdelta yhteensä noin 4000€ = viikko safarilla Keniassa + viikko rannalla Mombasassa täyshoidot molemmissa ja hääparille luvattu extraa...

Mielestäni pukukoodi on tyylikästä ilmoittaa. Itse kyllä lähden ajatuksesta, että häävieraat osaavat automaattisesti laittaa sen juhlavan asun päälle. Pukukoodi on erityisesti tarpeen, jos toivotut asut poikkeavat "normaalista" (=miehillä puku, naisilla jakkuasu tai ei liian juhlava asu). Juhlallisiin iltahäihin voisin kirjoittaa esimerkiksi miehet: tummapuku, smokki tai frakki naiset: iltapuku tai cocktail-asu Tämä on täysin normaalia tanssiaisetikettien suurmaassa Itävallassa. Sukupuolille voi siis määrittää erillisenkin koodin. Tuossa on se hyvä puoli, että naisena joutuu aina hieman miettimään, mitä pukukoodi tarkoittaa, kun niitten opettaminen ei suomalaiseen sivistykseen kuulu. Jos mies on tummassapuvussa, voi nainen mielestäni aivan hyvin pukeutua parhaimpaan iltapukuunsa, vaikkei se kaikkien etikettien mukaista olekaan. Itse en menisi kenenkään häihin iltapuvussa, ellei kutsussa näin ole mainittu.

Uskaltaisin jättää. Sulho ei välttämättä kyllä ihastusi ideasta. Hän kun ei osaa pitää mitään minulle järjestämäänsä kivaa salaisuutena...Mitäs siitä sitten tulis, kun toisen tekisi mieli kertoa innoissaan suunnitelmista, muttei voisi? Hih.

Häätanssi on mielestäni hyvä vaihtoehto. Miksi tanssia jotain suomalaista tönkkövalssia, kun ei sitä muutenkaan kuuntele? Kivempihan se on tanssia jotain itselle mieluista musaa, tulee tunnettakin ja tulkintaa enemmän peliin eikä tartte jännittää niitä askelia niin paljoa. Meille tullee rumba tai hidas valssi.