Oletko odottanut hääpäivää pikkutytöstä asti?


Guest kaisa

Recommended Posts

Olen muutamia kertoja törmännyt täällä foorumilla ja muissa asiayhteyksissä sanontaan, että ”hääpäivää odottaa pikkutytöstä asti”. Onko joku ”odottanut” hääpäivää jo niin kauan? Olisin utelias kuulemaan mitä odotuksen ajatuksia hääpäivä aiheutti ennen kuin on edes tietoa koska naimisiinmeno tapahtuu. Ja mitä sitten tapahtui kun hääpäivä oli päätetty J Ja erityisesti löytyykö lisää muita itseni kaltaisia, joille häiden järjestäminen on jonkinlaista pakkopullaa? Älkää käsittäkö väärin, musta on ihana mennä naimisiin kihlattuni kanssa, mutta en missään vaiheessa ehtinyt odottaa kosintaa (oltiin oltu n. 5v yhdessä kun mies kosi) ja hääpäivän päättäminen jäi mun vastuulle kun mies ei halunnut painostaa. Totesin lopulta, että jos ei ennen v.2013 sitä hoida niin sitten häät jää kyllä järjestämättä. Nyt on enää jonkin aikaa jäljellä omiin häihin enkä oikein missään vaiheessa päässyt siihen hääjärjestelyfiilikseen, mikä täälläkin näyttää aika monella olevan. Olen vähän kateellinen.. Sain pari hyvää ideaa täältä esim. vieraskirjaan, mutta sitten kun olisi pitänyt päättää että toteuttaako ne, niin en viitsinytkään nähdä vaivaa.

No joo, hääpuvun ja oman häätyylin etsiminen ja suunnittelu on kieltämättä ollut kivaa, mutta siihen halusinkin panostaa kun tod.näk. useammin tulee jatkossa katseltua kuvia itsestään hääpäivänä kuin vaikka koristeluista.

Nyt vain vähän pohdin, että olisiko se oikea into järkätä häät tullut sittenkin vähän myöhemmin, jos olisin vain odotellut pidempään. Tätä tilaisuutta en kuitenkaan saa enää toiste. Tosin siitä olen varma, että hyvät bileet meille tulee kaikesta huolimatta livebändin ja kunnon kestityksen kera (tosin aika vaatimattomilla koristeilla ja vähillä ohjelmanumeroilla..).

Link to comment
Share on other sites

Itellä ainakin on pikkutytöstä asti ollu se tiedossa, et menen naimisiin. Monta kertaa sulhoehdokas on vaihtunu, mutta nyt oon sen herra oikean löytänyt.

En oo kyllä mitenkää liiemmin häitä 'etukäteen' suunnitellu. Siis että olisin tyyliin häät suunnitellu ihan valmiiks, vaikka sulhoa ei olis.

Oon myös pikkutytöstä asti tienny, et meen vaan kerran naimisiin. Ja täytyy kyllä myöntää tässä häitä suunnitellessa, et kyl tää vaa uskomattoman raskasta hommaa on, enkä kyl haluu tätä toiste käydä läpi! Sulhon on paree aatella samoin :girl_haha:

Enkä mä tiä, ei kai kaikki oo nii hekumoissaan ku toiset. Ja miks siit pitäs olla kade? Mun mielest on loistavaa, jos oot pystyny järjestää just tein näkösett häät, ilman stressiä ja ilman liikaa päänvaivaa! Vaikka mä rakastan tätä suunnittelua, ni toisaalta on kateellinen niille ihmisille, jotka ei ota stressiä ja jotka on hyvin järjestelmällisiä. Mulla on vaan yks iso Ikean kassi täynnä sekalaista hääkrääsää. Sieltä en ikinä löydä mitään, kun jotain haen! :D

Link to comment
Share on other sites

Mä olen kans aina tiennyt, että menen joskus naimisiin, mutta häistäni en ole koskaan haaveillut! Olin jopa jossain vaiheessa varma, että tulen menemään salaa naimisiin, sillä halusin välttää kaikkea häähössötystä. En vain ole yhtään sen tyylinen, että jaksaisin muovailla "vaaleanpunaisia kiiltokuva" -häitä ikuisuutta. Meillä häät olivat alle sadan hengen yksinkertaiset häät. Kirkkovihkiminen oli, ruokaa oli, ohjelmaa oli ja kakku oli, piste. Ja naimisiin päästiin.

