Puhuitteko etukäteen, millaista kosintaa ET halua?

[andie]

Minä en kyllä antanut minkäänlaisia ohjeita kosimisen toteutuksesta, enkä olisi ehtinytkään kun kosittiin sen verran ennalta-arvaamattomalla hetkellä ja aikaan. Sen verran joskus mainitsin, kun miehen kanssa tuli puhetta koruista että en hirveästi välitä keltakullasta. Ja olenkin saanut aikaisemmin lahjaksi hopeisia koruja häneltä ja nyt siis myös kosittiin valkokultaisella sormuksella

[Aalo]

Kosinnasta ei muistaakseni ollut mitään puhetta, kauniita sormuksia olimme kyllä ihastelleet yhdessä mm. mainoslehtisistä (ja mies siis oli hankkinut sormuksen kosintaa varten etukäteen)

[Sinun ikuisesti]

Emme ehtineet puhumaan yhdessä mieheni kanssa tästä asiasta sillä ystäväni ehti hoitamaan tämän asian puolestani. Ystäväni varoitti miestäni kosimasta minua kauppareissulla, kun näkee kultasepänliikkeessä alennuksen: kahdet kihlat yhden hinnalla.

[Pellet]

...

Muokattu: June 2, 2020, käyttäjä: Pellet

[Roslin]

Ei puhuttu, ja sen takia varmaan tassa yhdessa ollaankin, kun on suht samanlainen maku asioissa- ei tarvinnut 'pelata' kosintaa

[Beeb]

Ei olla puhuttu, paitsi että kerran kyllä sanoin poikakaverille että en haluaisi julkista kosintaa. Minusta olisi ihanaa että kosinta olisi tosi intiimi, kahdenkeskinen hetki. Muita toiveita ei ole oikeastaan, mutta toki romanttisuus olisi plussaa (joo, amerikkalaiset leffat on aivopesseet minut, haluan ne ruusut ja sampanjan! ). Isoin kammotus olisi humalainen kosinta (tosin siitä ei ole pelkoa kun mies ei juo) tai sellainen ohimennen "mennäänkö kihloihin" heitto.

[malakiitti]

Muutaman kerran asiasta oli ollut puhetta miehen aloitteesta. Eli hän uteli kyllä vähän sitä sun tätä ennen kosintaa siitä, millaista en nyt missään nimessä haluaisi. Hyvinhän tuo minut tuntee, joten varmasti olisi hyvin suoriutunut ilman utelujakin. Tulipahan kuitenkin ainakin vihjattua, etten tahtonut kosintaa julkisella paikalla tai minään yleisenä juhlapäivänä enkä jomman kumman syntymäpäivänä.

[Miahh]

Olen aina sanonut että jos minua kositaan polvistuen, ja etenkin julkisella paikalla, niin vastaus on varmasti EI. Ja sen mies kyllä myös tiesi, ilman sanomistakin. Arkisempi hetki on minulle sopiva, ja sen sainkin Romantiikka syntyy pienistä jutuista.

[Guest jkl]

Siis kysymys "Mennäänkö kihloihin?" tarkoittaa "Lupaatko mennä kanssani naimisiin?", eli en näe mitään syytä miksi niin ei voisi kosia. Jännää muuten että tässä ei näköjään hirveän paljon paina se minkälaisen kosinnan mies haluaa tehdä tai mitkä sanat tuntuvat hänestä luonnollisilta. Voi olla että mies haluaa kosia suurenmoisesti julkisella paikalla, eikä miehellä välttämättä ole kuin yksi mahdollisuus kosia sillä tavalla kun haluaa. Jos taas arkisempi tapa tuntuu paremmalta, niin pitääkö mies pakottaa teaatterisuoritukseen ja esittämään asia jollain etukäteen säädetyillä fraaseilla?

Kauheimmat ovat kyllä ne "En mene kanssasi naimisiin jos kehtaat kysyä sohvalla ja sattuu vielä olemaan kaljapullo kädessä. Eikä siinä enää auta uusi yritys". Kukaan mies ei tietenkään halua ehdoin tahdoin loukata työttöystäväänsä, mutta jos minulle annettaisiin ymmärtää että nainen ei suostu menemään kanssani naimisiin jos tapa jolla kysyn ei vastaa hänen toivomuksia, niin hänen olisi kyllä turha odottaa yhtään mitään kosintaa sen jälkeen.

