Mielen jatkuva muuttaminen

[Essie.]

APUA !

Onko täällä muita, jotka muuttaa koko ajan mieltään kaikesta häihin liittyvästä..?!

Meillä on jo hääpaikka varattu, nyt mietinkin onko se sittenkään hyvä. Menumme on hieman erikoinen, onkohan se sittenkään sellainen, jota sukulaisemme syövät.. Välillä haluan tehdä kaiken itse, välillä haluan asiat valmiina.. Suunnitelmissa on, että emme tarjoa kuin ruokajuomana alkoholia, välillä mietin, tuleeko häistä kuitenkin liian kuivat. Ja vihkimisaika, onkohan se sittenkin liian aikaisin..?! Pukua en edes uskalla vielä etsiä, en kuitenkaan haluaisi sellaista enää häihin. Ja raha; välillä vaan mietin, olisiko sittenkin järkevämpää järjestää halvemmat häät, mutta toisaalta häät ovat vain kerran (oletan näin ), enkä haluaisi pihistellä niin tärkeänä päivänä..

Tuntuu, että täälläkin kaikki tietävät jo teemat ja hääkarkkien yksityiskohdat, vaikka häihin on yli vuosi olenko ainoa tuuliviiri?

[Lauraliini-]

Kyllä on mieli muuttunut todella moneen kertaan. Mutta vaihtoehtoja pohdiskellessa olen onneksi oikeastaan aina päätynyt takaisin siihen alkuperäiseen. Ainut mitä en ole hetkeäkään epäröinyt, on hääpuku! (ja tietty myös itse sulhanen )

[Guest onnellinen]

Tuon takia ei kannata aloittaa suunnittelua liian aikaisin

[Essie.]

Tuon takia ei kannata aloittaa suunnittelua liian aikaisin

Oot kyllä oikeessa vaikka musta tuntuu että ollaan ihan myöhässä jo..! (Sulho tosin on kans sitä mieltä, että kiirettä ei ole )

Kaikkein hassuinta on se, että oon jo pienestä asti tiennyt millaiset häät haluan, ja nyt kun se on ajankohtaista, mieli muuttuu koko ajan...

Kyllä on mieli muuttunut todella moneen kertaan. Mutta vaihtoehtoja pohdiskellessa olen onneksi oikeastaan aina päätynyt takaisin siihen alkuperäiseen. Ainut mitä en ole hetkeäkään epäröinyt, on hääpuku! (ja tietty myös itse sulhanen )

Haha hyvä että sulhasen suhteen ei tarvitse muuttaa mieltä, sitä mäkään tuskin haluan vaihtaa ;D

[malakiitti]

Tuon takia ei kannata aloittaa suunnittelua liian aikaisin

Musta taas nimenomaan on ihanaa, että ehdin tosiaan vaihtaa sitä mielipidettä ihan rauhassa vaikka sen 100 kertaa, ennen kuin se lopullinen päätös syntyy . Jos olisimme aloittaneet suunnittelun myöhemmin, en ehtisi miettiä kaikkia asioita niin paljon, kuin haluan.

Ja mitä tulee tuohon tuuliviirinä olemiseen, niin kyllä meitä on täällä varmasti aika monta muutakin . Itse olen kääntänyt teemavärimme jo pariin otteeseen ihan päälaelleen, enkä oikeastaan ole vielä mistään aivan varma. Paitsi juhlapaikastamme, se on upea . Ehkä Lauraliinin tavoin päädyn sitten lopulta takasin siihen alkuperäiseen, tai sitten kehitän jotain aivan uutta. Onneksi on aikaa miettiä

[Essie.]

^ ^

Heh myös itse olin kans aluks sitä mieltä, että ihanaa vaan pyöriä häähumussa ja miettiä ja käännellä asioita rauhassa, mut oon vaihtanut mielipiteeni näköjään siinäkin asiassa! :DD ärsyttävää, kun sellaiset asiat, mitkä on jo pikkuhiljaa lyöty lukkoon (paikka, päivämäärä), alkaakin kaduttaan, noloa alkaa soitella et "hei, ei me sittenkään tulla!" - ja se, että sulhanenkaan ei jaksa tätä mun jatkuvaa mielenmuuttamista...

