Jump to content
Naimisiin.info

Lapset ennen avioliittoa


ellu81

Recommended Posts

Guest angel_a
Jahas, täällä on sitten 29-vuotias "pikkuneiti", joka on sitä mieltä, että ensin avioidutaan ja vasta sitten suunnitellaan perheenlisäystä. Avo- ja avioparit eivät edelleenkään ole lain ja yhteiskunnan edessä tasavertaisia, joten jälkikasvun tekeminen avoliittoon on melkoinen riski*. Jos huomaisin olevani raskaana, aikaistaisimme vihkimistä ja järjestäisimme juhlat joskus toiste - jos ollenkaan.

*Isyyden tunnustaminen on helppoa, mutta oletteko miettineet sitä mahdollisuutta, että toinen vanhemmista kuolee lasten ollessa alaikäisiä? Avoleski on todella huonossa asemassa avioleskeen verrattuna, mistä väistämättä kärsivät myös lapset.

En jaksanut lukea läheskään koko ketjua mutta pointti tuli selväksi.

Ja mitä lainaamaani tekstiin tulee: Anteeks nyt vaan mutta herranjumala sentään, mitähän hemmetin merkitystä sillä on oletteko lain silmissä tasaarvoisia kumppaneina? Minä/ Me en/emme mene lain takia naimisiin tai juridiikan helpottumisen vuoksi. Avioehdostakin puhuttiin lyhyesti ja todettiin että on se nyt jukopliuta, jos ero tulee niin sen verran on järkeä päässä ettei toisen vaivalla kartuttamaa omaisuutta aleta kärkkymään, ei kuulu luonteeseen eikä sydämeni sallisi sitä ikinä. Kuten moni täällä puhuu..avioliitto on sitoutumisen merkki..korostaisin vielä: Avioliitto on ELINIKÄISEN sitoutumisen symboli. Ihmettelimme mieheni kanssa, että mitä järkeä mennä naimisiin ja asetella ehtoja toisillemme. Avioliittohan merkitsee täydellistä luottamusta ja uskoa suhteeseen, toisiimme. Kummatkin koimme enemmänkin sen loukkaavana kuin sen että valtio vaatii isyyden tunnustamisen. (Sekin käyty läpi, meillä kolme lasta..nuorimmaiset tosin kaksoset ;D) Tämä siis vain minun mielipiteeni, se ei ole ainoa oikea, jokaisella on se oma "oikea"asenne ja periaate..mutta jossain välissä alkaa kyl mullaki karvat nousee pystyyn kun aletaan selittää että "naimisiin kannattaa mennä jotta paperiasiat helpottuu ja byrokratia helpottuu"..ihmiset hei, Avioliitto on rakkauden symboli, se ei liity mitenkään lasten saamiseen, avioehtoihin, isyyden tunnustamiseen tai juridiikkaan. Ja kuten aiemmin mainittu, jos pelottaa että AVOPUOLISONA jää puille paljaille kumppanin menehtyessä, HANKKIKAA VAKUUTUS. Yksi käynti vakuutusyhtiölssä riittänee siihen vallan mainiosti. Ja juu, kyllä mun mielestä lapset ja yhteinen asuntolaina on kaikella muotoa sitovampi kuin yksikään avioliitto..ainakin fyysisesti. ;D Henkinen puoli onkin sitten jo tarina erikseen.

Ainiin..P.S. Kun mies tunnustaa isyytensä, lapsen oikeudet perintöön ovat tismalleen samat kuin avioliitossakin. Välissä on vain yksi paperilappu.  ;)

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 603
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Anteeks nyt vaan mutta herranjumala sentään, mitähän hemmetin merkitystä sillä on oletteko lain silmissä tasaarvoisia kumppaneina? Minä/ Me en/emme mene lain takia naimisiin tai juridiikan helpottumisen vuoksi.

