Jump to content
Naimisiin.info

Sääntötyttöilystä etua?


Vilutti

Recommended Posts

Herkässä kasvuvaiheessa löysin kirjastosta teoksen "Säännöt", jossa neuvottiin viktoriaanisen ajan Englannista

periytyviä sääntöjä naisille, jotka tahtovat löytää "sen oikean" ja saada onnellisen avioliiton.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Rules

 

Olin hylännyt säännöt toiseen kulttuuripiiriin kuuluvana juttuna, Suomessahan ei esimerkiksi treffailla samaan malliin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Jupinaketjusta ja muualta voitte kuitenkin lukea tarinaani siitä, miltä tuntuu asua pari vuotta avoliitossa miehen kanssa, jonka tahtoisi naida ja mitä voi seurata, jos toiveen pukee sanoiksi. 

 

Voisiko Säännöistä oikeasti olla hyötyä naisille, jotka tietävät, että avioliitto on heille tärkeä instituutio ja vaimon asema tavoiteltava asema.

Onko siinä mitään häpeällistä? 

Onhan miehilläkin pelimiesopit. 

 

Onko naikkareissa kenelläkään kokemusta tai mielipidettä Säännöistä?

Henkilökohtaisesti olen tällä hetkellä sitä mieltä, että Säännöt iskevät neitsyt/huora/jumalatar-kompleksiin eivätkä edistä todellista ihmistuntemusta. Uskon kuitenkin, että niillä voi saavuttaa jotakin jos on itsekuria. 

 

Säännöt pähkinänkuoressa:

 

- Älä pyydä miestä tanssimaan, tuijota, tee ensimmäisiä aloitteita.

- Älä tapaa miestä puolimatkassa, älä jaa laskua.

- Pidä n. 3-4 päivän puskuri, jota ennen mies ei saa sovittua treffejä/tapaamista

- Kohtele miestä lempeän ystävällisesti kuin erinomainen asiakaspalvelija.

- Älä koita muuttaa miestä/ole liian äidillinen

- Älä paljasta liikaa henkilökohtaista ensimmäisillä treffeillä, pidä keskustelu keveänä.

- Anna miehen johdattaa keskustelua tai ole muuten hiljaa mutta toimeliaan ja viihtyvän oloinen.

- Jatkossakaan ei saa avautua "liikaa".

- Naisen pitäisi pitää itsensä aina nättinä, kiireisenä ja mysteerinomaisena.

- Älä puhu avioliitosta ja sitoutumisesta.

- Vastaa puheluihin harvoin ja viiveellä.

- Lopeta kaikki ensin (puhelut, kädestäpitelyt, treffit, hellyys).

- Ei seksiä ennen neljänsiä treffejä ja ekoilla treffeillä saa vain kevyesti suudella ja pitää kädestä.

- Lopeta suhde jos et saa jouluna ja syntymäpäivänä etc.. romanttista lahjaa.

- Älä näe miestä enemmän kuin pari kertaa viikossa.

- Älä asu yhdessä miehen kanssa ennen kihloja.

- Anna hänen johtaa.

- Ole helppo ihminen.

- Harkitse suhteen lopettamista vuoden/parin kuluttua, jos mies ei kosi.

 

Säännöt nykyaikaan

 

- Älä tee digitaalista ensialoitetta, älä stalkkaa facebookisssa.

- Älä ole koko ajan saatavilla pikachatissa ja vastaa tekstiviesteihin viiveellä ja niukasti.

- Älä seksiviestittele.

- Älä vain hengaile (niiden on oltava treffit).

Muokattu: , käyttäjä: Vilutti
Link to comment
Share on other sites

Kuulostaa hurjan neuroottiselta näin äkkiseltään.

Kaikki riippuu kai kuitenkin niin kovin paljon siitäkin, että millaista parisuhdetta/avioliittoa hakee. Jossain kontekstissa voin kuvitella tällaisten sääntöjen jopa pelittävän, mutta se vaatii varmaan myös sen että toinen osapuoli on suunnilleen perillä siitä missä mennään.

