Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2008 (muokattu) - Muokattu: October 8, 2018, käyttäjä: Annanas Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 17, 2008 Mielenkiintoinen keskustelu. Tosi avartavaa lukea muiden mielipiteitäMeille avioituminen on edelleenkin lähinnä juridinen sopimus - haluamme olla lain ja yhteiskunnan silmissä perhe ihan jo näin kahdestaankin, ja vasta sitten harkita, antaisimmeko perheellemme luvan kasvaa. Jos olisin sattunut tulemaan vahingossa raskaaksi vaikkapa viime kesänä yli puoli vuotta ennen suunniteltuja häitä, olisimme vain aikaistaneet vihkimistä ja jättäneet hääjuhlan tarpeen vaatiessa kokonaan väliin, jotta lapsi olisi voinut syntyä avioliittoon, juridisesti tunnustettuun perheyksikköön.Tunnen myös itseni paljon luottavaisemmaksi tuon perheenlisäyksen suunnittelun suhteen, kun tiedän, että mies on virallisesti halunnut olla kumppanini ja jakaa elämän kanssani. Haluan, että olemme yhdessä ennen kaikkea toistemme ja itsemme vuoksi, emmekä "vain" lasten takia.Tässä meidänkin ajatukset. (Lisättynä vielä jossain määrin uskonnollisella taustalla ja "perinteisyydellä".) Crissy: "Näitä juttuja lukiessa sai sellasen kuvan et vasta avioliitto on se ultimate-sitoutuminen eliniäksi.. jeah! että muu periaatteessa on vaa "hengailua" "Meidän kohdalla näin olikin. (no melkein...) koska siinä vaiheessa kun halusimme lopettaa "hengailun" menimme kihloihin ja naimisiin. Ilmeisesti monet muut lopettavat "hengailun" muulla tavoin. Molempi parempi, kunhan pariskunnan osapuolet ovat samaa mieltä keskenään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 17, 2008 (muokattu) Jotkut kommentit joita kuulee toisinaan ihmetyttää, esim. työkaveri tuli raskaaksi ja meni sitten raskaana maistraatissa naimisiin. Jotkut muut työkaverit sitten kivasti kommentoivat (eivät toki naamatusten ko. henkilölle) että "juu, lapsen takia menivät naimisiin. Tuskin muuten olisivat menneet" Sävy oli negatiivinen. Ikäänkuin raskaus olisi vahinko ja näin pari olisi pakotettu naimisiin.Aivan, miksi sitä pidetään niin huonona asiana, jos "seistään maha pystyssä papin edessä"? Jos olisin tullut raskaaksi ennen häitä, olisimme menneet naimisiin ennen lapsen syntymää. Muokattu: January 17, 2008, käyttäjä: dulcet Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 19, 2008 Komppailen Cordeliaa ja PeppiPitkatossua. Aiemmin olen haaveillut naimisiinmenoa suurena juhlapäivänä ja elämänmuutoksena, mutta tässä suhteessa näkökanta on ollut aika toisenlainen. Kihlattuni on mies, jonka kanssa haluan yrittää saada lapsia, ja juridisista syistä naimisiin meno on käytännöllinen asia ennen perheenlisäystä. Toki häät ovat erittäin hieno ja merkityksellinen asia, sekä syy juhlimiseen, mutta jotenkin tietyllä tavalla nyt toissijainen juttu. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 20, 2008 (muokattu) Jos ero kahden ihmisen välillä tulee, niin se TULEE. Ei se katso onko pariskunta rakentanut talon ennen naimisiin menoa, vai sen jälkeen, missä vaiheessa ovat matkustelleet ulkomaanmatkoja, tai missä vaiheessa yhteistä polkuaan ovat lapsia saaneet, TAI jättäneet saamatta. Tokihan tuntuu siltä, että mitä enemmän yhteistä taivalta erinäisine kokemuksineen takana, sitä "varmemmin" avioliitto onnistuu, mutta eihän se jessus sentään mikään tae ole.Mä en varmaan ihan tajunnut pointtia tai sitten olen vaan ihan eri mieltä . Mistä niitä eroja sitten satelee, taivaastako? Jos ero ei johdu elämän suurien muutosten tuomista ongelmista, niin mistäs? Kyllä mä ainakin henk.koht. uskon että jos parisuhde on kestänyt talonrakennusprojektin ja pari koliikkivauvaa ja takana on 10v yhteiseloa matkusteluineen ja arjen murheineen niin eiköhän siinä ole aika vankka pohja liitolle. En tietenkään tarkoita että nämä kaikki pitäisi kokeilla liiton testaamiseksi ennen avioliittoa, vaan