Puhuitteko etukäteen, millaista kosintaa ET halua?


Guest Riika(Guest)

Recommended Posts

  • Replies 267
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Meillä mies sanoi jo seurustelun alkuaikoina, et jos tää nyt kestää niin on valmis menemään naimisiinkin kanssani. No useampi vuosi siin sit meni ja lähinnä yhteisen keskustelun kautta kihloihin.

Nyt tää naimisiin meno kyl tuli minun suustani ;). Olimme jo yhdessä suunnitelleet häitä vuodelle 2003, mutta ne kuiteskin peruuntui erinäisistä syistä. Et nyt tämä oli oikeastaan vain sellainen et eiköhän jatketa niitä suunnitelmia taas ;D

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Meillä oltiin puhuttu aika paljon kihloihin menosta ja kosinnasta etukäteen. Lähinnä yhessä päätettin viime kuussa, että puolentoista vuoden päästä vois mennä naimisiin ja sitten aateltiin, että nyt ois sopiva hetki mennä kihloihin. Poikaystävä kuitenkin halusi suorittaa kunnon kosinnan ja sitten muutaman päivän päästä hän polvistui. Olin sanonut etukäteen, että sormuksen haluan itse valita, joten niinpä poikaystävä oli kaivanut jonkun mun "vanhan" sormusrasian ja kosi sen kanssa :D Perinteet kunniaan!

Link to comment
Share on other sites

En haluaisi 'mennäänkö kihloihin' kosintaa :D

Kosinnan pitää koskea naimisiinmenoa eikä mitään kihlausta.

mä sain juuri tällaisen kosinnan. ;D Mutta asiasta ei oltu keskusteltu etukäteen, joten en voinut mitään olettaakaan. Se, että mies halusi kihloihin, oli mulle jo tosi iso juttu! Sillä siitä ei ollut mitään puhetta aiemmin, vaan tämä tuli täytenä yllätyksenä! iloisena sellaisena.  ::) Ja kotisohvalla koruttomana sunnuntaipäivänä mies sanoi: Mä haluisin mennä sun kaa kihloihin.  :) Sormukset mentiin ostamaan seuraavalla viikolla.  Lopputulema kuitenkin oli, että naimisiin päästiin, vaikka ihan "oikeeta" kosintaa ei tullutkaan.  :-*

Link to comment
Share on other sites

En kyllä ainakaan muista että olisin mitään erityisesti asiasta maininnut.

Mutta olen kyllä useaan otteeseen (ja suureen ääneen) ihmetellyt joidenkin tapaa suorittaa kosinta jossain suureessa massatapahtumassa julkisesti.  eli siis jenkkileffojen tyyliin koripallokentän valotaululla tai jotain muuta yhtä järkyttävää.

En kyllä olis ikinä kuvitellutkaan että mies tekis jotain tuollaista, joten sen vuoksi en kyllä asiasta ole maininnut. Ihan vaan ihmetellyt joidenkin ihmisten ajatuksenkulkua.

Link to comment
Share on other sites

Empä ollut tullut edes ajatelleeksi, että millaisen kosinnan haluan. Mulle on vaan niin tärkeetä, että se avioliitto ja kyseinen ihminen on juuri sitä mitä haluaa...ja että se on ihan oikea päätös, eikä vaan joku juttu jonka ympärille kehitellään kaikkea romattista. Kosinta sinänsä on voinut olla (ja siis oli) romanttinen, mutta se romantiikka ei ole itse tarkoitus.

ansculiini, en käsitä miksei tuo muka ollut oikea kosinta? Kihloihin menohan tarkoittaa nimenomaan naimisiin menoa...siis hieman myöhemmässä vaiheessa. Mikä se kihlaus sitten teille on?

