pink_girl Kirjoitettu January 16, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2013 Ronda: Voit hyvinkin olla oikeassa. Yleensä tuo miekkonen ei kuitenkaan ole kovin suuri jännittäjä, joten hieman nyt sitten ihmetyttää tuo sen toiminta. Voihan kuitenkin olla, että hän on suunnitellut kosimisesta jotain tosi spessua, joten se nyt sit jänskääkin normia enemmän. Itse en kuitenkaan ole missään vaiheessa sanonut miehelle, että odottaisin jalat alta vievää kosintaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kathryn Kirjoitettu January 18, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 18, 2013 Minä ilmoitin jo aika alkuaikaan kans, että minä en sitten tarvitse mitään suureellisia "kosintamenoja", vaikka toki olen katsonut paljon amerikkalaisia nyyhkyleffoja, missä kositaan polvillaan, hampaissa ruusuja, ilotulituksia taustalla ja muut kanssaolijat vieressä hurraa ja taputtaa, niin ei oo mun juttu. Toivottavasti herraseni ei ole suunnitellut mitään tuollaisia, sillä sitten saa taas aikaa kulumaan, ennen kuin kosinta tulee, sillä tällä hetkellä me eletään niin arkea, kuin voi. Eikä tästä paljon kahden keskiseen aikaan revetä, kun parin kuukauden ikäinen muksu on. Mutta kyllä minä jaksan odottaakin, ei minulla ole kiire mihinkään, sillä aion mieheni vieressä pysyä hamaan loppuun asti, jos vaan Luoja suo. Toisina päivinä vaan ajattelee kihlautumista enemmän kuin toisina, eli hyvin paljon mahdollista, että jatkossakin kirjoitan joka toinen päivä, että "MIKSI EI VIELÄKÄÄN?!" ja joka toinen "Njääh, mulla mitään kiirusta oo..." Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sucreries Kirjoitettu January 21, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 21, 2013 No on se vaan kun kihloista ei saa miehelle puhua siinä pelossa että "painostaa" mutta kuitenkin siitä halusta kihlautua pitäisi kertoa että mies tietäisi missä nainen omasta mielestään parisuhteessa on Taas syttynyt pieni liekki että voi kun ois niin kiva ne kihlat saada ja päästä joskus kantamaan miehen sukunimeä vaan joka kerta kun päässä käy ajatuskin kihloista puhumisesta, alkaa epäilyttää että "onko tämä nyt sitä painostamista jos sanon että jos kihloihin pääsis niin tosi onnellinen oisin" Enkä nyt sano ettenkö ois tälläkin hetkellä parisuhteessa onnellinen, tiettyjen tapahtumien myötä pieni lisävahvistus sitoutumiselle olisi vain paikallaan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Vilutti Kirjoitettu January 21, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 21, 2013 Polyamoroosi lifestyle tai avioliitto. Miksi tyytyä keskitiehen? Tällaisia ajatuksia viimeaikoina. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Illuusian.unelma Kirjoitettu January 22, 2013 Kirjoittaja Raportoi Share Kirjoitettu January 22, 2013 Polyamoroosi lifestyle tai avioliitto. Miksi tyytyä keskitiehen? Tällaisia ajatuksia viimeaikoina. Täällä on lievää kyllästymistä koko aiheeseen. Kun herra kerta haluaa yllättää niin, ettei asiasta puhuta, niin sitten ei kanssa puhuta... Pitäköön tunkkinsa. Perkules. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lootuksen kukka Kirjoitettu January 22, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 22, 2013 Ensinnäkin meillä on välimatkaa 400 km ja sit toisekseen se ei vissiin halua tavata ennenkuin on tosi vakaalla pohjalla. Kuulemma vissiin kiintyy niin ihmisiin ja tulee suru jos tulee ero. Miehellä on siis ollu noita exiä useita. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kathryn Kirjoitettu January 22, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 22, 2013 No on se vaan kun kihloista ei saa miehelle puhua siinä pelossa että "painostaa" mutta kuitenkin siitä halusta kihlautua pitäisi kertoa että mies tietäisi missä nainen omasta mielestään parisuhteessa on Taas syttynyt pieni liekki että voi kun ois niin kiva ne kihlat saada ja päästä joskus kantamaan miehen sukunimeä vaan joka kerta kun päässä käy ajatuskin kihloista puhumisesta, alkaa epäilyttää että "onko tämä nyt sitä painostamista jos sanon että jos kihloihin pääsis niin tosi onnellinen oisin" Enkä nyt sano ettenkö ois tälläkin hetkellä parisuhteessa onnellinen, tiettyjen tapahtumien myötä pieni lisävahvistus sitoutumiselle olisi vain paikallaan Olen miettinyt ihan samaa. En tällä hetkellä uskalla ees puhua koko kihloista/naimisiin menosta edes yleisesti, kun itselle tulee sellainen olo, että painostan.. Vaikka en varmasti ole painostanut ihan sanan mukaisesti, vaan olen vain silloin tällöin harvoin tuonut asiaa esille, esim. "Aiothan joskus kosia?" (kysyin jo aikoja sitten), tai Satuhäitä katsellessa "Jos me joskus mennään naimisiin, niin....".. No myönnän, että joku aika sitten kysyin, että milloinkas se seuraava karkauspäivä on. Mies vastasi, että ei muista, miten niin. Sanoin, että mietin vaan montako vuotta siihen on, kun saan kosia sinua. Naureskellen kysyi sitten, että mitä. Totesin, että kun naiset saa kosia vaan karkauspäivänä. Harmittaa kun ei kysynyt, että entä jos hän ehtiä kosia ennen sitä. Mulla oli vastauskin valmiina: "Olisin hyvin iloinen, mutta sormuskammosi tietäen, uskon, ettet ehdi" Tuosta painostamisesta vielä sen verran, että pyöritän näitä asioita paljon päässäni ja lueskelen näitä sivuja aika lailla salaa päivisin, kun mies on töissä. Joten varmaan vaan tuntuu, että painostan, kun omassa päässäni vaan näitä mietin. Ja sitten kun jotain ylimalkaa mainitsen, niin tulee vaan aina ajatus, että jokohan oon tästä maininnu. Vaikka en varmasti ole, vaan täällä vain keskustellut ja kommentoinut Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Othilia Kirjoitettu January 23, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2013 Naisen mieli on sitten kummallinen. Perjantaina oltiin viettämässä "parisuhdeiltaa" (käytiin syömässä jne.). Siinä sitten tuli puhetta sormuksen koosta. Siihen sitten tietysti ilmoitin omani ja taas heräsi ajatukset päässä, SE ON AJATELLUT ASIAA. Pieleen meni. Eilen sitten ruokapöydässä uskalsin ottaa asian puheeksi kun ajattelin toisenkin jo ajatelleen kosintaa. Jotenkin siihen malliin keskustelu meni, että kerroin haluavani naimisiin ja muutenkin mitä ajattelen asiasta. Odotin kovasti keskustelun selvittävän tilannetta ja ehkä jopa saisin itselleni mielen rauhan asian suhteen. Eihän se niin mennyt. Keskustelu kuivui kokoon. Mies ei osannut sanoa mihinkään juuta ei jaata ja lopulta ainut mitä suusta tuli; "Kivat paineet tässä sitten tulee" (harmittaa vietävästi kun en saanut edes vastausta siihen mitä hän on ajatellut asiasta/ onko ajatellut ollenkaan). Eli melko helposti ne miehet tuntuvat sitten ottavan asiat painostuksena. (tai sitten omani on jotenkin "nättinokkasempi" kuin muut). Taas mentiin ojasta allikkoon. Omassa mielessäni olin jo kuvitellut toisenkin osapuolen miettivän asiaa ajankohtaisena, mutta taisi haaveet vaan karata kahta kauemmas. Hyvä mieli ei ainakaan jäänyt Sellasen katkaisijan jostain kun löytäis millä sais nää kosinta-ajatukset off-tilaan... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tipsis Kirjoitettu January 23, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2013 ^ voi surku :/ Auttaisiko jos esim. parin päivän päästä otat asian esille, esim. minua jäi vähän vaivaamaan.. / ethän saanut väärää kuvaa, tarkoitin.../ en odota mitään ihmeellistä kosintaa, haluan vain sinut... / en halua ökyhäitä vaan .. / haluaisin tietää mitä ajatuksia sinulla heräsi.. / oletko koskaan halukas menemään naimisiin kanssani tai ylipäätään Jos hän ei ollut todellakaan asiaa ajatellut eikä ole "vikkelä ajattelija" vaan "hidas pohdiskelija" (kuten oma avokki tuntuu välillä olevan), niin voihan yhtäkkinen keskustelu tuntua painostukselta..ehkä. En tiedä, kun en ole yhtään sellainen ihminen. Mutta juu, ehkä kun hän olisi saanut vähän aikaa ajatella asiaa, niin juttutuokio voisi mennä paremmin. Minusta on reilua puhua asiasta, edes kerran, jotta molemmat tietävät toisen asenteen ylipäätään avioliittoon sekä myös siihen missä suhde toisen mielestä menee. Korjaan, ei reilua, vaan oikeus tietää.. En todellakaan haluaisi olla se urbaanin kauhutarinan nainen, jolle selviää vuosien jälkeen että "en minä sinun kanssa naimisiin halua.." Itse ainakin sain mielenrauhan koko asiaan, kun puhuimme (=otin esille ja pidin melkeinpä monologin ) parina kertana varovasti aiheesta (kumpikaan ei ole avioliiton vastainen ja kumpainenkin uskoo löytäneensä sen ihmisen, jonka kanssa ollaan tien päähän ). Avo itse sitten myöhemmin kuiskallut pariinkin otteeseen teemaan sopivasti ja nyt osaan jo hyvillä mielin odotella, uskon, että tänä vuonna, ehkä jo keväällä se pullahtaa ulos Välillä oli tietysti hankalaa taistella sen hermostuneen kiukku-loukkaantumis-yhyy-miksi??- odotuksen kanssa, mutta onhan se kihelmöivä-lämmin-jännä-odotus paljon parempi ja terveellisempi olotila! Siis se mikä lapsena oli esim. ennen joulua tai kun tiesi, että kesälomalla mennään Särkänniemeen Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Puff Kirjoitettu January 23, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2013 Eilen aihetta sivuttiin taas täällä päin. Puhuttiin kepeästi ja vitsaillen, mies mm. sanoi että eihän me voida mennä naimisiin ennenkuin minä opin hyväksymään sen että hän nyt vaan välillä haluaa ostella minulle kalliita lahjoja kun yleensä kiusaannun siitä että mies menee ja ostaa minulle jotain mitä tarvitsisin mutten raaskisi itse ostaa hinnan vuoksi, ja mies aina hokee että hänen rahansa ovat meidän yhteisiä rahoja ja siksi hänellä on oikeus hemmotella niillä minua pilalle XD Siitä se keskustelu sitten lähti, saatiin siinä selvennettyä että joo, molemmat haluavat naimisiin, kyllä. Ja että kihlaus molemmille merkitsee sitä että siitä aletaan sitten häitä järjestämään. Tästä tuli sitten leikkimielistä kinaa että millaiset häät järjestetään, siitä kun ei ihan samaa mieltä olla.Tästä sitten päästiin aasinsiltoja myöten puhumaan miten yksi ystäväpariskunta menee naimisiin ensi kesänä, että on kiva päästä häihin osallistumaan. Ja sitten minä kysyin että tietääkö mies milloin eräs toinen puoli vuotta sitten kihlautunut kaveripariskunta aikoo häitä tanssia. Mies sanoi että ei aavistustakaan eikä varmaan vielä moneen vuoteen, kun kihlaus ilmeisesti on heille vaan sellainen suhteensyvennys, olotila josta ei ole kiirettä pois. Ja sitten.... Mies sanoi että kohteliaisuudesta me ei voida naimisiinmenoja miettiä ennen kuin tämä häitä edes miettimätön kaveripariskunta on vihitty. (MIKSEI MUKA?!) Voihan räkä.... Noh... Karkausvuosi 2016, täältä tullaan... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sucreries Kirjoitettu January 23, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2013 Meillä sitte eilen hitusen yhdessä jutltiin mahdollisesta avioliitosta. Mies ei pidä avioliittoa tärkeänä koska omien vanhempiensa liitto kariutui. Kuitenkin sanoi että ei ole mikä "anti-marriage" tyyppi vaan näkee itsensä mahdollisesti tulevaisuudessa sulhona ja aviomiehenä. Sanoi kuitenkin että "eikö ne paperit ole vain ylimääräistä huuhaata joka ei vaikuta tunnetasoon millään tavalla". Selvitin hänelle oman mielipiteeni siitä että koen naimisiin menon mm. yhdistävän meitä perheenä: lapsemme (ja tulevien lapsien) sukunimi on isän nimi ja minä sitten olisin ainokaisena oman nimeni kanssa Toki lisäsin litanjaan myös tulevat talolainat, isyyden tunnustamiset sun muut jotka täällä meidän asuinpaikassa ovat avopuolisoilla melkoisia projekteja.. Sitten ukko pamauttikin semmoisen uutisen että on jo joskus muinoin puhunut mahdollisesta kosinnasta äidilleen, tämä siis tapahtunut silloin kun seurustelua takana vajaa vuosi. Siinäpä sitten ihmettelin että nytkö kun on kauemmin yhdessä ollut ei enää ajatus kiinnosta, ei vastakommenttia Enkä koskaan saanut tietää myöskään mikä anopin mielipide aiheeseen oli, tiedä vaikka hän olisi nimenomaan sanonut että ei kannata En alkanut enempää jankkailemaan mutta jäi hieman epäselväksi nyt tuo onko ukko sitä mieltä että me joskus voisimme hänen mielestään mennä naimisiin vai ei Omalta osaltani kyllä kerroin selvästi että meikä tyttö haluaa virallistaa suhteen ihan lakipykäliä myöten joten hän tietää oman kantani. Johan tässä kerkesi päivä mennä etten asiaa ajatellut mutta taas, voi mun aivoni sentään Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Othilia Kirjoitettu January 24, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 24, 2013 ^ voi surku :/ Auttaisiko jos esim. parin päivän päästä otat asian esille, esim. minua jäi vähän vaivaamaan.. / ethän saanut väärää kuvaa, tarkoitin.../ en odota mitään ihmeellistä kosintaa, haluan vain sinut... / en halua ökyhäitä vaan .. / haluaisin tietää mitä ajatuksia sinulla heräsi.. / oletko koskaan halukas menemään naimisiin kanssani tai ylipäätään Jos hän ei ollut todellakaan asiaa ajatellut eikä ole "vikkelä ajattelija" vaan "hidas pohdiskelija" (kuten oma avokki tuntuu välillä olevan), niin voihan yhtäkkinen keskustelu tuntua painostukselta..ehkä. En tiedä, kun en ole yhtään sellainen ihminen. Mutta juu, ehkä kun hän olisi saanut vähän aikaa ajatella asiaa, niin juttutuokio voisi mennä paremmin. Minusta on reilua puhua asiasta, edes kerran, jotta molemmat tietävät toisen asenteen ylipäätään avioliittoon sekä myös siihen missä suhde toisen mielestä menee. Korjaan, ei reilua, vaan oikeus tietää.. En todellakaan haluaisi olla se urbaanin kauhutarinan nainen, jolle selviää vuosien jälkeen että "en minä sinun kanssa naimisiin halua.." Itse ainakin sain mielenrauhan koko asiaan, kun puhuimme (=otin esille ja pidin melkeinpä monologin ) parina kertana varovasti aiheesta (kumpikaan ei ole avioliiton vastainen ja kumpainenkin uskoo löytäneensä sen ihmisen, jonka kanssa ollaan tien päähän ). Avo itse sitten myöhemmin kuiskallut pariinkin otteeseen teemaan sopivasti ja nyt osaan jo hyvillä mielin odotella, uskon, että tänä vuonna, ehkä jo keväällä se pullahtaa ulos Välillä oli tietysti hankalaa taistella sen hermostuneen kiukku-loukkaantumis-yhyy-miksi??