että jos näissä elämänmuutoksissa menee sukset ristiin niin ero tulee oli sitten naimisissa tai ei. Mutta sitä en ymmärrä etteikö näin isot ja merkittävät asiat voisi vaikuttaa avioliittoon...?Muoks. taidan olla aika väsynyt. uudestaan kun luin ton tekstin niin se saattoikin tarkoittaa just samaa kuin mitä itse tarkoitin Muokattu: January 20, 2008, käyttäjä: Tipi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 20, 2008 Jos meille joskus lapsia siunaantuu, se tapahtuu avioliitossa sillä menimme naimisiin viime kesänä ja tällä hetkellä olemme lapsettomia. Olemme molemmat olleet sitä mieltä aina, että mielummin ensin naimisiin ja sitten vasta sen jälkeen lapsia jos niitä on tullakseen. Miksikö? Taidamme vain olla vanhanaikaisia tämän asian suhteen ja haluamme, että koko perheellä on sama nimi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä että lapsen tulo olisi ollut katastrofi, jos olisin tullut raskaaksi ennen naimisiin menoamme.Onneksi ei ole yhtä ainutta, oikeaa tapaa tälle asialle. Tehköön kukainenkin kuten parhaaksi kokee. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 20, 2008 (muokattu) . Muokattu: July 12, 2009, käyttäjä: Lua Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 27, 2008 Kyllä meilläkin on mietitty niin, että ensin mennään naimisiin ja sen jälkeen voi alkaa niitä pikkuisia tulemaan. En tiedä onko se nyt niin vanhanaikaista, luopihan se tietynlaista turvaa kun ollaan jo naimisissa ja sen jälkeen ruvetaan vasta perhettä perustamaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 27, 2008 Täälläpäs on kiivasta keskustelua Meidän esikoisemme syntyi ennen avioliittoa, ja loput tulevat sitten avioliitossa. Itselleni ei ole minkään näköistä merkitystä siitä, pitääkö olla naimisissa vai ei kun tekee lapsia. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 28, 2008 En tiedä onko se nyt niin vanhanaikaista, luopihan se tietynlaista turvaa kun ollaan jo naimisissa ja sen jälkeen ruvetaan vasta perhettä perustamaan. Aivan. Olen tätä ennenkin sanonut, mutta ketuttaa kun lasten jättämistä avioliiton solmimisen jälkeiseen aikaan perustellaan sillä kun "ollaan kai sit niin vanhanaikaisia". Onhan se totta, että se oli ennen yleisempi tapa, mutta minä ainakin pidän pahana sitä, että oikein edistetään käsitystä, jonka mukaan lapsensa avioliitossa saavat ovat jäykän konservatiivisia, patavanhoillisia ja kaiken uuden ja modernin vastustajia; avoliitossa olevat vanhemmat taas nykyaikaisia ja valveutuneita. Tiedän hyvin, ettei kukaan ole noin ^ sanonut, ne sanat tulivat minulta itseltäni ja äärimmäisen kärjistetysti. Kyllästyttää vaan kun käytetään tuota vanhanaikaisuutta perusteluna, minusta siinä tekee jossain määrin hallaa vain itselleen sekä tukee vanhoja, pölyttyneitä käsityksiä asiasta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2008 Meillä on puolivuotias tytär:) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 7, 2008 Ei onneksi Muuten olisi jäänyt ihana mies saamatta Mulla oli 2 lasta kun tavattiin ja nyt yksi ihana yhteinen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 10, 2008 Ei onneksi Muuten olisi jäänyt ihana mies saamatta Mulla oli 2 lasta kun tavattiin ja nyt yksi ihana yhteinen.Sama minulla. Voi olla että oon jo aiemmin tänne kirjottanut (en viitsi etsiä), mutta mielenkiinnosta aloin lukemaan tätä "kädenvääntöä". Mun elämässä kävi niin, että ensin tuli kihlat, kaksi lasta, ero, vuosia yh:na, kunnes löysin "sen oikean", saatiin yhteinen lapsi kolme vuotta sitten, kihlat kaksi vuotta sitten ja nyt vihdoin päätettiin, että olis häiden aika. Niitäkään ei pahemmin hoppuilla, vaan elokuussa 2009 on tarkoitus sanoa "tahdon". Tämä on sopinut meille oikein hyvin. Kumpikin on sitä mieltä, että "ei tästä enää mihinkään lähdetä" ja tunteet ovat aidot. Mulla onkin ollut aina se kriteerinä, että tunne on oltava täysin oikea ennen naimisiin menoa, ja tämän miehen kohdalla se tunne on vuosien myötä vain vahvistunut. Mä myönnän, että mä olisin halunut naimisiin jo aikanaan, mutta nyt olen tyytyväinen, etten ole niin tehnyt. Nyt tämä tuntuu oikealta ja uskon, että ikä on tuonut oman kortensa kekoon. Tämä siis minun tarinani. Mielipiteitä on monia. Minunkin ystävistäni ovat lähes kaikki menneet naimisiin ennen lapsen saantia ja mä arvostan heitä paljon. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 11, 2008 Mä olin kanssa aina halunut naimisiin ennen lapsia, mutta toisin kävi.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 12, 2008 Alkuperäiseen kysymykseen vastailen, että me sulhoni kanssa kumpikin tahdomme ja toivomme saavamme lapsia, mutta kummallekin on aina ollut selvää, että lapset kuuluvat meillä avioliittoon. Tämä juontuu siitä, minkälaisia me olemme, mitä henkilökohtaisia arvoja meillä on.. Me haluamme niin, ei perinteiden tai minkään sääntöjen, moraalin tms. vuoksi. En lähtisi ketään kuitenkaan tuomitsemaan, koska en voi olla täysin objektiivinen, mie näen asiat kuitenkin aina omien arvojeni ja oman itseni kautta Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 12, 2008 juu, ensin naimisiin ja sitten lapset vasta Näin päin meillä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 21, 2008 (muokattu) Tunnen myös itseni paljon luottavaisemmaksi tuon perheenlisäyksen suunnittelun suhteen, kun tiedän, että mies on virallisesti halunnut olla kumppanini ja jakaa elämän kanssani. Haluan, että olemme yhdessä ennen kaikkea toistemme ja itsemme vuoksi, emmekä "vain" lasten takia.Sori Peppi..oli pakko,ottaa joku teksti esimerkiksi ja sun juttus oli yksi niistä monista jotka pisti silmään.Hmm..mitä näihin juttuihin sanois.Avioliittoon ennen lapsia aikovat,puolustelevat omaa kantaansa jos milläkin järki syyllä.Ja lapsen jo saaneet ovat puolustus kannalla.Me ollaan taivallettu yhdessä isännän kanssa melkein 10 vuotta.Mulla on edellisestä avoliitosta(hyi mua )esikoinen 12-v ja nyt mun isännän kanssa 3 yhteistä lasta.On asuntolainaa,on karikoita,on huippuhetkiä,juhlia ja suruja.Ne mä olen kokenut oman kultani kanssa.Ja joka ainoasta hetkestä ollaan selvitty ilman papin aamenta.Mä uskon vakaasti,että meidän suhde tulee kestämään loppuelämän.Jos se on kestänyt näitä myrskyjä ja muita luonnonmullistuksia, se kestää mitä vaan.Mulla ei ole mitään harhakuvitelmia enään meidän suhteesta.Meidän suhde on luja ja luottamus vankka.Meidän suhde perustuu täysin rakkauteen ja toisen kunnioitukseen.Se on kaiken pohja.Mun mies haluaa olla mun kanssa,ja mä voin luottaa siihen ja meidän suhteen pysyvyyteen ilman virallisuuttakin.Avioliitto kun ei sido ketään yhtään sen enempää kuin avosuhdekaan,jos ei ole haluja suhteen jatkumiselle.Ja me ei eletä pelkästään lapsille vaan me eletään meille,meidän perheelle.No,me tehdään nyt kuitenkin niin,että huomenna tasan kello 12.00 me marssitaan maistraattiin.Saadaan viralliset paperit kuntoon...ja ihanaa,jipii,mä voin olla tosi helpottunut jos mun rakkaani kuolee,eihän mulla ole enään mitään hätää,mähän saan sitten lesken eläkettä? Leikki leikkinä,ilkeenä sellasena...yritän vaan herätellä ajatuksia siitä,että meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä ja jokaisella on omat kantansa,ettei näistä asioista kannata kauheesti hermostua,jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja mun on juuri tälläinen.P.S. Meillä lapset odottaa aivan älyttömästi meidän häitä ja oikeesti,ne haluu vaan päästä herkuttelemaan ja jakamaan hääkarkkeja.Minä haluan ja saan lauantaina papin siunauksen meidän suhteelle ja tahdon,että meidän läheiset on tätä hetkeä todistamassa ja sen jälkeen juhlitaan,sillä häät on ilon juhla ei surun,ainakin luulen niin.Eikä meillä muutu mikään elämässä sen myötä,paitsi mulla sukunimessä 