En vaan tiedä, löydänkö sellasta unelmien juhlapaikkaa, vaan pitäiskö nyt tyytyä tohon - on siinäkin hyvät puolensa. Yhyy! Ja teemavärit ym. , täytyy ehkä ihan suosiolla jättää viimetippaan....

Olis edes joku, johon olisin tyytyväinen! (no on se sulho sentään, katsotaan kuinka kauan hän vaan kestää tätä :DD)

[Lauraliini-]

Mutta voithan sä miettiä ja punnita vaihtoehtoja, ja muuttaa mieltä vielä monesti. Jos on kuitenkin noin epävarma tunne, ei vaan sitten tee vielä mitään lopullisia varauksia. Sitten vasta kun on tosi hyvä tunne, että "tämä on hyvä". Toki sitten kun aika alkaa loppua, pitää tehdä niitä epämiellyttäviäkin päätöksiä. Mutta teillä on vielä kyllä hyvin aikaa, teemavärit voi hyvin jättää vaikka ensi vuoteen!

[Bööd]

Niin tutun kuuloista tuo mielen muuttuminen. Me aloimme suunnitella häitä puoli vuotta ennen varsinäistä päivää. Neljä kuukautta ennen h-hetkeä oli paikka varattu, väriteemat päätetty ja vieraslista tehty. Suurin piirtein oltiin myös suunniteltu, mitä syödään kun talkoovoimin tehdään ruoat. No kuukautta myöhemmin päätimme, että ei sittenkään mitään sukukestityksiä, vaan mennään pienellä porukalla erittäin hienosti ravintolaan syömäään ja olisimme saaneet vihkijänkin paikanpäälle lauantaina. Pointtina tässä oli, että ei tarvitsisi itse huolehtia mistään koristeluista tai sapuskoista vaan voisi tulla vaan paikalle.

No, mieli muuttui vielä kerran kun alkoi KAIKKI suunnittelu ketuttamaan ja nyt onkin kahden ja puolen kuukauden päähän varattu maistraatti klo 12 ja viiden tunnin päästä lähtee lentokone thaimaaseen ja siellä ollaankin sitten 3 viikkoa. Sukulaisille järjestetään kahvikekkerit kun tullaan ja jos jaksetaan

Eli kaikki on vedetty päälaelleen, mutta nyt tuntuu, että tämä viimeinen päätös on ollut ehdottomasti paras. Ollaan kaikille sanottu, että saa tulla omakustanteisesti thaimaaseen katsomaan biitsiseremoniaa ja muutama on jopa tulossa. Ja kaikki sukulaistenkin kommentit ovat olleet positiivisia, sillä kaikki meidät tuntevat ovat olleetkin sitä mieltä, ettei meille prinsessahäät olisi sopinutkaan

[Essie.]

Kiitos näistä lohduttavista sanoista Lauraliini- kyllä kaikki varmaan järjestyy lopulta, silti vähän stressaa..

No, mieli muuttui vielä kerran kun alkoi KAIKKI suunnittelu ketuttamaan ja nyt onkin kahden ja puolen kuukauden päähän varattu maistraatti klo 12 ja viiden tunnin päästä lähtee lentokone thaimaaseen ja siellä ollaankin sitten 3 viikkoa. Sukulaisille järjestetään kahvikekkerit kun tullaan ja jos jaksetaan

Voi ei, tuo olisi niin ihanan helppoa ja romanttista!

Mutta kylläpä teilläkin on mielipiteet heittäneet kuperkeikkaa, huh huh - ja vielä noin lyhyessä ajassa, ei voi sanoa, että olisitte liian ajoissa alkaneet suunnitella ja mieli sen takia muuttunut! Hyvä että olette kuitenkin löytäneet teille sopivan ratkaisun! ..Ja lohduttavaa, etten ole ainoa mielenmuuttaja ;D

[Bööd]

essi. no niinpä niin. Tässä kauhulla ajattelen, että mitä ihmettä olisimme keksineet jos olisimme aloittaneet suunnittelut pari vuotta aikaisemmin . Onneksi kuitenkin nyt vihdoin päästy hyvään lopputulokseen, joka ei (toivottavasti!) jää kaduttamaan myöhemmin. Vaistolla vaan eteen päin

[Layne]

Täältä saa niin paljon vinkkejä ym et väkisinkin menee pää pyörälle, itsekin väläyttelin edestakasin mielessäni kuvaa isoista ja pienistä häistä. Vaikka pienet eivät meillä oikeastaan olisi olleet edes mahdolliset.