Kutsuissa, koristeluissa, ohjelmalehtisissä, yms. mentiin melkein sieltä mistä aita oli matalin ja paljon perinteisiä juttuja jätettiin pois tai minimoitiin mahdollisimman pieneksi. Yksinkertaista, mutta kuitenkin tyylikästä, siihen tähdättiin. Ja näin se oli meidän näköistä toimintaa. Meille oli tärkeintä, että päästään naimisiin ja vieraat viihtyvät. Ja häät suunniteltiin alle puolen vuoden.

Mut ihmiset on erilaisia, toiset jaksaa nähdä sen vaivan, ja pitää sitä hirveän tärkeänä, toiset taas haluaa päästä vähemmällä ja ei halua niin paljoa sitä "ylimääräistä" häihinsä. Itse tykkäsin kyllä suunnitella ja toteuttaa juttuja, mutta se hääpäivä ei kuitenkaan tuntunut isomman höseeräämisen arvoiselta. Halusin enemmän vain sitä, että me ollaan Herra ja Rouva Xxxxxxxx. Kaikki se muu juhlinta oli toki ihanaa, en mä sitä sano, mutta, en nähnyt sitä sen arvoisena, että jaksaisin ajatella ja valmistella vain yhtä päivää seuraavat puolitoista vuotta. Sellainen ei sopinut mulle. :)

Nyt ollaan siis onnellisesti naimisissa ja ihana arki on päässyt häähämmingin jälkeen alkamaan ja siihen mä tähtäsinkin! <3

Link to comment
Share on other sites

Minua kosittiin reilu kuukausi sitten ja sen jälkeen olen ollut ihan shokissa koko ajatuksesta että MINÄ menen naimisiin... Mies taasen vaan hymyilee että tottakai me mennään, mikä on ihan parasta kaikessa :)

En ole saanut mistään teemasta kiinni, enkä oikein tiedä millaiset juhlat haluaisin. Minulla ei ole koskaan ollut mielikuvaa omista häistä, joten suunnittelupöydän ääressä istun ja pää on tyhjää täynnä :D Ainoa tavoite on, etten halua perinteisiä häitä...

Link to comment
Share on other sites

En minä ainakaan pikkutytöstä asti ole odottanut.

Mies kosi aivan puskista viimevuoden kesällä, ja tänäkesänä vasta kun se alkoi puhua että päivä pitäisi päättää, aloin suunnittelemaan ja miettimään. Mulle olisi riittänyt muukin, pääasia vain että ollaan yhdessä maailman tappiin. Toisaalta nyt kun on päässyt alkuun suunnitelmien kanssa, oon ihan innostunut. Tykkään näpertää kaikenlaista ja tehdä itse. Onneksi on aikaa ensi kesään asti :D

Link to comment
Share on other sites

Me mentiin maistraatissa salaa naimisiin noin kuukauden varoitusajalla: Ei kimppua, ei pukua, ei erityistä vihkikaavaa, musiikkia tai juhlia. Eli ei, en ole odottanut hääpäivää pikkutytöstä asti ;) Nyt myöhemmin suvulle ja kavereille juhlia järjestäessä olen tosin innostunut hääjutuista, mutta aikaisemmin en ollut ajatellut asiaa ollenkaan. Hyvin se nähtävästi näinkin päin sujuu ^_^

Link to comment
Share on other sites

Mä olin 26 vuotta ihan varma, että en tule menemään naimisiin. Sitten tapasin nykyisen mieheni. :girl_sigh:

Mieheni oli pitkään sitä mieltä, että ei halua häitä. Hän olisi vain käynyt maistraatissa ja mennyt vanhempien ja sisärusten kanssa syömään. Häntä ahdisti ajatus karjalanpaistista, sukulaisröykkiöstä, pönötyksestä mustassa puvussa ja työväentalosta. Mun mieleen ei ikinä ollu tullukaan, että menisin sillä tavalla naimisiin, ja muutaman keskustelun jälkeen sain miehenkin ymmärtämään, että näiden kahden ääripään väliin mahtuu monta vaihtoehtoa.