[klip]

ihmiset hei, Avioliitto on rakkauden symboli, se ei liity mitenkään lasten saamiseen, avioehtoihin, isyyden tunnustamiseen tai juridiikkaan. Ja kuten aiemmin mainittu, jos pelottaa että AVOPUOLISONA jää puille paljaille kumppanin menehtyessä, HANKKIKAA VAKUUTUS. Yksi käynti vakuutusyhtiölssä riittänee siihen vallan mainiosti. Ja juu, kyllä mun mielestä lapset ja yhteinen asuntolaina on kaikella muotoa sitovampi kuin yksikään avioliitto..ainakin fyysisesti. ;D Henkinen puoli onkin sitten jo tarina erikseen.

Ensinnäkin, minä kirjoitin: "Avo- ja avioparit eivät edelleenkään ole lain ja yhteiskunnan edessä tasavertaisia." Ei kyse ole siitä, että olisimme keskenämme tasa-arvoisia, vaan siitä, että lain mukaan avopari ei edes oikein ole pari. Tietyissä tapauksissa meidät tulkitaan kahdeksi toisilleen vieraaksi henkilöksi, mitä aviopari ei missään juridisessa tilanteessa ole. Sitoutua kyllä osaamme toisiimme ja suhteeseemme ilman lakia ja muuta yhteiskuntaakin, mutta kun lainsäädäntö on tällä hetkellä sellainen kuin se on, olisi hölmöä suunnitella perheenlisäsystä muttei avioitumista.

Toisekseen, avioliitolla ja romanttisella rakkaudella ei ole kovin pitkää historiallista yhteyttä toisiinsa, ja vihkikaavoissakin avioliitto ymmärretään ensisijaisesti perheen ja kodin perustana eikä niinkään rakkauden symbolina. Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan "kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä oikeudellinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta. Avioliitto on perheen perusta. Avioliiton solmimisessa vihittävät sitoutuvat toisiinsa julkisesti ja liitto saa yhteiskunnallisen vahvistuksen." Siviilivihkimisessä vihkikaava taas alkaa virkkeillä: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin."

Niin ja kaikenlaisista vakuutuksista ja keskinäisistä testamenteista huolimatta avoleski joutuu maksamaan kolminkertaisen perintöveron avioleskeen verrattuna - sellaisessa tilanteessa saattaa talous mennä jo aika pahasti kuralle. Itse en ainakaan ole valmis ottamaan tällaisia riskejä.

Link to comment
Share on other sites

Meilläkin mennään naimisiin ennen lapsia, lapsia ei hankita koskaan.

Erona tässä on vain se että olen hankkinut ne lapset jo toistakymmentä vuotta sitten toisen miehen kanssa  ;D

Naurettavaa väitellä tälläisestä asiasta täällä, kaikilla elämä ei mene samalla kaavalla !

Link to comment
Share on other sites

Enpä ole kaikkia postauksia lukenut, mutta tässä meidän tilanteesta:

-meillä avioliitto ehdottomasti ennen lapsia ja syy on yksinkertaisesti siinä, ettei ole vielä (oon nyt 24) herännyt minkään asteen vauvakuume, enkä edes ole varma, haluanko äidiksi.

Sen sijaan se on varma, että haluan olla vaimo rakkaalle miehelleni, jo pelkkä ajatuskin meistä miehenä ja vaimona pistää sydämen sykkyrälle. Tiedän, eipä kai se meidän elämäämme mitenkään muuta, oltiin avioliitossa tai avoparina, mutta mulle itse hääjuhla ilman jälkikasvua on todella tärkeä. Haluan hääpäivänäni juhlia mieheni kanssa kahden sviitissä shampanjalla ja mansikoilla herkutellen, haluan sitten hääjuhlissa viettää railakkaat juhlat ystävieni kanssa, kuka tietää, vaikka juoda itseni kunnon humalaan.  ;D Ja tämän jälkeen haluan lähteä mieheni kanssa kahden unelmien matkalle, johon ei oikein olisi edes varaa, eikä olisi varsinkaan, mikäli olisi jälkikasvua.