2 kirjainta.Tää avioliitto on pitkäaikaisen harkinnan tulos, ja meille tässä kohtaa elämää oikea juttu.Kaikille avioituville/avioliitossa jo oleville jaksuja arkeen...ja pikkusen pilkettä silmäkulmaan Muokattu: February 21, 2008, käyttäjä: wilmuska Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 22, 2008 Jaa, kannan nyt korteni tähän kekoon, vaikka vähän hirvittääkin... Tietysti tällaiset asiat herättävät monenlaisia tunteita ja sitä myötä kiivaitakin vastauksia.Meidän suhteessamme olemme suunnitelleet, että ensin solmitaan avioliitto ja sitten toivottavasti saamme lapsia. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys eikä "lasten tekemistä"... Taustalla on ajatus siitä, että toivomme yhteisen perheen perustaksi lainvoimaista liittoa ja myös yhteistä sukunimeä koko perheelle. Jos lapsia meille suodaan, niin sitten ei tarvitse miettiä isyyden tunnustamista ja vahvistamista, eikä lapsen sukunimeä tarvitse vaihtaa (useilla tutuillani avoliittoon syntyneelle lapselle on haluttu vaihtaa isän sukunimi). Kuulostaa ehkä arkisilta ja käytännön näkökohdilta, mutta nekin ovat meille tärkeitä. Tiedän toisaalta myös, että olen vielä varmasti aika nuori ja naiivi, joten en missään nimessä ole kritisoimassa niitä pareja, jotka päätöksen kautta tai elämän kuljettaessa päätyvät toisenlaisiin ratkaisuihin. Oma elämä on kuitenkin edennyt tähän asti niin, että on ollut mahdollista edetä omien sekä miehen arvojen mukaan avoliitto-avioliitto-lapset-järjetyksessä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 14, 2008 Meidän piti mennä naimisiin ensin ja vasta myöhemmin miettiä lapsia, vaikka jossain vaiheessa ainakin yhden halusimme. Ja itseasiassa olemme edelleen menossa naimisiin ennen lasta, tai lapsemme syntymää. Häät ovat huhtikuussa ja esikoisen laskettuaika heinäkuussa. Ilman vauvaa häät olisivat vasta syksyllä, mutta olen itse niin vanhanaikainen, että haluan olla naimisissa ennen vauvan syntymää. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 15, 2008 Mun mielestä lapsia voi tehdä tai saada koska tykkää, ei se lapsi välitä ovatko vanhemmat naimisissa. Kunhan suhde on tarpeeksi hyvä ja vakaa lapsen saannille. Mielestäni naimisiin kannattaa mennä silloin, kun tuntuu siltä, eikä jonkun asian painostamana. Mielestäni entisajan "normit" saisivat jo väistyä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2009 Mina olen sita mielta etta haluan naimisiin ennen muksujen tuloa, Mieheni yrittaa saada mutt kaantymaan tasta "yhteiskunnan aivopesusta"etta oikea tapa on naimsiin sitten lapset,sitten omakotitalo punasella aidalla ja koira pihalle...Hyvin han on onnistunut Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2009 En puutu muiden tekemisiin enkä olekaan koskaan luetellut toisille, miten kuuluisi tehdä tms., mutta itse sain uuden näkökulman asiaan kun luin lehdestä avoleskeksi jääneen naisen tarinaa. Nuori avomies kuoli aivan yllättäen ja nainen jäi yksin pienen lapsen kanssa. Jos pari olisi ollut naimisissa, olisi nainen saanut leskeneläkettä. Koska kyseessä oli avoliitto, peri lapsi tietysti isänsä, mutta nainen oli lain silmissä miehelle niin sanotusti vieras ihminen. Jos itse joutuisin joskus tilanteeseen, että mieheni kuolisi, olisi kaiken sen surun keskellä aivan kamalaa, jos joutuisi lisäksi rahallisesti vaikeaan tilanteeseen. En tosiaankaan väitä, että leskeneläke auttaa selviytymään puolison kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta koska elämästä ei koskaan tiedä, tuo se minusta kuitenkin tietynlaista perusturvaa. Myös jos avomies sattuisi kuolemaan avovaimon raskaana ollessa tai jos vauva kuolisi aivan pian syntymänsä jälkeen, olisi todella surullinen ajatus, ettei lapsella olisi virallisissa tilastoinneissa ja tiedoissa isää ollenkaan. Kuollut ihminen ei oikein voi isyyttään tunnustaa eikä kuolleen lapsen