Link to comment
Share on other sites

Säännöt saattaisivat toimia, jos niiden ainoa tarkoitus olisi saada mies sitoutumaan naimisiin tai kihloihin. Pitemmän päälle säännöt johtaa siihen, ettei voi olla täysin oma itsensä vaan pitää pidättäytyä heittäytymästä. Mun mielestä sellainen elämä on pitemmän päälle aika laimeaa... Eli vaikka toimisivatkin, eivät musta ole sen arvoiset. 

Link to comment
Share on other sites

Periaatteessahan tuon tyylisia saantoja kannattaa aina noudattaa, oli kyse sitten miehesta tai naisesta, orastavsta rakkaus- tai ystavyyssuhteesta. Siis tiettyyn pisteeseen asti. Kaikkihan varmaan tietaa tilanteen, kun joku (uusi) ihminen on liian needy; sita helposti pakenee tyyppia, joka heti ensimmaisena vuodattaa koko elamansa aikana kokemansa surut ja murheet tms. Kyllahan sita uusien ihmisten kanssa etenkin tulee mietittya, etta millaisen kuvan haluaa itsestaan antaa.

 

Mutta noin muuten olen kylla sita mielta, etta olisi tosi rasittavaa aina miettia, etta nyt taytyy irrottautua naista hellydenosoituksista, ennen kuin tuo toinen tekee niin. Tai etta sain tekstarin, mutta nyt pitaa odottaa ainakin tunti ennen kuin voin vastata. Oman kokemukseni mukaan tuntuu, etta sellaisen miehen kanssa, jonka kohdalla piti hirveasti miettia tallaisia pelisaantoja, suhteella ei ollut joka tapauksessa tulevaisuutta. Tuon tulevan aviomieheni kanssa kaikki oli sen sijaan alusta asti mutkatonta, eika tarvinnut pohtia ja ylianalysoida kuinka nopeasti tekstariin voi vastata. Mutta, minun otantani on melko monen vuoden takaa, ja melko suppeakin viela  :D

 

Muoks. Jotenkin rupesin myos miettimaan, etta nykyaanhan kovin moni ei mene kihloihin saati naimisiin ennen kuin on jo jonkin aikaa asuttu yhdessa. Jotenkin en nae tuota ei-yhdessa-asumista-ennen-kihloja-saantoa kovin relevanttina nykyaikaan. 

Muokattu: , käyttäjä: Roslin
Link to comment
Share on other sites

Oman kokemukseni mukaan tuntuu, etta sellaisen miehen kanssa, jonka kohdalla piti hirveasti miettia tallaisia pelisaantoja, suhteella ei ollut joka tapauksessa tulevaisuutta. Tuon tulevan aviomieheni kanssa kaikki oli sen sijaan alusta asti mutkatonta, eika tarvinnut pohtia ja ylianalysoida kuinka nopeasti tekstariin voi vastata.

 

Mulla on ihan vastaava kokemus. Tulevan aviomiehen kanssa suhteen alkupuolella asiat menivät sujuvasti ilman ylimääräistä säätämistä ja pohdintaa. :)

Muokattu: , käyttäjä: Maukumauku
Link to comment
Share on other sites

Oman kokemukseni mukaan tuntuu, etta sellaisen miehen kanssa, jonka kohdalla piti hirveasti miettia tallaisia pelisaantoja, suhteella ei ollut joka tapauksessa tulevaisuutta. Tuon tulevan aviomieheni kanssa kaikki oli sen sijaan alusta asti mutkatonta, eika tarvinnut pohtia ja ylianalysoida kuinka nopeasti tekstariin voi vastata.

 

Mulla on ihan vastaava kokemus. Tulevan aviomiehen kanssa suhteen alkupuolella asiat menivät sujuvasti ilman ylimääräistä säätämistä ja pohdintaa. :)

Tälle komps!

 

 

Minä sain vitsillä lahjaksi kaveriltani sinkkuitumisen jälkeen tuon tai vastaavan "oppaan" joskus parinkympin kieppeillä.. Tässä pari mielipidettä :)

Osa säännöistä on minusta ihan päteviä, osa taas ihan sontaa.

 

Ylipäätään tuollaiset ”kikkailut” kohdistuvat epäkypsiin miehiin, pelimiehiin tai sitoutumiskammoisiin miehiin. Ei kypsää, kumppanuutta haluavaa miestä tarvitse ”huijata” suhteeseen. Millainen pohja suhteelle se edes olisi??

