Muita joilla into mennyt ohi?

[teris]

Olimme matkalla jossa riitelimme paljon ja nyt en osaa enää orientoitua häiden suunnitteluun yhtään..kirkon ja juhlapaikan lisäksi en ole tehnyt mitään. Aikaahan on ensi kesään mutta jos ei intoa enää tulekaan?

[Guest Juuuliaaa]

Olimme matkalla jossa riitelimme paljon ja nyt en osaa enää orientoitua häiden suunnitteluun yhtään..kirkon ja juhlapaikan lisäksi en ole tehnyt mitään. Aikaahan on ensi kesään mutta jos ei intoa enää tulekaan?

Niin...Nyt sun pitää vaan miettiä onko into häitä kohtaan lopahtanut miehen/suhteen takia, vaiko itse hääjuhlan takia.. Varmasti jos saatte asiat sovituksi ja alkaa menemään paremmin niin häätkin alkavat kiinnostaa taas..

[Guest Ruusunuppu]

Eikös sitä mennä naimisiin siitä syystä että halutaan virallistaa / juhlia yhdessäoloa, eikä pelkästään hääjuhlan takia? Itsetutkiskelun paikka, molemmilla.

[Vintage13]

Jos sun into on lopahtanut hääjuhlan vuoksi ettet esim. jaksa suunnitella kaikke pikku juttuja tms. niin uskoisin, että kyllä se into sieltä tulee, kun antaa ajan hetken kulua ja ottaa pienen hengähdystauon häistä. Jos taas syynä on mies/suhde niin ehkä olis tosiaan itsetutkiskelun paikka, haluatko oikeasti naimisiin tämän herran kanssa?

[Kaunismieli]

Jaksamista! Into on minullakin laantunut aika paljon, on ollut stressiä ja riitoja, mutta en kyllä ole tosissani kyseenalaistanut naimisiinmenoa. Vasta viimeisen kunnon riidan jälkeen on ollut todella vapautunut olo, sai hiukan etäisyyttä koko hääajatukseen, mikä teki kyllä hyvää. Eiköhän se innostus palaa vielä. Tsemppiä, lähtekää vaikka kunnon treffeille ja jättäkää ikävät ajatukset kotiin vaikka yhdeksi illaksi edes jos voitte.

[jonppu]

Minä järjestelin ja mietin hääjuttuja ihan innoissani ensin, mutta jossain vaiheessa into lopahti hetkeksi, kun tuli niin paljon muita mietittäviä/hoidettavia juttuja. Kun sain nämä muut asiat hoidettua intoa hääjärjestelyihin taas löytyy. Kauhistuksekseni tajusin myös, että häihin on enää 4kk, joten ihan toivottavaakin oli, että intoa taas löytyy. Joten älä huoli, eiköhän se sinunkin intosi sieltä taas löydy, kun saatte miehen kanssa välit kuntoon. 

[manaljah]

Aivan varmasti hää-ähky tulee jossain vaiheessa. Onko kyse pelkän juhlan tökkimisestä? Jos on, niin mitä jos menette vaikka kahdestaan maistraattiin ja juhlabudjetilla reissuun? Isot bileet voi pitää myöhemmin jos on vielä siihen halua.

[LadyInRed]

Viimeinkin löytyi aihe, joka hieman sivuaa omaa ongelmaani.

Olen seurustellut melkeinpä 8 vuotta avopuolisoni kanssa. Arki on tasaista, seesteistä, rakkaudentäyteistä. Ihanaa yhdessäoloa. Suhteemme alkoi melkoisella rysäyksellä, huumassa ja intohimoisesti. Yhteenmuuttokin tapahtui ennen ensimmäistä vuosipäivää. No siinä se sitten olikin. Mitään muuta "edistystä suhteessa" ei ole tuon yhteenmuuttamisen jälkeen tapahtunut. Molemmilla oli se ajatus, että otetaan sitten rauhallisesti ja katsellaan muutama vuosi, että onko toinen nyt sitten se ja onko tämä nyt sitten SITÄ. Vissiin katsellaan edelleen. Joskus 3-4 yhdessäolovuoden tienoilla olin suunnitellut kihlajaiset, häät alusta loppuun asti, perheenlisäykset, tulevan talon joka rakennetaan. Pokspoks, ammuttiin haaveet alas.  Joskus lomamatkoilla odottelin kosintaa (ja petyin kun ei sitä tullutkaan). Itkin, suutuin, huusin, anelin, kyselin, kyseenalaistin, kunnes annoin olla. .  Kyllä se elämä näinkin menee.

Nyt sitten alkaisi miehen puolelta olemaan sellaista tuulahdusta, että jotain haparoivaa askelta tiukempaan sitoutumiseen oltaisiin ottamassa.

Mutta kun se ei tunnu enää miltään!

Koen olevani "vanha morsian" (yli 30v). Vanha äidiksi (kuvittelin joskus että kun täytän 30v, on lapset tehtynä). Nyt jos ostaisi talon, niin maksaisin sitä varmaan vielä eläkeiässäkin (jee?). Jos se mies nyt vaikka kosisi, niin voisin ehkä kyynisesti vain todeta, että "kauan sitäkin mietit". En usko että pakahtuisin onnesta ja lähettelisin viestejä sukulaisille ja kavereille.

Jotenkin fiilis on sellainen, että ei sillä nyt oikeastaan olekaan väliä, että mennäänkö naimisiin vai seurustellaanko vain. Vähän kuin tyytyisin tähän "seurustellaan ja asutaan tässä 45 neliön osakkeessa kahdestaan kunnes kuollaan".

Into on mennyt ohi.

[Tukkasotka]

Mun mielestä naimisissa olo ei ole sitä, että pidetään häät ja hankitaan yhteinen hautapaikka. Mun mielestä se on sitä, että ollaan sovittu, että tässä ollaan lopun ikää ja piste. Mä en voi sanoa yhdessä asumista seurusteluksi. Kyllä se mun mielestä on jo sitoutumista, etenkin kun on jo 7 vuotta asunut yhdessä.

Et sie ole ollenkaan vanha morsian, monet menee eläkkeelläkin naimisiin ekaa kertaa. Etkä ole mikään vanha äidiksi, monet saavat ensimmäisen lapsen noin 40v:na ja tekevät vielä muutaman samoilla tulilla. Talonkin ehditte ostaa vallan hyvin. Ei sitä loppuun saakka tarvitse maksaa ennen ku myy. Sitten ostaa uuden asunnon sillä, mitä kaupasta jää taskuun.

Muuttaisiko nimi maistraatin paperissa tai papin aamen teidän elämää yhtään mitenkään? Koska sitähän se naimisissa olo on, että tässä ollaan lopun ikää ja piste.