Niinpä hän kosiessaan esitti jo täydellisen hääformaatin (jota emme kylläkään toteuttaneet), mutta pääasia oli, että päästiin samalle sivulle häiden suhteen. Koska mä taas näin asian niin, että vaikka en todellakaan ollut häitäni suunnitellut hetkeäkään ennen tätä parisuhdetta, halusin kuitenkin niitä viettää, mikäli menen naimisiin. Niin me alettiin "suunnitella". Eli mä katoin netistä muutaman mahdollisen paikan, joista varattiin eka, jossa käytiin paikan päällä. Sit me päätettiin kaikki, mitä me ei haluttu. Ja aina välillä saunassa tai jossain, kun mieleen juolahti, ehdoteltiin toisillemme, että mitä jos.. Mitä jos tehdään ruoka itse? Mitä jos ei mennäkään maistraattiin? Mitä jos istutaan vieraiden kanssa samassa pöydässä? Ja siinä se suunnittelu sitten olikin.

Nyt kun jälkeenpäin mietin, niin me järkättiin meidän häät vähän samalla kaavalla kun aikoinaan järkättiin tuparitkin. Saman verran paneuduttiin asiaan. :) Nyt jo rouvana tulee välillä haikeus: ei voi enää suunnitella mitään, mutta se menee nopeasti ohi. Mutta meidän hääpäivä oli aivan ihana, ja se rento ja välitön tunnelma tarttui vieraisiinkiin niin, että saatiin erittäin hyvää palautetta kaikesta. Eli yhtään enempää ei olisi asioita tarvinnut suunnitella tai valmistella. Ja nyt kaikki sujui stressittä ja hyvin jouhevasti, mitä en usko että olisi tapahtunut, jos olisin uhrannut enemmän aikaa häiden etukäteen miettimiseen.

Mulle se organisointi ei kyllä ollu pakkopullaa, mutta ei se mun elämää sekaisinkaan pistänyt. Kaikki tuli vähän kuin siinä sivussa, ja oli itse asiassa ihan kivakin järjestää. Kun se ei vieny energiaa juurikaan.

Link to comment
Share on other sites

En ole varsinaisesti odottanut haapaivaa ja haita koko elamaani. En ole suunnitellut pukua ja menuita jo alakouluikaisena, kuten jotkut tuntemani naiset. Varmaan olen aina tavallaan toivonut naimisiinmenoa sitten joskus kun sen aika on, mutta en ole asialla sen enempaa paatani vaivannut. :)

Link to comment
Share on other sites

Hahah, mä olen odottanut hääpäivää pikkutytöstä asti! Ostin jo neljävuotiaana kirpparilta hunnun ja viisivuotissynttäreilläni olin pukeutunut morsiameksi ja hääleikkejä tuli leikittyä ihan urakalla!

Oon ehkä katsellut ja kuunnellut lapsena liikaa ihania romanttisia prinsessa saa prinssinsä -tarinoita :girl_haha:

Kouluaikoina tylsillä tunneilla selailin hääpukuja ja juhlatiloja (kavereita vähän huvitti) ja lopulta hankkiuduin jopa ammattiin, jossa voin olla tekemisissä häiden kanssa :D Ajattelin aina, että mun elämäni tarkoitus on päästä naimisiin. Tulevalle miehellekin ilmoitin heti seurustelun alussa, että tähän on turha tulla, josset aio taluttaa alttarille ;)

Hassua olikin, että nyt kun oikea mies löytyi ja hääjärjestelyt ovat työn alla, menen sieltä missä aita on matalin enkä halua ottaa stressiä järjestelyistä. Tottakai odotan päivää kuin kuuta nousevaa, mutta haluan vain nauttia päivästä :-X

Link to comment
Share on other sites

En ole kyllä edes ajatellut häitä ennen tätä vuotta. Lapsena prinsessa- ja kotileikit ei kiinnostanut, joten ehkä senkään takia sitä hääasiaa ei ole tullut pyöriteltyä mielessä. Tulevaisuudensuunnitelmia miettiessäkin lähinnä suunnittelin, missä olisi kiva asua ja tehdä töitä, ja mitä harrastaa sitten kun rahaa on. Harvemmin tuli ajateltua, että onko siinä nyt sitten aviomiestä rinnalla vai ei :)