Tiedän, hyvin pinnallista. Jaa saa ollakin, kun ei tarvitse kantaa huolta kuin meistä kahdesta. Jossain alussa oli kysymykset a) Entä jos nyt tulisin raskaaksi ja B) entä jos ei voisi saada lapsia myöhemmin jonkun sairauden vuoksi.

a) En tosiaan tiedä, en ole valmis äidiksi, en tiedä olisinko koskaan. Mies varmasti vaatisi pitämään, eli kai se lapsi sitten tulisi.

B) En yrittäisi juurikin sen vuoksi, että en koe olevani valmis äidiksi.

Mutta muuten ihan sama, milloin niitä lapsia kukakin tekee, avioliitolla tai ilman. Toiset haluaa jälkikasvua, toiset ei. Mä vain odottelen, että mun biologinen kello alkaisi tikittää ja lapsen tuoma vastuu houkuttaisi. Tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista.

Link to comment
Share on other sites

Mä oon kans halunnut aina edetä siinä järjestyksessä että ensin naimisiin ja sitten vasta lapsentekoon. Joku aika sitten oltiin kaveripariskunnan häissä ja heillä oli pieni lapsi. Morsian sitten juoksi vähän väliä imettämässä ja hyssyttämässä beibeä eivätkä he lopulta lapsen takia menneetkään hääsviittiin yöksi vaan kotiin. Mietin siinä että enpä itse haluaisi nuin hankalasti viettää omia häitäni. Haluan bilettää rauhassa ilman että tarvii huolehtia jälkikasvusta  :D

Link to comment
Share on other sites

Guest angel_a

kuten sanoin, tämä vain MINUN mielipiteeni, kirkolliset faktat tiedän kyllä vallan mainiosti. Häät joissa itse olen vieraillut, on kirkossa painotettu että liiton tärkein pohja on rakkaus, luottamus, rehellisyys. sen pohjalta minäkin lähden..juridiikka on asia erikseen MINULLE.  ;D

P.S. lainaamani teksti oli vain esimerkkinä monen muun viestin joukossa. ::)

Link to comment
Share on other sites

Voi järkky mitä keskustelua täällä on käyty  :o  En jotenkin tajua miksi jokainen ei voi vaan kertoa omaa mielipidettään, vaan pitää jollain tasolla arvostella toisten tekemisiä. Ja en ymmärrä miksi toisten kirjotukset pitää ottaa niin kamalan vakavasti ja henkilökohtaisesti. Mun mielestä pääasia on, että jokainen on sujut tekemisiensä kanssa ja nauttii elämästään  :-X  Eikä tää nyt oo viittaus kenenkää viestiin.

Link to comment
Share on other sites

Taidat olla katkera jostain.... täällä meillä vain ollaan niin pirun vanhoillisia.... ensin pitää mennä naimisiin... sitten tehdä uraa ja sitten lapset.... mä olen tehnyt nuorena lapsia ja nyt vanhempana ja aina olen tehnyt uraa.... naimisiin olen vasta menossa.... ja mitkä paskat olen saanu päälle niin kuin olisin pahakin ihminen ja vain siksi etten ole naimisissa ja lapsilla kaksi eri isää...... voi miten kamala ihminen........ itse en siitä ota ongelmaa..... jos en nytkään menis naimisiin niin ei mitään ongelmaa..... eikä muuten nimitys rouva ole mitenkään kutsuva....  

Pointtini oli vain se että tuttavani oli onnellinen siitä että pääsi naimisiin elämänsä rakkauden kanssa..... joillekin se avioliitto kun on niin kauhean tärkeä.....

Itse haluan naimisiin vain juhlien takia ja siksi että se antaa lopullisen silauksen liitollemme.... se ei vaikuta meidän omistamiseen tai mihinkään.... ne asiat on viisaasti hoidettu jo aikoja sitten.....