Muokattu: May 25, 2012, käyttäjä: Layne

[Eskimotyttö]

Joo-oh. Niin tutulta kuulostaa tuo asioitten eestaas vatkaaminen. Mä oon siinä myös ihan mestari. Juhlapaikkaa mietin joskus vieläkin, vaikka toisaalta olen siihen täysin tyytyväinen. Hääpuku aiheuttaa päänvaivaa. Pääruoka päätetään varmaan viikko ennen häitä, samoin kakku. Kukkia ja koruja ja kampausta oon alkanut miettimään varmaan puoli vuotta sitten enkä vieläkään ole päässyt mihinkään tulokseen. Vaihtoehdot on vaihtuneet varmaan kuukausittain.

Tuosta suunnittelun aloittamisen ajankohdasta olen sitä mieltä, ettei sillä aloitatko aiemmin vai myöhemmin ole oikeastaan mitään mekitystä. Jotkut vaan on kovia tuuliviireilemään.

[Kayleigh]

Kyllä tuuliviiri-kohtalontovereita löytyy enemmänkin...

Varsinkin siinä vaiheessa, kun on justiinsa varannut jonkun isomman kokonaisuuden, kuten pitopalvelun/ juhlapaikan tms. tulee joka kerta miettineeksi "Olikohan tämä nyt oikeasti se paras vaihtoehto?"

Ei ole kyllä mikään ihme, että mieli muuttuu, kun häistä on kyse, ne kun ei ole mitkä tahansa juhlat vaan niihin sisältyy aivan mielettömästi odotuksia ja mielikuvia, ihan lapsuudesta asti. Ja toisaalta pelot siitä, että jos joku ratkaisu osoittautuu huonoksi, niin sitä ei niin vain saa uusittua...ainakaan ihan samanlaisissa olosuhteissa.

Isoin riippakivi on jostain syystä meillä ollut kaikki pieni sälä, esim. pöydän somistus, servietit ja tuikkukipot. Ties kuinka monta kertaa olen jo marssinut kassalle kynttilätarpeiden kanssa, kun käännyn takaisin ja tyhjään koko ostoskorin takaisin hyllyyn: "Tiimarista saa halvempia" tai "Nääh, muissa paikoissa voi olla hienompia kun täällä Tiimarissa"...ja sitä rataa...

Toisaalta, alkuperäisiä visioita voi olla tosi vaikea toteuttaa. Olen kuukausikaupalla etsinyt jostain juuri oikeanlaisia, vanhanajan myrskylyhtyjä. Ja niin kauan kun niitä ei löydä, ei uskalla ostaa muunlaisiakaan. Ehkä seuraavasta kaupasta löytyy vihdoinkin ne tietynlaiset...

Korut on toinen päänvaiva. Lähdin ihan reilusti siltä kantilta, että koska ne silmää miellyttävät aidot korut on naurettavan kalliita, ostan suosiolla rihkamaa. Mutta koska ne rihkamakorut taas on niin halpoja, niiden suhteen on liian helppoa muuttaa mieltään. Ensimmäiset kaksi korvisparia jäivät jo arkikäyttöön. Seuraavien on pakko olla ne oikeat!

[Essie.]

Ihanaa ja lohduttavaa, että löytyy muitakin tuuliviireileviä, en tunne enää olevani ainoa!

Kyllä tuuliviiri-kohtalontovereita löytyy enemmänkin...

Varsinkin siinä vaiheessa, kun on justiinsa varannut jonkun isomman kokonaisuuden, kuten pitopalvelun/ juhlapaikan tms. tulee joka kerta miettineeksi "Olikohan tämä nyt oikeasti se paras vaihtoehto?"

Ei ole kyllä mikään ihme, että mieli muuttuu, kun häistä on kyse, ne kun ei ole mitkä tahansa juhlat vaan niihin sisältyy aivan mielettömästi odotuksia ja mielikuvia, ihan lapsuudesta asti. Ja toisaalta pelot siitä, että jos joku ratkaisu osoittautuu huonoksi, niin sitä ei niin vain saa uusittua...ainakaan ihan samanlaisissa olosuhteissa.