omakseen tunnustaminen tietääkseni onnistu kuin poikkeustapauksissa. Ja tässäkin haluan painottaa, ettei ajatus virallisista tiedoista ja niiden oikeasta laidasta pahimman surun keskellä varmaankaan juuri päätä vaivaa, mutta varsinkin ajan kuluessa ei kyse ole minusta mistään pikkuasiasta.Naimisiinmeno ennen lasten saamista ei siis minun mielestäni ole mitään symbolista asioiden "oikein" tekemistä taikka moraalimielessä jotenkin "parempien ihmisten" menettelytapa. Jos naimisiinmeno ennen lasten saamista yhdistetään vain johonkin yhteiskunnan normiin, jota vastaan tulisi kapinoida, on se minusta hieman lyhytnäköistä, koska kuten kirjoituksessani kuvailin, on sillä aivan todellisia, konkreettisia hyötyjä. On naimisissa olevia pareja, jotka ovat täysin kelvottomia kasvattamaan lapsia ja on avopareja, joita esimerkillisempiä vanhempia on vaikea löytää. En siis ole sitä mieltä, että vanhempien avioliitto takaisi lapselle hyvän kodin tai että avoliitossa olevat vanhemmat olisivat jollain tavalla huonompia vanhempia. Lainsäädäntö vain on tällä hetkellä sellainen, että aviossa olevat vanhemmat ja heidän lapsensa muodostavat perheen, jolla on esimerkiksi elämän kriisitilanteissa suojatumpi asema. P.S. Ja avioliiton solmiminenhan on eri asia kuin häät. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 18, 2009 Ensin mennään naimisiin ja sitten tehdään vasta..lapsia. Näin meillä on suunniteltu, toisaalta vauvalla olisi jo aika kiire jos meinaisi ehtiä ennen häitä. Niihin aikaa 10kk ja parhaillaan menkat päällä vauva on kyllä tervetullut milloin vaan eli oon jo useamman vuoden ajatellut että jos tulee (ehkäisystä huolimatta) niin tervetuloa eihän sitä muuten olisi uskaltanut harjoitellakaan..Lapsia toivomme kyllä saavamme sitten häiden jälkeen. Muuten voisi alkaa yrittää jo ennen mutta toivon saavani juhlia jo valitsemassani puvussa ja muutaman viinilasin kera. Itsekäs morsian, bad me jos lapsi ilmoittaisi tulostaan, menisimme naimisiin pienemmin menoin ja pitäisimme isot häät sitten varmaan seuraavana vuonna.Kaveripiirissä yksi meni ensin naimisiin, yksi meni raskaana ollessaan naimisiin (jo aiemmin valittuna hääpäivänään) ja yksi ei näillä näkymin aio mennä naimisiin ainakaan ennen lapsen syntymää.. Kaikkien em. lapset eivät ehkä ole suunniteltuja mutta toivottuja kyllä Mummu sanoi kihlauksesta kuultuaan että odottakaa siihen saakka että olette naimisissa, vastasin vaan että yritetään äiti taasen on jauhanut niin paljon sitä että mukava kun teette näin perinteisessä järjestyksessä että tekisi mieli ihan senkin kiusaksi hankkiutua raskaaksi, kun niitä lapsia joka tapauksessa toivotaan saavamme.. Pelkää varmaan sitä että muuten oltaisiin saatettu mennä ihan vaan lapsen takia. Tottahan toki voi olla sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen ilman avioitumistakin.. Ja niin kuin joku aiemmin sanoi, jos on uskaltautunut hankkimaan lapsia yhdessä, ei pitäisi avioliiton sitoumuksena enää pelottaa eri asia pitääkö sitä itselleen tärkeänä.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 19, 2009 Meillä on tarkoitus myös mennä naimisiin ja rakentaa vielä iso talo ennen lasten hankkimista. Lisäksi anopin vihlailut aiheesta on alkaneet ketuttamaan niin, että tekis mieli olla hankkimatta lapsia ihan vaan sen kiusalla. Kyllä huomaa, että MrAmazing on niiden ainoa lapsi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu September 19, 2009 Meillä on kaksi ihanaa lasta n3.5vuotias ja kohta 1vuotias ja molemmat ovat saaneet alkunsa meidän haaveista Eivät ole mitään vahinkolapsia! Molempia ollaan yritetty yli vuosi.. Ja nyt sit ens kesänä mennään naimisiin koska meistä tuntu nyt vaan siltä! Esikoinen on sillon 4v ja nuorempi n1.5v. Kyllä meillä tämä elämä lasten kans sujuu ihan hyvin ilman avioliittoa Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.