[Guest kaarina]

Ei käynyt ikinä mielessäkään että kosinta olisi sellainen asia jonka toteutukseen voisi tai haluaisi vaikuttaa. Mutta mä en nyt siitä muutenkaan ehtinyt haaveilla, saati että olisin lapsesta asti tiennyt millaiset häät haluan.

[Miyu]

Joskus aikoinaan aiheesta puhuttiin kun mies kysyi, niin sanoin etten mielelläni tahtoisi julkista kosintaa keneltäkään

[Pähkinä.]

Meillä ei kyllä tainnut ikinä olla siitä mitään puhetta.

Muokattu: February 14, 2013, käyttäjä: Pähkinäinen

[Guest KitteKat]

Siis kysymys "Mennäänkö kihloihin?" tarkoittaa "Lupaatko mennä kanssani naimisiin?", eli en näe mitään syytä miksi niin ei voisi kosia. Jännää muuten että tässä ei näköjään hirveän paljon paina se minkälaisen kosinnan mies haluaa tehdä tai mitkä sanat tuntuvat hänestä luonnollisilta. Voi olla että mies haluaa kosia suurenmoisesti julkisella paikalla, eikä miehellä välttämättä ole kuin yksi mahdollisuus kosia sillä tavalla kun haluaa. Jos taas arkisempi tapa tuntuu paremmalta, niin pitääkö mies pakottaa teaatterisuoritukseen ja esittämään asia jollain etukäteen säädetyillä fraaseilla?

Kauheimmat ovat kyllä ne "En mene kanssasi naimisiin jos kehtaat kysyä sohvalla ja sattuu vielä olemaan kaljapullo kädessä. Eikä siinä enää auta uusi yritys". Kukaan mies ei tietenkään halua ehdoin tahdoin loukata työttöystäväänsä, mutta jos minulle annettaisiin ymmärtää että nainen ei suostu menemään kanssani naimisiin jos tapa jolla kysyn ei vastaa hänen toivomuksia, niin hänen olisi kyllä turha odottaa yhtään mitään kosintaa sen jälkeen.

Nojaa...nykyään monet menee kihloihin ihan vain rinkuloiden ilosta, häistä ei tietoakaan, joten en todellakaan olisi halunnut, että minulta kysytään, haluanko mennä kihloihin . Kihlat ovat, kiitos eräänlaisen muodikkuuden, kokeneet jo inflaation, joten oikeampi kysymys on nimenomaan tuo "haluatko kanssani naimisiin" tai "tuletko vaimokseni". Mutta tämä vain minun mielipiteeni! Kuuluu minusta normaaliin parisuhteeseen, että molempien toiveista, odotuksista ja haluista puhutaan. Ei oleteta, että toinen osaisi toimia sanomatta täysin oikealla tavalla ja olla ajatuksenlukija. Että me puhuimme kyllä ihan yhdessä kihlautumisesta, siitä suuresta kysymyksestä (molemmille asia äärimmäisen tärkeä, tarkoitus mennä naimisiin vain kerran elämässä) ja siitä, minkälaisia ajatuksia, toiveita, mietteitä kyseinen toimitus kummassakin herättää. En ymmärrä, mikä ihmeen ongelma tässä asiassa olisi muka ottaa toisen toiveita huomioon, kun kyllähän hyvä rakastaja sängyssäkin kyselee toisen toiveita .

Yhteistuumin kun puhuttiin eri asianyhteyksissä, niin sain mm. sanottua, että haluan, että minua kositaan ja polvillaan . Olen sen verran romantikko. Sormukset voidaan hommata sitten yhdessä. Enkä halua mitään julkista kosintaa leffateatterissa, tai kun maataan krapulassa sohvalla. Ja molemmille se tilanne on (ja oli) sen verran spesiaali, että mieskin halusi nähdä vähän vaivaa tuon eteen. Mies taas hermoili asiasta ja kyseli, miten täydellistä suoritusta odotan ja helpottui silminnähden, kun en pyytänyt kuuta taivaalta, vaan hieman romanttisuutta ja ajattelevaisuutta. Sai muutoin toteuttaa miten halusi . Että esitettiin kyllä ihan molemmat omia toiveita ja halujamme tämän toimituksen suhteen, en ollut päällepäsmärinä antamassa mitään listaa, vaan keskustelimme yhdessä useamman kerran, kuten kaksi aikuista ihmistä konsanaan.

