Jump to content
Naimisiin.info

Häiden siirtäminen/peruuntuminen (yhdistetty)


Guest rapsuripsi

Recommended Posts

Guest rapsuripsi

Oletteko joutuneet siirtämään häitänne ja minkä vuoksi?

Olemme suunnitelleet häitämme vuoden päivät. Häät olisivat syksyllä 2012.

Nyt kuitenkin taloudellinen tilanteemme on muuttunut, eikä kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Mielessä pyörinyt häiden siirtäminen vuojella tai jopa kahella.

Budjetti häillemme on 8000€, vanhemmilta emme saa tukea häihimme. Maksaisimme häät itse ja lainan ottaminen ei houkuttele.

Miten olette tässä onnistuneet ja kuinka olette vastanneet vieraiden kysymyksiin?

Kirkko, juhlatilat, valokuvaaja, bändi, meikki ja kampaukset on varattu.

Tosin kutsuja ei vielä olla lähetetty, polttareita ollaan suunniteltu ja muutamille sukulaisille häiden tulosta mainittu.

Hääkoristeet osittain tehty ja sormukset hankittu. Puvut vain on hankkimatta.

Tosin taloustilanne huolestuttaa ja kuitenkin haluaisimme järjestää kunnon häät.

Emme halua juhlistaa velkahelvetin alkua häillämme..

Auttakaa!

Link to comment
Share on other sites

Tää mun vastaus ei kyllä varmaankaan auta sun tilannetta, mutta kun kysyit, niin vastaanpa, että täälläkin jouduttiin siirtämään häitä lähes vuodella. Tosin syy on se, että toinen vanhemmistani tulee menehtymään tässä lähiaikoina, joten emme siksi halunneet viettää nyt kesällä häitä, kun ajateltiin, että porukka ei ole välttämättä oikein juhlatuulella.

Niinpä päädyimme siihen, että tuleehan noita kesiä ja siirsimme häämme vuoden 2013 kesäkuulle. Meillä ei onneksi ollut vielä kauheasti suunniteltu tai varattu juttuja häitä varten, joten kaikki siirtäminen kävi aika kivuttomasti.

Meillä ainakin tämä häiden siirtäminen kannattaa, koska nyt me ehdimme säästää rahaa hieman enemmän ja sitten eivät ne tulevat hautajaiset ja meidän häät olisi liian peräkkäin....

Mutta niin, jokainen tekee omassa tilanteessaan ratkaisunsa, niin kuin parhaaksi katsoo. Mun mielestä häiden siirtäminen on kyllä ihan inhimillistä, jos siis elämänntilanne sitä vaatii...

Link to comment
Share on other sites

Me mentiin aikanaan v. 2008 hyvin pienin menoin salaa naimisiin. Asuimme silloin kaukana sukulaisista, ja toisekseen olisimme joutuneet ottamaan juhlia varten velkaa, ja jotenkin iski hapot kun vieraslistan rajaaminen tuntui niin ikävältä. Pidimme nyt siis 4 v avioliidon jälkeen vasta juhlat, olimme ehtineet säästää rahaa ja olihan sitä kaikenlaista muutakin juhlittavaa, kotiseudulle palaamista ja perheenlisäystä. Ja kyllä kannatti.

Eli ei ole huono vaihtoehto sekään, jos kerran naimisiin haluaa, pienellä porukalla tai ihan kahdestaan salahäät ja isommat avioliiton siunaamisjuhlat sitten kun on varaa ja sille tuntuu. Mielestäni on ihan järkevää siirtää isompia juhlia, jos ei halua ottaa häitä varten velkaa, mutta naimisiin menemistähän se ei estä. Avioituminen sinänsä ei maksa mitään, varsinkaan jos pitää oman sukunimensä.

Link to comment
Share on other sites

Malla,

Nyt on pakko kysyä..

Onko tämä vanhempasi sitten niin huonossa kunnossa ettei pääsisi osallistumaan häihinne?

Hän varmasti haluaisi nähdä sinun menevän naimisiin.. ja pääsisi itsekin vielä kokemaan suurta iloa..

