ellu81

Lapset ennen avioliittoa

604 viestiä aiheessa

On hurjaa kuinka suorasukaisesti jotkut tällä palstalla arvostelevat niitä, jotka ovat saanneet tai saamassa lapsia ennen avioliittoa!

Itselleni äitinä lukiessani noita kirjoituksia tulee sellainen olo, etteivät minun lapseni ole heidän mielestään oikeutettuja olemaan. Se loukkaa todella paljon. Kirjoittajien ei siis tulisi myöskään loukkaantua monien äitien kärkkäistäkin kommenteista omien valintojensa puolesta. Kyllähän avioliitto merkitsee paljon, mutta ne valat ovat yhtä tyhjän kanssa silloin kun puhutaan pienestä ihmisestä ja hänen oikeuksistaan.

Morsio06:lle vielä sen verran tarkentaisin, että kyllä se oikeusturva on ihan yhtä kattava kummassakin tapauksessa. Kummassakin vaihtoehdossa on porsaanreikänsä. On ihan tunnettu fakta, että esimerkiksi useita lapsia kirjautuu äidin aviopuolisoiden nimiin, vaikkeivat nämä heidän oikeita isiään olisikaan... oikeusturva jää tässäkin tapauksessa toteutumatta lapsen kannalta...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aika suorasukaisesti täällä arvostellaan tekipä miten päin hyvänsä.. Jos on lapsia ennen avioliittoa -> paha juttu. Jos vasta papin aamenen jälkeen -> paha juttu, ja olet vielä itsekäs ja pinnallinen.

Eiköhän näitä elämäntilanteita ja -tyylejä sekä arvoja ole niin moneen junaan, että aika turha lähteä arvioimaan mikä on "oikein" tai "väärin" tällaisissa asioissa.

Itse asiassa tämä(kin) ketju kuuluu sarjaan turhat lässytykset, jossa joillekin taatusti tulee paha mieli.

Omista elämänsuunnitelmista toki voi kertoa, mutta enpä tiedä onko asiaankuuluvaa arvostella toisten tekemiä ratkaisuja.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

MissPiggyn tekstiin viitaten: Itse en ole arvostelemassa täällä muiden valintoja, mulle ainakin on 150% ykshailee mitä kukakin elämällään tekee ;D. Itse nousen vaan herkästi puolustuskannalle jos joku muu tulee arvostelemaan mun valintojani tai jopa elämäntilanteita joita ei voi valita. Karvani nousevat pystyyn välittömästi jos ihmisillä on kärkkäitä mielipiteitä joita ei perustella mitenkään. Haluaisin kovasti oppia ymmärtämään muiden ihmisten tilanteita ja kantoja, mutta en niitä kyllä arvostelemaan lähtisi. Toivottavasti kukaan ei ole ottanut mun kirjoituksia arvostelemisena. Turhaa lässytystä sinänsä että jokainen elää omaa elämäänsä, mutta musta on ainakin mielenkiintoista kuulla muidenkin mielipiteitä asioista, jopa sellaisia mielipiteitä mihin en voi yhtyä tai mitä en voi ymmärtää.

P.S: Tässä ketjussa ilmenee taas kerran se veikeä piirre, miten ihmiset lukee toisten tekstejä väärin. Jos joku kertoo, että ei se elämä aina mene niin kuin suunnittelee, esim. mies voi muuttua lapsen saannin jälkeen ihan erilaiseksi, niin joku lukee rivien välistä, että lapsia pitää tehdä ennen avioliittoa ihan vaan testimielessä. Voi pyhä jysäys.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Lasta ei kyllä pidä hankkia suhteentestausmielessä, mutta tuskinpa sitä kukaan tarkoittikaan. Toki lapsi vaikuttaa suhteeseen, mutta Luojan kiitos jos tuntee puolisonsa hyvin, voi vähän ennakoida miten se suhteeseen vaikuttaa. Tietenkään kaikkea ei voi ennakoida puolisostaan, elämästä, avioliitosta tai yhtään mistään. Täytyy kuitenkin vielä sanoa, että tyttäreni on mulle koko maailma. Vaikka mies jonain päivänä lähtisi kävelemään tai vaikka kuolisi, tyttäreni on aina tyttäreni. Tietenkin kannattaa harkita onko valmis vanhemmaksi ja varmasti kannattaa miettiä millaiseen taloudelliseen tilanteeseen lapsi tulisi, mutta jos arvojärjestys on lapsi ennen rahaa, niin ei sillä taloudellisella tilanteella ole merkitystä. Oikeesti.