Mulla hääintoilu tyssäs just tohon juhlatilan valintaan, kun tuli fiilis, että ei se vaan oo sitä mitä haluan (puhun minä-muodossa, kun sulhanen ei niiden valinnasta niin oo kiinnostunu ). Ja se on tosi hankalaa, kun nykyiset hääajatukset on ihan eri luokkaa kun ne prinsessahääsuunnitelmat mitä oli lapsena ja nuorena.. Hirveetä, että yhdelle päivälle kertyy kauheet paineet! Kaikkia hääohjelmiakin on kauhee katsoa, kun jotkut morsiamet on ihan väsyneitä hääpäivänä..

Mut Korppio, mun on pakko nyt kertoo sulle, että toi teidän ratkasu meni ja tuhos meidän tähänastiset hääsuunnitelmat totaalisesti! Se jäi muhimaan mun päähän ja tällä hetkellä yritän vielä saada sulhon vakuuttuneeks et mun idea on just hyvä meille! Eli tulin ite siihen tulokseen, että haluun mennä naimisiin ihan vaan kaksin jossain ulkomailla, vanhemmat voidaan syöttää vähän paremmin reissun jälkeen ja sukulaiset sit kahvitutetaan Ja kyllä keveni ajatukset ja tuntuu hyvältä idealta! .. Vielä ei oo kyllä kerrottu sukulaisille, en vielä uskalla, kun kohta voikin taas tuulla toiseen suuntaan ;D

[Bööd]

Hih hih, essi. varatkaa vaan ne kaikki oleelliset paikat nyt, koska ilman niitä on vaikea alkaa häitä lyhyellä varoitusajalla järjestämään, (mutta ne on myös tarpeen vaatiessa kohtuu helppo perua ). Mutta ihan tosissaan, meillä johti asiat tähän tilanteeseen suurelta osin siksi, että hääjuhla olisi syönyt koko budjetin ja häämatkaa ei varmaan olisi tullut ollenkaan ja haluttiin kuitenkin, että häät on meillekin jotain ihanaa ja rentouttavaa, eikä vain stressiä kaiken maailman kahviservettien väristä. Jos raha ei olisi ollut tiukilla, niin ehdottomasti olisin pitänyt myös ruokahäät suvulle ja ystäville, ja olisin varmaan myös palkannut jonkun muun suunnittelemaan ne. Toisaalta varmasti myös seremonia rannalla olisi tullut jälkeen päin, sillä minusta on ihana ajatella, että pidetään tilaisuus rannalla, vain me kaksi, joku puhuja ja valokuvaaja joka ikuistaa koko tilanteen ja niitä kuvia voi sitten kymmenien vuosienkin päästä vielä ihailla, että olipas romanttista. Eikä siis katsella kuvia missä Pirkko-täti vetää kännit, tippuu jokeen ja seuraavassa kuvassa minä seison ambulanssin vieressä

[Essie.]

Meillä onkin jo juhlapaikka ja kirkko varattuna, katsotaan perunko ainakin juhlapaikan jossain vaiheessa, se kun ei tunnu enää yhtään omalta Järkevääkin tän kaiken peruminen taitais olla, koska stressaan jo nyt vuotta aiemmin kaikesta.. Jännitän nyt jo sitä, että viihtyiskö vieraat vai tulisko meidän häistä huonoimmat ikinä, mielummin teen niistä meille itselle mieluisat ja ikimuistoiset! <3 Ja kyllä mäkin mielummin tuhlaan meidän hääbudjetin siihen matkaan! (Sitäpaitsi oikeesti rantahäät ihan kaksin olis mun mielestä romanttisinta ikinä!)

Mutta iso kiitos kyllä sulle!

Eikä siis katsella kuvia missä Pirkko-täti vetää kännit, tippuu jokeen ja seuraavassa kuvassa minä seison ambulanssin vieressä

Haha! Ei oo ihan munkaan unelmahäiden toivottava loppuratkasu! --> Vältänpä minäkin siis edes joutumasta vastaavan tilanteeseen ;D

[-mimi]

Minä taas pysyn päätöksissäni sitten kun ne on tehty, mutta saatan jahkailla tovin ennen kuin sitten lopulta päätän

Häitten kanssa on nimenomaan valinnanvaikeus ollut pinnalla, kun haluan tavallaan kaiken! Toisaalta haluan todella pienen intiimin hääjuhlan jossa kaikki vieraat ovat läheisiä ja rakkaita, toisaalta haluan kutsua kaikki tutut mukaan juhlimaan suurta päivää!