 

Jo ennen koko kirjan näkemistä noudatin paria sääntöä. Esim. en koskaan ole mennyt iskemään miestä tai tehnyt aloitetta (katseeseen vastaaminen hymyllä yms. ei ole aloite vaan pikemminkin vastike).  Jos mies on kiinnostunut (jota tietysti hänen haluaa olevan), niin kyllä hän taatusti tulee jutulle tai tekee muun aloitteen (vaikka olisi kuinka ujo).  En haluaisi miestä, joka ei ollut alun perinkään minusta kiinnostunut tehdäkseen asialleen mitään, vaan suostui  ”no käypä tämäkin, pääsee helpolla”.  Sama homma esim. kosimisen kanssa. Vastaavasti olen torjunut epäkiinnostavat tyypit ja lopettanut suhteet, kun olen nähnyt, ettei siitä tule mitään. Miksi tuhlata omaa ja toisen aikaa huijaamalla, esittämällä, temppuilemalla….?! Sitä en tajua, miksi pitäisi valehdella itsestään. Sehän kostautuu kuitenkin, ja todennäköisesti hyvin pian. Kumppanin kanssahan haluaa olla ’samanlainen’, esim. arvomaailma, maailmankatsomus, kiinnostukset kohteet tmv. Miksi esittää jotain, mitä ei ole? (tai valmis olemaan loppuelämäänsä) Miten se liittyy "sen oikean" löytämiseen?

 

Jos pitää telttailusta tai kärsii kroonisista vatsavaivoista, miksi ihmeessä yrittää ”jekuttaa” suhteeseen/avioliittoon sliipattu mies, joka ihannoi puunattua stilettobarbia, joka ”ei koskaan käy vessassa”? Jos on elämässään siinä vaiheessa, että haluaa ehdottomasti perheen, miksi ihmeessä ”koukuttaa” mies, joka elää ”elämänsä parasta aikaa” matkustellen, kavereiden kanssa bilettäen yms. ? Siinäpä sitä sitten nainen hoitaa vauvaa yksin puunaamassaan kodissa tekstaillen miehelle, joka on viettämässä poikien viikonloppua Tallinnassa. Jos nainen on puhelias, ja mies hiljaisempi, mutta pitää siitä, että nainen höpöttelee, sitten mennään mönkään kohdalla ”Anna miehen johdattaa keskustelua tai ole muuten hiljaa”.

 

Siinä kuitenkin olen samaa mieltä, ettei ihan kaikkea kannata ’paljastaa’ suhteen alkuvaiheella, esim. leijanheitto lökäreissä sohvalla mässäillen, peräpukamista kertominen, vauvakuumeessa lässyttäminen yms. vie todennäköisesti alkuhuumasta ”sähkön”.

 

"Lopeta kaikki ensin (puhelut, kädestäpitelyt, treffit, hellyys)."

"Älä ole koko ajan saatavilla pikachatissa ja vastaa tekstiviesteihin viiveellä ja niukasti"

Tämän saattaakin joku ilmapäinen alfamacho ottaa haasteena tai mysteerinä, mutta eiköhän normimiehelle ala tuollaisesta tulla mieleen, että nainen ei ole kovin kiinnostunut tai on jotenkin läheisongelmainen pipipää. (Mutta en siis missään nimessä kannata ääripäätä, eli pitää tapana pommittaa miestä viestein ”missä oot? mitä teet? onko sullakin hanispuppeli mua ikävä”.)

 

”Ei seksiä ennen neljänsiä treffejä ja ekoilla treffeillä saa vain kevyesti suudella ja pitää kädestä.”

Tämä on minusta ihan jees, ainakin yhden illan juttuja hakevat, sydänsurua aiheuttavat saa karsittua pois. Mutta kyllä aikuiset ihmiset saavat itse päättää, miten suhde etenee. Tässä sama homma kuin keskusteluissa ”liian nuori menemään naimisiin” ja ”liian pian naimisiin” –suhteen tuntevat parhaiten ne kaksi siinä olevaa ihmistä. (koskee myös kohtaa ”Älä näe miestä enemmän kuin pari kertaa viikossa”)

 

”Älä asu yhdessä miehen kanssa ennen kihloja.”