- odotuksen kanssa, mutta onhan se kihelmöivä-lämmin-jännä-odotus paljon parempi ja terveellisempi olotila! Siis se mikä lapsena oli esim. ennen joulua tai kun tiesi, että kesälomalla mennään Särkänniemeen Sen verran asia kaihertaa mieltä, että taidanpa ottaa viikonloppuna asian uudestaan pöydälle jos sopiva rako ilmaantuu. Jotenkin on itsellä niin pettynyt olotila kun oikeasti kuvittelin miehen myös ajatelleen asiaa. Höh. Toivottavasti tällä kertaa saisin muutakin irti kuin tyhjiä hymähdyksiä ja hiljaisuutta.Ja tosiaan, minustakin on reilua, että kumpikin olisi edes vähän perillä toisesta tämän asian suhteen. On niin kummaa, kun tämä kosinta-aihe tuntuu olevan parisuhteissa sellainen vaiettu asia, vaikka kaikista muista yhteistä elämää asiaa koskevista asioista puhutaan ja keskustellaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sucreries Kirjoitettu January 24, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 24, 2013 On niin kummaa, kun tämä kosinta-aihe tuntuu olevan parisuhteissa sellainen vaiettu asia, vaikka kaikista muista yhteistä elämää asiaa koskevista asioista puhutaan ja keskustellaan. Sanoppa muuta! Voidaan kyllä suunnitella talon ostot/rakennukset ja muutkin isommat ja pitemmät projektit mutta voi jehna jos nainen menee mainitsemaan sanallakaan kosinnasta.... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Illuusian.unelma Kirjoitettu January 25, 2013 Kirjoittaja Raportoi Share Kirjoitettu January 25, 2013 Minä olen vaiennut viime aikoina asiasta kuin muuri. Johtuen edellisestä keskustelusta, jossa mies sanoi, että ei se tällä tavalla tapahdu. Vaan silloin, kun vähiten osaat sitä odottaa, etkä ole puhunut asiasta mitään ainakaan viikkoon. Melko tehokas keino päästä rauhaan mun inttämisilttä... Nyt sitten luulen, että mies on vain autuaasti unohtanut koko asian. Työvuorotkin menee niin lahjakkaasti ristiin, että nähdään vain vilahdukselta silloin tällöin. Mutta kyllä mun mielestä sitä vois lennossakin kosaista Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Othilia Kirjoitettu January 26, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 26, 2013 (muokattu) Meillä tuli tämä kosinta-asia uudestaan puheeksi vähän niin kuin vahingossa eilen illalla. Taas on parempi fiilis kun mieskin teki muutakin kuin hymähteli. Kyseli, että haluanko vain kihloihin. Tähän sitten tarkensin, että ei, haluan myös naimisiin ja pidän kihlausta suhteessa askeleena seuraavaan vaiheeseen, lupauksena naimisiin menosta. Ja samoin, että asia on minulle iso ja tärkeä. Merkki ihan erilaisesta sitoutumisesta. Mies tähän sitten pohti, että kauan voi olla kihloissa ennen häitä kun ei rahat heti nyt riitä häiden järjestelyyn. Tässä kohta sitten jumitin itse, mutta pääsin sanomaan etten nyt mitään kymmentä vuotta halua olla kihloissa, vaan maksimissaan muutaman vuoden, jos tänä aikana yhdessä säästetään rahaa, suunnitellaan yms. Ollaan siis kuitenkin menossa naimisiin vaikka kihlaus kestäisikin pari-kolme vuotta.Rivien välistä jotenkin luin, että mies on ajatellut, että naimisiin pitää mennä vuoden sisällä kihlauksesta. (tarkkana miehenä tätäkin asiaa mietti talouden kannalta niin kuin melkein kaikkea, pieniäkin asioita). Jokatapauksessa, paremmilla mielillä asian suhteen taas. Josko mekin sittenkin..... (Toivottavasti taas ei toiveet heränneet turhaan...) Muokattu: January 26, 2013, käyttäjä: Othilia Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
