Kuka luovuttaa morsiamen?


Tinniminni

Recommended Posts

Häihin vielä piiiiitkä aika, mutta seuraava asia herättää jo pohdintaa; Kuka "taluttaa" minut alttarille? Noin yleisestihän se on morsiamen isä, mutta itselläni ei ole kovin läheiset välit isääni. Vanhempani ovat eronneet ja isäni kanssa olen lähinnä sen verran tekemisissä, että kutsun hänet ja nykyisen vaimon lasteni syntymäpäiville, muuten ei oikeastaan olla missään tekemisissä. Aion kuitenkin kutsua heidät häihin, mutta jotenkin tuntuisi hölmöltä jos kävelisin isäni taluttamana alttarille. Vaihtoehtoina on siis että kävelisin poikani kanssa (silloin 8-vuotta) tai sitten yksin. Mutta myös tuo vaihtoehto tuntuu hölmöltä, koska silloin isäni olisi "vain" muiden vieraiden joukossa. Muilla vastaavaa tilannetta? Mitä itse tekisitte?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 90
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Minä kävelen itse. Ihan siksi, että tuntuisi oudolta tuo "luovuttaminen" kun on kuitenkin jo pitkään yhdessä sulhon kanssa asuttu. Isä on vieraana muiden joukossa kuten äiditkin. Ei kai siinä sen kummempaa ole.

Toinen vaihtoehto olisi kävellä sulhasen kanssa yhdessä. Näin meidän suvussa on yleisimmin taidettu tehdä. Mutta minä haluan nähdä sulhaseni vasta vihkimisessä hääpäivänä. Siltikin, vaikka se mokoma onkin pukuni jo nähnyt.  :girl_sigh:

Link to comment
Share on other sites

Mä kävelen yksin. En ole edes varma, että kutsunko isääni häihin, ja vaikka hän saisi kutsun, niin hän on vain häävieras tuolloin muiden joukossa (on ihan asialliset välit, mutta ei millään lailla lämpimät välit).

 

Tinniminni, minusta kuulostaa suloiselta ajatukselta, että kävelisit yhdessä poikasi kanssa! tai jos et halua yksin kävellä, niin mitenkä olisi, jos kävelette miehesi kanssa matkan alttarille yhdessä?

Link to comment
Share on other sites

Minä kävelen isäni kanssa. Tiesin alusta asti, että haluan isän saattavan minut  ja halusin ehdottomasti nähdä miehen vasta siellä alttarilla. Itse en uskaltaisi kävellä yksin, pitäähän siinä nyt jonkun olla kävelemässä vieressä, ettei iske paniikki, kun kaikki katsovat. :D Eikö aloittaja voi kävellä miehensä kanssa?

Link to comment
Share on other sites

Mulle tuntuu vieraalta ajatus kävellä alttarille yksin..

 

Meidän suvussa on olut tapana kävelä alttarille yhdessä puolison kanssa ja kaveripiirissäni isä on saattanut morsiammen alttarille (toisaalta on kyllä pakko tunnustaa että en muista kuinka asia on kunkin parin kohdalla ollut!).

 

Minulla on häiden aikaan ikää jo 36 vuotta ja olen jo useamman vuoden asunut yhdessä mieheni kanssa. Tuntuisi hassulta, että isä yhtäkkiä tulisi saattamaan minua alttarille. Mehän menemme sulhon kanssa vihille yhteisestä ja aivan omasta päätöksestä!

 

Mutta isä on minulle läheinen ja rakas ihminen.

 

Luulen, että itse annan miesten tehdä asiassa päätöksen. Ja lopputuleman uskon olevan, että sulhon kanssa yhdessä kävellään.

 

Tosin - meidän vihkiminen on todennäköisesti juhlapaikan pihalla. Ja tää on mulle uutta. Onko jollakulla kokemuksia kuinka tällainen tilaisuus on sujunut?