No, se ratkaistiin sitten niin että saan tasan tarkkaan juuri sen mitä haluan - eli nämä molemmat juhlat pieni ja intiimi siviilivihkiminen elokuussa kesämökillämme (jos sää suosii, rannalla...) ja joulukuussa on varattu kirkko ja kartano ja vieraita listalla lähemmäs 120. Huikeaa

haluttiin kuitenkin, että häät on meillekin jotain ihanaa ja rentouttavaa, eikä vain stressiä kaiken maailman kahviservettien väristä.

Niin erilaisia ihmiset on, minusta taas on suurta hupia valita kahviservettejä! Jokainen rentoutuu vissiin tyylillään

[Essie.]

Pakko palata tänne

En ymmärrä kuinka voin vähintään viikon välein muuttaa mieltäni... Oon yrittänyt pysyä poissa täältä foorumiltakin, koska musta on niin noloa korjailla vanhoja kirjotuksia koko ajan..

Tähän mennessä oon siis perunu jo juhlapaikan, ja suunniteltiin pitkään vihkimistä ulkomailla. Meidän kohdemaassa (/maissa) on virallisen vihkimisen kanssa kuitenkin niin hankalat paperisodat, että kaikkien maistraattipohdintojen ja moninkertaisten juhlien ajattelun jälkeen päädyttiin pitään ihan normaalit kirkkohäät ennen matkaa, tosin "jatkoilla" taidetaan tarjota vaan pikaisen kakkukahvit jonka jälkeen paetaan äkkiä matkalle

Kaiken lisäksi meidän kesähäät siirtyisikin sitten talveen, mikä on aika yllättävä veto! En olis ikinä uskonu.. Huomenna vaihdan kirkkoaikaa, hui.. Onko ees noloa soitella sinnekin TAAS..

Ja huhhuh, hääpukua oon kanssa sit jo alkanut etsiskellä.. Ei tuu mitään ensin halusin halvan, kapean ja yksinkertaisen, nyt yhtäkkiä muutaman sovituksen jälkeen jonkun ihanan kunnon hääpuvun..

Odotan kauhulla sitä, että kohta tänhetkiset suunnitelmat alkaakin tuntua huonoilta..

[neitokieli]

Me ollaan nyt vuosi suunniteltu häitä ja vieläkään ei ole saatu oikeastaan mitään päätettyä. Tarkoitus olisi mennä ensi vuonna naimisiin, ajankohdalla ei ole niin väliä.

Ensin mietittiin jotain kivaa huvilaa tms, minkä pihalla vihkimisen voisi suorittaa. Nyt on jo pidempään ollut suunnitelmassa vetää häät "matalalla profiililla" ja mennä vihille ulkomailla (kaksin) ja pitää sitten hääbileet kavereilla ja lähiperheelle. Nyt ei oikein tiedetä, että missä ulkomailla sit mentäis edes naimisiin kun ei tule mieleen mitään ylitse muiden kohdetta.. Et pitäiskö sittenkin mennä naimisiin vaan täällä ja pitää ne rennot pikkubileet, ja lähteä huisille häämatkalle. Mutta mikä se pikkubileitten pitopaikka sitten olisi, kun kirkkovihkimistä en halua, maistraatti on ankea ja en viimeksikään löytänyt mitään kriteereitäni täyttävää juhlapaikkaa kivalla pihalla.

Ei haluttais käyttää kauheesti rahaa, mutta en toisaalta todellakaan tyydy ihan mihin vain... En tarvitse oikeaa hääpukua, kirkkoa, hääautoa, mitään sellaista. En koe päivää prinsessana yhtään sellaisena asiana mitä kaipaisin tai mikä tuntuisi luontevalta. On tää niin vaikeeta Jos nyt jotain iloista tästä tilanteesta haluaa hakea, niin nyt ollaan jo päätetty se varmaksi, että häistä tulee matalan profiilin kemut, missä on rentoa rytmimusaa ja punaviini virtaa

[Pyry]

Minä en ole teemavärejä muuttanut. Löysin kerralla sen täydellisen yhdistelmän, jonka saa helposti toistumaan somistuksessa, meikissä, puvussa ja kimpussa. Yhdistelmä ei myöskään ole liian runsas tai raskas eikä vaadi ehdottomuutta.