Samaa mietin.

Jos omat vanhempani/toinen heistä sairastuisi äkillisesti vakavasti, että toivoa ei ole selvitä ensivuoden elokuuhun asti - minä aikaistaihin häitäni.

Minusta tuntuisi pahalta, jos tiedettävästi/arviolta vanhempani/toinen heistä menehtyisi ennen häitäni.

Link to comment
Share on other sites

Mä tiedän sen, että vanhempani haluaisi olla mukana häissä... Siksi mä olen tätä asiaa miettinyt ja surrutkin mielessäni. Mutta siis se sairaus kuihduttaa isäni, hän ei näe enää juurikaan, ei pysty puhumaan, eikä syömään (tämä kaikki lyhyen ajan sisällä)... Hän ei siis olisi kykenevä osallistumaan häihin, pelkkä hääpaikalle kuljettaminen voisi olla liikaa...

Siksi olen katsonut parhaaksi, että siirrämme häät ensi vuoteen, niin sitten voimme perheeni kanssa "juhlia kunnolla", ja tiedän, että isäni on kyllä läsnä silloinkin, hän ei vain sitten enää ole fyysisesti paikalla.... :(

Link to comment
Share on other sites

Guest rapsuripsi

Niin minäkin ajattelin olla "itsekäs" kun kumminkin on meidän häistämme kyse, niin siirrämme häitä.

Mutta kyllähän se kirpaisee kun olemme paljon saaneet aikaan ja tehneet monia asioita jo valmiiksi.

Häät kun vain siirtyy.

Inhottaa alkaa selittämään tutuille ja läheisille että miksi. Haluaisin vain antaa ajatuksen olla ja karata maailmalle ja vihille! :D

Ei auta muuta kuin kerätä rahaa ja raataa töitä että saa ikimuistoisen päivän.

Kerran vain ajattelin vihille mennä.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Korjailkaapas joku viisaampi tämä aihe oikeaan paikkaansa jos tarve vaatii, itse kun en löytänyt tästä aiheesta yhtäkkiä ainakaan keskustelua :)

 

Elikkä millaisessa tilanteessa olette muut tulleet siihen tulokseen, että on kannattavaa perua hääpäivä tai siirtää sitä? Ja miten/mitä olette kertoneet siitä läheisillenne?

 

Meillä on sulhon kanssa sellainen historia, että useamman vuoden ollaan tunnettu ja nyt kohta pari vuotta seurusteltu. Jo pitempään oltiin kovasti tykästyneitä toisiimme, mutta nuoresta iästä (molemmat reilu parikymppisiä) johtuen sulho ei aikaisemmin uskonut olevansa valmis parisuhteeseen. Kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon (ainakin sillä erää): pari vuotta sitten alettiin virallisesti seurustelemaan, sulhon armeija-aikana ja oikeastaan saman tein muutettiin avoliittoonkin mm. taloudellisista syistä. Itselläni on taustalla masennus, joka juuri sulhon armeija-aikana ja minun yksin eläessäni, alkoi pahentua ja oikeastaan tuo armeija-aika menikin miehekkeellä sitten vähän sen takia penkin alle: monien maratoonipuheluiden takia yöunet jäivät vähälle ja aina hän oli kovin huolissaan minusta ja jaksamisestani. 

 

Vähän reilu vuosi sitten, viimeistä puolivuotistaan armeijassa viettämässä ollut miehekkeeni päätti kuitenkin kosia minua, lupauksena ja osoituksena siitä, että hän todella haluaa viettää minun kanssani loppuelämänsä. Oltiin jo ennen kihlausta puhuttu, että kihlat oikeasti tarkoittavat sitä, että sitten aletaan häitä suunnittelemaan. Ja kihlauksen myötä sitten sitä hääajatusta aina vähän pyörittelimmekin ilmassa.

