Puhuitteko etukäteen, millaista kosintaa ET halua?

[Guest Anna-Elina]

Sanoin suoraan kullalle, että jos kosii minua sohvalla istuen olut kourassa, niin vastaus on kieltävä ja kosinta jää meidän välillä viimeiseksi.

Mielipiteitä on monia. Minusta kosinta kotisohvalla olisi ihana ja paljon parempi kuin miljoona ruusua ja rannalla auringonlaskussa. Juuri esim. koti on paikka, jossa meidän yhteistä arkeamme eletään ja sohvalla tapahtuneen kosinnan jälkeenhän olisi aina entistä mukavampi sinne sohvan nurkkaan vaipua ja antaa ihanan muiston piristää itseään.

Tuntuu että mitä isommiksi ja mahtipontisemmiksi kosinnan ulkoiset puitteet menevät, sitä vähemmän pääosassa on itse kosinta ja naimisiinmenopäätös. En väitä, että näin aina on, mutta se on syy siihen, miksi itse rakastan ajatusta arkiromantiikasta. Less is more monesti tässäkin yhteydessä, mutta totta kai makunsa ja mielipiteensä kullakin.

[nellie80]

Ei puhuttu asiasta, yhdessä päätettiin ja virallista kosintaa ei ole ollut. Enkä sitä kyllä kaipaakaan.

[einju]

Yleisellä tasolla ollaan keskusteltu asiasta, jolloin sanoin, että haluan mieluusti itse olla valitsemassa sormusta, eli kosinnan voi suorittaa ilman sitäkin. Lisäksi oon sanonut, että ei mielellään kysyisi, että "mennäänkö kihloihin". Nyt se on kuulemma kovasti yrittänyt päntätä päähänsä, että tulee sitten oikea kysymys esitettyä Oikeastaan mulle on ihan sama, että mitä se kysyy, kunhan tajuaa sen asian merkityksen. Mies on ollut kerran aiemminkin kihloissa, ja silloin ei naimisiinmeno kyllä liittynyt asiaan juuri yhtään.

Meillä ei siis kosintaa ole vielä kuultu, eikä hän aio sitä kuulemma kotona suorittaa Ihan kiva ajatus, että mieskin haluaa tilanteen olevan erityinen ja ainutlaatuinen, mutta ei se mielestäni vaadi mitään erityispuitteita. Nyt sitten joka kerta reissuun lähdettäessä mietin, että joko nyt

[Guest CorpseBride]

En oikeastaan ollut ajatellut naimisiinmenoa ennenkuin mies kosi muutaman kerran pienessä sievässä. Vastasin joka kerta että kysy selvinpäin niin saa vastauksenkin. Tuossa vaiheessa pyrin olla ajattelematta mitä vastaisin. Mun oli ihan hyvä olla susiparinakin enkä koskaan ole haaveillut omista häistä.

Eräänä elokuisena sunnuntaina mies palasi mökkireissulta jonne minä en töiden takia pääsyt. Oli polttanut hanurinsa kiukaaseen ihan huolella. On aika tapaturma-altis tapaus. Perse karrella kertoi kuinka ystäväpariskuntiemme naisosapuolet oli hoitaneet parhaansa mukaan, mutta kovasti oli minua ikävöinyt.

Kun olin juossut apteekissa ja asetellut rasvalaput paikoilleen, mies kääntyi minuun päin ja kyynelsilmin kysyi menenkö naimisiin hänen kanssaan. En voinut kieltäytyä.

Tais mennä vähän aiheen ohi kun tuli tämmönen tarina taas.

Eli ei puhuttu muuta kuin tuon kännikosinnan osalta.

[Kävykset]

Oltiin sen verran puhuttu, että ei mennä kihloihin, ellei ole tarkoitus mennä myös naimisiin. Siis kihlaus on avioliittolupaus.

Ilta oli joku torstai kesällä -07, kun polvillani lattialla kysyin sulholta, josko minulle ukoksi rupeaisi. Tottamaar sanoi sulho ja tokaisi siihen, että häät pidetään sitten ensi vuoden (o8) kesänä ja maistraattiin ei mennä, vaan kirkko sen olla pitää.

Eli ei tarvi odottaa sulhon kosintaa, kun sen voi tehdä itsekin.

[Sievä]

Kuten moni muukin aiemmin on todennut, minäkään

en halunnut julkista kosintaa ja tein sen miehelle selväksi.

[Nykä]

Minä olen jankuttanut avomiehelle, että sitten kun se kosii, niin haluan että ainakin toinen meistä on alasti!!! Saa nähdä että kuinka tosissaan se tuon ottaa

Niin ja ihan oikea ajatuskin mulla tuon takana on. Jotenkin ajattelen että syntymäasussaan ihminen on aidoimmillaan ja haavoittuvimmillaan, kun mitään ei voi peittää. Oikeastaan haluaisin mennä naimisiinkin alasti, mutta kun se ei taida olla kovin suotavaa niin siksi haaveilen siitä edes kosinnan yhteydessä. Olenkohan minä vaativa..