Ja sain aivan ihanan kosinnan, privaatisti, mies teki sen spontaanisti koska halusi hyvän hetken ja sellainenhan löytyi. Jälkeenpäin itkin varmaan tunnin ja sen jälkeen vollottelin pitkin päivää . Noh, kosinta oli meidän näköinen, mies sai tehdä kuten halusi, missä halusi, kunhan oikeasti kysyi minua vaimoksi eikä nolannut minua äärettömällä julkisuudella (ja polvistuminen toki oli plussaa). Olemme molemmat sen verran perinteisiä, että mies tuskin olisi hyväksynyt minun kosintaani, joten tässäkin asiassa vakka kantensa valitsi.

Niin niistä asioista, lasten kasvatuksesta, seksistä, arkisista muista asioista, matkoista, hääpäivistä, autosta, raha-asioista ynnä muista asioista selviää yhdessä keskustelemalla, tasavertaisina kumppaneina, kun molemmat pääsevät esittämään omia toiveitaan ja mielipiteitään. Ei tarvitse arvailla eikä esittää meediota, ei tarvitse esittää jotain mitä ei ole, kun voi ihan selkeästi sanoa, että tällainen ei ole minun tyyliäni (huom siis miesKIN voi sanoa näin ennen kuin vedätte ne meloonit sieraimiin). En tosin voisi rakastuakaan ihmiseen, jonka mielestä tarpeeksi romantiikkaa on siinä, kun viitsii sohvalta kaljapullon hörppimisen lomasta huudella jotain kysymyksen tapaista .

Mutta JOS mies olisi kosinut täysin epäonnistuneesti (huokaissut kännissä sohvalta, huikannut koruliikkeet kohdalla että ostetaampa sormukset kun saadaan kaksi yhden hinnalla) niin en olisi tyrmännyt rakasta täysin, olisin sillä hetkellä kieltäytynyt kohteliaasti ja sanonut, että esittää oikean kysymyksen hieman sopivammalla hetkellä, paremmin mietittynä. Olisin siis antanut uuden mahdollisuuden, koska onhan se jännittävä tilaisuus! Mies sanoi, että häntä jännitti yhtä paljon, kuin olisi jälleen pikkupoika, joka pussaa tyttöä ekaa kertaa.

Ja kun tänne tulee taas niitä kitisijöitä, etten ymmärrä miten jollain kosinnalla voi olla niin suuri merkitys plaa plaa plaa...niin, miksi ihmeessä sitä pitää ylipäätänsä mitään suurempia hääjuhliakaan järjestää, kerta se keskinäinen rakkaus ja lupaus on se ainut, oikea, tärkeä asia? Eikö silloin riitä ihan ilman krumelluksia vaikka siviilivihkiminen kaikessa hiljaisuudessa ? Miksi morsian haluaa valkoisen häämekon yms. muita miljoonia miksi kysymyksiä. Elämässähän ei ole pakollista kuin syntymä ja kuolema!

[hansQ]

Mulle ainakin se kosinta on tärkeä hetki ja varmasti yks niistä elämän kohokohdista suurelle osalle naisista ylipäätään. Mun mielestä siinä pitää kyllä olla edes jonkin verran romantiikkaa mukana, kun lupaudutaan toisilleen menemään naimisiin ja päätetään hääpäivä. Oli tilanne sitten spontaanisti romanttinen tai ajatuksella ja vaivalla järjestetty. Me ollaan miehen kanssa asiasta keskusteltu, joten tietää varmasti kuinka tärkeä asia minulle on. Luultavasti hän osaa arvostaa myös mun näkemystä romantiikasta, eikä tuu kosii mua ohimennen kotisohvalla rikkinäisissä kalsareissa, kaljapullo kourassa kesken kymppiuutisten. Ihan niinkuin mistään muustakaan tärkeästä asiasta meillä ei keskustella tolla tavalla. Tietenkin kosinta saa olla ihan miehenkin näköinen, mutta kuten edellinenkin kirjoittaja totesi, minäkään en edes sellaisen ihmisen kanssa olisi, jonka käsitys romantiikasta on juurikin tuo kaljapulloreikäkalsaritapaus.