Link to comment
Share on other sites

Ursu: no ehkä mun mielestä "oikea" kosinta olisi, että kysyttäisiin mentäisiinkö naimisiin eikä kihloihin. Vasta sitten jonkun ajan päästä alettiin puhumaan (tai siis mä aloin..  ::) ), että mulle kyllä kihloihin meno tarkottaa sitä, että se on lupaus suht pikaisesta naimisiinmenosta. Ja näin mieskin oli ajatellut, siitä vain ei oltu keskenään juteltu. Kaveripiirissä on monia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin sen kummemmin ajattelematta, että kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Tätä siis tarkoitin.  :)

Link to comment
Share on other sites

Mä kävin ukkokullalle monen monta kertaa läpi kosinnan EI-listaa, ei valmiiksi ostettuja sormuksia (halusin itse olla valitsemassa), ei yleisöä, ei liian arkisessa tilanteessa (tyyliin mä hämmennän jauhelihasoppaa kulahtaneissa kotivaatteissa). Ja pitää kysyä iskältä, pitää polvistua. Halusin että se tapahtuu ns. kunnolla, jotenkin romanttisesti ja oikeasti spesiaalisti ja mistäs ukkokulta olisi voinut tietää jos ei siitä olisi juteltu. En mä nyt kieltäytynyt olisi vaikka se ei olisi ollutkaan ollut "täydellinen suoritus", mutta se on vähän sama juttu mulle kun häätkin, haluanhan mä niistäkin "täydelliset" vaikka saahan sitä mennä naimisiin halutessaan verkkareissa maistraatissa ja käydä syömässä mäkkärissä sen jälkeen ja ihan yhtä oikea naimisiinmeno sekin on. Silti haluan häistäkin ns. kunnolliset, jotenkin romananttiset ja spesiaalit  ;)

Link to comment
Share on other sites

Guest Patrik(Guest)

Jäisi kosimatta, jos morsian esittäisi spontaania tilannetta varten tuollaisia ehtoja.

Onneksi osui rouvaksi nainen, jolla on sydän ja luottamus kohdallaan myös minun ratkaisujeni suhteen. Jää tilaa niille romanttisille yllätyksillekin.

Link to comment
Share on other sites

Guest Patrik(Guest)

Piti vielä kysyä rmariannelta, että etkö usko miehesi voivan omatoimisesti järjestää mitään kaunista ja spesiaalia? Pitääkö sinulla olla ohjakset hyppysissäsi "näytelmän ohjaajana", jotta kauniin ja erityislaatuisen onnistuminen olisi mahdollista? Vastenmielistä. Toivottavasti miehesi ymmärtää paeta ajoissa.

Link to comment
Share on other sites

Voi kääkkä...

Eipä nuo mun kosinta"ohjeet" nyt niin kovin kummosia olleet, mies sai toteuttaa omaa luovuuttaan (ja toteuttikin) kyllä... Ja oli kaunista ja spesiaalia :-X Jos tietyt asiat on tärkeitä niin olisi varmaan pitänyt olla sitten vaan hiljaa. Sekö se hyvän parisuhteen merkki on, ettei puhuta omista toiveista mitään vaan tyydytään siihen mitä satutaan saamaan?

Tuli kyllä paha mieli kun anonyyminä noin rumasti toisille kirjoitellaan, mutta mitä enemmän olen täällä juttuja lueskellut niin taitaa olla foorumin tapa. Surullista että on anonyymina tarvetta HÄÄfoorumilla toivoa toisten eroa, ei voi kaikki olla itsellä silloin kunnossa kun pystyy toisten parisuhteen arvioimaan eroamisen arvoiseksi viiden lauseen perusteella?

Toivottavasti edes sinulle "Patrik" tuli sitten hyvä mieli kun sait purkaa tuntojasi.

Link to comment
Share on other sites

Jos tietyt asiat on tärkeitä niin olisi varmaan pitänyt olla sitten vaan hiljaa. Sekö se hyvän parisuhteen merkki on, ettei puhuta omista toiveista mitään vaan tyydytään siihen mitä satutaan saamaan?

Jos tietyt asiat ovat tärkeitä, ovatko ne niin tärkeitä, että ne kannattaa lavastaa, jos on pelko siitä, että ne jäävät muuten saamatta?

Ja onko sellainen suhde, jossa lavastetaan vuorosanat toisen suuhun, mikään parisuhde. Eikö se vaikuta enemmän jonkinmoiselta hyväksikäyttösuhteelta?