 

Viime kesänä mieheke pääsi sitten armeijasta, eikä vointini suinkaan vielä ollut paras mahdollinen: aikamoista alamäkeä hetkittäin se "oikea yhteiselo" meillä siinä alussa sitten oli. Ja syksyn tullen molempien perhepiirissä tuli myös suru-uutisia jotka varsinkin minun vointiini vaikuttivat lisää negatiivisesti. Kuitenkin tuossa syksyllä otin puheeksi tuon hääpäivä-asian, kun oli puhe ollut järjestää häät kesällä 2014 -ylä ja alamäistä huolimatta. Mieheke sanoi, että voin alkaa kirkkoa varailemaan ja järjestelemään juhlia. Ja näin sitten teinkin.

 

Vuoden vaihde läheni ja yhä se yhteiselo oli sellaista vääntöä monelta osin: oli toki paljon hyviäkin hetkiä, mutta turhan paljon riitoja ja sellaista, että mieheke oli jo väsynyt siihen arjen "rankkuuteen" eikä enää ymmärrystä mm. masennustani kohtaan oikein löytynyt, ja minulta taas ei miehen välinpitämättömyydelle löytynyt ymmärrystä masennuksen väsyttämänä. Vuosi vaihtui ja yllättäen sulhoni veli kihlautui ja alkoi myös suunnittelemaan häitään. Itse olin meidän häiden suunnitteluvaiheessa edennyt jo niin pitkälle että minun lähisukuni ja läheisimmät ystäväni tiesivät tarkalleen hääpäivän ja pääpiirteittäin häiden kulun. Miehekkeen suku ei tiennyt moisista mitään, koska sulhoni oli aina vähän vältellyt aihetta. Ilmeisesti heidän kotonaan oli käsitys aiheesta sellainen, että _mahdollisesti_ hääpäivää vietetään kesällä, mutta suunnitelmaa ei oltu lyöty lukkoon. Ja samalla he innoissaan suunnittelivat sulhoni veljen häitä. 

 

Meidän arki oli sellaista "päivä kerrallaan" etenemistä vielä tämän alkuvuodenkin, vaikka vointini sairauteni suhteen on huomattavasti kohentunut miehen armeija-ajasta. Tuossa alkuvuonna minulle selvisi, että mieheni oli "antanut luvan" hääpäivän lukkoon lyömiselle, siksi että kuulemma hän ajatteli sen tekevän minulle ja voinnilleni hyvää. Kuitenkin kun edelleen se arki ei ollut lutviutunut ihan niin kohdilleen kuin mieheni mielestä tulisi olla, hän oli sitä mieltä että hääpäivää siirretään. Lisää painostusta asialle tuli hänen kotoaan, kun sieltäkin tuli vetoomusta asiasta, että voisimmeko me siirtää häitämme=he kun siellä olettivat ettei mitään meidän osaltamme oltu vielä lukkoon lyöty. 

 

Nyt, huhtikuun lopussa tilanne on siis tämä: ollaan miehekkeen kanssa edelleen yhdessä, asumme saman katon alla, mutta nyt on tämän yhteiselon suhteen menossa sellainen vaihe, että ollaan uudelleen lähennytty vasta ihan tässä lähiaikoina. Oikeastaan koko tämä maaliskuu-huhtikuun puoliväli on ollut sellaista etäisyyden ottamista toisistamme kun olemme opetelleet tätä arkea jakamaan ilman riitoja ja kunnioittamaan toistemme omaa tilaa. Vielä ei osaa yhtään sanoa, mikä tilanne on elokuun alussa, jolloin hääpäivä on: onko kaikki mennyt lopullisesti pieleen, vai ollaanko kokoajan menossa kohti niitä yhä parempia aikoja tämän lähentymisen johdosta.

 

Itse olin pitkän aikaa loppuvuodesta sitä mieltä, että vielä ehditään asiat laittamaan kuntoon ennen häitä, mutta enää en ole niinkään varma. Tavallaan siis on sellainen olo, että jos häitä varten haluaa asioiden järjestyvän, niin aika loppuu kesken. Ja kuitenkin tässä on tarkoitus yhdessä olla koko loppuelämä eikä vain siihen hääpäivään asti: kyllä ne ongelmat sieltä taas häiden jälkeenkin pintaan nousisivat mikäli niikseen tulee, jos pelkästään häitä ajatellen asiat sujumaan tahtoo. Toisaalta on sellainen olo, että ihan vain muutamassa kuukaudessakin asiat voisi saada ihan uudelle tolalle, ollaanhan tässä kokoajan menty kohti parempaa suuntaa nyt viimeaikoina. 

 

Mietinnässä on nyt tuo hääpäivän siirto/perumis-asia. Kuinka ajoissa tuo ratkaisu kannattaisi tehdä? Toisaalta jos kiirehtii tuon hääpäivän perumisen suhteen, niin mikäli tulee toisiin ajatuksiin, on kovin vaikeaa enää saada toivomaansa kirkkoa varatuksi, saati juhlapaikkaa. Ahdistaa vain älyttömästi ajatus siitä, että juurikin minun puoleltani todella moni tietää meidän hääpäivästämme ja kyselee jatkuvasti hääsuunnitelmien etenemisestä yms. enkä ole kyennyt sanomaan juuta enkä jaata aiheesta heille, kun jotenkin tulee sellainen fiilis, että olen epäonnistuja, jos kerron häiden peruuntuvan. Ja että kaikki ajattelevat tyyliin "no niin, taas yksi nuori pari, jolla ei mikään kestä". Miten nopeasti kannattaisi näitä siirto/perumisratkasuja tehdä nyt? Jotenkin hävettää ajatus siitä juhlapaikkaan ja kirkkoonkin soittamisesta tämän kaiken keskellä :/ Ja lisäksi oman stressinsä tuo miehekkeen puolen "välinpitämättömyys" juuri meidän häitämme kohtaan: olo on sellainen kuin minulla ei olisi edes oikeus olla koskaan morsian :/

 

Miehekkeelle en uskalla edes ottaa tätä hääasiaa puheeksi juuri nyt, ettei hän ajattele minun olevan saman tien sitä mieltä että jos vähän menee yhteiselo parempaan suuntaan, niin taas voi alkaa häitä suunnittelemaan niin kuin ei mitään ongelmia olisi koskaan ollutkaan. Miten sen nyt sanoisi, ettei hän tuon kaltaisen ajatuksen siivittämänä ajautuisi jälleen kauemmaksi minusta. 

 

En tiedä saiko, tästä pitkästä tekstistä yhtään tuota pointtia selville, mutta tiivistetysti siis pienempi paha on siirtää häitä myöhemmäksi kuin menettää se tärkein ihminen siitä viereltä kokonaan, mutta miten selvitä siitä häiden perumisen aiheuttamasta nöyryytyksen tunteelta?

 

Olen suuresti kiitollinen, mikäli joku tähän raamattuun jaksaisi jotain näkemyksiään jakaa tai miksei vaikkapa niitä omakohtasia kokemuksia aiheeseen liittyen  :)

Link to comment
Share on other sites

^Mulla ei valitettavasti ole omakohtaisia kokemuksia tai viisauksia jaettavaksi, mutta tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että häitä kannattaa siirtää. Tunnut olevan itsekin sillä kannalla, ja ongelma kuulostaa olevan enemmän se, miten asiasta kertoa muille, kuin se että häitä oikeasti siirretään tai ne perutaan. Häiden suunnittelun pitäisi olla mukavaa ja ihanaa, eikä ahdistavaa. Minusta teidän kannattaa selvittää ensin oma suhteenne kuntoon, ja kun kumpikin on samalla sivulla ja menossa samaan suuntaan, niin sitten vasta kannattaisi ruveta suunnittelemaan häitä uudestaan. Todennäköisempää on, että liian pikaiset häät pilaavat suhteen kuin se, että osataan tarvittaessa painaa jarrua ja edetä omaan tahtiin.