Nyt kun asia tuli ajankohtaiseksi, niin mietin kyllä aluksi pikaista maistraattivisiittiä, mutta päädyttiin kuitenkin juhlan järjestämiseen. Meillä on niin paljon ystäviä, joille haluamme tarjota mukavan illan, ja häät ovat siihen hyvä tekosyy. Lisäksi on hauskaa nähdä sukulaisia, osa asuu kaukana joten tavataan vain harvoin. Pääpaino suunnittelussa onkin ollut ruoka- ja juomapuolen pohdiskelussa, ja häämatkasta haaveilussa. En osaa niitä prinsessajuttuja vieläkään oikein miettiä, hääpäivän aamuna varmaan menen lähikampaajalle ja sanon että tee jotain näille :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Minä en ole. Olin pienenä kaikkea muuta kuin prinsessatyyppiä, eikä minua olisi vähempää voinut kiinnostaa hääpäivästä haaveilu :D Mieluummin rymysin lumisotasilla naapurin poikien kanssa. Vielä teininä olin vakaasti sitä mieltä, etten koskaan tule menemään naimisiin. Ajatus sitten kuitenkin muuttui, kun oikea ihminen sattui kohdalle ja rakastuin ^_^

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Haaveilu alkoi, kun olin pikkutyttönä setäni häissä. Siitä päivästä lähtien halusin olla kuten hänen vaimonsa! Enää en tietty halua pukeutua samoin kuin hän tai pitää samanlaisia häitä, kuin he pitivät, mutta silti tuo tapahtuma oli se, mistä kaikki tulevaisuuden haaveeni saivat alkunsa. Olen muuttanut monta kertaa mieleni hääpuvun mallin suhteen, juhlien vierasmäärän suhteen ja tietty myös se mieskin on vaihtunut jossain välissä. En odota prinsessajuhlia vaan meidän kahden yhdessäolon juhlistamista. Siitähän siinä pitäisikin mielestäni olla kyse. 

Link to comment
Share on other sites

Minäkään en ole haaveillut naimisiinmenosta pikkutyttönä, se ei jotenkin tuntunut "kuuluvan" elämääni, (ensimmäisen kerran olin häävieraana vasta reilusti parikymppisenä). Lapsuuden hääleikkejä en muista kuin yhden, ja niissä serkkuni halusi pehmolelujemme menevän naimisiin :D Myöhemmin suhteissa häät eivät edes käyneet mielessä, ennen kuin tapasin nykyisen avomieheni :wub:  Nyt tahdon ehdottomasti naimisiin ja odotan innolla, että pääsen kunnolla suunnittelemaan :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

En ole koskaan ollut "naimisiinmenevää" tyyppiä, joten häistäkään en ole aiemmin haaveillut. Nyt kun mies sitten osui ja upposi kohdalleen, en malttaisi odottaa vielä paria vuotta että tahdotaan. Olen ihan höpsähtänyt häihin :D Oikeastaan hurahdin jo viime keväänä, kun serkkuni pyysi minua kaasoksi vuoden 2014 häihinsä. Onhan tälläisiä huikea suunnitella, vaikkei mun tyylillä ja maulla mitään perinteisiä prinsessahäitä tehdäkään.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Leikin kyllä pikkulikkana hääleikkejä mutta en muista erityisemmin haaveilleeni häistä ikinä.Minäkin kyllä olen aina ajatellut että menen joskus naimisiin,mutta ehkä kuitenkin tärkeämpänä on aina ollut ajatus omasta perheestä.Perhe jo on,ja häitä aloin enemmän miettiä vasta sitten kun oli kirkko varattu :)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Minäkään en muista erityisesti haaveilleeni häistä ja olen viime vuodet ajatellut, että sikäli kuin joskus menisin naimisiin, haluaisin mahdollisimman pienet häät. Tulevan miehen myötä mieli muuttui sikäli, että häistä tulee hieman isommat kuin olin kuvitellut. Mies toivoi "oikeita" häitä ja olen nyt itsekin innostunut järjestelemään. Häistä tulee silti melko vaatimattomat, n. 60 vierasta.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...