Sign in to follow this  
Followers 0
Guest Haave27

Pyydän tsemppausta ja vinkkejä

9 posts in this topic

Hei

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt 6½ vuotta - kihloissa noin 2 vuotta.

Haluaisin mennä naimisiin hänen kanssaan, enkä halua muita miehiä kuin hänet.

Ongelmana on se että sairastuin 4 vuotta sitten masennukseen jota edelleen sairastan ja josta pelkään etten koskaan tervehdy.

Ja viimeksi kun puhuimme vihkitoiveestani hän totesi että meidän pitäisi odottaa häitä siihen asti kun tervehdyn.

En osaa arvioida yhtään onko tämä oikein tehty minua kohtaan - ainakin minuun sattuu kun hän ajattelee noin ja pelottaa että en pääse koskaan vihille koska en osaa tervehtyäkään "noin vain".

Hän kuitenkin rakastaa minua ja asuu kanssani - ja elää kanssani niin miksi odottaminen?

Olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudestakin ja mielestäni olemme molemmat sitoutuneet toisiimme.

Minulla oli haave - on kai omalla tavallaan edelleen että menisin naimisiin ennen kuin täytän 30, mutta haaveeni on aika romuttunut koska pelkään etten ole tarpeeksi terve hänelle ehkä koskaan?

Voisko joku tsempata / avautua kanssasisarena / antaa neuvoja?

Yksi asia on kuitenkin varma etten ala esittämään tervettä, energistä ja iloista jos en sitä ole.

Ei sen puoleen tekisin mitä vain että tuntisin itseni energiseksi ja iloiseksi.

Kiitos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies varmaan ajattelee, että sinäkin nauttisit häistä enemmän sitten kun olet kunnossa, mutta... Eihän voi vaatia laittamaan elämää "katkolle" siksi aikaa kun sairastaa! Mulla on itselläni samantyyppisiä ongelmia ollut jo yli 10 vuotta ja olen sinä aikana mennyt naimisiin ja saanut lapsenkin. Kaikki muutokset ei oman pään kannalta aina ole olleet helppoja, mutta omalla kohdallani en voinut jäädä odottamaan sitä päivää, että ehkä joskus olen "normaali".

Ja mitäs sitten kun tervehdyt? Voihan siihen masennukseen sairastua uudelleen. Tai johonkin muuhun.

Oletko saanut millasta apua masennukseesi? Itse olen syönyt vuosikauden mielialalääkkeitä, mutta muutosta parempaan alkoi tapahtua vasta viime talvena kun pääsin Kelan tukemaan psykoterapiaan. Mulla se ongelma nyt ei ollut suoraan masennus, vaan traumaperäinen stressireaktio ja yleinen ahdistuneisuus, mutta kyllä mun BDI:n tuloksetkin tossa terapian alussa pyöri keskivaikean masennuksen rajoilla. :girl_sad: On vaan pitäny muuttaa omaa ajattelua ihan päälaelleen ja opetella moni asia uusiksi. Ja siis opettelen edelleen. Ja tietysti käsitellä ne traumat kunnolla pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei, täällä mielenterveysongelmainen kesällä 2013 naimisiin menevä nainen. Itselläni ei minkäänlaista masennusdiagnoosia ole, on vain "määrittelemätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö", mutta masennuksesta, biposta ja muista vastaavista on kyllä keskusteltu. Masennuslääkettä myöskin syön, vaikka mitään siihen viittaavaa diagnoosia ei ole. Se auttaa kuitenkin.

Koen, että naimisiin meneminen on omalta osaltaan helpottanut oloani nyt: on jotain tulevaisuudessa, jotain varmasti hyvää ja positiivista. On nytkin jotain, mihin keskittyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa kun tänne on vastattu. Kiitos ajatuksistanne - olen samoilla linjoilla.

Tuntuu ilkeälle että sairauteni olisi syy ettei häitä tule. Entä jos en sairastaisi masennusta vaan jotain muuta sairautta - vaikka sokeritautia? Tuskin se olisi este?

Äh, olen niin vihainen ja kyllästynyt sairauteeni.

Mä oon käynyt nyt psykoterapiassa ... vuoden tai vissiin kaksi (?) ja lääkkeitä syönyt noin 4 vuotta, mutta itseasiassa tänä kesänä ensi kertaa ilman lääkkeitä.

Halusin "pääni selväksi" täksi kesäksi vaikka ei se helppoa olekaan. Talvella mitä luultavammin palaan lääkityksen pariin.

Apua siis saan - toisaalta en ole kauheasti edennyt kai parempaan suuntaan.

Ps. Keskivaikea on diagnosoitu tännekin.

