"Sopiva" kihlauksen kesto?

[Jinsku]

Semmosta utelisin;että mikä on teidän mielestä sopiva aika olla kihloissa ennen naimisiinmenoa?En tarkota tällä siis sitä,kuinka kauan olitte kihloissa itse(niitä luinkin tuolta galluppien puolelta),vaan onko mielestänne olemassa mitään "sääntöä"(huomaa lainausmerkit )sopivasta ajasta?Kerran dr.Philissä oli pari pari,joka oli ollut 3 vuotta kihloissa ja asenne oli,että mies oli rikkonut avioliittolupauksen kun ei ollut vielä vienyt vihille morsiotaan.Onko tämä kovin vanhanaikaista tai jenkkimäistä vai mitä mieltä olette?

[Aniliini]

Oma (vanhahtava?) käsitykseni on se että kihloihin mennään silloin kun mies kosii, eli kihlaus on se aika mikä menee kosinnasta avioliiton solmimiseen. Meillä käytännössä näin, eli häitä alettiin suunnittelemaan ja hääpäivä sovittiin kihlautumispäivänä. Sinällään mitään sopivaa kihlausaikaa ei ole vaan kihloissa ollaan se aika mikä menee häiden järkkäilemiseen, meillä vähän päälle vuosi.

Tosin monethan nykyään menevät kihloihin ja odottelevat kosintaa vielä sen jälkeen eli tavat ovat muuttuneet. Mutta sanoisin että pari -kolme vuotta olisi mielestäni jo tarpeeksi ja vähän päälle. En välttämättä itse haluaisi olla 9 vuotta kihloissa ja odotella sitten edelleen kosintaa kuten eräs ystäväni tekee parhaillaan. Mutta tämäkin on varmasti omista tuntemuksista kiinni, mitään sääntöä ei taida olla olemassa.  

[Nightfall]

kihloihin mennään silloin kun mies kosii, eli kihlaus on se aika mikä menee kosinnasta avioliiton solmimiseen. Meillä käytännössä näin, eli häitä alettiin suunnittelemaan ja hääpäivä sovittiin kihlautumispäivänä. Sinällään mitään sopivaa kihlausaikaa ei ole vaan kihloissa ollaan se aika mikä menee häiden järkkäilemiseen

Aika pitkälti näin, sillä lisäyksellä, että kosija voi olla myös nainen, tai asia voidaan päättää yhteisellä sopimuksella ilman mitään muodollista kosintaa. Anyway, kihlaus = lupaus naimisiinmenosta, ja se on suora seuraus kosinnasta tai tuosta em. yhteisestä päätöksestä.

Mitään "oikeaa" tai "sopivaa" kihlausaikaa ei ole olemassakaan, mutta itse näen asian Aniliinin tapaan niin, että hääjärjestelyt alkavat joko hetimiten kihlauksen jälkeen, tai ainakin silloin päätetään summittainen aika, jolloin avioon astutaan (ja jos siihen on paljon aikaa, aloitetaan järjestelyt toki myöhemmin, sopivana ajankohtana). Mutta kihloihin ei siis mennä vain sen kihlautumisen itsensä takia, vaan kyllä se on selkeä askel kohti avioliittoa.

EDIT: Me kihlauduimme tämän vuoden helmikuussa (mies kosi), ja silloin päätettiin, että naimisiin mennään loppuvuodesta. Nyt olemme sitten todenteolla aloittamassa hääjärjestelyjä (pitäisi tosin varmaan ensin saada se päivämäärä päätettyä... ;D).

[Jinsku]

Kiitos Aniliini vastauksestasi!Mä vähän salaa toivoinkin,että joku ajattelis myös noin!Mulla on tilanne tämä:kihlasormus sormessa,mut ei ole kosittu.Mä kanssa luulin,että kosinta ja kihlaus kulkee käsi kädessä.Ajatukseni on siis,että miksi mennä kihloihin,jos ei mene naimisiin?Nyt täytyy sit alkaa kihlatulle jakeleen hienovaraisia(tai vähemmän hienovaraisia ;D)vihjauksia avioitumisesta tyyliin;naikkareissakin oltiin samaa mieltä ;)Niin ja edelleen saa kommentoida tuota kihlauksen kestoa ja tätä tilannetta muutenkin,kiitollisina otetaan mielipiteitä vastaan!