Link to comment
Share on other sites

Minut tulee saattamaan sulhasen isäpuoli. Oma isäni on jo valitettavasti tuonpuoleisessa, enkä koe ketään muuta yhtä läheiseksi "isähahmona" kuin kyseisen ihmisen .Sulhanen on varttunut myös hänen kanssaan pienestä pitäen ja välit läheiset. Mietin minä olisinko kävellyt yksin, mutta tiesin etteivät jalkani kantaisi ellei joku saattaisi. Mietin myös 8 vuotiasta poikaani, mutta tulin tulokseen että se olisi liian suuri vastuu niin pienille harteille kannettavaksi. Yhdessä emme marssi alttarille koska molemmat haluamme tavata toisemme sinä päivänä vasta alttarilla. Siksi siis näin. :)

Link to comment
Share on other sites

Meillä on tulossa siviilivihkiminen. Isäni kuoli muutama vuosi sitten, joten haluan kunnioittaa hänen muistoaan ja liitän kimppuuni medaljongin jossa on hänen kuvansa. Eli isä on sillä tavoin saattamassa minua alttarille. Varmaan päivän fiiliksestä riippuen joko kävellään sulhasen kanssa yhdessä alttarille tai sitten kävelen yksin.

Link to comment
Share on other sites

Minä kävelen yksin. Jos ajatellaan luovuttamista oikeasti sen virallisessa merkityksessä on jotenkin ihmeellinen ajatus, että joku saattaa alttarille lähes 10 vuotta asuneen ja 7 vuotta yhdessä tulevan miehensä kanssa olleen naisen alettarille luovuttaakseen tämän pois perheestä. Mutta joo jos ei tätä ajatella niin ei siltikään kukaan saata.

Link to comment
Share on other sites

Alun perin oli puhetta että isä olisi saattanut. Nyt kuitenkin ihan juuri tuossa viime viikonloppuna rupesin harkitsemaan asiaa uudestaan ja loppujen lopuksi päädyin sitten kuitenkin siihen että haluaisin sittenkin kävellä mielummin alttarille yhdessä sulhaseni kanssa. Ihan vaan tuon oman mielenrauhani takia. Paikalla tulee silloin kuitenkin olemaan niin paljon ihmisiä että näin sosiaalikammoinen ihminen on varmasti jännittänyt ja potenut ahdistusta koko alttarille kävelystä jo varmaan monen monta viikkoa etukäteen. Ehkä sulhon kokoaikainen läsnäolo onnistuisi rauhoittamaan oloani sitten edes hiukan, niin ettei jalat olisi ihan täysin pelon lamaannuttamat jo heti siellä ihan alkumetreillä. :)

 

Vähän kyllä tuntui pahalta kysyä isältä asiasta, kun alun perin oli tosiaan ollut jo puhetta siitä että hän tulisi saattamaan. Onneksi isä ei kuitenkaan ottanut asiaa mitenkään huonosti, sanoi vaan että "ne on teidän häät ja tehdään ihan niin kuin teistä mukavalta tuntuu, ei huolta". Kaunis perinnehän se olisi toki ollut, mutta miksi turhaan tehdä väkisin perinteiden mukaan jos on kerta olemassa joku toinen tapa joka tuntuu enemmän omalta? Ja olisihan tuo "luovuttaminen" tuntunut vähän hölmöltä ihan jo siinäkin mielessä kun mekin tosiaan asutaan jo valmiiksi yhdessä. 

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Meillä on tulossa siviilivihkiminen. Isäni kuoli muutama vuosi sitten, joten haluan kunnioittaa hänen muistoaan ja liitän kimppuuni medaljongin jossa on hänen kuvansa. Eli isä on sillä tavoin saattamassa minua alttarille. Varmaan päivän fiiliksestä riippuen joko kävellään sulhasen kanssa yhdessä alttarille tai sitten kävelen yksin.

Link to comment
Share on other sites

Minä kävelen yhdessä sulhasen kanssa. Asumme yhdessä, ja ennen yhdessäasumista ehdin elää omillani jo vuosia. En myöskään muuten koe omakseni tuota saattamisperinnettä, eikä sellainen ole suvussakaan ollut tapana.

Link to comment
Share on other sites

Isäni on tarkoitus luovuttaa minut, muuttujien tullen kävelemme sulhasen kanssa yhdessä. 

 

Meidän suvussa tuo saattaminen on ollut tapana, itse asiassa en muista olleeni yksissäkään häissä joissa morsianta ei olisi ollut isä luovuttamassa. En osaa itse kuvitella muunlaista käytäntöä, ja sulhanen ja isänikin ovat tätä pitäneet aika lailla itsestäänselvänä tässä meidän tapauksessa. Meilläkin yhteisasumista takana jonkin aikaa ja lapsiakin on, mutta tämä vaihtoehto tuntuu silti omimmalta. 

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...