Link to comment
Share on other sites

Haluaisin kyllä oikeasti tietää mitkä sanat olen mielestäsi lavastanut sulhaseni suuhun? Onko se oikeasti sinun mielestäsi suurta näytelmää jos haluaa juhlistaa sitä tilannetta ihan kahdestaan, ja haluaa ainutkertaisen tapahtuman olevan myös juhlallinen ja perinteinen? Mitään muuta en kuitenkaan toivonut kosinnalta. Onneksi ukkokulta tahtoi kuunnella myös minun mielipiteeni tuosta ainutlaatuisesta tapahtumasta ja on sen verran hyvllä mielikuvituksella varustettu ettei noiden toiveiden sisällyttäminen kosintaan ollut mikään juttu. Tosin että meidän käsityksemme kosinnasta eroaa jo siinäkin että tilanne ei ollut spontaani vaan ukkokullan suunnittelema ja järjestämä kihlajaismatkaa myöten.

Tunnen ukkokultani, olimme asuneet pitkään yhdessä ja esikoinenkin oli jo syntynyt kihlautumisen aikoihin, joten kihlautuminen ei itsessään olisi ollut kovin kummoinen juttu jos siitä ei olisi tehty sellaista. Ei tuo sormus sormessa enää liitä meitä yhtään tiiviimmin yhteen. Kihlautuminen ennen naimisiin menoa on kuitenkin kaunis tapa, samalla tavalla kun kosinta ennen kihlautumista.

Ja kyllähän häätkin ovat itsessään tietynlainen "lavastus" tuolla ontuvalla logiikalla, jos sitä juhlistaa yhtään mitenkään. Eikö kaikki juhlat ole silloin lavastettuja, jos juhlissa toivotaan että oltaisiin vähän erilailla kun arkena?

Et myöskään kommentoinut mitään siihen, mitä foorumin tunnelmalle tekee tuollainen anonyyminä rumasti kirjoittelu, kas kun sopivaa hypätä kaiken kritiikin yli ja siirtyä suoraan takaisin arvostelemaan toisten tyyliä  ::)

Link to comment
Share on other sites

Sohvakosinta tuli ja se oli ihan tarpeeksi minulle. Puhuttu oltiin asiasta jo vuosia ja selviö oli kummallekkin että kihlat = lupaus naimisiinmenosta.

Keskustelu meni tyyliin:

M: "Oliskohan melkoinen järkytys mun vanhemmille jos mentäis jouluna kihloihin?"  ;D

Minä: "Varmaan!" *hetki hiljaisuutta*

Minä: "Siis olitko tosissas????"  :o

M: "Juu"

Eikä oltu edes samalla sohvalla!  ;D

Mutta tapansa kullakin.  ;) Meille kummallekkaan ei oikein sovi polvistumiset ja kukkaset, joten en sellaista odottanutkaan. Tämä riittää minulle.  :-X

Link to comment
Share on other sites

Guest Patrik(Guest)

rmarianne, ilmeisesti sotket Abruksen ja minut. Minä en tiedä palstan tyylistä yhtään mitään, koska lueskelen tätä lähinnä työni vuoksi epäsäännöllisesti. Kuten sanottua, minulta tuollaiset tilauskosinnat veisivät spontaanin kosimihalun kokonaan. Kuin myös esim. tilatut kehut tai lahjat.

Link to comment
Share on other sites

Ok, kuvittelin että Arbus olisi ollut Patrikin "kunniallinen"minä, koska selkeästi kivempi ottaa törkyä vastaan edes rekisteröityneeltä käyttäjältä.. Lisäksi komppasitte toisianne niin hyvin yksioikoisesti tuomitsemalla meidän suhteen hyväksikäyttösuhteeksi ja toivomalla että mieheni "ymmärtää paeta ajoissa" (mikä muuten on ajoissa, ennen toisen lapsemme syntymää vai ennen häitä?). On TÄYSIN eri asia todeta että "itse en haluaisi että puhutaan etukäteen kosinnasta" kun kysymys kuitenkin kuuluu "puhuitteko etukäteen millaista kosintaa et halua" kun todeta sellaiselle joka myöntää että asista on puhuttu että  se on "vastenmielistä, toivottavasti miehesi ymmärtää paeta ajoissa". Jos kommentointisi olisi, Patrik, jäänyt ensimmäiseen postaukseen, niin ok, mutta ei, piti vielä palata provoilemaan.