Monta kertaa vain lasten tekoa nykypäivänä siirretään juuri uran tai muun syyn takia..... kuinka monet tekevät heti lapsen avioliiton solmimisen jälkeen..... minä tiedän vain yhden pariskunnan kaikista monista sadoista ihmisistä joiden häissä olen ollut tai muuten tutustunut heihin häiden jälkeen.....

buahhhaa. miksi pitää olla aina automaattisesti katkera, jos on erimieltä asiasta? minun tapani on todennäköisesti tämä, sinun joku muu. minun tapaani ei liity kenenkään muun elämä tai muka joku ikävä juttu elämässäni josta pitäisi olla katkera. minä olen tässä onnellinen. ja toivon saavani lapsia joskus avioliiton jälkeen. tämä järjestys on meille nyt sopiva.

tekisi mieli kysyä tuon vaahtoamisen jälkeen että oletko itse katkera, loukkaantunut, tms.?

Link to comment
Share on other sites

Kyllä näistä keskusteluista saa sen käsityksen että ne joille se naimisiin meno on välttämättömyys ennen lapsen tuloa eivät ns. hyväksy sitä että jotkut tekevät asiat toisin päin.

höpö höpö. jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee, miten sellainen voi olla keneltäkään pois? ei pidä olla niin kiihkeä tämän asian kanssa.

Link to comment
Share on other sites

No toki tällainen topic pistää ihmiset puolustuskannalle, omat valinnat tuntuvat olevan ne ainoat oikeat...

Eikö kukaan jaksa riemuita siitä, että meillä oikeasti on oikeus valita??? Joko menemme eka naimisiin, tai sitten teemme ensin lapsen, tai ehkä emme tee lapsia ollenkaan, tai unohdamme häät kokonaan? Voimme valita! Voimme valita myös sen, että emme lue tällaisia nettisivuja, koska siinäkin on valinnan vapaus?

Eiköhän tämä maailma ole meille morsiamille/naisille/äideille ihan tarpeeksi haastava paikka ilman, että toverinaiset puukottavat selkään?? Tämä koko aihe on ihan 1800-luvulta... Pliis.

Link to comment
Share on other sites

Eiköhän tämä maailma ole meille morsiamille/naisille/äideille ihan tarpeeksi haastava paikka ilman, että toverinaiset puukottavat selkään?? Tämä koko aihe on ihan 1800-luvulta... Pliis.

minun mielestä on toisaalta tylsää se, että jos ei kaikki ole samaa mieltä, niin asioista pitäisi vaieta. miksi tuntuu aina olevan niin vaikeaa keskustella asiallisesti asioista, joihin on eri näkökantoja :-?

Link to comment
Share on other sites

Tarkoituksenani ei todellakaan ole ollut moralisoida muiden valintoja, ja olen todellakin ajatus- ja arvomaailmaltani hyvin liberaali. Kuitenkin, niin kauan kun lainsäädäntö Suomessa on mitä on, en ainakaan itse uskalla synnyttää lapsia avoliittoon. Jos siis yllättäen huomaisin olevani raskaana, eläisimme tilanteen mukaan ja kävisimme mahdollisimman pian vihillä.

Kannatan siis ennen kaikkea lainsäädännön ajantasaistamista ja avopuolisoiden aseman parantamista suhteessa aviopareihin. Sitä odotellessa toivon, että perheenlisäystä jo saaneet avoparit huomioisivat nämä juridiset seikat ja ottaisivat sekä itselleen että lapsilleen sen parhaimman ja edullisimman vakuutuksen eli avioliiton. Lapsettomat parit saavat minun puolestani elää ihan miten haluavat, mutta jos ja kun perheessä on alaikäisiä lapsia, pitäisi asioita ehkä ajatella heidänkin kannaltaan ja varautua myös pahimman varalta.

Niin, ehkä ajatteluani selventää tämäkin - olen jo kertonut miehelleni, että jos ja kun tulevaisuudessa jätämme ehkäisyn pois, hänen on alettava käyttää säännöllisesti pyöräilykypärää. Letkuissa makaavasta vihanneksesta tai haudassa lepäävästä vainajasta ei oikein ole vanhemmaksi...

Link to comment
Share on other sites

Guest angel_a

Ehkä se on siinä että jokainen haluaa nähdä oman kantansa ainoana oikeana ja viimeisen sanan lykätä pöytään, mutta se onkin mahdottomuus niin monen naisen kesken. Jokainen meistä on fiksu omalla uniikilla tavallaan. Toiset antavat järjen hallita, toiset taas seilaavat tunteiden ja sydämen mukana ja jotkut heiluvat siinä välimaastossa. Ei ole yhtä oikeaa vastausta mielipide-kysymyksiin, vain miljoona mielipidettä ja erilaisia ihmisiä. Itse sorrun usein tunnepuolelle, mutta kyllä se järjen sanakin kulkee mukana jotta tajuaa olla realistinenkin. Jokatapauksessa, tärkeintähän on että jokainen kuitenkin meistä rakastaa, avioliitossa tai ei. Ja totta, ollaan iloisia että meillä on vapaus valita tiemme. Kaikilla läheskään ei ole sitä mahdollisuutta eikä välttämättä koskaan saakkaan. Itse en rahallisen hyötymisen tai byrokratian takia henk. koht. menisi naimisiin. Mä menen rakkaudesta ja siksi että haluan sinetöidä rakkautemme myös ns. "pyhällä" tasolla. ja EDELLEEN se vain mun mielipide joten ei tartte vetää koko hernepuskaa nenään siitä. :-X ::)

(ja siinä lomassa saan yhtenä päivänä elämässäni luvallisesti pistää parastani ja pökerryttää sulhoni :-X ;D)

ja tiedoksi sinulle peppi pitkätossu, kyllä jokainen vanhemmista ajattelee varmasti lapsensa parasta ja tietää itse parhaiten..en tiedä miksi, oliko se sanojesi muoto mutta pisti silmään tuo puhe lapsen eduista. sori nyt. :P

Link to comment
Share on other sites

Mä olen kanssa ollut sitä mieltä, että naimisiin kannattaa mennä lapsia hankittaessa juridisista syistä, ikään kuin lapset jäisivät muuten heitteille.

Sittemmin olen joutunut työni puolesta tutustumaan tuohon perhe-eläkkeitä säätävään lakiin, ja huomannut, että laki suojaa kyllä lapsia tosi hyvin, mutta ei leskeä. Eli jos avoliitossa ollessa lasten isä sattuu kuolemaan, lapset saavat perhe-eläkkeensä, ihan samalla tavalla kuin että heidän vanhempansa olisivat olleet aviossa, mutta avovaimo-leskelle ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen. Aviovaimolla taas on oikeus saada miehestänsä leskeneläkettä.

Aviovaimo-leskelle maksettava leskeneläke ei ole suuren suuri, varsinkaan, jos edesmenneen työhistoria ei ole pitkä. Eli ei niin suuri, että sen takia tarvitsisi mennä hädissänsä naimisiin.

Eli juridisesti lasten asema on kyllä turvattu puolison kuollessa, mutta jos mahdollisesti tuleva leski haluaa oikeuden lesken eläkkeeseen, avioliitossa pitää olla. Toki kaikki rahallinen tuki on sellaisessa kamalassa tilanteessa kiva saada.

Muokkasin epäloogisuuksia....

Link to comment
Share on other sites

Guest angel_a

Jep..siispä jos vedotaan lapsen etuihin rahallisesti ni se ei oo tarpeen..itellä aikoinaan toinen vanhemmista menehtyi kun olin alaikäinen niin tiedän tuon käytännön/lain. mutta...no jokainen tyylillään tallaa. ::) :)

Link to comment
Share on other sites

Alinamaria, mutta tämä avolesken huonompi asema väistämättä vaikuttaa myös alaikäisiin lapsiin. Avoleskellä ei esimerkiksi ole hallintaoikeutta yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, joten pahimmassa tapauksessa kuolleen puolison suku tai lapset aiemmasta avioliitosta voivat päättää myydä sen. Vaikka avopuolisoilla olisi ollut keskinäinen testamentti, perintövero on silti kolminkertainen, minkä maksaminen voi olla mahdotonta ilman lainanottoa tai asunnon myymistä. Minusta ainakin on melko kurjaa, jos pienet lapset joutuvat tällaisten raha-asioiden vuoksi muuttamaan kodistaan.