Näkyyhän moni menevän naimisiinkin suhteen testausmielessä. Ei ehditä niitä lapsia edes tehdä kun ero tulee. Tai sitten ero tulee kun ensimäinen lapsi on tullut.

Lapsen tärkeyden tajuaa sitten kun sellainen on itsellä. Siinä kalpenee hienoinkin hääjuhla ja naimisissaolon upeus haalenee. Sillä ei ole enää mitään merkitystä kun uusi elämä on syntynyt.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Lapsen tärkeyden tajuaa sitten kun sellainen on itsellä. Siinä kalpenee hienoinkin hääjuhla ja naimisissaolon upeus haalenee. Sillä ei ole enää mitään merkitystä kun uusi elämä on syntynyt.

Just tätä mä hain, mutta en osannut sitä sanoiksi muokata. Sen jälkeen kun tyttäreni syntyi, elämä on toki jatkanut kulkuaan, mutta sillä on nyt täysin uusi merkitys ja syy. Kaikki muu on toisarvoista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Meidän lapsemme on äärettömän haluttu ja rakastettu ja olemme sitoutuneet toisiimme loppuelämäksemme. Naimisiin meno ei ole koskaan pelottanut, ainakaan sitoutumisen takia. Kyllä yhteinen lapsi ja rakkaus sitoo meitä enemmän kuin avioliitto. Naimisiin meillä ei ole ollut mikään kiire, olemme aina tienneet että jonain päivänä menemme naimisiin, mutta koska olemme muutenkin sitoutuneet toisiimme, häillä ei ole ollut hoppua ja järjestämme häät lähinnä siksi että haluamme juhlia yhteistä taivaltamme ystäviemme kanssa. Ja koska häät on meille tässä mielessä vain juhla, halusimme järjestää häät sitten kun siihen on varaa ja aikaa järjestelyille.

Tässä minunkin ajatukseni! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä ainakin olen lukenut toisten viestejä ja kirjoittanut itse sillä asenteella, että miten HALUAISIN asioiden menevän, jos saisin valita. Okei, on herkkänahkaisia ihmisiä, jotka kokee arvosteluna sen, että toiset haluaa erilaisen elämän kuin he itse. Toiset meistä suunnittelee elämänsä (opiskelunsa, työnsä, avioliittonsa, lapsensa - tässä järjestyksessä tai sit ei) tarkemmin kuin toiset. En minä ainakaan ajattele kenenkään lapsen olevan huonompi kuin toisen sen vuoksi, että vanhemmat eivät olleet naimisissä hedelmöityshetkellä tai syntymäpäivänä, eiköhän moinen ajattelu kuulu pimeälle keskiajalle (ja ennen kuin joku ehtii huomauttaa, niin tiedän kyllä että aviottomia lapsia häpeillään ja salaillaan jossakin päin maailmaa vielä tänäkin päivänä).

Mulla ei itselläni ole lapsia, joten voin vaan kuvitella millainen hetki on saada oma lapsi syliinsä ensimmäistä kertaa ja miten täydellisesti elämä silloin muuttuu. Ehkä mua ei enää sitten vaivaisi ajatus, että miehen pitää mennä maistraattiin tunnustamaan lapsi omakseen, mutta jos se vaivaa nyt, niin miksi eläisin elämäni niin?

Ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia on kiva lukea (ja kyseenalaistaa, jos perustelut on OMASTA MIELESTÄ jotenkin hatarat tai puutteelliset), siitähän se keskustelu syntyy. Mutta kuten kaikki varmaan tietää, niin tästä(kään) asiasta ei ole olemassa sitä yhtä ainoaa oikeaa absoluuttista totuutta, ainoastaan ihmisiä, jotka haluavat tehdä niin kuin oikeaksi kokevat.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Kirjoittajien ei siis tulisi myöskään loukkaantua monien äitien kärkkäistäkin kommenteista omien valintojensa puolesta. Kyllähän avioliitto merkitsee paljon, mutta ne valat ovat yhtä tyhjän kanssa silloin kun puhutaan pienestä ihmisestä ja hänen oikeuksistaan.