[Guest EveliinaH]

Meille oli myös itsestään selvää se, että kosinta (ja siihen suostuminen  ;D) on yhtä kuin kihlaus ja lupaus avioliitosta. Tai tämä ajatusten yhteneväisyys selvisi minulle siis vasta kun mieheni kosi minua sanoilla tuletko vaimokseni. Emme olleet asiasta paljon puhuneet ennen kosintaa. Yhdessä siis sitten sovittiin, että häitä juhlitaan noin vuoden kuluttua ja jonkin ajan kuluttua saimme sitten päätettyä päivän kun tuleva mieheni kävi varaamassa meille kirkon. Sormuksetkin ostimme vasta muutaman viikon kuluttua kosinnasta, mutta kihlapäiväksi kaiverrutimme kosintapäivän, jolloin mielestämme menimme kihloihin kun sovimme menevämme naimisiin. Minun mielestäni siis myös ns. sopiva aika olla kihloissa on juuri se aika, joka menee häiden suunnitteluun. Itse en oikein ymmärrä niitä, jotka ovat ensin kihloissa useita vuosia ja sitten vasta alkavat puhua avioliitosta.

Mutta jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee ja kaikkien valinnat ja päätökset on saman arvoisia ja kunnioitettavia. Tämä oli vain oma näkemykseni asiasta.

[Popcorn]

Siis ehdottomasti olen sitä mieltä, että kyllä kihloihin mentäessä sovitaan hääpäivämäärä, eikä tosiaankaan mihinkään hamaan tuelvaisuuteen vaan muutaman vuoden sisään. En ole koskaan ymmärtäny noita syvennetään-suhdetta-kihlauksia, jotka eivät loppupeleissä johda avioliittoon. Mulle kihlaus on tosi iso juttu, lupaus avioliitosta. Ihanaa huomata että täällä on paljon muita samanhenkisiä!  

[PMLats]

Aiemmassa elämässä suostuin yhteen kosintaan, josta alkanut kihlaus kestikin sitten siihen asti, kun erottiin. Hääpäivää ei koskaan päätetty, vaikka yritin asiaa edistää. No paskat siitä joka tapauksessa.

Nyt tämän viimeisen ja Sen Oikean kosinnan yhteydessä kaikki meni juuri niin kuin mielestäni pitäisikin (vaikka en saanut sitä kaipaamaani romanttista, huolella suunniteltua ja ikimuistoista kosintaa  :'( No pitää tyytyä tähän mikä tuli heheh). Eli ei ihan samana päivänä, mutta viikon sisällä kihlauksesta päätettiin päivä suurin piirtein vuoden päähän. En missään nimessä olisikaan suostunut enää määrittelemättömän pituiseen monen vuoden kihlaukseen! Olen varmaan tiukkapipo, mutta kyllä kosinnasta häihin pitäisi päästä alle kahdessa vuodessa. Turhaan sitä pitkittämään  ;D

[Ei]

Minullekaan ei olisi sopinut pitkä kihlaus, koska minulle kihlat tarkoittavat sitä, että ollaan todella menossa lähiaikoina naimisiin. Me ehdittiin olla kihloissa 1,5 vuotta. Ehkä joku suunnilleen kaksi vuotta olisi ollut minulle maksimi. Ja huom! Muiden tavat voi silti olla yhtä oikeita heille. Itse vain ihmettelin, jos joku menisi kanssani kihloihin, mutta ei sitten haluaisikaan naimisiin.

[Jinsku]

Kiitos taas kaikille vastanneille näkemyksistänne!Mun kihlattu on mua kuutisen vuotta vanhempi ja en itsekään enää teini,kuvittelin jo tän takia ettei turhaa aikailtaisi.Mut ton tulevan(kai  :-/)siipan mielestä mihkään ei oo kiire.Voi huokaus sentään,,

[Guest poodle]

Musta myös kihlaus on yhtä kuin lupaus avioliitosta ja musta mielummin lähitulevaisuudessa kuin "jossain vaiheessa". Sulho pyysi minua kosiessaan vaimokseen, joten avioliitto oli meillä heti mielessä. Me haluttiin mennä kihlauksesta viimeistään kahden vuoden päästä naimisiin, niin että ainakin vuosi ja vuodenaika on tiedossa. Päätettiin kuitenkin parin kuukauden pohdinnan jälkeen, että haluamme heti seuraavana vuonna naimisiin joten meidän kihlausaika kestää n. vuoden, mikä on musta ihan ideaaliaika ;D.