[Poppis-78]

Ei suoranaisesti puhuttu aiheesta, sillä kosinta tuli minulle yllättävän nopeasti. Muistan kyllä, että joskus telkkaria katsellessa jotain kosittiin siinä suorassa lähetyksessä (oisko ollut Huuma?!?) ja minä kommentoin, että en ainakaan haluaisi tuollaista julkista kosintaa. Vastaisin varmaan piruillessanikin EI!

Siitä oltiin kyllä puhuttu, että molemmille kosinta merkkaa sitten lupausta avioliitosta. Eli ei kosita vain "huvin vuoksi". Kosinta olikin sitten ihan tositarkoituksella.

[Airelle]

No ei todellakaan! Mieheni tuppaa olemaan sellaista arkiromantiikka-tyyppiä, eikä sitä muuksi muuta se, että itse olisin toivonut jotain performanssia auringonlaskussa viulujen soidessa taustalla. Jokainen hoitakoon siis kosimisen omaan persoonaan sopivalla tyylillä.

Meillä kihlautuminen sitten tapahtui hyvin pitkälti meidän tyyliin yhteisen keskustelun tuloksena, mutta en siis ollut missään vaiheessa esittänyt mitään toiveita kosinnasta, vaikka siitä oli ollut puhetta.

Muokattu: July 21, 2008, käyttäjä: Airelle

[Iivari]

Yleisesti oltiin puhuttu, että kummankin mielestä kosinta tapahtuu niin, että kosinta tulee yllärinä, samoin sormus ja että pyydetään nimenomaan vaimoksi eikä kysytä kihloihin.

Lisäksi minä oon aina kauhistellut ääneen, tv-sarjojen sormus ruokaan kosintoja.

Eli en olisi halunnut sovittua kihlausta keskustelun tuloksena.

Muokattu: June 7, 2008, käyttäjä: Iivari

[heid]

Vihjasin ainoastaan että minä en tule kosimaan, se on miehen tehtävä ja että samalla sovitaan sitten hääpäivä. Ja näinhän siinä sitten kävikin.

[Guest insku]

kielsin julkisella paikalla kosimisen. tosin vähän niinkuin tiesin kosimispäivän etukäteen, ni ei tarvinnu hirveesti kieltää mitään kun "osas" odottaa (ihan satavarma en siis päivästä ollut, osasin kuitenkin lukea miestä aika hyvin )

[Martsu]

Minusta kosinta kotisohvalla olisi ihana ja paljon parempi kuin miljoona ruusua ja rannalla auringonlaskussa.

Näin juuri! Minua kosittiin ihan vaan kotosalla, mutta minusta se oli hurjan suloinen hetki; veljeni oli tyttöystävineen kyläilemässä ja pelailtiin jotain seurapeliä ja juteltiin mukavia, kun kun sulho polvistui yht'äkkiä lattialle ja kysy että "haluatko mennä naimisiin kanssani?"

[frauani]

Ei ehditty keskustelemaan asiasta, mutta olin aina sitä mieltä, että olisi kamalaa tulla kosituksi julkisella paikalla tai tilanteessa, jossa on muita ihmisiä.

Voiko sellaisessa tilanteessa kukaan sanoa "ei"?  ;D

Samaa mieltä. Siinä tilanteessa ei TODELLAKAAN ole vaihtoehtoja vastaukselle. Tällainen tilanne olis musta muutenkin nolo, eikä yhtään romanttinen.

Toisaalta, mun mielestä mieheltä ei _pyytää_ tietynlaista kosintaa Koko ajatus kuulostaa ihan omituiselta..

[Guest tekoromantiikkaa]

No mulle on aivan yksi ja sama miten kihlautuminen tapahtuu. Joko keskustellessa tai miehen yllärinä tai omasta aloitteestani. Jos tunnen, että aika on sopiva kyllä minäkin voin aivan hyvin ottaa aiheen esiin enkä toden totta odota mitään karkauspäiviä.

Mikä ihme ihmisiä vaivaa, että tällaisellekin asialle pitää luoda oikein säännöt ja puitteet? Yhteenmuuttamisesta keskusteltiin yhdessä, perheenperustamisesta puhutaan. Miksi ei siis niin suurta asiaa kuin avioliitto voida sopia ihan yhdessä puhumalla? Tällainen kosinnan 'määrittely' miehelle jo etukäteen on mun mielestä sellaista puoliväkinäistä romanttisuutta, jonka arvoa en ymmärrä..

[Guest Rog3r]

Minua kosittiin kaiketi tavalla, jota täällä kutsutaan perinteiseksi: ulkomailla, erittäin romanttisessa paikassa, mies oli ostanut sormuksen, kysynyt isältäni kättäni ja polvistui. Emme olleet puhuneet kihlautumisesta muuta kuin sen verran, että molemmille se tarkoitti selkeää lupausta avioliitosta ja sitä, että päivä täytyy voida lyödä lukkoon. Kosinta on minun mielestäni miehen asia ja samoin miehenikin ajattelee, joten minun ei tarvinnut siihen puuttua Kihlautumispäivä on elämäni tähän asti paras päivä. Mielestäni monet naiset "pilaavat" itseltään hienoja hetkiä vihjailemalla etukäteen ja asettemalla paljon vaatimuksia. Mutta, jokaisella on oma tyylinsä. Tiedän myös, että millainen kosinta tahansa olisi minulle ollut yhtä arvokas. Kosija on se tärkein, ei kosinta.