En minä ainakaan loukkaantunut, mutta nousen kyllä puolustuskannalle, jos joku minua tuntematta väittää että olen pinnallinen ja laskelmoiva vain koska en ole hankkinut lapsia ennen avioliittoa  :o Se, että suunnittelen elämääni vähän pidemmällä tähtäimellä ei ehkä sitten joillekin sovi. Mun puolesta kaikki on vapaita tekemään omat valintansa. Mun tietoinen valintani on ollut suorittaa ensin tutkinto, hankkia työ, rakentaa talo, mennä naimisiin ja jos lapsia on tullakseen, niin mulla on sitten aikaa ja taloudellisia resursseja hemmotella ne piloille  :P Jos suunnitelmallisuus tekee minusta huonomman äidin, niin olkoon sitten niin.

T: tänään väärällä jalalla noussut Valentina

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Jos siis teillä avioituminen ei ole minkään ihmeellisen alku, niin voisitko kuitenkin ajatella (ja ehkä ymmärtääkin) että meillä se on sitä ollut, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka joku täällä keskustelupalstalla sitä kuinka ihmettelisi.

Juu-u, kassos... Älä toki ota hernettä nekkuun jos joku kanssasi eri tavalla ajattelee. Itse vain kommentoin tekstiäsi, koska oma ajattelumaailmani poikkeaa sinun ajattelumaailmastasi. Lisäksi, en tarkoittanut etteikö avioliitto olisi mitenkään ihanaa ja ihmeellistä (viitaten pätkäisemääsi pätkään tekstistäni), halusin vain korostaa että meidän elämämme on ollut ihanaa ja ihmeellistä ennen avioliittoakin, ihanaa jos teidän suhteestanne löytyy jotain VIELÄ upeampaa avioliittoon astuttuanne ;). Tää menee kyllä jo ihan OT 8-).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Huh huh mitä vastauksia  :o ei voi kun ihmetellä miten "pinnallista" ja laskelmoivaa sakkia. Elämä ei aina mene omien suunitelmien tai periaatteiden mukaan....

Mitähän pinnallista tai laskelmoivaa on siinä, jos haluaa tunnesiteiden lisäksi luoda puolisoonsa myös juridisen siteen ennen kuin ottaa tämän kanssa yhteisen vastuun pienestä ihmisestä? Mitä pinnallista tai laskelmoivaa on siinä, että ottaa vastaan yhteiskunnan perheiden suojelemiseksi tarkoittamat edut?  :-? :-?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä on kiintoisa ketju sikäli, että se kertoo ehkä enemmän kirjoittajien yleisestä suhtautumisesta avioliittoon (ja hähinkin) instituutiona kuin muut ketjut, joita olen lueksinut. MInäkin pistän peliin muutaman ajatukseni aiheesta:

- jos tulisin raskaaksi nyt, varmaankin törmäilisin seiniin kaksi päivää, ja sen jälkeen ratkionnellisena alkaisin selata kuvia äitiyshääkoltuista

- jos minulla tai rakkaalla olisi tiedossa jokin raskautumista haittaava sairaus, olisimme takuulla yrittäneet vauvaa jo useamman vuoden.

Naimisiin olemme siis menossa kesällä, lapsesta haaveiltu enemmän tai vähemmän vakavissaan jo aika kauan. En pidä kovin olennaisena sitä, syntyykö lapsi avo- vai avioliittooon (ja kuten tässäkin ketjussa on sanottu, ei isän läsnäolokaan ole ihan välttämätöntä). Usein on varmaan helpompaa, jos lapsi syntyy jonkin muotoiseen rakkausliittoon kuitenkin. Hitusen minua ärsyttää se asema, joka avioliitolle esim. suhteessa lapsiin on annettu (niin kuin se lapseksi tunnustaminen, nöyryyttävää sekä äidille että isälle!!), ja pidinkin pitkään vaihtoehtona avoliitossa elämistä ihan protestimielessä. Hääthän voi järjestää ilman pappia tai tuomariakin. ;) Avioliittoon menemme lähinnä käytännön- ja perinnesyistä, mitkä mielestäni ovat ihan kelposyitä mennä naimisiin.