lillukanvarsi Kirjoitettu January 29, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 29, 2013 On kyllä pelottavaa löytää itsensä kirjautumasta hääforumille, vaikkakin vain osallistuakseen tähän keskusteluun... Tuon nyt vähän nuorempaa näkökulmaa inttileskenä, mutta kihlat täälläkin orastavat.. ehkä. Yhdessä ollaan oltu 2,5 vuotta ja avoliitossakin yli puoli vuotta. Olen kyllä onnekas siinä suhteessa että avokkini on se joka kihloihin kinuaa ja minä yritän painella jarrua vähän huonolla menestyksellä Tai lähinnä on yhdessä sovittu että odotetaan tuo armeija-aika ja palataan asiaan sen jälkeen kun opitaan elämään myös erossa, koska ollaan oltu vähän liiankin tiiviisti yhdessä koko seurusteluaika. Osaksi painelen jarrua myös koska en halua ihmisten ajattelevan meidän olevan juuri sellainen naiivi nuoripari joka heti ihastuksissaan menee kihloihin. Tai no en tiedä sitten olemmeko kuitenkin Ja niin tiedän, ei muiden ihmisten mielipide saisi vaikuttaa tällaiseen päätökseen, mutta en näe sitä pahanakaan, kun yhdessähän tässä ollaan joka tapauksessa eikä ole todellakaan kiire mihinkään. Tuo jarrun painaminen on kyllä kieltämättä raskasta kun haluaisin jo niin olla se avovaimo. Eli jos kosinta tulisi nyt niin tuskin malttaisin enää sanoa ei. Tällä hetkellä toivon vain salaa että mies on ymmärtänyt vihjeeni siitä, miten haluaisin kosinnan tapahtuvan, eli juuri silloin kun sitä vähiten odotan On kylläkin vaikeaa odottaa vähiten kun odottaa koko ajan niin paljon Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ronda Kirjoitettu January 30, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2013 Täällähän on edistytty jo ihan kiitettävästi kukin omalla tavallaan Ehkä pian jo ensimmäinen saa kunnian siirtyä haaveilusta suunnitteluun Täällä on taasen taitanut tulla jo vähän takapakkiakin . Onko tuo isäntä oikeesti noin tyhmä ja lapsellinen tän asian suhteen kun antaa ymmärtää?!?! ''anoppi'' tossa menneellä viikolla kyseli onko mitään juhlia tulossa nyt lähivuosina,kun hän voisi tulevalla matkallaan teetättää itselleen puvun sinne. Isäntä ilmeisesti heti tajusi mistä ''juhlista'' nyt oli kyse ja lähti röökille mutisten jotain kun aina jaksetaan joka paikassa häntä asiasta kiusata. Tsiisus. Vähän jäin nolona siihen sitten muka kiinnostuneesti tv:tä töllään..huoh. Ihan tuli mieleen pikkukakara,jota kiusataan uudesta tyttöystävästä tms. Muutenkin kun asiasta yritän puhua,isäntä vaihtaa loisteliaasti puheen aihetta.En jaksa sitten enää asiaan palata,kunnei kerta tunnu kiinnostavan. Pikkusen nousi kyllä viime kuussa tuttavan tupareissa pala kurkkuun,kun paljastui että kyseessä olikin myös häät. Eihän se mitenkään multa pois ole,mutta jotenkin tuli nyt niin huonoon ajankohtaan.Tiedän,että olisin varmasti juhlinut hilpeämmällä mielellä jos kyseessä olisi ollut pelkät tuparit. Meni koko bileet enemmän ja vähemmän hammasta purren. Että tähänkö tää nyt sitten menee,että musta tulee tällänen katkera vanhapiika, joka ei pysty enää iloitsemaan ja juhlimaan muiden onnea. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
*epätoivoinen* Kirjoitettu January 30, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2013 Täällä kanssa yksi kosintaa odotteleva. Yhdessä oltu jo neljä vuotta ja pari vuotta tässä jo kosintaa odoteltu, mutta ei näy ei kuulu. Vihjailtua on tullu ihan kiitettävästi ja viime karkauspäivänä aika selvästi,mutkun ei. Vauva kuumettakin pukkaa, mut kummallakin se periaate et lapsia vasta siten kun ollaan naimisissa, mut häistä saati sitten kosinnasta ei tietoakaan. Ärsyttää suunnattomasti, pakko on jonnekkin purkaa!! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Puff Kirjoitettu January 30, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2013 Voi sormukset... pyörikää jo ulos mielestäni kiitos! TAAS tuli tuttavapiiristä ilmoitus tulevista häistä. Vaikka olen aidosti onnellinen kavereiden puolesta, niin itsellä tulee aina vähän sellainen "höh!" olo kun joku ilmoittaa kihloista. Olen huomannut itsessäni kerrassaan raivostuttavan tavan kyyläillä toisten sormuksia, kuinka hienoja saavat sormessaan kantaa... Ja sitten kateudesta puhisen hiljaa Päässä nyt pyörinyt lähinnä pessimistinen ajatus että itselläni ei ole tuo vielä pitkään aikaan kohdalla... Kaikki miehen kanssa asiasta käydyt keskustelut ovat aika yksiselitteisiä. Mies ajattelee avioasioita kyllä, muttei taatusti kosi tämän ympärillämme myrskyävän kihlabuumin aikana, eikä muutenkaan vielä pariin/muutamaan vuoteen. Minua taas ärsyttää tietää nämä asiat ja SILTI tahtomattani odotella yllärikosintaa hetkenä minä hyvänsä. Välillä olen murehtinut tulevaa myös siinä määrin että kun valmistun yliopistosta, olen 27 tai huonolla tuurilla 28-vuotias. Olenko siihen mennessä jo astellut avioon vai vieläkö avovaimoilen? Ja jos olen naimisissa, onkohan vakituinen työpaikka haave vain, olisinko lapsettomana, vastikään naimisiin menneenä naisena tikittävä raskauspommi työnantajille? Siinä mielessä saattaisi melkein olla turvallisempaa olla neiti vielä rouvan sijaan Mutta ei, kyllä minä siltikin haluaisin siihen mennessä jo naimisiin. Mutta turha kait näillä asioilla on päätään vaivata, kyllä se elämä heittelee kuitenkin yllätyksiä matkan varrelle. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Irene* Kirjoitettu January 31, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 31, 2013 Mä haluun naimisiiiiiiiiiiiin. No ensin kihloihin. Ei jaksais odotella! Aina välillä tulee sellanen olo että eikö mies oo yhtä vakavissaan. Vaikka tiedän ettei se ole totta. Ajattelemme vain asian niin eri tavalla. Mutta väkisin ajattelen, että miksi ihmeessä ei jo kosi, jos kerran tiedetään että halutaan toistemme kanssa olla? Haluaisin niin kovasti aloittaa oikeasti yhteisen elämän hänen kanssaan. Minä kun en suostu edes muuttamaan yhteen ennen kihloja. Mutta haluaisin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sucreries Kirjoitettu January 31, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu January 31, 2013 Mulla ei nyt enää taida olla mitään muuta jupinan aihetta kuin se että kuinka pitkään vielä saa oottaa kosintaa, nyt kun sen oon VIHDOINKIN saanut varmistettua tapahtuvaksi Ukko oli kuulemma ottanu kaikki mun vihjailut ja jopa itse kosinnan vitsinä mutta heti kun kerroin että en mä tommosista ikinä vitsaile niin valahti kalpeaksi ja alkoi pyytelemään anteeksi ettei tajunnut että on tosi kyseessä Enpä vaan ole koskaan kuullut kenenkään "vitsinä" toista kosivan mutta liekkö asiat toisin miehen kotimaassa Ilmoitti kosivansa ja pian, saapa nähdä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Vilutti Kirjoitettu February 12, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu February 12, 2013 (muokattu) Yksi yö näin taas unta.Istuimme sohvalla ja puhuimme vaikeasti naimisiin menosta.Avokki oli laittanut sormusrasian lattialle.Jouduin sen sieltä nostamaan. --- En pysty painamaan alas sitä minkä sisälläni tunnen totuudeksi.En voi tulla tätä paremmaksi avovaimoksi, avokki ei voi tuntea minua tätä paremmin.2,5 vuotta seurustelua pitäisi jo riittää tekemään selväksi, tahtooko olla tositarkoituksella. Kerroin vaikein sanoin, että haluan palata kevyemmälle seurustelun asteelle tai olla vaimo. En tahdo olla "varattu".Avokki järkyttyi ehdotuksesta liikkua taaksepäin. Muistutin, että hän se oli minulle rukkaset antanut.Myöhemmin