Mutta palatakseni pääaiheeseen - en halua siirtää haaveitani tämän takia koska tervehtymisen ajankohta ei ole tiedossa - haluaisin vain lisätä elämääni onnea ja turvaa - mutta en halua kitistä miehelleni asiasta - hirveä ajatuskin sellainen että painostaisin toisen naimisiin MUTTA TOISAALTA onhan asia niinkin päin että tällä hetkellä hän rajoittaa minun haaveen toteutusta. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mä uskoisin, että ymmärrän mitä tarkoitat. Jaksuja ja tsemppiä masennuksen kanssa painiskeluun! Hyvä, että sulla on apua tarjolla. Ja toivottavasti saatte tuon hääasiankin miehen kanssa selvitettyä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä miehesi pelkää sitoutumista ja tulevaisuutta kanssasi, että et koskaan parane tai sairautesi menee pahempaan suuntaan. Meillä on oikein sukuvika tuo masennus, omista neljästä sisaruksesta se on ollut ainakin kolmella, plus minulla, äidilläni ja kolmella lapsellani. Masentuneen kanssa elämä voi olla todella raskasta ja ympärillä olevilla on riski sairastua myös, kuten minun lähipiirissäni on käynyt kun toisen tukeminen käy liian raskaaksi itselle. Joten ymmärrän kyllä miestäsi.

Sinun täytyy vaan puhua miehesi kanssa, hyväksyykö hän sinut sellaisena kuin olet, vaikka masennus jatkuisikin. Se on vaan hyvin raskasta läheisille ja joskus tuntee tarvetta ottaa etäisyyttä suojellakseen omaa psyykeään. Masennusta kokemattomat eivät välttämättä tajua ettei olotilalle mitään voi. Kun paranee, niin sen uudestaan puhkeamista vastaan voi koittaa taistella, kuten itse teen. Vältän sitä minkä tiedän syventävän olotilaa, pakotan itseni asioihin joiden tiedän estävän puhkeamista. Suojelen itseäni joltain asioilta. Kun niin lähellä on se masennus kuin omissa lapsissa niin se on tosi vaikeaa.

Masentunut ei ole mikään ihannekumppani ja miehesi halua varmuuden siitä että että todellakin pystyt paranemaan. Haaveile häistä, mutta anna itsellesi aikaa parantua ja keskitä ajatuksesi siihen. Hae kaikki apu mitä voit saada ja iloitse jokaisesta päivästä joka on eilistä parempi. Sinulla on kuitenkin vierelläsi ihminen joka rakastaa. Puraa pahaa oloasi mielummin vaikka netissä, kirjoita, piirrä, mikä vaan on itsellesi luontaista, puhu terapeutille. Mutta vältä käyttämästä miestä terapeuttina. Masentunut usein purkaa oloaan lähimpiin ihmisiin, jotka saattavat alkaa kokea sen liian raskaana ja ahdistua itsekin. Näin kävi eräälle läheiselleni, puoliso tuki masentunutta ja vaikutti vahvalta kunnes vaan yhtäkkiä romahti täysin, joutui suoraan suljetulle osastolle ja diagnosoitiin vaikea masennus. Siinä hajosi perhe, kumpikin vanhempi masentunut ja lapset joutui lastenkotiin.

Sitä yritän sanoa, että miehesi voi haluta naimisiin masennuksestasi huolimatta, jollei koe tilannetta liian raskaaksi. Toisaalta voit ihan hyvin parantuakin, toivottomuus vaan kuuluu tilaasi. Joku päivä saatat kuitenkin sen valonpilkahduksen nähdä josta se lähtee kasvamaan ja sinä paranet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi ikävää kuulla että sulla on masennus :(

Me mentiin miehen kanssa kihloihin ja siitä parin kuukauden päästä mulle tuli eräs sairaus joka on siis ihan fyysinen vaiva mutta se sai mut aika masentuneeksi ja jouduin sairaslomalle, en niinkään sairauden vaan enemmän masennuksen tähden... Kävin psykologilla ja otin vaan rauhallisesti... Mies joutui kestämään paljon mutta toisaalta tää kokemus vaan vahvisti meidän suhdetta ja tiedettiin että todellakin pidetään yhtä ja selvitään tämän koettelemuksen yli.

Mua alkoi pelottaan että mies haluisi siirtää hääpäivää kun mä olen masentunut ja sairas ja häät oli päätetty vuoden päähän kihlauksesta. No mieheni sanoi että menee naimisiin minun kanssa vuoden päästä tai milloin tahansa mulle on hyvä aika. Ei siirretty häitä mutta pyydettiin paljon apuja tukijoukoilta häiden järjestämisessä ja mulle ei annettu mitään liian stressavaa työtä...vaan mukavia suunnitteluja ja jotenkin häiden suunnittelu ja se että "elämä jatkuu ja pysyy raiteillaan vaikka joskus jotkut jutut mua heitteleekin" ajatus sai positiivista aikaan ja mä jotenkin ihan piristyin :)

Että meille se oli hyvä päätös että ei siirretty häitä. No nyt oon päässyt masennuksesta yli ja on enemmän parempia kuin huonompia päiviä :) Meidän avioliitto voi hyvin :)

Mutta oikeesti suosittelen sua vielä miettimään yhdessä miehesi kanssa mitä teette ja usko pois että mitään stressaavaa ei kannata teidän harteille kaataa. Järjestäkää häät jos teillä on kovasti apujoukkoja ja tiedätte että ette joudu liioiksi stressaamaan....

Tsemppiä <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset tsempeistä.

Tällä hetkellä oon päätynyt siihen ratkaisuun että ennemmin odotan sitten. :/

Ei ole vaihtoehtoja. Täytyy yrittää unohtaa vaan tää ja iloita muista jutuista.

Hyvää kesän jatkoa kaikille! <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikkea hyvää sulle Haave27.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0