”Harkitse suhteen lopettamista vuoden/parin kuluttua, jos mies ei kosi.”

Tämä taas on minusta ihan päätöntä! Miestä ei saa siis tavata kuin pari kertaa viikossa, puheluihin tai viesteihin ei saa vastata, keskustelua ei saa johtaa, hengailla ei saa + sitoutumisesta ei saa puhua, mutta miehen olisi kosittava vuoden/parin kuluttua!! Miten noilla säännöillä luo parisuhteen, jossa molemmat tuntevat toisensa ja haluavat sitoutua avioliittoon?

Muokattu: , käyttäjä: Tipzilla
Link to comment
Share on other sites

Minusta kumppanit ovat tasavertaisia keskenään eikä tiettyjä sääntöjä tai yleisiä muotteja pitäisi määrittää kummallekaan sukupuolelle tai suhteen osapuolelle :)Itselleni on tärkeintä, että suhde on aito. Aito suhde ei kuitenkaan tarkoita, että käyttäytyisi välinpitämättömästi kumppaniaan kohtaan. Välinpitämättömällä käytöksellä tarkoitan sitä, että tahallisesti ei käyttäydytä, kuin toinen kumppani toivoisi esim. Ettei oma rakas piereskelisi tai jättäisi sotkunsa siivoamatta toistuvasti. Hyvässä suhteessa mielestäni molemmat kumppanit ottavat huomioon toisensa. Tietysti on suhteita joissa on ok molemmille olla epäsiisti/boheemi(miten sen haluaa ilmaista) tai piereskellä avoimesti :D

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Monet säännöistä voin allekirjoittaa, mutta en missään nimessä noita seksisääntöjä. Olen poikkeuksetta pyrkinyt harrastamaan seksiä aina ensimmäisillä treffeillä, jos kyseessä on ollut kiinnostava ihminen. Seksistä huomaa, onko suhteella mitään toivoa. Itselleni seksi on äärimmäisen tärkeää - jos se ei toimi, ei suhde voi toimia. Plus nautin seksistä siinä missä mieskin, joten en ymmärrä ollenkaan, miksi siihen liittyy sääntöjä.

Yhtä poikkeusta lukuunottamatta miehet ovat aina halunneet nähdä uudestaan. Olen rento ja huumorintajuinen petikaveri ja olen myös kaikille miehille sanonut, että tämä seksi ei sitten tarjota mitään sitoutumista enkä sellaista todellakaan halua. Tottahan se onkin - ajan kanssa sen vasta tietää, mitä todella haluaa :) pitkät parisuhteeni ovatkin saaneet juuri näin alkunsa.

Link to comment
Share on other sites

Omasta mielestäni kaikki tällaiset säännöt estävät ihmisiä olemasta omia itsejään ja parisuhdetta kehittymästä sille luonnollisella tavalla (ts. näillä säännöillä voi hidastaa hyvän parisuhteen etenemistä/huonon parisuhteen kaatumista). Mä en ole ikinä harrastanut mitään pelailua ihmissuhteissa ja ainakin omasta mielestäni mulla on aina riittänyt sekä ystäviä että "poikaystäväkokelaita". Muutamia kommentteja vielä noihin sääntöihin:

 

- Älä pyydä miestä tanssimaan, tuijota, tee ensimmäisiä aloitteita.

- Älä tapaa miestä puolimatkassa, älä jaa laskua.

- Älä tee digitaalista ensialoitetta, älä stalkkaa facebookisssa.

 

Eikös nykyään kuitenkin sukupuolet ole ihan tasa-arvoisia? Sekä miehiä että naisia on ujompia/avoimempia ja aloitteen tekeminen sopii sille, kumpi on rohkeampi tai kiinnostuneempi, sukupuolesta riippumatta. Mä en esimerkiksi oikein osaa edes sanoa, kumpi meidän parisuhteessa teki aloitteen :D Ja laskun maksaa ensimmäisillä treffeillä se, joka pyytää treffeille, myöhemmin jaetaan/vuorotellaan/se maksaa, jolla on enemmän rahaa. (Facebookissa stalkkaaminen sen sijaan on vähän kyseenalaista; eikö ole kiinnostavampaa tutustua vastavuoroisesti?)