[Mymmelin tytär]

Ainoa "vaatimukseni" kosinnasta oli, että halusin sen tapahtuvan kahden kesken Tämä vaatimus täyttyi

[Guest Vieras]

Meillä puhutaan paljon mielipiteistä ja tunteista. näinpä ihan varmasti joskus on tullut puhuttua kosimisestakin.. esim. jos olen lukenut jostain (omastamielestä) hirveän tavan kosia, niin voin puhelimessa ihan yhtäkkiä tokaista "ja muahan ei sitten kosita *******" tähän mies repesi täysin. ja heitti vasta pallon "haluat varmaan tukehtua siihen sormukseen, niin kuin elokuvissa".

Niin siis kun puhuu paljon päivän tapahtumista ja jakaa mielipiteitä ja tunteita, niin on aika vaikee välttyy aiheelta kosinta ja häät. Ei mitään "mää oon aina unelmoinut et mua kositaan... "

noh. otan nyt esimerkin. erästä tuttava miestä kosittiin useita kertoja ennen kuin hän suostui naimisiin. Oisi jotenkin outoa jos tuttava piirissä tapahtuu tällaista ja pariskunta ei puhuisi mitään kosimisesta... minusta se on luontevaa kanssa käymistä ja toiseen tutustumista, (ilmaista kiinnostusta toisen mielipiteitä kohtaan jne)..

Me vaan nyt jutellaan ihan kaikesta =)

[saluki]

Minä olen sanonut, että kosinnan pitää tapahtua kahden kesken!

Varsinainen kosintahan oikeastaan on jo tapahtunut, koska kihlajaispäivä on jo päätetty. Pyysin miestä kuitenkin kosimaan vielä "virallisesti", koska aion mennä kihloihin vain kerran elämässäni, ja tahdon "oikean" kosinnan Vähän tyhmää ehkä, juu, mutta ei miehellä onneksi tuntunut olevan mitään pyyntöäni vastaan, päinvastoin.

[Kinda]

Kihloihin menosta ylipäätään tuli kyllä jonkin verran etukäteen puhuttua, kerran kysyin mitä kihlattuni on ajatellut meidän tulevaisuudesta.. ja oltiin silloin kumpikin samaa mieltä, että joskus naimisiin mennään, ajatustasolla ollaan kai oltu kihloissa jo siitä lähtien.

Myöhemmin, kun karkauspäivä lähestyi, kysäisin huvikseni, mitä mies ajattelisi jos silloin kosisin, ja tämä vastasi että en saa niin tehdä koska hän haluaa ehdottomasti kosia minua itse. Noh, koska siitä arvelin että se varmaan sitten kohta tapahtuu, niin seuraavan kerran kun mieheni toi pöytään yllätysjälkkäriksi mansikkaleivokset, kysyin vitsinä tarviiko se syödä varovasti, etten hajota hampaitani ja mies vastasi ettei kosiminen ikimaailmassa tule tapahtumaan niin että se sormus olisi minkäänlaisessa ruuassa tai syötävässä piilotettuna, kuten saippuoissa joskus on.

[Ruska]

Taisi siitä jotain puhetta olla, siis että en ainakaan halua mitään julkista kosintaa.

[NeitiR]

Puhuttiin kyllä noin "yleisellä tasolla", että kihloihin ei ole mitään järkeä mennä, jos ei myös olla menossa naimisiin. Ja sitten myös, että kosinnasta ei sovita etukäteen (eräs tuttavapariskuntamme sopi, että kosinta tapahtuu sitten uutena vuotena. tämä oli minusta vähän hassua).

Kosinta tuli periaatteessa yllätyksenä minulle, mutta miehen hermoilusta viimeisen viikon aikana osasin kyllä päätellä jotain.

[Pieta]

Ei puhuttu. Minulla ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia kosinnan suhteen, mutta myös meillä oli puhuttu, että kihloihin meno on lupaus avioliitosta.

[Guest Vieras]

Sen verran puhuttiin jo suhteen alussa, etten odota mitään sormuksia. Eli siis, että kihloihin mennessä en odota, että hänellä on jokin kallis sormus valmiiksi ostettuna. Ja etten todellakaan välitä mistään ylitöromanttisesta kosinnasta..

[Tsiili]

Olin sanonut, etten mielellään haluaisi mahdollisen kosinnan tapahtuvan arkisesti kotiaskareiden välissä tai niin, että jommankumman sukulaisia on paikalla. Toivomukseni olikin otettu huomioon, mikä oli mukavaa. Avomies on kyllä sellainen vempula, että varmasti olisi tehnyt kaiken juuri päin vastoin, jos olisin kovin tarkkoja ohjeita antanut.