Mutta siis, pointtini oli se, että olen niin sitoutunut rakkaaseeni kuin ikinä voin olla, enkä usko, että naimisiinmeno muuttaa mitään, edes sukunimeä. Häät haluan järjestää rakkautta ja yhdessäoloamme juhlistamaan. Juhliimme olisi sopinut oma lapsikin mukaan, vaikka nyt, kun niitä ei sattuneista syistä vielä ole, olen ihan tyytyväinen, että voin keskittyä juhlimaan vain meitä kahta yhdessä suvun ja ystävien kanssa.    

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ilmaisin jo aiemmin, mitä mieltä kyseisestä aiheesta olen eli ei siitä enempää. Mieltäni jäi kuitenkin kaivertamaan se, miten osa täällä perustelee järjestystä lapset-naimisiin, sillä että lapset muuttavat parisuhdetta. Eihän kukaan voi todella olettaa, että parisuhde pysyy samana vuodesta toiseen :-? Kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää, on selvää, että ihmisetkin hieman muuttuvat. Jos parisuhde täytyy niin sanotusti testata jokaisessa tilanteessa, ei maailmassa olisi ainuttakaan naimisiinmenevää paria::) Vai onko täällä todella sellaisiakin pareja, jotka ovat testanneet parisuhteen toimivuuden mm. puolison sairauden/työttömyyden/Lasten/lasten sairauksien/läheisen kuoleman suhteen? Läpielämän kestävä liitto, oli se sitten avio- tai avosellainen, on nimenomaan tahtomiskysymys eli yhdessä opetellaan kohtaamaan asiat, jotka elämä tuo eteen. Toisin sanoen kaikkea ei tarvitse etukäteen kokea, ennen kuin naimisiin astellaan.  Tämä minun sepostus ei siis ollut lyönti heitä kohtaan, jotka ovat lapset ennen avioliittoa hankkineet, kyseisen asian perustelua vain kommentoin ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tiuhtinen: Kuka on perustellut, en jaksa kahlata viestejä läpi  ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pikaseen vaan vilkaisin viestejä sieltä täältä, melkoista keskustelua herättänyt tämä aihe ::)

Meillä on poika 1v 7kk, toivottu ja aivan ihana pikku- taapero  :-X, iskän ja äidin silmäterä :-* Saatiin poika kahden vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin ollaan menossa ensi kesäkuussa :-X Kun aloimme "suunnitella" ja "hankkia" lasta, meillä ei ollut kiirettä avioliittoon, olimme jo muutenkin sitoutuneet toisiimme :-X ja lupautuneet avioitua kun on sen aika.

Olemme oppineet yhdessä vastuuta lapsesta ja kodin arjesta ennen avioliittoa, nyt voimme siis hyvillä mielin sitoutua tosiimme ja perheeseemme "virallisesti", eikä tule sitten ainakaan yllätyksiä monen avioliitto vuoden jälkeen kun mahdollinen ensimmäinen lapsi siunaantuisi, että "tää on rankaa ja lapsi vie suurimman osan ajastamme, miten me nyt pärjäämme kun ei ole aikaa" Meillä on siis ns. homma hanskassa ennen avioliittoa ja kokemus tuosta pienestä ihmeestä, joka ei ole ollenkaan hankaloittanut vaan täydentänyt yhdessä oloamme :-X :-X

Kaikki siis tavallaan, molempi parempi :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tipu-lintu: En oo täällä muutamaan päivään käväissyt eli sori vastauksen venyminen:)  Leia74. Lopuksi vielä totean, että mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin eli tarkoituksena ei siis ole astua kenenkään varpaille ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Jos parisuhde täytyy niin sanotusti testata jokaisessa tilanteessa, ei maailmassa olisi ainuttakaan naimisiinmenevää paria::) Vai onko täällä todella sellaisiakin pareja, jotka ovat testanneet parisuhteen toimivuuden mm. puolison sairauden/työttömyyden/Lasten/lasten sairauksien/läheisen kuoleman suhteen? Läpielämän kestävä liitto, oli se sitten avio- tai avosellainen, on nimenomaan tahtomiskysymys eli yhdessä opetellaan kohtaamaan asiat, jotka elämä tuo eteen.  