[weeper]

Puhuimme naimisiin menemisestä ja kosimisesta vain yleisellä tasolla, mutta emme todellakaan tehneet mitään ei - juu -listaa siitä, miten kosinta saisi tapahtua ja miten ei. Ihan sen kummempia suunnitteluja kosin miestä sitten, kun siltä tuntui

[Malyn]

^ ditto

[Annastiina_]

No puhuttiin ja ei puhuttu. Kyllähän mies minut jo siinä vaiheessa tunsi aika hyvin. Mutta kai olen aina vihjaillut, että tahdon romanttisen kosinnan.

Suoraan olin sanonut kaksi asiaa kosinnasta:

1) Haluan olla nättinä, kun kosinta tulaa

2) Jos sulhanen tahtoo häät esim kesällä 2012, niin kosinta pitää olla suoritettu viimeistään kesällä 2011 eli vuotta ennen.

Molemmat toteutui. Lisäksi sulho tiesi, etten todellakaan ole mitään arkikosinta tyyppiä. Prisman parkkipaikka ei ole mielestäni romanttista...

[Guest mur]

.

Muokattu: April 27, 2015, käyttäjä: mur

[hansQ]

Kyllä oltiin puhuttu. Loppujen lopuksi saamassani kosinnassa oli hyvin monta sellaista piirrettäni mitä en tosiaan toivonut Mies kuitenkin hoitin homman omalla tavallaan, siihen oli tyytyminen, ja tyytyväinen kuitenkin olin

[Höpönassu2015]

Minä olen miehelleni kertonut (koska kysyi), että en halua polvistumisia enkä pitkiä puheita, vaan pelkän kysymyksen.

[Katti-]

Minä kyllä sanoin ihan suoraan etten halua, että mies kosii sormuksen kanssa ja se oli sille ihan fine. En myöskään halunnut suurta kosintaa julkisella paikalla, millä se ketale mua pelotteli koko viime vuoden ajan. Onneksi kosinta tapahtui meillä kotona kahdestaa (plus meidän koiranpennun ollessa paikalla) ja se oli aivan täydellinen <3 En olis osannu toivoa parempaa.

[Amidala]

Emme ole puhuneet asiasta. Annan avokilleni vapaat kädet. Eräs päivä hän tuumasi, että meidän täytyy joku päivä käydä katsomassa niitä sormuksia yhdessä, jotta osaa ostaa mieleisen. Meinasinpa siihen sitten todeta, että toivottavasti tuo ei ollut se kosinta Jotain hällä lienee mielessä, sillä sanoi haluavansa valmistautua asiaan ja tuskinpa tarkoitti henkistä valmistautumista    Ehkä kuitenkin toivon, että avokki kosii ilman sormusta ja sitten kävisimme siellä sormuskaupoilla. Tuntuu jotenkin hassulle, että käytäis yhdessä ostamassa sormukset ja sitten jäisin odottamaan sitä "yllätystä". Suuria en odottele, sillä romantiikka ja rakkautta löytyy arjestakin yllinkyllin 

[celinette]

Ilmaisin haluni siitä, että kumppani kosisi minua. Kerroin myös esimerkin siitä, millainen olisi painajaismainen kosinta. Mutta muuten annoin vapaat kädet

[katatiita]

Kerroin, että en halua miehen ostavan minulle sormusta etukäteen, vaan että kukkapuska riittää. Haluan että mennään yhdessä katsomaan sormuksia

[athella]

Olen pelotellut miestä, että haluan suurieleisen kosinnan. Kukkia ja ilotulituksia ja aivan kaikkea, mikä on vedetty yli. Oikeasti haluan, että mies näkee vähän vaivaa sen kosinnan eteen. Esimerkiksi yllätyksenä järjestetty kynttiläillallinen kotona on riittävä. Se mitä en halua on, että mies röhkäisee kämpän toisesta päästä, että "voidaan me nyt mennä kihloihin, kun kerta haluat!" tai muuta vastaavaa. Toki olisi kiva, jos mies kosisi sormuksen kera, mutta hän on todennut suoraan, ettei uskalla ostaa minulle sormusta. Lyhyesti: Vähän romantiikkaa mukaan, niin hyvää tulee.