Paeonia

Ehdottaako vihkijä virkansa puolesta tapaamista ennen tilaisuutta, vai pitäiskö mun itse olla yhteydessä maistraattiin ja kysellä jotain? En vaan jaksais ruveta säätämään, mutta jos ne sieltä suunnalta haluaa tavata tai olla yhteydessä, niin mikäs siinä. Aattelin, että ehkä sekin riittää, että ilmestytään paikalla vähän ennen sovittua vihkiaikaa... vai riittääkö??

Ei tarvitse säätää yhtään, ellei halua. Vihkijä tuskin ottaa yhteyttä, eikä itsekään tarvitse muuta kuin mennä paikalle sovittuun aikaan. Siviilivihkimisessä paikan päällä vihkijä kysyy todistajien nimet (meillä ainakaan kenenkään ei tarvinnut edes henkkareita näyttää), lopullinen päätös sukunimen valinnasta ja onko sormusten pujottelua (sormus lisää lauseen tai pari vihkikaavaan).

Itse emme etukäteen ainakaan edes tienneet vihkijän nimeä, eli eipä otettu yhteyttä häneen missään vaiheessa.

^Vastaan omasta kokemuksesta, että meillä vihkijä (nainen) oli pukeutunut mustaan housupukuun ja valkoiseen paitaan. Luulen, ettei muissakaan maistraateissa vihkijät pukeudu vihkimistilaisuuksia varten erityisen juhlallisesti, vaan ennemminkin virallisesti, kuten nyt yleensäkin töihinsä pukeutuvat.

Herättiin omasta sängystä, syötiin aamupalaa ja lähdettiin töihin. Töissä kerroin parille toimistoihmiselle nimenvaihdoksesta ja sain heiltä onnittelut. Sain päivän aikana jo valokuvia edelliseltä päivältä ja niitä sitten kävin läpi. Vastailin myös tuttavien "miltäs tuntuu olla rouva?" -kyselyihin.. Mies oli saanut kuulemma töissä työkavereiltaan paljon kättelyitä ja onnentoivotuksia.

Hehe... eipäs tullut mieleenkään, että tältä palstaltahan tietenkin saattaisi löytyä apuja naimisiinmenoasioissa.

Maistraatin täti täällä Oulussa kuitenkin sanoi, että kyllä heillä joku joutaa tulemaan todistajaksi, jos omia ei löydy tai haluta paikalle. Mies ehdottomasti haluaa tuon työkaverinsa kameran kanssa paikalle, joten kai minun on vain totuteltava ajatukseen, että ihan kahdestaan ei ollakaan ja kuviakin otetaan. Toinen todistaja sitten joko sieltä maistraatista, ellei keksitä jotakuta tuttua. Onhan tässä vielä aikaa...

Hassua kyllä ajatella, että kahdeksan päivän päästä olen ollut jo yli tunnin naimisissa.

Valokuvien ottaminen tietysti vähän lisää paineita keksiä jotain nättiä päällepantavaa. Ja hiukset ja meikki!

Mieleinen sormus sentään löytyi kivuttomasti.

Oulun maistraatissa 3.6.2009

Tänään varattiin aika.

Siksi koska en usko, enkä kuulu kirkkoonkaan. Plain and simple.

Mies uskoo ja olisi halunnut siunaamisen tai edes jotain hengellistä puhetta hääjuhlaan. Mennään sitten kuitenkin naimisiin koruttomasti kahdestaan eikä (onneksi) tarvitse mitään hengellisiä juhlapuhujia miettiäkään tai sen puoleen stressata juhlista muutenkaan.

Huomenna soitetaan maistraattiin ja kysellään vapaita aikoja. Vähän jännittää.

Pitäisiköhän aikaa varatessa jo ilmoittaa mahdollisesta todistajien tarpeesta?

Mies nimittäin haluaisi ottaa yhden työkaverinsa mukaan todistajaksi, mutta luultavasti ainakin toinen todistaja tarvittaisiin maistraatista. Itse toisaalta haluaisin, että molemmat todistajat olisivat meille tuntemattomia. Nimittäin kuitenkin jotkut läheiset loukkaantuu, ettei heille ole kerrottu naimisiinmenosta ja annettu mahdollisuutta tulla paikalle ja sitten yksi työkaveri saakin olla paikalla. Lisäksi tämä todistaja varmasti tulee paikalle kameran kanssa ja haluaisi ottaa kuvia, mikä häiritsisi itseäni (en ole mitenkään kuvauksellinen).

Osaisittekohan naikkarit vastata, että onko maistraatissa yleensä henkilökunnasta joku vähemmän kiireinen valmis tulemaan todistajaksi sitten kun sinne mennään, vai pitääkö todistajat pyytää jo etukäteen?

Sukunimiasiakin mietityttää edelleen... Ja avioehtosopimus, eli tarvitaanko me sellainen, osataanko tehdä se ilman lakiasiantuntijan apua ja pitäisikö se hoitaa samalla kun naimisiinmeno, ettei sitten jää tekemättä.

Hyshys tämä meillä on ollut. Kihloista ei juuri kerrottu aikoinaan, vaan ihmiset huomasi sormukset omaa tahtiaan. Omat sukulaiseni näkivät sormukset vasta n. kolmen kuukauden päästä kihlautumisesta.

Nyt vihdoin reilut kaksi vuotta kihlautumisen jälkeen on naimisiinmenosuunnitelmat vähän konkretisoituneet ja esteidentutkintapyyntö lähetetty. Tarkoittaa siis sitä, että ihan lähiviikkoina pitäisi sinne maistraattiin varata vihkiaikaa ja käväistä 'lounastunnilla' tahtomassa. Mies saisi kyllä palkallisen vapaapäivän vihkimistä varten, mutta taitaa olla sen verran kiireitä töissä, että saapa nähdä, milloin sen voi pitää. No, heinäkuussakin on tuo esteettömyystodistus vielä voimassa, joten sitten on ainakin kesälomalla vapaapäiviä.

Hääjuhlia ei ole suunnitteilla, koska ei vaan osata. Eikä siis turhaan etukäteen huudella naimisiinmenostakaan. Mies varmasti olisi halunnut juhlat, mutta vaikeahan sitä on minkäänlaista juttua järjestää, kun ei ole päivämäärääkään tiedossa...

Muita mietityttäviä asioita on sukunimi ja sormus. Itse toisaalta haluaisin pitää oman nimeni ja voisin ihan hyvin olla hankkimatta vihkisormusta (kun tuo kihla kuitenkin jo on), mutta jospa nyt edes näissä tekisin miehen mieliksi ja vaihdan nimeä ja hankitaan mulle joku rinkula. Niistäpähän sitten ihmiset näkee naimisiinmenon.

Menimme kihloihin ihan kahdestaan ja sitä hykerreltiin ihan salassa jonkun aikaa.

Kävimme ravintolassa syömässä, mutta muuten ei juhlittu.

Sormuksia ostetaan, kun ehditään. Jonkun verran on netistä sormusten malleja vertailtu.

Vähitellen on kavereille kerrottu asiasta.

Sukulaisille kertomista arastelen minä jostain syystä, vaikka tiedän, että iloinen uutinen olisi heillekin...  :-/

Näkevät ehkä sitten sormuksista aikanaan, kun kotiseuduilla päästään käymään.

Äitienpäivänä viimeistään, jos salaisuus pysyy niin kauan.

Lisäystä:

Noniin.. Tänään jo ehdittiin sormuskauppaankin. Molemmille samanlaiset valkokultaiset kihlarinkulat saadaan hakea keskiviikkona, kun kaiverrukset on valmiit.