Foorumin yleinen henki menee pilalle juurikin tuollaisten provosoivien kommenttien takia. Koska mitä muuta se on kun provoilua ja huomionhakua, jos hääfoorumilla julistaa toivovansa toisten eroa? Se, mitä aikuiset ihmiset tekevät sillä huomiolla, mitä tyydytystä he saavat siitä että yrittävät tuntemattomana pahoittaa toisen mielen (koska mitä muutakaan tuollaisesta kommentista voisi tehdä?) on asia johon en osaa vastata, tai edes halua vastausta, mutta jota ehkä tälläisten komenttien viljelijöiden tulisi keskenään miettiä. Onko omassa elämässä ja päässä oikeasti kaikki kunnossa, jos täytyy mollata toisten tyyliä ja tapaa tehdä asioita ihan vaan sen takia että se ei ole sama kun oma tyyli?

Tahdon vielä korostaa sitä, että mielestäni jokainen saa kihlutua ja hoitaa kosimiset ihan niinkun pariskunnalle sopii parhaiten. Ihan yhtä arvokas kosinta on, oli se sitten suoritettu kaikkien taiteensääntöjen mukaan tai söpösti kotisohvilla, niinkun Baquettella :-X Mutta tuollainen provoilu ottaa päähän, ja rankasti.

Link to comment
Share on other sites

Guest Natalia(Guest)

Minäkin olen naisena sitä mieltä, että kosinnalle asetetut ehdot vievät itse tilanteesta aitouden tunteen. Jos pitää monta kertaa käydä jotain listaa läpi, että kosija muistaa kaiken mahdollisen niin mieleen tulee lähinnä satunäytelmä, mitä normaali elämä ei todellakaan ole. Kun minua kosittiin, tilanne tuli niin puun takaa kuin mahdollista ja tilanne oli jokseenkin epäromanttinen, mutta ajatus oli tärkein eikä kulissit.

rmarianne: Tämä on keskustelupalsta, täällä saa esittää perusteltuja mielipiteitä. Minusta foorumin henki on pilalla, jos täytyy lukea vain morsianten oksettavan vaaleanpunaisia juttuja haavemaailmassa elämisestä ilman realismin häivääkään. Mielestäni parisuhde on kahden tasa-arvoisen ihmisen välinen suhde, jossa molemmat kunnioittavat toistaan eikä niin, että toinen sanelee oman makunsa mukaisesti miten isot asiat hoidetaan (kosinta, häät, arkielämä jne.). Teidän suhteestanne en tiedä, kun en tunne teitä niin ei ole minun asiani ottaa kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Allekirjoitan ylläolevat.

Mulle riittää - tai no riitti - se, kun tiedän toisen olevan vilpitön, aito ja spontaani. Kosinta oli todella kömpelö, mutta sisältö paras mahdollinen. Jos olisin laittanut sanat avomieheni suuhun tai suunnitellut mitä hänen pitää tehdä, niin olisin tuntenut lähinnä kosivani itse itseäni ;D

Link to comment
Share on other sites

Ei oltu puhuttu itse kosinnasta mitään, naimisiinmenosta ja kosinnan merkityksestä kyllä. En saanut salaa toivomaani kosintaa, sillä jouduin kosimaan itse, mutta eipä se meidän suhteessa niin väliä ole, KUMPI lopulta yhteiset ajatuksen ääneen sanoo. Kosinta ei ollut romanttinen, eikä mitenkään erityisemmin suunniteltu (mitä nyt kelloa vilkuilin, että sain kysyttyä sinä tiettynä päivänä - täpärälle meni), enkä sen tarkemmin edes muista kysymyksen sanamuotoakaan...  Hääpäivästä päätti pääasiassa sulho.

Link to comment
Share on other sites

Guest Grace K.(Guest)

Puhuimme joskus etukäteen vain siitä, että kihloihin menon pitäisi olla sopimus naimisiinmenosta ja että hääpäivä pitäisi päättää pian kihlauksen jälkeen, ettei lopputulos ole se, että ollaan vuosikausia kihloissa ilman todellisia aikeita mennä naimisiin. Kun puhuimme tästä asiasta, minä en ainakaan kuitenkaan keskustellut asiasta siltä kannalta, mitä itse haluaisin, vaan lähinnä kauhisteltiin yhdessä tuttujen ylipitkäksi venynyttä kihlausaikaa.