kysyi: "Eikö se ole vain paperi?"Itku ravisteli kun kakistelin syitä.Oli niitä kysytty jo aiemmin, mutta nyt oli vain pakko heittää romantiikan toiveet romukoppaan. ... Halittiin. ... Mentiin nukkumaan. ... Seuraavana päivänä oltiin väsyneitä.Pidettiin toisiamme hyvänä. ... Ei puhuttu enempää. ... Ystävänpäiväksi on varattu pöytä.Ei haittaa minua jos homma jää vielä hetkeksi muhimaan.Helpotti kun sain sanoja ulos. Muokattu: March 3, 2013, käyttäjä: Vilutti Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kathryn Kirjoitettu February 19, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu February 19, 2013 Vilutti, menikö ystävänpäivä romanttisesti? Hyvä, kun olet saanut asioita sanottua, ja kerrottua missä mennään. Helpottaa se omaakin oloa, kun saa vihdoin sanottua, mitä on miettinyt. Meillä on ollut asian suhteen hiljaista. En ole sanallakaan maininnut häitä tms. Tai jos olemme esim. Satuhäitä katsoneet (ainoa hääsarja minkä katson, ja olen katsonut sitä sinkkuaikanakin!) olen vain ylimalkaisesti kommentoinut pukuja, tarjoiluja ja paikkoja. Silti mietin aina, kun sanon vaikka juuri jostain televisio-ohjelman häistä, että eihän se luule, että painostan.. En ainakaan tietoisesti tee, mutta tuntuu välillä, että kun mainitsenkin sanan häät (kaikissa muissa yhteyksissä, paitsi "meidän" ) painostaisin. Siitä aiheesta on tullut nyt minulle itselleni tabu. En usko, että miehekkeeni ajattelee asiaa joka kerran, kun mainitsen sanan häät, mutta silti... No, olen aina ollutkin itseni pahin arvostelija Ja luonteeltani muutenkin sellainen "pyörittelijä", että mietin asioita todella paljon päässäni ja onnistun toisinaan ne kohteliaisuuksiksi sanotutkin sanat kääntämään loukkaukseksi Well, that's me odotan, odotan, odotan... Niin kauan, kuin tarvitsee Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tipsis Kirjoitettu February 19, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu February 19, 2013 ^ minä en "uskaltanut" ottaa riskiä, että ihan perus-kommentointi/arvostelu saisi miehen tuntemaan painostusta, eli nykyään katson Satuhäät areenasta, kun olen yksin kotona/mies tekee muuta. Varsinkaan Bridezillasia ei uskalla näyttää ettei saa väärää kuvaa Olisi kyllä ollut kiva katsoa Don't tell the bride:a yhdessä, miehet kun ajattelee asiat niin erilailla ja lopputuloksetkin on vähän muuta kuin kartano ja prinsessapuku! Olisi kiva tietää, miten oma mies asian järkkäisi -siis ihan ajatusleikkinä vaan Mutta sitä sitten kihlojen jälkeen, njäh njäh Jupinaa sen verran, että työkaverini (n. 45v eronnut mies) on viitannut minun naimisiin menoon tässä 6kk aikana vähintään kolmesti! Joskus olen jotain sanonut, että avon kanssa sitten joskus, ja nyt ko mies heittelee aina välillä ihmejuttuja... esim. puhuimme iästä ja siitä päästiin siihen, että hän oli minua vuoden vanhempi mennessään naimisiin ja sitten tuli: "ensi kesänä sitten menet naimisiin (ennen kuin täytät x vuotta)". Herra on kiinnostuneempi asiasta kuin ystäväni Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Irene* Kirjoitettu February 20, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu February 20, 2013 Täällä on niin kiva käydä lukemassa muiden jupinoita! Meillä ei mitään uutta auringon alla. Odottelua vain. Mies saa tosin kohta suuremman projektin valmiiksi, niin kenties sinne päähän alkaa eksyä muitakin ajatuksia kun se ei täyty tuosta projektista enää. Ja hän joutuu minua ikävöimään nyt välimatkan takia, niin kenties se auttaa asiaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.