Hyshys tämä meillä on ollut. Kihloista ei juuri kerrottu aikoinaan, vaan ihmiset huomasi sormukset omaa tahtiaan. Omat sukulaiseni näkivät sormukset vasta n. kolmen kuukauden päästä kihlautumisesta. Nyt vihdoin reilut kaksi vuotta kihlautumisen jälkeen on naimisiinmenosuunnitelmat vähän konkretisoituneet ja esteidentutkintapyyntö lähetetty. Tarkoittaa siis sitä, että ihan lähiviikkoina pitäisi sinne maistraattiin varata vihkiaikaa ja käväistä 'lounastunnilla' tahtomassa. Mies saisi kyllä palkallisen vapaapäivän vihkimistä varten, mutta taitaa olla sen verran kiireitä töissä, että saapa nähdä, milloin sen voi pitää. No, heinäkuussakin on tuo esteettömyystodistus vielä voimassa, joten sitten on ainakin kesälomalla vapaapäiviä. Hääjuhlia ei ole suunnitteilla, koska ei vaan osata. Eikä siis turhaan etukäteen huudella naimisiinmenostakaan. Mies varmasti olisi halunnut juhlat, mutta vaikeahan sitä on minkäänlaista juttua järjestää, kun ei ole päivämäärääkään tiedossa... Muita mietityttäviä asioita on sukunimi ja sormus. Itse toisaalta haluaisin pitää oman nimeni ja voisin ihan hyvin olla hankkimatta vihkisormusta (kun tuo kihla kuitenkin jo on), mutta jospa nyt edes näissä tekisin miehen mieliksi ja vaihdan nimeä ja hankitaan mulle joku rinkula. Niistäpähän sitten ihmiset näkee naimisiinmenon.