 

- Pidä n. 3-4 päivän puskuri, jota ennen mies ei saa sovittua treffejä/tapaamista

- Kohtele miestä lempeän ystävällisesti kuin erinomainen asiakaspalvelija.

- Vastaa puheluihin harvoin ja viiveellä.

- Älä näe miestä enemmän kuin pari kertaa viikossa.

- Älä ole koko ajan saatavilla pikachatissa ja vastaa tekstiviesteihin viiveellä ja niukasti.

 

Kaikkein eniten inhoan ehkä näitä "En voi heti ensimmäiseen treffipyyntöön suostua/puheluun vastata" -sääntöjä. Siis mikset? Itselleni ainakin on ollut itsestäänselvyys, että suostun treffipyyntöihin ihan miten aikatauluihini tosi asiassa sattuu sopimaan. Jos on oikeasti paljon muuta tekemistä, mies joustaa, mutta jos mulla on aikaa, niin tietysti suostun! Sama puheluiden/viestien kanssa: en keskeytä omia puuhiani niihin vastatakseni, mutta jos mulla on sopiva väli, niin vastaan vaikka samantein. Saatan jopa itse soittaa!

 

- Älä koita muuttaa miestä/ole liian äidillinen

 

Tästä olen kyllä samaa mieltä! Jos ihan oikeasti haluat vakaan parisuhteen, toinen osapuoli on hyväksyttävä vikoineen päivineen. Jos joku piirre tuntuu ylitsepääsemättömältä, tyyppi ei ole sinua varten. Samoin tuo äidillisyys vääristää parisuhdetta, jossa siis mielestäni pitäisi olla kaksi tasa-arvoista ihmistä. Kyllä, voit olla huolehtivainen miestä kohtaan, mutta miehen pitäisi samoissa määrin huolehtia sinusta. Ja huolehtiminen on siis eri asia kuin paapominen/hössöttäminen.

 

- Älä paljasta liikaa henkilökohtaista ensimmäisillä treffeillä, pidä keskustelu keveänä.

- Anna miehen johdattaa keskustelua tai ole muuten hiljaa mutta toimeliaan ja viihtyvän oloinen.

- Jatkossakaan ei saa avautua "liikaa".

 

Itse en kertoisi kovin henkilökohtaisia asioita ensimmäisillä treffeillä (ellei kyseessä ole jo muuta kautta hyvin tuttu ihminen), ihan sen takia, että kaipaan niiden kertomiseen luottamusta, jota ei ole uusia ihmisiä kohtaan. Muuten mun täytyy sanoa, että yksi seikoista, joista tiesin nykyisessä sulhasessani olevan potentiaalia, oli nimenomaan se, että pystyin hänen kanssaan alusta asti keskustelemaan avoimesti - varmasti olen monet kerrat myös "avautunut liikaa". Itsestäni puhuminen ei nimittäin ole vahvuuksiani, mutta hänen kanssaan se tuntui luonnolliselta.

 

- Naisen pitäisi pitää itsensä aina nättinä, kiireisenä ja mysteerinomaisena.

 

Tämä kuuluu taas Et voi olla oma itsesi -sarjaan. Kukaan ei ole aina nätti. Kiireinen ja mysteerinomainen kyllä voi olla jatkuvasti, mutta näitäkään en lähtisi tavoittelemaan ihan vain ollakseni miehille houkuttelevampi.

 

- Älä puhu avioliitosta ja sitoutumisesta.

 

Mitenkäs se suhde etenee, jos sitoutumisesta ei saa puhua? En nyt näitä ensimmäisillä/toisillakaan treffeillä lähtisi tuomaan esille, mutta jossain vaiheessahan se on pakko, ellei mies itse tajua tuoda asiaa esille. Monet eivät tajua :)

 

- Lopeta kaikki ensin (puhelut, kädestäpitelyt, treffit, hellyys).

- Ei seksiä ennen neljänsiä treffejä ja ekoilla treffeillä saa vain kevyesti suudella ja pitää kädestä.

- Älä seksiviestittele.