[Uuno Turhapuro]

oon samaa mieltä.kihlaus tarkottaa selkeesti sitä että nyt mennään eikä meinata!!hölmöjä nää tämmöset teini parit ketkä menee kihloihin koska tahtoo osottaa ympäristölle että tää on nyt muutaki ku teinix rakkautta.aikuitsenki harrastamat sitte joskus-kihlaukset ei oo mistään kotosin.pilaa vaan kaikkien kihlautuneitten maineen.

[kitinen]

Just niin kuin täälläkin on jo sanottu: Kihlaus on lupaus avioliitosta! Ja virallisestikin kihlautuminen tarkoittaa hääpäivän sopimista. Eli pari on kihloissa sitten kun hääpäivästä on sovittu, oli sormuksia tai ei.

Eihän tämä tietenkään mikään kaikenkattava sääntö ole, mutta avioituminen kuitenkin pitäisi olla tavoitteena, jos kihloihin kerran mennään. Tuo kihlautumisen merkitys on nykyään muuttunut siinä määrin, että itsekin kysyn kihlautuneilta pareilta heidän hääpäiväänsä. Jos vastaus on luokkaa "sitten joskus" tai "katsotaan nyt", jätän heidän kihlautumisensa omaan arvoonsa.

Oma kantani onkin, että sormukset hankitaan vasta sitten kun naimisiin menosta on sovittu. Hyväksyn kyllä kihlautumisen (sormusten ostamisen siis) myös siinä tapauksessa, että pari vakaasti on aikeissa mennä naimisiin. Mutta mielestäni mitään kihlasormuksiakaan on turha ostaa, jos naimisiin meneminen ei sovi samoihin suunnitelmiin.  >

Joopa... kihlautuminen on minulle siis vähintään lupaus avioliitosta (en tiedä olisiko pitänyt korostaa sanaa vähintään vai lupaus). Mutta mitään varsinaista aikarajaa kihloissa ololle ei mielestäni ole, kunhan naimisiin meno on tavoitteena. Itse olen kihloissa, mutta hääpäivä ON sovittu viiden vuoden päähän. Joten jokainen tavallaan.  

[Neferty]

Minun näkemykseni:

Kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta. Kihlauduttaessa mielellään sovitaan jo hääpäivä. Hääpäivä on oltava vuoden sisällä kihlauksesta.

[jardins]

Virallisesti kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta eikä hääpäivän päättämistä. Siinähän se kihlauspäivä menisikin kun soiteltais kirkot ja juhlapaikat läpi, että minä päivänä saatais nämä natsaamaan yhteen

Me sovimme mieheni kanssa jo suhteen alkutaipaleella menevämme naimisiin, mutta pidän silti kosintapäivää sinä "oikeana päivänä" jolloin menimme kihloihin. Se oli jotenkin sinetti, viimeinen naula arkkuun, jolloin kaikesta tuli totta ja virallista

Yllättävän monelle vanhemmallekkin ihmiselle on sana kihlaus aivan vieras. Mieheni äiti ja hänen miesystävänsä ovat "kihloissa" mutta eivät ole menossa naimisiin. Sormukset ovat siis symbolina yhteisestä elämästä ja sitoutumisesta. (Tosin he sanovat kaikille olevansa kihloissa) Kukaan kihloissa olevista kavereistani ei ole vielä menossa naimisiin, (osa tuskin meneekään, ainakaan nykyisen kumppanin kanssa) vaan ovat kihloissa "koska tykkäävät toisistaan niin paljon". Olenkin ajatellut perustavani kampanja "Kihlaus on lupaus avioliitosta jotta asia tulisi selväksi ;D

Kihlojen kesto minun mielestäni voisi olla kahden vuoden luokkaa. Siinä ajassa saa jo rahat kasaan ja ehtii tehdä kaikki valmistelut.

[kitinen]

Virallisesti kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta eikä hääpäivän päättämistä.

No siis juurikin näin. Mutta mielestäni myös pari, joka on sopinut hääpäivänsä on kihloissa, vaikkei heillä kihlasormuksia olisikaan.  