Kosintani oli äärimmäisen romanttinen, olkoonkin että sulhasen oli vaikea löytää sopivia sanoja. Sormus oli valmiina ja kaikki oli täydellistä. Mielestäni morsiamen tehtävä ei ole antaa minkäänlaisia ohjeita, koska ohjeiden antaminen tekee tilanteesta enemmän tai vähemmän lavastetun ja vie tilanteelta sen aitouden. Mielummin siis takelteleva sulhanen kuin sulhanen, joka puhuu kuin Runeberg muttei omia sanojaan. Yhtä typerää on mielestäni se, että naiset, joita ei ole vielä kosittu, sanovat, että "minä haluan ainakin tulla kosituksi" (tarkoittaen siis sitä, ettei halua sopia yhdessä miehen kanssa kihloihinmenosta ja mennä sen jälkeen ostamaan yhdessä sormuksia) tai että "minulle on tärkeää, että mies kosii; en halua itse kosia". Veikkaanpa, etteivät useimmat näistä naisista loppupeleissä kuitenkaan kieltäytyisi, jos sulho kysyisi "käydäänkö huomenna ostamassa kihlasormukset" tms.

Ylipäätään olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä koko keskustelunaihe on enemmän tai vähemmän naurettava. (Pyydän anteeksi ketjun aloittajalta.) Vaikka olen übertyytyväinen siihen, miten minua kosittiin, kosinnan merkitys avioitumisen ja onnellisen avioliiton kannalta on äärimmäisen pieni. Tuskin yksikään avioliitto on onnistunut siksi, että kosinta oli morsiamen mieleen, tai purkautunut siksi, että kosinta oli surkea. Siksi etukäteen puhuminen siitä, millaista kosintaa EI halua, on jokseenkin turhaa. Kannattaisi ennemmin keskittyä puhumaan siitä, millaista avioliittoa ei halua  -  ja mitä on valmis tekemään asian eteen.  ;)

Link to comment
Share on other sites

Ei varmaankaan puhuttu etukäteen asiasta siltä kannalta, mitä minä haluan jne... Vaikka toki muuten asiasta oltiin puhuttu.

Sohvakosinta ja vielä ilman vaatteita kelpasi minulle ;D empä olisi osannut muuta oikein odottakaan. Pääasia, että kysymys tuli mieheltä, ei tarvinnut itse kosia ;) toki toisellakin tavalla olisi voinut mennä, mutta ei kaikkea voi suunnitella etukäteen.

Link to comment
Share on other sites

Ei puhuttu etukäteen. Kosinta tapahtui aika epäromanttisessa tilanteessa sohvalla kesken tv:n katselun: "mitä luulet, antaiskohan teidän isä pitää tossa pihalla häät ens kesänä". Tilanne oli siis epäromanttinen ja sanavalintakin arkinen. Ei ollut sormustakaan (ne käytiin sitten yhdessä ostamassa myöhemmin), mutta se oli kuitenkin kosinta ja siksi se arkinen tilanne muuttui romanttiseksi. :-X Olisi ollutkin lähinnä vaivaannuttavaa, jos toi mun mies olisi polvistunut lattialle yms. Joillekin se varmasti sopii, mutta ei meille. Tosin oishan se näin jälkeenpäin kiva voida sanoa, että mentiin kihloihin jossain romanttisessa paikassa eikä kesken eduskuntavaalien tuloslähetyksen. ::)

Link to comment
Share on other sites

Mä oon kans näitä ihmisiä jotka ei tykkää polvistumisesta tai suuresta suunnittelusta. Omalla kohdalla siis! Kaveria esim kosittiin sillai tosi perinteisesti ja seki oli ihanaa koska hän piti juuri semmosesta.

Olin sanonu että haluisin että mua kositaan niin että se tulee luonnollisesti siinä tilanteessa. No sitten siinä kävi niin että yks ilta olin jo menny tutimaan kun kulta tuli siihen viereen ja kysy että tuutko vaimoks. Musta se oli ihan paras ajotus ikinä!  :-X

Mutta tärkeintä on se että se on jokaiselle parille mieluinen! Kyse on kuitenkin OMASTA elämästä ja parisuhteesta, ei jonkun muun...  :)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...