JOO. Kyllä se on parasta testata suhde kaikilla Tiuhtisen mainostamilla asioilla ennen avioliittoa, ja jos vieläkin on epävarma, niin voi jatkaa testaamista vaikkapa pettämisellä, toisen vankeusrangaistuksella, lapsen kuolemalla, ulkomailla asumisella, autiolla saarella selviytymisellä tai vaikka elämällä erämaamökissä ilman sähköä.

Eli jos joku ei tajunnut sarkasmiksi, niin kerron, että sitä tämä oli ja olen tasan tarkkaan samaa mieltä Tiuhtisen kanssa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Korjatkoon Leia74 jos olen väärässä, mutta käsittääkseni hän ei perustellut lasten tekoa ennen naimisiin menoa sillä että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja tämä on hyvä keino testata parisuhde, vaan kertoi että eipä tuo sitoutuminen aina ole niin yksinkertaista, että kun naimisiin mennään niin sitä sitten ollaan takuuvarmasti sitoutuneita toisiinsa ja valmiita lasten tuloon :).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itsekin haluaisin ennen lapsia naimisiin, hieman vanhanaikainen siis.. Mutta ei kyllä haittaisi vaikka lapsi tulisikin jo ennen... Lapsi olisi tervetullut kuitenkin koska vaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä tuli lapset ensin. Jokainen kyllä tekee omat ratkaisunsa, ja meidän ratkaisu oli tämä. Isyyden tunnustus piti mol. kerroilla läpikäydä, mutta emme moittineet. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Armoton ketju se on tämäkin :) Hauska huomata, että joku muukin ottaa herneitä nenäänsä, kun arvostellaan. Näillä sivuilla ei ole kovinkaan vaikeaa saada tiukkoja vastakommentteja omiin kirjoituksiinsa :)

Meille ei tule lapsia ennen papin aamenta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
No, sitten varmaan voisi isät tunnustaa myös ne avioliitossa syntyneet lapset?

Eiköhän tuo lisäisi vain turhaa byrokratiaa. Uskoisin, että _suurin osa_ naisista kuitenkin saa lapsen sen oman kumppaninsa kanssa. Avoliitoissa jonkinlainen ilmoitus isyydestä (yhteiskunnan suuntaan) on tarpeellinen, koska vanhemmilla ei ole juridista sidettä yhteiskunnan silmissä. Avioliittohan on ennen kaikkea juridinen sopimus, vaikka itselleni se tulee tarkoittamaan myös muuta.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on ihan hirveä vauvakuume, heittäsin pillerit saman tien nurkkaan jos se olis minusta kiinni. Mies on vaan haluaa valmistua ennen lapsia ja avioliittoa, jotta pystyy huolehtimaan perheestään. Minusta tämä on kaunis ajatus. Nythän on sitten niin, että häät on kuukausi suunnitellun valmistumisen jälkeen ja toivotaan, että meille lapsia suodaan. Jos ei omia, nin sitten adobtoidaan. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aina ei elämä mene ihan suunnitelmien mukaan.... Itse tulin äidiksi ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, nyt olen 30 v ja vasta menossa naimisiin. Nyt minulla on jo 4 tytärtä :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

meillä on jo kolme lasta, emme ole naimisissa VIELÄ!!! Ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia vaikka ei naimisissa oltukaan kun lapset syntyivät... Ei vaan tuntunut siltä että pitäisi mennä naimisiin, mutta nyt tuntuu :-X Häitämme siis vietetään 7.7.07 ja mikä parasta, lapset ovat osana ikimuistisena päivänä juhlistamassa isän ja äidin onnea!! :-X :-X :-X Vanhin tyttäreni juuri tuossa sanoikin että, onpa ihanaa kun ette ole vielä menneet naimisiin, hän haluaa siis nähdä äidin prinsessana :-X :-X :-X ja kova kiire on päästä morsiusneidoksi ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään