Oletko odottanut hääpäivää pikkutytöstä asti?

[esssie]

Hää- ja prinsessaleikkien sijaan leikin pienenä Prätkähiiri- ja Turtles-hahmoilla, sekä leikkelin barbeiltani hiukset lyhyiksi, joten en varsinaisesti koskaan ole haaveillut häistä. Vasta nykyisen miehen kohdalla nämä jutut tulivat mieleeni, tosin prinsessahäitä ei ole edelleenkään tulossa

[sannalol]

Olen aina kyllä ollut tyttömäinen tyttö, mutta häistä olen alkanut haaveilla vasta tässä parin vuoden sisällä Mummoni ja äitini ovat molemmat menneet naimisiin suhteellisen nuorena ja olenkin itse halunnut tehdä samoin

[athella]

Todellakin olen haaveillut ja isosti vieläpä! Haluan perinteiset häät tansseineen, teennäisine hääleikkeineen ja puheineen. Vieraita ja hauskanpitoa. Edellisten kumppanienkin kanssa niistä häistä tuli haaveiltua, mutta tämän nykyisen kanssa se on aina tuntunut kovin luontevalta haaveelta. Esimerkiksi muistan sanoneeni ensimmäiselle poikaystävälleni, että "mulla on sellainen tunne, että mun eka avioliitto päätyy eroon." Jälkeenpäin mietittynä aika törkeästi sanottu. Joka tapauksessa ykyisen ukon kanssa ei ole tuollaista tunnetta.

[nettipoika]

Minä en tietenkään ole (mies tässä), mutta kuulema tyttöystäväni (emme ole vielä naimisissa) on kyllä ajattelut siitä jo pienestä saakka.

[Helinäkeiju_]

En ole muistaakseni erityisemmin haaveillu häistä pikkutyttönä.

[Nanna93]

Mä olen kyllä pienestä asti ajatellut, että naimisiin menen ja vaimo musta tulee. Oon piirtänyt "hääpukuni" (joka kerta erilainen toki) kymmeniä kertoja ja piirtänyt myös potrettikuvia, hääparin poistumisia rantahäistä vesiskoottereilla yms.. 

[IdaLydia]

En kyllä pienenä ole ajatellut pätkääkään häitä. Vasta reilusti päälle parikymppisenä aloin edes hypoteettisella tasolla miettiä minkälaiset häät itselleni haluaisin kun tuli käytyä muiden ihmisten häissä enemmän ja lueskelin tätäkin foorumia kaasona toimiessani. Ehkä olen joskus nuorempanakin ajatellut vaikka  hääpukuja lehdissä  nähdessäni, että haluaisin tuollaisen ja tuollaisen joskus, mutta enpä juuri muuta.

[AnnaSi]

Joskus viisivuotiaana näin jonkun disney-leffan, missä oli ihanat prinsessahäät. Sen jälkeen iski pieni hääkuume jo päälle.

[Marmosetti]

Kumma kyllä, en ole ikinä ollut kiinnostunut häistä - enkä muuten ole vieläkään Naimisiinmeno kiinnostaa, mutta isot bileet ei. Lapsuuden leikeissäkin häät olivat lähinnä juhla muiden joukossa, ja suomalaisista hääperinteistä en ole ikinä tykännyt.

[mamichel]

Todellakin! Muistan yläasteikäisenä lainanneeni kirjastosta häälehtiä ja unelmoineeni omista häistä. Aikuisiällä olen aina innostunut häistä ja katsonut jos jonkinlaisia hääohjelmia. Vasta kosinnan jälkeen alkoi kuitenkin varsinainen suunnittelu, että ei nyt sentään sitä vaaleanpunaista suunnittelukirjaa ollut tuolloin valmiina

[Binkie]

En kyllä muista haaveilleeni lapsena häistä...

[Nanshe]

Teininä haaveilin jostain yksityiskohdista, kuten esim. miehestä  Pikkutyttönä en tykännyt yhtään häistä, ihmettelin aina miksi tarinoiden "happily ever after" -diileihin kuului joku prinssi. 

[LuckyB]

En muista haa veilleeni häistä pikkutyttönä. Teininä haaveilin, että löydän sen rakkaan ja menen naimisiin (hääjuhla ei ollut haaveilun kohde vaan rakkaus). Sitten elämä vähän opetti ja olin varma, etten tulisi ikinä löytämään sellaista ihmistä jonka kanssa haluan naimisiin. Häät tuntuivat tyhmältä hössötykseltä. Nykyisen rakkaan tavattuani kaikki tuntuu niin luontevalta ja kauniilta, olo on varma. Hääjuhlan miettiminen on ihanaa, ei turhaa, eikä hössötystä. 

[Sylvi]

En ihan pikkutytöstä, mutta varmaan teini-ikäisestä saakka

[Cabella]

En koskaan pikkutyttönä haaveillut naimisiinmenosta, en myöskään teininä. Luulin kaiketi etten haluakaan naimisiin ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Emme ole edes kihloissa vielä, mutta tällä sivulla jo roikun eli olen kai totaalisesti "takkini kääntänyt" häiden suhteen.

[nassis]

On 31.10.2016 at 13.50, Cabella said:

En koskaan pikkutyttönä haaveillut naimisiinmenosta, en myöskään teininä. Luulin kaiketi etten haluakaan naimisiin ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Emme ole edes kihloissa vielä, mutta tällä sivulla jo roikun eli olen kai totaalisesti "takkini kääntänyt" häiden suhteen.

Samaistun! Aikaisemmin koko naimisiinmeno on tuntunut lähinnä vankilaan joutumiseen verrattavalta kokemukselta, mutta kummasti vaan mieli muuttuu kun "se oikea" osuu kohdalle Kihloissa ei olla täälläkään, mutta varovasti on aihetta sivuttu... Ja minä ihan tohkeissani olen jo salaa laatinut vieraslistaa ja haaveillut mekoista ja kengistä ja ja ja  

[Doris78]

En muista haabeilleeni häistä erityisemmin missään vaiheessa.

[rosamaa]

Itselle häät ja naimisiinmeno on alkanut merkitä enemmän nyt, kun tietää kenen kanssa olisi valmis sitoutumaan. Toisaalta yhteinen elämä ilman virallistamista tuntuu myös ihanalta, mutta olisihan se kivaa järjestää mukavat juhlat yhdessä. 

[Savanni]

En, mutta haaveilin aina että olisin päässyt kukkaisneidoksi. En ikävä kyllä päässyt. 

[klt3007]

En ole, oikeastaan vasta teini-ian loppupuolella ja siita eteenpain kun olen ylipaataan kaynyt enemman esimerkiksi kavereiden haissa vieraana ja niin edelleen.. Ja toki sitten kun tapasin sulhaseni; siita eteenpain ne haaveet on olleet ihan omassa luokassaan   

[Nooramarica]

En ole odottanut hääpäivää pikku tytöstä asti. Enkä oikeastaan ole koskaan edes sen koommin ajatellut mitään häitä tai naimisiinmenoa, ennen kuin vasta nyt.

[käivärä]

Mä olen aina halunnut naimisiin, mut häitä olen alkanut odottamaan vasta, kun seurustelin ensimmäistä kertaa vakavasti.

[Tauriel]

Kyllä haaveilin ja kovasti  Usein leikeissäni olin myös raskaana.  (sitemmin "vauvakuume" on hellittänyt, mutta hääkuume ei!) 

[Ouna]

Kyllä vain olen aika nuorena tyttönä haaveillut häistä ja morsiamena olosta. Kuvitelmat on muuttuneet vuosien varrella ja nyt tällä hetkellä onkin sit loppujen lopuksi  tilanne se että sen oikean tavattuani lapsiperhehaave toteutuikin ennen häitä ja häähaave on vielä haave.

[pompom]

Naimisissa olemisesta joo on varmasti lapsena jo haaveillut mutta jotenkin itse hääjuhla ei ole ikinä kuulunut haaveiden kohteeksi. Juhlien keskipisteenä oleminen on vaikeaa itselle. Myös jossain kohtaa luotto siihen että löytäisi jonkun jonka kanssa edes haluaisi mennä naimisiin oli koetuksella joten ei todellakaan uskaltanut häistä senkään takia haaveilla.