Link to comment
Share on other sites

Guest angel_a

Siinä tapauksessa kannattaa ottaa selvää suvusta, mielummin otan selvää ennen kuin teen johtopäätöksiä, mutta en mä suvun pelon tai perintöveron takia ketään veisi vihille. ::)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...
Guest Anna-Elina

Silmäilin pitkästä aikaa tätä ketjua ja on pakko todeta, et mua vähän ottaa päähän se, kun moni sanoo olevansa niin "vanhanaikainen" että haluaa olla naimisissa ennen kun lapsia tulee. Tiedän, että kysymys on yksittäisestä sanavalinnasta, mutta mielestäni tämä sanavalinta nimenomaan saa aikaan mielikuvan, että suurinpiirtein kaikki ne, jotka haluavat lapsia vasta naimisissa ollessaan, olisivat muutenkin elämäntyyliltään ja ajatusmaailmaltaan jotenkin keskiaikaisia ja paheksuisivat syvästi avioliiton ulkopuolisen lapsen saaneita. Ei se niin ole!

Itse olen mielestäni moderni ja avarakatseinen nuori nainen, joka haluaa olla naimisissa jos lapsia joskus tulee ja jonka mielestä ihmiset toimivat tällaisessa asiassa juuri niin kuin itse parhaaksi näkevät. Tässäkin topicissa on ollut mielipiteitä ja perusteluja laidasta laitaan, ja hyvät perustelut lasten haluamisesta vasta avioliitossa voidaan aika tehokkaasti sabotoida sillä, että joku (ihan kuka vaan, tämä ei ole henkkoht hyökkäys ketään kohtaan) ilmoittaa olevansa niin vanhanaikainen, että haluaa lapset vasta avioliitossa.

Mitä tekemistä sillä on henkilön vanhanaikaisuuden/moderniuden kanssa, haluaako lapset sitten avo- tai avioliitossa? Eiköhän kyse ole vain siitä, mitä avioliittoon vihkiminen itse kullekin merkitsee? Jos avioliitto ei ole niin merkityksellinen asia, on sen solmiminen helpompaa luonnollisempaa jättää lapsen/lasten syntymän jälkeiseen aikaan ja toisinpäin: jos avioliitto on merkityksellinen ja tärkeä asia, ei lasta haluta yrittää, ennen kuin ollaan avioliittoon vihityt mies ja vaimo.

Link to comment
Share on other sites

Mitä tekemistä sillä on henkilön vanhanaikaisuuden/moderniuden kanssa, haluaako lapset sitten avo- tai avioliitossa?

ihan yksinkertaisesti sitä, että ennen vanhaan oli tapana aina mennä naimisiin ennen lapsia. ei se tee ihmisestä muuten modernia tai vanhanaikaista, se on vain vanha tapa.

Link to comment
Share on other sites

Guest Anna-Elina
ihan yksinkertaisesti sitä, että ennen vanhaan oli tapana aina mennä naimisiin ennen lapsia. ei se tee ihmisestä muuten modernia tai vanhanaikaista, se on vain vanha tapa.

Tiedän, mutta tarkoitin, että mielestäni ei ole loppuun asti ajateltua liittää lasten haluamista vasta avioliitossa tähän "vanhanaikaisuuteen" nyt vuonna 2007 (kuten sinäkin aurora_borealis tuossa ylempänä juuri totesit)

Link to comment
Share on other sites

Täällä halutaan lapsia avioliittoon. Syy pohjautuu lasten sitovuuteen, koen että avioliitto on "vähemmän" sitova kuin lapset. Oikein pahaa teki kuunnella tutun selostusta ettei sen takia halua avioitua kun se on niin sitovaa, hänellä siis 4v poika!? :o :-/ Minkälaiseen asemaan tällaiseen selitykseen nojaava ihminen laittaa oman lapsensa?! Henkisesti olen luultavasti aivan yhtä sitoutunut mieheeni kuin 2,5kk päästä, haluan vain juridisen ja henkisen turvan lapsilleni, jos niitä meille suodaan. Tässä kommentti lapsiperiaatteeseen.