Olisiko tämä nyt sitten niin, että kihlautuminen = lupaus avioliitosta, ja kihlasormus = merkki kihlautumisesta ja tulevasta avioitumisesta. Eli palaan taas siihen, että kihloissa ollaan vasta sitten kun naimisiin menosta on sovittu (vaikka ilman tarkkaa päivämäärääkin).  

edit: En tiedä olenko nyt ilmaissut kantani riittävän epäselvästi.  : Mutta olen kyllä siinä käsityksessä, että "joskus ennen" tehtiin niin, että sovittiin hääpäivä ja sormukset hankittiin sitten kihlautumisen merkiksi. Nykyisin kun tuota sormusten ostamista tunnutaan pidettävän kihlautumisena.  :-/

[Jinsku]

Tulisitko Jardins pitää sitä sun kampanjaa tänne pohjois-uudellemaalle,jos vaikka kantautuis ton kihlatunkin korviin ;DMe kun puhuttiin tästä naimisiinmenosta just äsken ja toi mies ei nää taas mitään outoa esim.kymmenen vuoden kihloisololla!Oiskohan mun vähän pitäny harkita tarkemmin ennenkuin otin tän(kään) sormuksen????Täshän ollaan koht eläkemorsiamia(ei tosin siinkään mitään pahaa,ei vaan ollu mun suunnitelmissa!)

[Guest Tuuls22]

jinsku, meillä taasen on toisin päin ite oisin halunnu olla vuoden pari kihloissa, mutta mies paukauttaa että kihloissa ei olla pitkään, vaan jos haluan kihloihin nii sitten mennään naimisiinkin tosin nyt alkaa kääntyä päinvastoin tää, mä haluaisin nyt ja se joskus sitte...oishan se mukavempaa jos ois enemmän fyrkkaa, mut minkä sille voi jos haluaa ja rakastaa toista niin paljon ettei haluais enää odottaa...

[Belinda]

Tästä voi taas olla niin todella monta mieltä, mutta sanonpa minäkin mielipiteeni. Kihlaus on lupaus avioliitosta, joka solmitaan määrittelemättömän ajan kuluttua kihloihin menosta. Mielestäni hääpäivää ei tarvitse päättää kihlautumisen yhteydessä eikä se aina olekaan mahdollista. Kuitenkin avioituminen on silloin tähtäimessä jossakin vaiheessa. Aina kihlaparit eivät vain pääse tähän tavoitteeseen (=avioliitto). Kihlaus voi siis purkautua aivan yhtä helposti kuin mikä tahansa seurustelusuhde.

Me menimme kihloihin nuorena ennen opiskelujen alkua eikä kyseessä ollut varsinainen kosinta vaan yhteinen päätös ja halu sitoutua vakavasti. Olimme puhuneet avioliitosta tyyliin "ehkä sitten joskus", kun opiskelut ovat loppuneet tai ainakin loppusuoralla. Syksyllä meidät vihitään lähes kuusi vuotta kihlautumisen jälkeen. Voihan se olla joidenkin mielestä ihmeellistä ja älytöntä, mutta minun mielestäni oikein hyvä ratkaisu. Eikä siinäkään ole mitään vikaa, että kihlaudutaan ilman todellisia aikeita avioitua. Sitoutuminen yhteiseen elämään voi silti olla aivan yhtä voimakasta kuin avioliitossakin. Avioliitto/rekisteröity parisuhde nyt vaan sattuu olemaan yhteiskunnan silmissä toistaiseksi se ainoa oikea sitoutumisen merkki noin niinkuin lain puitteissa.

[jardins]

No siis juurikin näin. Mutta mielestäni myös pari, joka on sopinut hääpäivänsä on kihloissa, vaikkei heillä kihlasormuksia olisikaan.  

Juu eihän sormuksia ole pakko käyttää koko kihlaus aikana jos ei ole varaa/ kihlapari ei halua. Pääasia lienee että kun ollaan sovittu/luvattu että mennään naimisiin, on sitten päivä päätetty tai ei, ollaan kihloissa.

Tulen mielellään luennoimaan kihlauksen tarkoituksesta, tai siis minun näkökulmasta, jos joku haluaa paasausta kuulla ;D ;D ;D

Jos vaan koitat jutella miehesi kanssa, ja kysellä syitä miksi mies haluaa niin pitkän kihlauksen ja kertoisit omia näkökulmia miksi sinä haluaisit mennä naimisiin aikaisemmin.

[Jinsku]

Jep,nyt ollaan itse asiassa,tosin mun suurin pelko on ,että mies ei halua lainkaan naimisiin.Eli tuntuu kuin hän haluaisi pitää minut,mutta ei ole silti valmis sitoutumaan täydellisesti,vaikka tietää,että minä haluan.Tästä on siis puhuttu ja paljonkin,enkä haluaisi hänelle jatkuvasti tästä jankuttaa,iloinen asiahan tän pitäs olla!Ois pitäny puhua ennen sitä kihlausta,mulle kun oli ihan täys yllätys tämä!Senpä takia juuri täällä olen kysellyt,kun miehen kavereissa on monia keillä on parit lapset,asunnot ja pelkät kihlat(siis yhtään ketään väheksymäti),ehkä tästä hänkin on saanut kuvan,ettei naimisiinmeno mikään välttämättömyys olekaan :