Kaikki muu sen sijaan... Kirkko OLI päätettynä ja juhlapaikka OLI päätettynä. Nyt alkaa mietityttää, kun mikään juhlapaikkavaihtoehto ei vaikuta hyvältä (yhdessä on liian pienet ikkunat, yhdessä liian iso vuokra, yksi liian kaukana kirkosta). Josko vaihtaisi kirkkoakin? Syrjäkylältä kaupungin keskustaan? Keskustassa olisi kuitenkin paremmin juhlapaikkojakin.

Ja entäpä puku? Luulin jo heti aluksi löytäneeni Sen Oikean, mutta nyt kaduttaa. Onko se sittenkin liian tylsä? Haluaisinko sittenkin olla enemmän prinsessa? No, pukua ei voi enää vaihtaa, olen maksanut jo ensimmäisen puolikkaan sen hinnasta. Sen kanssa on nyt elettävä.

Vieraslista on puolittunut, ruokalistaehdokkaita on monia... ai niin, hääpäiväkin muuttui! Syy oli yksinkertainen: kaupunki, jossa häät pidetään, on Virrat, eli Suomen juhannuskaupunki. Juhannushäät juhannuskaupungissa eivät ole hyvä idea, kun osan vieraista täytyisi löytää majoitus. Juhannuksen ajan majoituspaikat on varattu vuosi, puolitoista aiemmin.

[Essie.]

Tosi reilua sanoa näin, mutta musta on kyllä ihanaa, että muutkaan ei osaa päättää ja/tai sitten katuu päätöksiään - vaikka tietenkään en toivo sitä kenellekään Osa ei myöskään ehkä stressaa ko. tilanteesta vaan kokee sen valinnanvapaudeksi tms., mutta itse ainakin koen asian ahdistavaksi..

Varsinkin nuo "suuret asiat" (kirkot, juhlapaikat, pitopalvelut, hääpuku) ovat sellaisia, että niitä on hankala lähteä muuttamaan kovin helposti, joten kerralla pitäisi löytyä hyvä.. Itsellenikin on vähän sitä vikaa, että mikään ei ole tarpeeksi täydellinen (ei kunnon pihaa, liian pienet ikkunat, vääränlaiset tuolit, liian yksinkertainen, liian perinteinen..)

Tsemppii Pyry ja neitokieli, tulkaa kertoon väliaikatietoja mihin ratkaisuihin päädyitte!

[lumiomena]

Meinasin aloittaa oman ketjun, mutta sitten löytyi tämä!

Oon ihan pulassa, kun koko ajan muutan mieltäni. Kaikkiin asioihin pitäisi löytyä se täydellinen juuri meille sopiva vaihtoehto, tai muuten jään epäröimään.

Meillä kävi myös niin, että meni yksi vuosi miettiessä ennen kuin saatiin tehtyä yhtäkään päätöstä. Aluksi arvottiin, että halutaanko juhliin vain perheet vai koko suku ja kaverit. Entä pidetäänkö ruokajuhlat, kahvitilaisuus vai bileet.

Noh, nyt toukokuussa päädyimme isoihin kohtuu perinteisiin juhliin ja aloimme etsiä paikkaa yms. Varasimme kirkon, juhlapaikan ja pitopalvelun ensi kesälle.

Muutaman kuukauden oikein itsekin ihmettelin, että olenko tosiaan edelleen tyytyväinen näihin valintoihin, kun ei mikään epäilyttänyt. Yleensä jahkailen asioita aina senkin jälkeen kun päätös on jo tehty.

Mutta sitten alkoikin kaikki ahdistaa, ja nyt on menossa vaihtoon päivämäärä, juhlapaikka ja kirkko. Uusia varauksia emme ole vielä tehneet, käymme katsomassa tiloja uudelleen.

Hiukan kauhistuttaa, kun olemme aikaistamassa ajankohtaa tulevalle talvelle. Esimerkiksi puvun kanssa voi tulla oikeasti tosi kiire, jos se pitää tilata.