Link to comment
Share on other sites

Minäkin haluan ehdottomasti mennä naimisiin lapsettomana morsiamena, ja sitten alkaa lapsia yrittämään kun siltä tuntuu. Opintoja on vielä 2 n vuotta jäljellä häiden jälkeen, joten ensin varmaan paperit taskuun, vähän työelämään ja siinä samalla yrittämään ja toivomaan parasta.

Kyllä avioliitto on mun mielestä perheelle se paras perusta. Naimisiin mennään omasta, vapaasta tahdosta ilman velvoitteita, ja lapsia tehdään sitten avioliittoon tarkoituksella. Tiedän pariskuntia, jotka ovat menneet naimisiin "koska lapsiakin on" mutta heidän parisuhteensa ei oikein tunnu voivan hyvin muuten. Minusta on ihanaa mennä naimisiin juuri siksi, että haluan tuon ihanan miehen aviomiehekseni eikä siksi, että meillä olisi jotain velvoitteita.

Tästä suivaantuu moni, mutta näin minä asian näen, ja olen kyllä aivan moderni ja kouluttautunut nuori nainen. ;)

Kuulin taannoin ystäväni häissä jännän kommentin. Nuori nainen, joka oli tehny avomiehensä kanssa lapsen ja mennyt vuosi sen jälkeen naimisiin, kommentoi ystäväni äidille, että hän on onnistunut kasvatustyössään, kun molemmat perheen lapset ovat menneet naimisiin niin että ei ole lapsia. Luulisi siis itse aviottoman lapsen synnyttäneenä hänen ajattelevan, että ei siinä ole mitään pahaa. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, hienoa on että naimisiin lapsen isän kanssa mennään edes jossain vaiheessa. Tuo kommentti vain vähän ihmetytti.

Yhteiskunnassamme elää kuitenkin vahvasti, ja ihan oikeutetusti mielestäni, ajatus että naimisiin mentäessä perheen perusta syntyy, sitten siihen tulee lapsia jos on tullakseen.

Link to comment
Share on other sites

Guest Anna-Elina
Kyllä avioliitto on mun mielestä perheelle se paras perusta. Naimisiin mennään omasta, vapaasta tahdosta ilman velvoitteita, ja lapsia tehdään sitten avioliittoon tarkoituksella. Tiedän pariskuntia, jotka ovat menneet naimisiin "koska lapsiakin on" mutta heidän parisuhteensa ei oikein tunnu voivan hyvin muuten. Minusta on ihanaa mennä naimisiin juuri siksi, että haluan tuon ihanan miehen aviomiehekseni eikä siksi, että meillä olisi jotain velvoitteita.

Tästä suivaantuu moni, mutta näin minä asian näen, ja olen kyllä aivan moderni ja kouluttautunut nuori nainen. ;)

...

Yhteiskunnassamme elää kuitenkin vahvasti, ja ihan oikeutetusti mielestäni, ajatus että naimisiin mentäessä perheen perusta syntyy, sitten siihen tulee lapsia jos on tullakseen.

Omat ajatukseni hyvin samansuuntaisia  :)

Jälkikirjoitus: Kahakoiden välttämiseksi haluan korostaa, että en todellakaan ajattele jo vanhemmiksi tulleiden avioituvan aina vain siksi, että heillä on lapsia.

Link to comment
Share on other sites

meillä mies haluaisi lapsia vasta avioitumisen jälkeen, minä sen sijaan olen jo hetken aikaa potenut vauvakuumetta.. Olemme kuitenkin ajatelleet että voisimme alkaa yrittämään lapsen saamista jo ennen häitä, mutta kuitenkin niin että lapsi syntyisi sitten kun olemme jo naimisissa.  

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...