[Guest flower83]

Juu, tää "oikeanlainen" kihlautuminen on tietynlainen ikuisuusaihe...  ;D Mielestäni kihlautumisesta ei ole kyse, vaikka sormukset sormissa olisikin, ellei tosiaan tarkoituksena ole avioitua. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, ettei tarkan hääpäivän tarvitse olla tiedossa (ehkä vuosi kuitenkin), mutta eihän kukaan voi varmasti tietää tarkkaa päivää kihlautuessaan, ellei tosiaan ole heti varaamassa kirkkoa ja juhlapaikkaa. Käytännön asiat voivat muodostua esteeksi, ihan niin, ettei saa esim. kirkkoa sille päivälle kun on halunnut.

Kun kihlauduin tulevan aviomieheni kanssa, naimisiinmeno oli meille ilman muuta selvä jatke jo silloin. Kihlausaika tulee meillä olemaan 2,5 vuotta. Joidenkin mielestä ehkä turhan pitkä pitkä, mutta toisaalta -opiskelijoina emme olisi aiemmin voineet järjestää kovinkaan kummoisia häitä, ja kuitenkin tahdomme juhlistaa päivää isommalla porukalla kuin aivan kahdestaan.  

[-Hemuli-]

Ihan samaa mielta olen minakin, ei sita kosiessa kysaista vain etta "mentaisko kihloihin" (ei minun mielestani ainakaan) vaan kosinta on juuri se "tuletko vaimokseni"/"will you marry me" (ah, se oli ihana kuulla   ) ja siita alkaa haiden suunnittelu. Avomieheni kosi toukokuussa ja sovittiin saman tien, etta ensi kesana mennaan naimisiin, eli meilla tulee kihlausaikaa reilu vuosi. Ne ihan kaytannon jarjestelytkin aloitimme aika pian kosinnan jalkeen, eli kahden viime kuukauden aikana on jo varattu kirkko ja juhlapaikka, kokeiltu haapukuja jne jne  ;D  Ja silti tuntuu, etta vuosikin on pitka aika!

[sannael]

Itse olin nuorempana kihloissa ajatuksella että mennään naimisiin sitten joskus... Silloin ei aiottu mennä naimisiin kovin pian (oltiin lukioiässä vasta)! No se kihlaus ja suhde päättyi pari vuotta myöhemmin.

Nykyisen mieheni tavatessani olin päättänyt että seuraavan kerran kun menen kihloihin, on kyseessä nimenomaan lupaus avioliitosta, vieläpä sellainen lupaus että häiden ajankohta sovitaan samantien. Vaikka 10 vuoden päähän, mutta yhtäkaikki kihlaus on vakaa päätös avioitua eikä mitään "rengastamista".

Itselleni kävi sitten kuitenkin niin että nyt olemme "kihloissa" eli järjestelemme häitämme marraskuulle, emme ole hankkineet lainkaan kihlasormuksia - pysyypä häätkin pidempään salaisuutena ja sitäpä isompi on yllätys kun kutsut lähtevät  

Henkilökohtaisesti pidän nyt vanhana ja viisaampana aika typeränä ajatuksena ylipäänsä mennä kihloihin jos ei aio mennä naimisiin. Näitäkin tapauksia tunnen. What's the point?

[Lotta-Siviä]

Toisenlainen "näkemys":

Meillä mies kosi, koska lähti toiseen kaupunkiin töihin. Samalla kosinta oli pyyntö minulle, että lähtisin hänen mukaansa. Kihloihin mentiin siis vuonna 2002. Töiden ym. vuoksi häitä juhlitaan vasta 2007. Meillä kihlaus oli pyyntö/lupaus pitää minusta huolta "kaukana kotoa". Pitkä on kihlaus aika, mutta ei tuo ole meitä haitannut. Nyt on mahdollisuus pitää sellaiset häät niinkuin halutaan!

Eli ei minusta ole mitään pakkoa pitää häitä heti kihlauksen perään...kihloilla voi olla toisenlainenkin tarkoitus/ajatus.

[Guest suffe]

Meillä kihlaus tuli n. 2kk päästä tapaamisesta ja häät 1, 5v siitä tulevat. En tiedä oikeista ajoista, varmasti monella paljon myös käytännön kysymys. Itselle kihlaus kuitenkin avioliittolupaus ja päivä sovittu kun kihlauduttiin.