 

Tässä on taas ilmeisesti tavoitteena esittää vaikeasti tavoiteltavaa? En oikein ymmärrä, miksi miehen pitäisi joutua jahtaamaan naista... Jos molemmat haluavat seksiä vaikka ekoilla treffeillä, mitä pahaa siinä on? Vai ovatko kaikki miehet vain alkeellisten viettiensä ajamia olentoja, jotka kipittävät karkuun heti seksiä saatuaan? Tämä on tietysti riski (myös miehelle: naisetkin voivat olla vain seksin perässä!), mutta en usko sen tuntuvan yhtään mukavammalta, jos mies kipittää karkuun saatuaan seksiä neljänsillä treffeillä :o Seksiviestejä en lähettelisi suhteen alkuvaiheessa jälleen sen takia, ettei silloin ole mielestäni riittävästi luottamusta. Muuten ne ovat mielestäni ok, vaikken itse harrastakaan (koska ne todnäk pamahtaisivat puhelimeen kuitenkin jotenkin kaikkien silmille :D).

 

- Lopeta suhde jos et saa jouluna ja syntymäpäivänä etc.. romanttista lahjaa.

 

Aha? Voihan olla, että teillä miehen kanssa on erilainen käsitys romanttisesta lahjasta? Joka tapauksessa suhteen lopettaminen suoriltaan ei liene ratkaisu - ehkä kannattaisi ennemmin keskustella asiasta miehen kanssa. (Mitä olit odottanut, miksi, mitä sinulle merkitsee, ettet saanut romanttista lahjaa...)

 

- Älä asu yhdessä miehen kanssa ennen kihloja.

 

Omasta mielestäni on hyvä asua yhdessä ja siten kokeilla yhteiseloa ennen suuria päätöksiä. Sinänsä kihlautumisella ei kyllä ole väliä, se kun ei vielä virallisesti sido mihinkään, joten koen tämän säännön ehkä turhana. En tiedä kumpi on parempi - mennä kihloihin + muuttaa yhteen ja todeta, että ei toimi, vai muuttaa yhteen ja todeta, että ei toimi. Kihlaus on kuitenkin itselleni lupaus avioliitosta ja sinänsä eroaisin mieluummin jo ennen kihloja, jos suhde on eroon päätyvä. (Enkä nyt tarkoita, että yhdessä asuminen aina johtaa eroon, vaan lähinnä, että on paljon helpompi suunnitella ruusuista yhteistä tulevaisuutta erillään asuessaan - yhdessä asuessa tietää jo vähän, että mihin on sitoutumassa :))

 

- Anna hänen johtaa.

- Ole helppo ihminen.

 

Entä, jos minä nyt vain satun olemaan enemmän johtajatyyppiä tai persoonaltani vaikea ihminen? Ja edelleen: parisuhteessa puolisoiden pitäisi olla tasa-arvoisia. Toki monesti toinen ottaa enemmän "johtajan roolin", mutta päätösten pitäisi silti olla yhteisiä ja molempien mielipiteet pitäisi huomioida. Molempien pitäisi myös yhtä lailla olla "helppoja ihmisiä", siis siinä mielessä, etteivät nyt ainakaan pyri tarkoituksellisesti vaikeuttamaan toistensa elämää :D

 

- Harkitse suhteen lopettamista vuoden/parin kuluttua, jos mies ei kosi.

 

Vuosi-pari on nykyään vielä melko lyhyt seurusteluaika. Itseäni kosittiin kolmen vuoden jälkeen, ja se on mielestäni vielä melko nopeasti. Jälleen kerran: mikäli itsestäsi tuntuu, että suhteen olisi aika edetä kihla-aikaan, keskustele asiasta. Tuo omat mielipiteesi esille, mutta kuuntele myös miehesi näkökantaa.

 

- Älä vain hengaile (niiden on oltava treffit).

 

Mistä tietää, että kyseessä on treffit? Meidän neljän vuoden suhteen aikana treffeistä on puhuttu ehkä kymmenen kertaa. Myös hengaileminen (esim. isommalla porukalla) voi viedä suhdetta eteenpäin alkuvaiheessa, tietysti jossain vaiheessa on suotavaa tehdä selväksi, että kyseessä on romanttinen suhde ja kenties vakavakin sellainen :)

 

Tulipas ehkä hieman sekava kokonaisuus, pahoittelen! Pointtina kuitenkin, että mielestäni kaikkien pitäisi olla vain omia itsejään, säännöistä riippumatta!

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...