Tosiaan lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joilla kaikki ei mene heti sen ensimmäisen suunnitelman mukaan. Vähän hävettää, kun on keritty monille jo kertoa tuo päivämäärä ja paikka...

[N&P]

Taitaa olla aika monen morsiammen ongelma:)

Itselle isot kokonaisuudet kuten juhlapaikka, menu ym olivat helppoja, mutta tuo kaikki pikkupiiperrys, huh!

Kuinka paljon kaikkea pikkutilpehooria tarvitaan, vaikka meillakin koristelu on minimaalista....

Sulho on onneksi sanonut omatkin mielipiteensa, joten on hieman helpottanut minuakin.

Ja pukukin on jo valmiina

[Essie.]

Hahah kehtaanko edes paljastaa, että me päädyttiin lopulta ihan muuhun vaihtoehtoon mitä täällä olin heitellyt ilmaan Lopullinen ratkaisu oli kymmenen hengen häät lähimmille perheenjäsenille. Menemme naimisiin kirkossa, jonka jälkeen syömme ravintolassa, ja keskiyöllä lähdemme piiitkälle häämatkalle. Tähän olen jo tyytyväinen, vaikka olen vieläkin muutellut mieltäni vaikka kuinka ja vieläkin välillä tekisi mieli

 

Jos on kauhea mielensämuuttaja, suosittelen kyllä olemaan viime hetkeen asti kertomatta suunnitelmista eteenpäin. Me lähetimme kutsut 6vkoa ennen häitä, emmekä olleet kertoneet hääaikeistamme sitä ennen juuri kenellekään. Olisi ollut noloa selitellä muutoksia tai perua kutsuja.. Ja mulle auttoi myös se, ettei häihin ole kovin pitkä aika, muutamassa kuukaudessa ei ehdi ihan kamalasti muuttaa mieltään.

[elspeth]

Tää ketju sopii täydellisesti omaan tilanteeseeni.

 

Siis meillä on tilanteet aivan sekaisin & auki. Me soudetaan ja huovataan asioiden välillä kaiken aikaa, mut päätös ei vieäläkään ilmeisesti ole valmis. En tiiä edes enää pitääkö toi mun wedding countdown paikkaansa, vai siirtyykö sekin...

Meillä on siis tällä hetkellä varattu kaksi eri paikkaa ja eri kaupungeissa. Toisessa olisi tarkoitus pitää isommat, "perinteisemmät sukuhäät" ja toisessa intiimimmät vain perheen kesken juhlittavat tyylikkäät illanistujaiset.. Vanhemmathan petty aivan täydellisesti, kun ilmoitettiin peruvamme nuo "sukuhäät" ja itse ajateltiin, että pienmmät olisi kivat, kun ei jakseta liiallista häsellystä useiden tuntemattomien sukulaisten kanssa ja lisäksi myös niiden hinta nousisi paljon pienimuotoisia korkeammaksi. Vanhemmat ovat luvanneet ne maksaa, mutta sulhanen ei mielellään haluaisi niitä kuitenkaan vanhemmilla maksattaa, kun on ollut jo pitkään työelämässä yms. Ajateltiin siis pieniä häitä, jossa olisi vain perheet mukana mutta nyt en sitten itse tiedäkään, että haluaisinko sittenkin vähän isommat..... Kamalaa tämä päättäminen! Kun mietin sitä, että jos myöhemmin katuu, ettei tullut järjestettyä kunnon juhlia. Me mietittiin, että joku muu vuosi olisi kivempi ne juhlat järjestää, kun voitais maksaa kaikki itse ja saataisiin myös päättää kaikki juhliin itse. Nyt osin tuntuu, että ne isot juhlat menisi sellaisiksi kuin vanhhemat toivoo (joskus tuntuu, että vanhemmat ei nää "oikeina hääjuhlina" kuin sellaiset isot kekkerit mitä he on aikoinaan viettäneet ).  Me haluttaisiin kuitenkin mennä tänä vuonna naimisiin eikä turhaan sitä venyttää. Ärsyttää niin, että noiden hääjuhlien takia tästä on tullut pelkkää painajaista. Mietitiin sitäkin, jos tänä vuonna kävisi vain maistraatissa ja järjestäsi isommat juhlat omilla rahoilla ja toiveilla sitten myöhemmin. Mut en tiiä onko sekään hyvä idea....