 

Kerroit myös, että masennuksesi on pikkuhiljaa paranemassa. Eikö senkin takia kannattaisi siirtää häitä hieman eteenpäin, jotta olisit paremmassa kunnossa häiden aikaan? Häiden suunnittelu on kuitenkin oma stressinsä sekin. Yleisesti ottaen uskoisin, että mitä aiemmin päätöksen tekee ja jo tehdyt varaukset peruu, sen helpompaa se on sekä henkisesti että käytännössä.

 

Ja jos se yhtään lohduttaa, niin tosiaan voit puhua ennemmin häiden siirtämisestä kuin perumisesta. Jos läheisesi tuntevat sinut, he kyllä ymmärtävät ja ovat tukenasi. Se on kuitenkin teidän elämänne, suhteenne ja häänne, ei kenenkään muun. Teidän tulee tehdä ne ratkaisut, jotka teistä tuntuvat oikeilta. Jos nyt tuntuu siltä, että häät elokuussa tulevat liian pian, silloin niitä kannattaa siirtää eteenpäin. Jos sitä ei joku ymmärrä, ne mielipiteet pitää yrittää jättää omaan arvoonsa. Vain te tiedätte, mikä teille on oikea ratkaisu.

 

Ja jos myöhemmin tulee sellainen olo, että olisihan ne häät voinutkin pitää jo elokuussa, niin aina parempi. Naimisiinhan edelleen kai mennään loppuelämäksi, joten kyllä te ehditte aviopariksi vaikka vuodenkin päästä. Olette kuitenkin toden teolla seurustelleet vasta pari vuotta, se ei ole kauhean pitkä aika, vaikka olettekin tunteneet pitkään. Häiden kanssa ei kannata pitää kiirettä, vaan mennä naimisiin vasta sitten, kun se molemmista tuntuu sataprosenttisen oikealta ratkaisulta. :)

 

Tämä vastaus on nyt vain tekstisi perusteella tulleet omat fiilikset asiaan, sinua ja puolisoasi tarkemmin tuntematta, joten älä pahastu jos olen jotain ymmärtänyt väärin. Pääpointtina tässäkin sepustuksessa oli: jos yhtään epäilyttää, niin siirtäkää häitä. Naimisiin ehtii aina myöhemminkin, sitä ei kannata kiirehtiä. Kuten itsekin sanoit, häät eivät suhteen ongelmia korjaa vaan ne pitää kohdata joko ennen tai jälkeen avioliiton solmimisen. Parempi tehdä se ensin, jotta alttarille voi astella täysin varmana ratkaisustaan. :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Ihan alkuperäiseen viestiin, oletteko joutuneet siirtämään häitä... Kyllä, meille tuli nyt sellainen tilanne eteen! Meillä oli siis häät suunnitteilla ystävänpäiväksi. Juhlapaikat, kirkot ja kaikki jo varattuna. Noh, teinpä sitten hieman yllätyksenä toissapäivänä positiivisen raskaustestin! LA osuu juuri hääpäivän alle helmikuuhun. Ei auta muu kuin siirtää häitä! Vähän hankala hoitaa hääasioita viimeisillään raskaana tai vastasyntyneen kanssa, saati sitten pinkaista alttarilta synnyttämään, ennen kuin "tahdon" ehtii sanoa!

Vähän lähti kyllä ensin jalat alta, kun kaikki suunnitelmat kääntyivät nyt päälaelleen, mutta onnellisia tästä yllätysvauvasta kuitenkin ollaan! :girl_pinkglassesf:  Hääpäivä siirretään puoli vuotta eteenpäin, 2015 elokuulle, mikäli ajattelemamme päivä sopii myös juhlapaikalle. Näin sitä vaan helmihäät vaihtuivat helmivauvaan ja loppukesän häihin :D Pitäs tehdä uusi tickeri... :rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

Onnea hansq. :) mietin itse joku aika taaksepäin, että näin e-pillereitä joskus unohtelevana pitää extraskarpata siinä kohtaa kun häihin on 7-10 kk aikaa. Ei sillä että lapset olisi toivottuja jossain vaiheessa, mutta hääsuunnitelmat tosiaan menisi uusiksi ja tilan ennakkovarausmaksu taivaan tuuliin. :D

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...